George säveltää menestysiskelmän syksyllä 1939: “Sulle salaisuuden kertoa mä voisin on erään kauniin rakkaustarinan muisto”

Helena Kara ja Tauno Majuri esittivät päärooleja Risto Orkon Suomi-Filmille ohjaamassa romanttisessa komediassa Kyökin puolella. Orko tilasi elokuvan musiikin George de Godzinskylta, joka sävelsi syksyllä 1939 kovassa kiireessä muun muassa slowfoxin Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. Kyökin puolella / Elonet.

På svenska

Elokuun 15. päivänä 1939 George de Godzinsky esiintyi Viljo Vesterisen ja Eino Katajavuoren kanssa Lappeenrannan kylpylaitoksen kasinolla. Georg Malmstén ei ollut mukana keikalla, sillä neljän pojan syyskiertue käynnistyi vasta kaksi viikkoa myöhemmin, 2. syyskuuta.

Etelä-Savo 15. elokuuta 1939. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

LAPPEENRANNAN KASINOLLA GEORGE HAKEE LIISAN TANSSIIN

Maaliskuun lopulla konsertoidessaan neljän pojan kanssa Lappeenrannassa George oli iskenyt linja-autoasemalla silmänsä tummatukkaiseen nuoreen naiseen. Lappeenrantalainen kenkäkaupan myyjätär Anna-Liisa Autio oli kuin ilmetty ukrainalainen Lidia, Georgen suuri rakkaus Harbinissa keväällä 1936.

Elokuussa esiintyessään jälleen Lappeenrannassa George kutsui Liisan ystävineen kasinolle konserttiin ja tanssiaisiin.

Anna-Liisa Autio 25. elokuuta 1939. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

Liisa oli kutsusta tohkeissaan ja aikoi kasinolle yhdessä sulhasensa Kallen kanssa. Kenkäkaupassa työkaveri lakkasi hänelle punaiset kynnet. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Liisalla oli lakkaa kynsissään. Kalle ei pitänyt lainkaan morsiamensa punaisista kynsistä. Kun Kalle äityi moittimaan Liisaa, tyttö otti yllättäen sormuksen pois sormestaan ja purki päättäväisesti kihlauksen.

Illalla Liisa lähti kasinolle sisarensa Eevan seurassa. Kun George näki Liisan yleisön joukossa, hän haki tämän tanssiin.

Ilmoitus Etelä-Savossa 15. elokuuta 1939. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

George ja Liisa pystyivät tapaamaan vain harvoin, mutta kirjeet ja kortit kulkivat. George kirjoitti Liisalle suomeksi. Allekirjoituksena luki aina Yrjö.


ANNA-LIISA AUTIO LAPPEENRANNASTA

Anna-Liisa Autio oli syntynyt kirvesmiehen perheeseen Taipalsaarella 5. kesäkuuta 1921. Perheessä oli yhdeksän lasta, kaksi poikaa ja seitsemän tytärtä, joista Liisa oli kolmanneksi nuorin. Yksi siskoista oli kuollut 4-vuotiaana.

Autiot muuttivat Lappeenrantaan kesällä 1924. Äiti Ida Maria kuoli huhtikuussa 1932, kun Liisa oli 10-vuotias.

Kirvesmiehen perhe eli vaatimattomasti. Liisa pärjäsi koulussa hyvin, mutta jätti koulunkäynnin kesken. Hän meni myyjättäreksi F. Henrikssonin kenkäkauppaan, joka sijaitsi osoitteessa Kauppakatu 35. Viereiseen kortteliin, Kauppakadun ja Oksasenkadun kulmaan Karjalataloon Eino Partanen ja Viljo Vesterinen avasivat Musiikkiliike Vesterinen & Partasen 1. syyskuuta 1939. Liisa kuului pian Einon ja tämän Soini-vaimon ystäväpiiriin.

Anna-Liisa Autio ja Tyyne Leskinen kahvilan ovella Lappeenrannassa osoitteessa Valtakatu 38. Lappeenrannan museot.

Teatteri veti kirvesmiehen tyttäriä vahvasti puoleensa. Liisa oli harrastajanäyttelijänä Lappeenrannan Työväenteatterissa. Pari vuotta aikaisemmin kuollut isosisko Impi oli ollut teatterissa puvustajan apulaisena ja naimisissa näyttelijä Jalmari Kähön kanssa. Liisaa kolme vuotta nuorempi pikkusisko Maija, vaalea kaunotar, hakeutui myös teatteriin ja toimi näyttelijänä ja tanssijana. Maija käytti taiteilijanimeä Marja Autio. Mentyään naimisiin hän esiintyi sodan jälkeen kotimaisissa elokuvissa nimellä Maija Routavuo.

Ilmoitus Karjalassa 25. elokuuta 1939. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

SOTALAIVA TERIJOEN EDUSTALLA

Sunnuntaina 27. elokuuta Vesterinen, Katajavuori ja Godzinsky konsertoivat Terijoen Seurahuoneella. Oli Merikylpylän kauden lopettajaiset. “Muistan miten seisoimme Terijoen hienolla hiekkarannalla ja kuuntelimme venäläisten tykkien jyskettä ampumaharjoituksista Kronstadtista”, Godzinsky on muistellut vuosikymmeniä myöhemmin.

George kirjoitti Liisalle suomeksi. Allekirjoituksena luki aina Yrjö. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

George, Vili Vesterinen, Eino Katajavuori (pyjamassa) ja tuntematon nuori mies mato-ongella. Olisiko Saimaan rannalla Lappeenrannassa? Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

Istuessaan Liisan kanssa Terijoen hiekalla George näki merellä venäläisen sotalaivan. “Uskotko Liisa, pian alkaa sota”, hän totesi vakavana. “Höpsis!” Liisa vastasi epäuskoisena.

Näinä elokuun päivinä George vieraili myös Laatokalla Konevitsan luostarisaarella. Samalla hän tuli palanneeksi seudulle, jonne oli saapunut perheensä kanssa pakolaisena helmikuussa 1920.

“Konevitsa oli fantastinen tunnelmallinen paikka. Siellä oli monta munkkia, 10-11 ortodoksisessa jumalanpalveluksessa. Se oli fantastista. Se on jättänyt muiston suuremman kuin Valamo, jossa vierailin kolme kertaa elämäni aikana.”

FRANCISZEK JA ELISE DE GODZINSKY VANNOVAT USKOLLISUUTTA SUOMELLE

1930-luvun lopulla yhä uhkaavammaksi käyvä maailmantilanne sai Georgen omaiset ja sukulaiset hakemaan Suomen kansalaisuutta. Georgelle itselleen oli myönnetty Suomen kansalaisuus 1935 hänen ollessaan 21-vuotias.

Georgen kummitäti, äidin pikkusisko Cornelia Neuscheller oli jättänyt oman hakemuksensa 10. syyskuuta 1937. Vaikka Etsivä Keskuspoliisi oli merkinnyt Corinne-tädin tietoihin, että hänen “entinen miehensä lienee nykyään Neuvostoliitossa suurikin tekijä”, täti hyväksyttiin Suomen kansalaiseksi 18. maaliskuuta 1938. Poliisin merkintä viittasi Cornelia Neuschellerin entiseen aviomieheen, emigrantti Shalva Konstantinovitsh Isselianiin, joka paljastuttuaan neuvostovakoojaksi 1928 oli matkustanut Neuvostoliittoon.

Franciszek de Godzinsky 29. elokuuta 1939. Godzinskyn perhearkisto.

Corinnen Suomen kansalaisuus antoi Georgen isälle, Franciszek de Godzinskylle ja pikkusiskolle Eliselle sysäyksen jättää omat hakemuksensa kolme päivää myöhemmin, 21. maaliskuuta 1938. Tieto molempien hyväksymisestä Suomen kansalaiseksi tuli puolen vuoden kuluttua, 23. syyskuuta 1938.

Vuotta myöhemmin, 1. syyskuuta 1939 isä ja tytär vannoivat juhlallisesti kynttilöiden palaessa, käsi Raamatulla Helsingin maistraatissa uskollisuutta Suomelle. Samalla he antoivat pois Puolan passinsa.

Pikkusisko, Georgea kolme vuotta nuorempi Elise de Godzinsky. Godzinskyn perhearkisto.

Kun isä ja sisar hetkeä myöhemmin astuivat maistraatista kadulle, vastaan tuli sanomalehtipoikia, jotka huusivat: “Varsovaa pommitetaan! Saksan joukot ovat hyökänneet Puolaan!”

Helsingin Sanomien etusivu 2. syyskuuta 1939. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Miksi Franciszek de Godzinsky oli jäänyt lapsineen 1920-luvun alussa emigrantteihin vihamielisesti suhtautuvaan Suomeen, vaikka kotimaasta Puolasta oli tullut vapaa ja itsenäinen valtio? Isällä oli omat syynsä, jotka hän kertoi pojalleen syyskuussa 1939, sen jälkeen, kun 17. syyskuuta myös Neuvostoliitto oli hyökännyt Puolaan.

“Luulen, että isälläni oli tietty aavistus, ettei Puolan tasavalta olisi pitkäikäinen. Kun Adolfin joukot tunkeutuivat maahan yhdeltä puolelta ja slaavilaiset ystävät toiselta puolelta, hän totesi, että enkö sanonut poikani, niin se menisi.”

Mustien pilvien kerääntyminen Euroopan taivaalle herätti jälleen eloon Suomen venäläisemigranttien pelot. Epäiltiin, että jos Neuvostoliitto hyökkäisi, Suomi romahtaisi.

Franciszek de Godzinskyn Francois-orkesterilla oli tapana aterioida yhdessä ennen esiintymistä. Etualalla pöydän päässä Franciszek. Godzinskyn perhearkisto.

Franciszek pöydän päässä muusikoidensa ympäröimänä. Godzinskyn perhearkisto.

Francois-orkesterin muusikko, mutta kuka? Godzinskyn perhearkisto.

Francois-orkesterin emigranttimuusikoita. Godzinskyn perhearkisto.

Vuonna 1938 todetusta Parkinsonin taudista huolimatta Franciszek de Godzinsky pystyi edelleen esiintymään François-ravintolaorkesterinsa kanssa. Elokuun 5. ja 27. päivänä orkesteria kuultiin myös radiossa, kun Yleisradio välitti suorina lähetyksinä ajanvietemusiikkia ravintola Royalin terassilta. Syksyn mittaan François-orkesteri soitti radiossa useamman kerran. Vielä marraskuun 30. päivänä klo 17 sen oli määrä esiintyä Fabianinkadun studiossa suorassa lähetyksessä.

NELJÄN POJAN SYYSKIERTUE SAA UNOHTAMAAN MURHEET

Lauantaina, 2. syyskuuta Georg Malmstén, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori ja George de Godzinsky käynnistivät neljän pojan syyskiertueen Kellokosken tehtaan juhlasalissa. Kevään tapaan kiertue oli kuukauden mittainen, joka ilta konsertoitiin uudella paikkakunnalla. Sunnuntaina 3. syyskuuta esiinnyttiin Heinolan Kodinsuojassa, 4.9. Mäntyharjun nuorisoseurantalossa, 5.9. Joutsan nuorisoseuratalossa, 6.9. Jyväskylän Työväentalossa, 8.9. Leppävirran Seurojentalolla ja 9.9. Outokummun suojeluskunnantalossa.

Sunnuntaina 10. syyskuuta oli Helsingissä, Lahdessa ja Oulussa Nyrki Tapiovaaran uuden komedian Herra Lahtinen lähtee lipettiin ensi-ilta. George oli säveltänyt ja sovittanut elokuvan musiikin. Tuona iltana neljän pojan kiertue esiintyi Juankosken seurojentalolla.
 

Maanantaina 11. syyskuuta neljä poikaa esiintyi Iisalmen suojeluskuntatalossa, 12.9. Kiuruveden suojeluskuntatalossa, ja 13.9. Oulun Seurahuoneella. “Reipas, vaihteleva ohjelma sai unohtamaan kaikki murheet”, Kaleva kirjoitti poikien konsertista. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään, joten kuusi päivää myöhemmin 19.9. pidettiin samassa paikassa uusintakonsertti. Välissä nelikko kävi esiintymässä 14.9. Iin suojeluskuntatalossa, 16.9. Simon Pirtissä Kuivaniemellä ja 17.9. Kemin Pirtissä, missä paikka oli ääriään myöten täynnä.

Kemissä levisi uutinen, että myös Neuvostoliitto oli hyökännyt Puolaan. Georgen huolestuneet ajatukset olivat puolalaisten sukulaisten luona. Varsovassa ja Puolan maaseudulla asui isän kolme sisarta perheineen ja Georgen ja Elisen 13 serkkua. George oli tavannut heidät viimeksi kesällä 1938.

Uusi Suomi 18. syyskuuta 1939. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Maanantaina 18. syyskuuta esiinnyttiin Veitsiluodon Seurojentalolla, ja 19.9. jälleen Oulussa. Keskiviikkona 20.9. oltiin Raahen suojeluskuntatalolla, 21.9. Kokkolan Vartiolinnassa, 22.9. Pietarsaaren palokunnantalolla, 24.9. Vaasan kaupungintalolla, 25.9. Laihian nuorisoseuratalolla ja 26.9. Vaasan Työväentalolla.

Vaasan Työväentalolla oli paikalla Pohjanmaan Kansa: “Iloisemman maailmankatsomuksen mestarit antoivat Vaasan työväentalossa tiistai-iltana vakavan ajan vaihteluksi soveltuvan huumorintäyteisen esityksen. Malmstén, Vesterinen, Katajavuori, Godzinsky seisoivat kukin nurkallaan varsin yleisöön menevästi. Pohjoismaiden mestari herra Vesterinen näppäili haitarinaan taitajan tavoin, herra Malmstén lauloi kuulijain sisintä hivelevästi, herra Katajavuoren Xylophon-esitykset olivat mainion mimikka-myötäilyn ansiosta illan huippusaavutuksia ja herra Godzinskyn pianonumerot olisivat soveltuneet vakavampaankin tilaisuuteen. Mimikka ja ele olivat tämän kvartetin muuhun taitamiseen yhdistetty niin mestarillisesti, että katsomo, joka aivan tuhlaili suosiotaan, hörähti pienimmillekin ilmeen värähdyksille. Välittömyyttä ei puuttunut puolin eikä toisin.”

Konsertin jälkeen nelikko jaksoi esiintyi vielä Enstin hotellissa.

Neljä poikaa kiertämässä Suomea. Vasemmalta kiertueen järjestäjä Martti Jäppilä, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori, Georg Malmstén ja autonkuljettaja. Kameran takana George. Kuva on todennäköisesti otettu nelikon kevätkiertueen aikana. Godzinskyn perhearkisto.

GEORGE LIISALLE: "OLEN KOVIN MUSIKAALISELLA TUULELLA JA MONET SÄVELEET SYNTYVÄT MINUN PÄÄSSÄNI"

Vaasassa Georgella oli aikaa muistaa kotiväkeä ja Liisaa postikorteilla. Syyskuun 26. päivänä hän postitti kortin Anna-Liisa Autiolle Lappeenrantaan osoitteeseen Juvakankatu 3.

Yrjön kortti Liisalle Vaasasta 26.9.1939. Godzinskyn perhearkisto.

“(Paljon 35 s - - - -a s- - -le) Paljon terveisiä sinulle, Anna-Liisa täältä kylmästä kaupungista. Sataa lunta ja tuuli puhaltaa lehdet pois puista. Olen kovin musikaalisella tuulella ja monet säveleet syntyvät minun päässäni. Olimme kaikki lämmittelemässä itseä saunassa ja nyt olen täällä postitalolla ja kirjoitan kirjeitä kotiin ja sinulle. Nyt meillä on vaan 7 konserttejä jälellä - Hyvästi nyt taas. Terveisiä Einolle ja Soinille, aina ystävällisesti sinua Yrjö.”

Tämä on ensimmäinen säilynyt Georgen lähettämä kortti Liisalle. Liisa säilytti kirjeenvaihtonsa Yrjön kanssa ja luovutti lähes kaikki saamansa kirjeet ja kortit vähän ennen kuolemaansa Georgen nuorimmalle pojalle Andrejlle. Sen sijaan Liisan kirjoittamat kortit ja kirjeet Georgelle eivät ole säilyneet. Eino ja Soini, joille George lähettää kortissa terveisiä, ovat neljän pojan kiertueen lappeenrantalainen järjestäjä, säveltäjä ja tanssiorkesterin johtaja Eino Partanen ja tämän nuorikko.

Synkästä maailmantilanteesta huolimatta George kirjoitti olevansa "musikaalisella tuulella" ja että “monet sävelet syntyivät hänen päässään”. Todennäköisesti hän kehitteli Risto Orkon tilaamaa musiikkia elokuvaan Kyökin puolella, sillä menestyskappale slowfox Sulle salaisuuden kertoa mä voisin syntyi juuri näihin aikoihin.

Seuraavana päivänä keskiviikkona 27.9. pidettiin neljän pojan solistikonsertti Seinäjoen yhteistalolla, 28.9. Ilmajoen kunnallistalolla, 29.9. Kauhajoen suojeluskunnantalolla, 30.9. Parkanon suojeluskuntatalolla ja sunnuntaina 1. lokakuuta Nokian Kerholassa.

Kun maanantaina 2. lokakuuta esiinnyttiin Tampereen Työväentalon konserttisalissa, ennakkomainoksista poiketen Georg Malmsténin tilalla esiintyi hänen pikkuveljensä Eugen. Maan suosituin viihdelaulaja, sotilasarvoltaan musiikkimestari oli saanut palvelukseenastumismääräyksen.

Yhä mustemmat pilvet nousivat Suomen ylle. Neuvostoliitto oli esittänyt uhkavaatimuksia Baltian tasavalloille ja saanut tukikohtia haltuunsa. Lokakuussa Suomen edustajat kutsuttiin Moskovaan neuvottelemaan. Suomi käynnisti ylimääräiset kertausharjoitukset, mikä merkitsi armeijan liikekannallepanoa.

Lokakuun 10. päivänä neljä poikaa, Malmstén, Vesterinen, Katajavuori ja Godzinsky konsertoivat viimeisen kerran yhdessä Vallilan Työväentalolla Helsingissä. Lokakuun 15. päivänä Georg Malmstén ilmoittautui palvelukseen Helsingin Laivastoasemalle.

SUOMI-FILMIN RISTO ORKON KOMEDIA KYÖKIN PUOLELLA

George oli toiminut kapellimestarina Risto Orkon Suomi-Filmille ohjaamassa suurelokuvassa Aktivistit, joka oli saanut ensi-iltansa 9. huhtikuuta. Tämän jälkeen Orko oli tilannut Georgelta musiikin komediaan Kyökin puolella. Blombergin Elosepon lisäksi nyt myös Orkon Suomi-Filmi työllisti Georgea elokuvasäveltäjänä. Kyökin puolella -komedian kuvaukset aloitettiin lokakuussa Tallinnassa.

Kyökin puolella pohjautui norjalaisen Sigrid Boon samannimiseen romaaniin. Romanttisessa komediassa tehtailijan tytär, hemmoteltu Arja Virmala joutuu vedonlyönnin seurauksena sisäköksi Haukan kartanoon. Tottumaton sievä sisäkkö sekoittaa risiiniöljyä majoneesiin, saa vatsat sekaisin ja miesten päät pyörälle. Lopulta kujeilevan Arjan valloittaa moottoripyöriä suunnitteleva kartanon autonkuljettaja Ari Karma. Päärooleissa näyttelivät Helena Kara ja Tauno Majuri.

Tehtailijan tytär Arja Virmala (Helena Kara) maustaa majoneesin risiiniöljyllä. Kyökin puolella / Elonet.

“Kun olen säveltänyt elokuvamusiikkia, minulla on aina ollut mielessäni tiettyjä kuvia, ja niin on musiikki syntynyt itsestään. Kun sävelsin kappaleen Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, en suinkaan ajatellut, miten miellyttäisin kuulijaa. Iskelmänkin täytyy syntyä luonnollisesti. Jos se on hyvä, se saa elää ja silläkin on kenties oma sanomansa.

Äskenmainittu kappale syntyi muuten melkein minuutissa. Elokuva oli tehtävä hyvin nopeasti ja kaikilla oli hirvittävä kiire. Muistaakseni heräsin yöllä, enkä ollut vielä saanut edes laulun sanoja, tiesin vain, että kysymys olisi tytöstä, joka laulaa rakkaudestaan. Sävelessä piti siis kaikua sisäinen ääni, joka ikään kuin pyrkii kuuluviin. Puolessatoista minuutissa kirjoitin sävelmän paperille. Sanat se sai vasta myöhemmin”, Godzinsky on kertonut menestysiskelmänsä synnystä vuosikymmeniä myöhemmin.

Sanat slowfoxiin Sulle salaisuuden kertoa mä voisin kirjoitti Georgen tuttu näyttelijä, ohjaaja ja sanoittaja Eine Laine. Laineella oli Kyökin puolella -komediassa keittäjä Mimmi Muotosen rooli. Laine on hyvin saattanut olla myös se henkilö, joka suositteli Georgea säveltäjäksi Risto Orkolle. Olihan Laine tehnyt sanat moniin Georgen schlagereihin, tutustunut Georgeen läheisesti Lennokki-kiertueella kesäkuussa 1937 ja tehnyt tämän kanssa keväällä 1939 Kansanteatterille laulunäytelmän Lavea luonne.

Keittäjä Mimmi Muotonen (Eine Laine) maistaa sisäkön (Helena Kara) pikantisti maustamaa majoneesia. Kyökin puolella / Elonet.

Elokuvassa slowfoxin Sulle salaisuuden kertoa mä voisin “laulaa” pianosäestyksellä Arjan esittäjä Helena Kara. Oikea lauluääni kuuluu oopperasopraano Elli Pihlajalle. Helena Karan kanssa kuvaukset tehtiin studiossa playbackinä eli näyttelijälle soitettiin studiossa musiikkia, jonka mukana hän “lauloi” kameran käydessä.

George sävelsi Sulle salaisuuden kertoa mä voisin -foxin syksyllä 1939 hirvittävässä kiireessä. Sitten kiireet loppuivat, ja kuvaukset jouduttiin keskeyttämään.

KENELLE SALAISUUDEN KERTOA MÄ VOISIN?

George oli tehnyt tammikuusta 1937 lähtien tiiviisti yhteistyötä Harmony Sistersin kanssa. Hän oli Valtosen sisarusten, Veran, Mairen ja Raijan säveltäjä, sovittaja ja säestäjä. Mairen mielestä oli aivan selvää, että George oli säveltänyt foxin Sulle salaisuuden kertoa mä voisin isosisko Veralle.

“Sävelsin Harmony Sistersille paljon kappaleita, jotka ovat jääneet elämään, kuten Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, Hymyillen ja Pilven päällä. Sodan aikana 1942 levytetty Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ei kuitenkaan ole kellekään heistä, vaikka niin luullaan. Se on erään kauniin rakkaustarinan muisto. Kun kiersin Kaukoidässä 1936 venäläisen bassolaulajan Fjodor Šaljapinin säestäjänä, tapasin Harbinissa ukrainalaisen tytön. Me rakastuimme, minä olin 21-vuotias ja hän 19-vuotias ja jouduimme sitten melko pian eroon. Salaisuus on hänen muistokseen”, Godzinsky on paljastanut vuosikymmeniä myöhemmin haastattelijalleen Maarit Niiniluodolle.

Ehkä lappeenrantalainen Liisa, ukrainalaisen Lidian kaksoisolento oli myös syynä Georgen romanttiseen mielialaan, jossa Sulle salaisuuden kertoa mä voisin syntyi.

HARMONY SISTERS MUUTTAA TÖÖLÖÖN

Valtosen sisarukset olivat jättäneet kotikaupunkinsa Kotkan ja muuttaneet Helsinkiin keväällä 1939. Vera ja Maire olivat siirtyneet pääkaupunkiin jo vuoden alussa, Raija ja äiti, Ester Valtonen olivat tulleet perästä huhtikuussa. Uusi koti perustettiin Töölöön osoitteeseen Turuntie 62 - nykyinen Mannerheimintie 88. Asunnossa oli kolme huonetta, piian kammari ja keittiö. Alakerran naapurina asui Suomen tunnetuin elokuvatähti Tauno Palo Sylvi-rouvansa ja pienen Pertti-poikansa kanssa.

"Aikakauslehdet kirjoittivat meistä kotioloissamme jo isoja juttuja, joissa askartelimme keittiössä, soitimme kitaraa ja pianoa, ompelimme äidin kanssa tai tutkimme nuotteja Goden opastuksella”, Raija on kertonut. Lehtijutun valokuvassa hymyilevä George istuu äidin ja siskosten seurassa töölöläiskodin kahvipöydässä. “Aluksi emme Helsingissä tavanneet muusikkoja kuin radiossa, ja Godzinsky yleensä säesti meitä. Nuottiostoksillakaan ei tarvinut käydä, kun Gode hoiti sen puolen.”

Harmony Sisters esiintyi Nyrki Tapiovaaran ohjaamassa farssissa Kaksi Vihtoria, joka kuvattiin joulukuussa 1938. Kaksi Vihtoria / Elonet. - George 1930-luvun lopulla. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

Mutta vaikka Harmony Sistersit olivat Suomessa jo kuuluisuuksia, laulaminen ei taannut vielä toimeentuloa. Kaikki siskokset hankkivat Helsingistä uudet työpaikat. Vera sai töitä SOK:n pääkonttorista, Maire HOK:n mainososastolta ja Raija Shelliltä laskuttajana.

Kesällä 1939 Harmony Sisters esiintyi Kalastajatorpalla, missä heitä säesti tuttu Fred Kiiaksen orkesteri pianistina Asser Fagerström. Ohjelmassa oli kaksi osaa. Konserttiosuudessa laulettiin Georgen sovituksia sellaisista klassikoista kuin Fibichin Poem, Tosellin Serenata ja Marechiare. Jälkimmäinen osuus sisälsi svengaavaa amerikkalaista swingiä kuten Cheek to Cheek, The Way You Look Tonight ja Richard Rodgersin Broadway-säveliä.

Ravintolassa esiintyminen oli siskoksille kannattavaa. Kun kuukausiansiot palkkatyöstä olivat 400-500 markkaa, maksettiin Harmony Sistersille yhdestä illasta Kalastajatorpalla 300 markkaa. “Meillä oli vihdoinkin varaa neljän vuoden uran jälkeen ostaa piano, ja minä otin laulutunteja. Olin Konservatoriossa ja Maire puolestaan Ateneumissa”, Raija on kertonut.

Marraskuun 1. päivänä klo 20.45 Harmony Sisters esiintyi Georgen kanssa radion ajanvieteohjelmassa Hilpeitä ja haikeita syyssäveleitä.

Marraskuun 5. päivänä klo 21 George säesti radiossa viipurilaisviulistin Toivo Salovaaran yhtyettä. Ohjelmassa oli pelkästään suomalaista musiikkia.

Marraskuun 15. päivänä klo 19.35 George säesti radiossa ajanvietemusiikkia, jota esittivät saksofonistit Matti Rajula ja Alex Wittenberg. 

Harvinainen ilonaihe marraskuun puolivälissä oli Georgen tilaaman uuden harmonikan valmistuminen Viipurin harmonikkatehtaalla. Tälle Viipurin pelille, Georgen neljännelle harmonikalle, tuli olemaan paljon käyttöä seuraavana viitenä vuotena. 

Lue seuraavaksi George 30. marraskuuta 1939: "Olin Hesperiankadun päässä, kun ensimmäinen pommi räjähti"

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

GEORGE KOMPONERAR EN SCHLAGERHIT HÖSTEN 1939: "SULLE SALAISUUDEN KERTOA MÄ VOISIN ÄR TILL MINNET AV EN VACKER KÄRLEKSHISTORIA"

Helena Kara och Tauno Majuri spelade huvudrollerna i den romantiska komedin Kyökin puolella som regisserades av Risto Orko för Suomi-Filmi. Orko beställde filmmusiken av George de Godzinsky, som hösten 1939 i stor brådska komponerade bl.a. slowfoxen Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. Kyökin puolella / Elonet.

Suomeksi

Den 15 augusti 1939 uppträdde George de Godzinsky tillsammans med Viljo Vesterinen och Eino Katajavuori på Villmanstrands badinrättnings casino. Georg Malmstén var inte med på konserten, eftersom de fyra pojkarnas höstturné började först två veckor senare, den 2 september.

Etelä-Savo den 15 augusti 1939. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

GEORGE FÖR LIISA TILL DANS PÅ KASINOT I VILLMANSTRAND

I slutet av mars, när George uppträdde med fyra pojkar i Villmanstrand, fick George upp ögonen för en mörkhårig ung kvinna på busstationen. Anna-Liisa Autio, försäljaren i en skobutik i Villmanstrand, var lik ukrainskan Lidia, Georges stora kärlek i Harbin våren 1936.

I augusti, när George åter uppträdde i Villmanstrand, bjöd han Liisa och hennes vänner till kasinot på konserten och dansbalen.

Anna-Liisa Autio den 25 augusti 1939. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.

Liisa blev mycket upprymd över inbjudan och tänkte gå till kasinot tillsammans med sin fästman Kalle. I skoaffären lackade kollegan hennes naglar röda. Det var första gången Liisa hade nagellack. Kalle tyckte inte alls om sin fästmös röda naglar. När han började kritisera henne tog hon plötsligt av sig ringen från fingret och bröt beslutsamt förlovningen.

På kvällen gick Liisa till kasinot med sin syster Eeva. När George såg Liisa i folkmassan bjöd han upp henne till dans.

Annons i Etelä-Savo den 15 augusti 1939. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

George och Liisa kunde träffas endast sällan, men de skickade brev och kort till varandra. George skrev till Liisa på finska. Underskriften löd alltid Yrjö.

ANNA-LIISA AUTIO FRÅN VILLMANSTRAND

Anna-Liisa Autio föddes i en timmermansfamilj i Taipalsaari den 5 juni 1921. Familjen hade nio barn, två söner och sju döttrar, av vilka Liisa var den tredje yngsta. En av systrarna hade dött vid 4 års ålder.

Autios flyttade till Villmanstrand sommaren 1924. Mamma Ida Maria dog i april 1932, då Liisa var 10 år gammal.

Familjen levde ett anspråkslöst liv. Liisa klarade sig bra i skolan, men slutade skolan på hälft. Hon blev expedit i F. Henrikssons skoaffär på Kauppakatu 35. Eino Partanen och Viljo Vesterinen öppnade den 1 september 1939 musikaffären Vesterinen & Partanen i hörnet av Kauppakatu och Oksasenkatu i Karjalatalo-huset. Liisa blev snart vän med Eino och hans fru Soini.

Anna-Liisa Autio och Tyyne Leskinen vid dörren till kaféet på Valtakatu 38 i Villmanstrand. Museerna i Villmanstrand.

Teatern hade en stark dragningskraft på timmermannens döttrar. Liisa var amatörskådespelerska på Villmanstrands arbetarteater. Hennes äldre syster Impi, som hade avlidit ett par år tidigare, hade varit assistent till kostymören på teatern och gift sig med skådespelaren Jalmari Kähö. Liisas 3 år yngre syster Maija, en blond skönhet, sökte sig också till teatern och arbetade som skådespelerska och dansare. Maija använde sig av artistnamnet Marja Autio. Efter att ha gift sig medverkade hon i inhemska filmer efter kriget under namnet  Maija Routavuo.

Annons i tidningen Karjala den 25 augusti 1939. Nationalbiblioteket / Digitalt arkiv för tidningar.

KRIGSFARTYG UTANFÖR TERIJOKI

Söndagen den 27 augusti gav Vesterinen, Katajavuori och Godzinsky en konsert i Terijoki Societetshus. Det var säsongens avslutningsfest på Havsbadet. ”Jag minns hur vi stod på den fina sandstranden i Terijoki och lyssnade på dånet från de ryska kanonerna från skjutträningar i Kronstadt”, berättade Godzinsky flera decennier senare.

George skrev till Lisa på finska. Underskriften löd alltid Yrjö. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.

George, Vili Vesterinen, Eino Katajavuori (i pyjamas) och en oidentifierad ung man fiskar. Kan det vara vid stranden av sjön Saimen i Villmanstrand? Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.

När George satt med Liisa på sanden i Terijoki såg han ett ryskt krigsfartyg på havet. ”Tror du Liisa, att kriget snart kommer att börja?” sa han allvarligt. ”Nonsens!” svarade Liisa med misstro.

Under dessa augustidagar besökte George också klosterön Konevitsa i Ladoga. Samtidigt återvände han till den region dit han hade kommit som flykting med sin familj i februari 1920.

"Konevitsa var en fantastisk stämningsfull plats. Det fanns många munkar där, 10-11 stycken i den ortodoxa gudstjänsten. Det var fantastiskt. Det har lämnat ett minne som är större än Valamo, som jag besökte tre gånger i mitt liv.”

FRANCISZEK OCH ELISE DE GODZINSKY SVÄR TROHET TILL FINLAND

I slutet av 1930-talet fick den alltmer hotfulla situationen i världen Georges familj och släktingar att ansöka om finskt medborgarskap. George själv hade beviljats finskt medborgarskap 1935, då han var 21 år gammal.

Georges gudmor, hans mors yngre syster Cornelia Neuscheller, hade lämnat in sin egen ansökan den 10 september 1937. Trots att centralkriminalpolisen i moster Corinnes handlingar hade antecknat att hennes ”exmake sannolikt är en stor aktör i Sovjetunionen i dag”, beviljades hon finskt medborgarskap den 18 mars 1938. I polisens anteckning hänvisades till Cornelia Neuschellers före detta make, emigranten Shalva Konstantinovich Isselian, som hade rest till Sovjetunionen efter att ha avslöjats som sovjetisk spion 1928.

Franciszek de Godzinsky i slutet av 1930-talet. Familjen Godzinskys arkiv.

Corinnes finska medborgarskap gav Georges far, Franciszek de Godzinsky, och lillasyster Elise impulsen att lämna in sina egna ansökningar tre dagar senare, den 21 mars 1938. Beskedet om att de båda hade antagits som finska medborgare kom sex månader senare, den 23 september 1938.

Ett år senare, den 1 september 1939, svor far och dotter med tända ljus och handen på bibeln högtidligt trohet till Finland på Helsingfors magistrat. Samtidigt avstod de från sina polska pass.

Lillasyster Elise de Godzinsky, tre år yngre än George. Familjen Godzinskys arkiv.

När fadern och systern en stund senare gick ut på gatan från folkbokföringsbyrån möttes de av tidningspojkar som ropade ”Warszawa bombas! Tyska trupper har invaderat Polen!”

Framsidan av Helsingin Sanomat, 2 september 1939. Nationalarkivet / Tidningarnas digitala arkiv.

Varför hade Franciszek de Godzinsky och hans barn stannat kvar i det emigrantfientliga Finland i början av 1920-talet, när hans hemland Polen hade blivit en fri och självständig stat? Fadern hade sina egna skäl, som han berättade för sin son i september 1939, efter att Sovjetunionen också hade invaderat Polen den 17 september.

”Jag tror att min far hade en viss föraning om att Republiken Polen inte skulle bestå. När Adolfs trupper invaderade landet från ena sidan och slaviska vännerna från den andra, sa han: 'Sa jag inte - min son - att det var så det skulle gå'.”

De svarta moln som hopade sig på Europas himmel väckte de finsk-ryska invandrarnas rädsla till liv. Man befarade att Finland skulle kollapsa om Sovjetunionen skulle anfalla.

Franciszek de Godzinskys Francoise-orkester hade som sed att äta tillsammans före ett framträdande. I förgrunden vid bordsändan sitter Franciszek. Familjen Godzinskys arkiv.

Franciszek vid bordets ände, omgiven av sina musiker. Familjen Godzinskys arkiv.

Musiker i Francois orkester, men vem? Godzinskys familjearkiv.

Emigrantmusiker i Francois Orchestra. Godzinskys familjearkiv.

Trots att han 1938 fick diagnosen Parkinsons sjukdom fortsatte den 66-årige Franciszek de Godzinsky att uppträda med sin restaurangorkester François Orchestra. Den 5 och 27 augusti hördes orkestern även i radion, när Rundradion gjorde direktsändningar från terrassen på Restaurant Royal. Under hösten spelade François Orchestra flera gånger i radion. Den 30 november kl. 17.00 var det dags för ett direktsänt uppträdande från Fabiansgatans studio.

DE FYRA POJKARNAS HÖSTTURNÉ FÅR EN ATT GLÖMMA SINA BEKYMMER

Lördagen den 2 september inledde Georg Malmstén, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori och George de Godzinsky sin fyra pojkars höstturné i Kellokoski-fabrikens festsal. Precis som på våren varade turnén i en månad med konserter på en ny ort varje kväll. Söndagen den 3 september uppträdde de på Kodinsuoja i Heinola, den 4 september på Mäntyharjus folkets hus, den 5 september på Joutsa ungdomsföreningshus, den 6 september på Jyväskyläs folkets hus, den 8 september på Leppävirra föreningshus och den 9 september på Outokumpu skyddskårshus.

Söndagen den 10 september var det premiär i Helsingfors, Lahtis och Uleåborg för Nyrki Tapiovaaras nya komedi Bättre fly än att illa fäkta . George hade komponerat och arrangerat musiken till filmen. Samma kväll uppträdde fyra pojkars turné i Juankoski Societetshus.

Måndagen den 11 september uppträdde de fyra pojkarna i Idensalmi skyddskårshus, den 12 september i Kiuruvesi skyddskårshus och den 13 september i Societetshuset i Uleåborg. ”Det livliga och omväxlande programmet fick en att glömma alla bekymmer”, skrev Kaleva om pojkarnas konsert. Alla som ville rymdes inte med, så konserten upprepades sex dagar senare, den 19 september, på samma plats. Däremellan uppträdde kvartetten den 14 september på skyddskårshuset i Ii, den 16 september på Simon Pirtti i Kuivaniemi och den 17 september på Kemis Pirtti, där lokalen var fullsatt till sista plats.

I Kemi spreds nyheten om att Sovjetunionen också hade anfallit Polen. Georges oroliga tankar gick till de polska släktingarna. I Warszawa och på den polska landsbygden bodde hans fars tre syskon med familjer samt Georges och Elises 13 kusiner. George hade träffat dem senast sommaren 1938.

Uusi Suomi den 18 september 1939. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitalarkiv.

Måndagen den 18 september uppträdde de på Veitsiluoto föreningshus och igen i Uleåborg den 19 september. Onsdagen den 20 september uppträdde de i Brahestads skyddskårshus, den 21 september i Vartiolinna i Karleby, den 22 september i Jakobstads brandkårshus, den 24 september i Vasa stadshus, den 25 september i Laihela ungdomsföreningshus och den 26 september i Folkets hus i Vasa.

Pohjanmaan Kansa var på plats i Vasas Folkets hus: ”Mästarna i en gladare världsbild gav en humoristisk föreställning i Folkets hus i Vasa på tisdagskvällen, en rejäl omväxling till den allvarliga situationen. Malmstén, Vesterinen, Katajavuori, Godzinsky stod var och en i sitt hörn på ett mycket publikvänligt sätt. Vesterinen, den nordiska mästaren, spelade dragspel som en konstnär, Malmstén sjöng med en röst som berörde lyssnarens inre, Katajavuoris xylofonframträdanden var kvällens höjdpunkt tack vare hans utmärkta mimik och Godzinskys pianonummer skulle ha passat även för ett allvarligare tillfälle. Mimiken och gesterna kombinerades så mästerligt med resten av kvartettens skicklighet att publiken, som verkligen slösade bort sina ovationer, flämtade till vid minsta darrning i uttrycken. Det fanns ingen brist på spontanitet på någondera sidan."

Efter konserten fortsatte kvartetten med att uppträda på Enst Hotel.

Fyra pojkar på turné i Finland. Från vänster: researrangören Martti Jäppilä, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori, Georg Malmstén och chauffören. Bakom kameran George. Bilden är troligen tagen under kvartettens vårturné. Familjen Godzinskys arkiv.

GEORGE TILL LIISA: ”JAG ÄR PÅ ETT MYCKET MUSIKALISKT HUMÖR OCH MÅNGA KOMPOSITIONER FÖDS I MITT HUVUD”

I Vasa hade George tid att minnas sin familj och Liisa med vykort. Den 26 september skickade han ett kort till Anna-Liisa Autio i Villmanstrand på adressen Juvakankatu 3.

Georges kort till Liisa från Vasa den 26 september 1939. Familjen Godzinskys arkiv.

”(Mycket 35 s - - - - - -a s- - -le) Många hälsningar till dig, Anna-Liisa från denna kalla stad. Det snöar och vinden blåser löven bort från träden. Jag är på ett mycket musikaliskt humör och många kompositioner föds i mitt huvud. Vi var alla och värmde upp oss i bastun och nu är jag här på postkontoret och skriver brev hem och till dig. Nu har vi bara 7 konserter kvar - hej då igen. Bästa hälsningar till Eino och Soini, alltid vänlig till dig George.”

Detta är det första bevarade kortet som George skickade till Liisa. Liisa bevarade sin korrespondens med George och gav kort före sin död nästan alla brev och kort som hon hade fått till Georges yngste son Andrej. Däremot har de kort och brev som Liisa skrev till George inte bevarats. Eino och Soini, som George hälsar till i kortet, är Eino Partanen från Villmanstrand, arrangör av fyra pojkars turné, kompositör och ledare för dansorkestern, och hans flickvän.

Trots det dystra världsläget skrev George att han var ”på musikaliskt humör” och att ”många melodier föddes i hans huvud”. Det är troligt att han framkallade den musik som Risto Orko beställde till filmen Vi som gå köksvägen, eftersom slowfoxhiten Sulle salaisuuden kertoa mä voisin kom till vid den här tiden.

Dagen därpå, onsdagen den 27 september, hölls en solistkonsert med fyra pojkar i Seinäjoki kommunhus, den 28 september i Ilmajoki kommunhus, den 29 september i Kauhajoki skyddskårshus, den 30 september i Parkano skyddskårshus och söndagen den 1 oktober i Nokia Kerhola.

Måndagen den 2 oktober, i konsertsalen i folkets hus i Tammerfors , ersattes Georg Malmstén som utlovats i förhandsreklamerna, av sin yngre bror Eugen. Landets populäraste underhållningssångare, musikmästare av militär rang, hade fått ett inkallelse.

Allt mörkare moln hopade sig över Finland. Sovjetunionen hade ställt ultimatum till de baltiska republikerna och beslagtagit militärbaser. I oktober inbjöds finska representanter till Moskva för att förhandla. Finland inledde ytterligare repetitionsövningar, vilket innebar att armén mobiliserades.

Den 10 oktober uppträdde de fyra pojkarna Malmstén, Vesterinen, Katajavuori och Godzinsky för sista gången tillsammans i Vallgård arbetarhus i Helsingfors. Den 15 oktober anmälde sig Georg Malmstén till tjänstgöring vid Helsingfors örlogsstation.

SUOMI-FILMIS RISTO ORKOS KOMEDI KYÖKIN PUOLELLA

George hade fungerat som kapellmästare i långfilmen Aktivisterna, som Risto Orko regisserade för Suomi-Filmi, och som hade haft premiär den 9 april. Orko hade därefter beställt av George musiken till komedin Kyökin puolella [Vi som gå köksvägen]. Förutom Blombergs Eloseppo sysselsatte Orkos Suomi-Filmi nu också George som filmkompositör. Inspelningen av komedin Vi som gå köksvägen inleddes i oktober i Tallinn.

Vi som gå köksvägen bygger på romanen med samma namn av den norska författaren Sigrid Boo. I den romantiska komedin hamnar den bortskämda Arja Virmala, dottern till en fabriksägare, att jobba som en piga på Haukka herrgård till följd av ett vad. Den vackra och ovana pigan blandar ricinolja i majonnäsen, får magar att vrida sig och mäns huvuden att snurra. Till slut blir den busiga Arja erövrad av Ari Karma, godsets chaufför som planerar motorcyklar. Huvudrollerna spelades av Helena Kara och Tauno Majuri.

Arja Virmala (Helena Kara), fabrikörens dotter, smaksätter majonnäsen med ricinolja. Vi som gå köksvägen / Elonet.

“När jag har komponerat filmmusik har jag alltid haft vissa bilder i mina tankar, och då har musiken kommit av sig själv. När jag komponerade låten Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, tänkte jag inte på hur jag skulle göra lyssnaren till behag. En låt måste uppstå naturligt. Om den är bra kan den leva vidare och kanske har ett eget budskap.

Förresten, låten jag just nämnde skrevs på nästan en minut. Filmen skulle göras mycket snabbt och alla hade fruktansvärt bråttom. Jag minns att jag vaknade på natten och inte ens hade orden till låten, jag visste bara att den handlade om en flicka som sjöng om sin kärlek. Så låten måste så att säga återge en inre röst som försökte göra sig hörd. Inom en och en halv minut hade jag fått ner melodin på papper. Orden kom senare”, säger Godzinsky och berättar om tillkomsten av sin hitlåt flera decennier senare.

Texten till slowfoxen Sulle salaisuuden kertoa mä voisin skrevs av Eine Laine, skådespelerskan, regissören och textförfattaren som var bekant med George. Laine spelade rollen som kocken Mimmi Muotonen i komedin Vi som gå köksvägen. Laine kan också ha varit den person som rekommenderade George till Risto Orko som kompositör. Laine hade ju skrivit texten till många av Georges schlagerhits, blivit nära bekant med George på Lennokki-turnén i juni 1937 och arbetat med honom i sångskådespelet Lavea luonne på Folkteatern våren 1939.

Kokerskan Mimmi Muotonen (Eine Laine) smakar på pigans (Helena Kara) pikant kryddsatta majonnäs. Vi som gå köksvägen / Elonet.

I filmen sjunger Helena Kara, som spelar Arja, slowfoxen Sulle salaisuuden kertoa voisin med pianoackompanjemang. Den verkliga sångrösten tillhör operasopranen Elli Pihlaja. Inspelningen med Helena Kara gjordes i studion som playback, dvs.i studion spelades musiken till skådespelaren till vilken hon sedan ”sjöng” medan kameran rullade.

George komponerade slowfoxen ”Sulle salaisuuden kertoa mä voisin” under hösten 1939 i en fruktansvärd brådska. Sedan tog brådskan slut och filminspelningarna måste avbrytas.

VEM SKULLE JAG KUNNA BERÄTTA HEMLIGHETEN FÖR?

George hade gjort nära samarbete med Harmony Sisters sedan januari 1937. Han var kompositör, arrangör och ackompanjatör för systrarna Vera, Maire och Raija Valtonen. För Maire var det helt klart att George hade komponerat slowfoxen Sulle salaisuuden kertoa mä voisin för storasyster Vera.

”Jag skrev många sånger för Harmony Sisters som har levt vidare, till exempel Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, Hymyillen och Pilven päällä. Sulle salaisuuden kertoa mä voisin  som spelades in under kriget 1942, är inte skriven till någon av dem, trots vad folk tror. Den är ett minne av en vacker kärlekshistoria. När jag 1936 turnerade i Fjärran Östern som ackompanjatör till den ryske bassångaren Feodor Shaljapin träffade jag en ukrainsk flicka i Harbin. Vi blev kära, jag var 21 och hon var 19, och sedan skilde vi oss ganska snart. Hemligheten är till hennes minne”, avslöjade Godzinsky decennier senare för sin intervjuare Maarit Niiniluoto.

Kanske Liisa från Vilmanstrand, Lidias ukrainska dubbelgångare, var också orsaken till Georges romantiska humör, under vilket Sulle salaisuuden kertoa mä voisin föddes.

HARMONY SISTERS FLYTTAR TILL TÖLÖ

Systrarna Valtonen hade lämnat sin hemstad Kotka och flyttat till Helsingfors våren 1939. Vera och Maire hade flyttat till huvudstaden i början av året, Raija och hennes mor, Ester Valtonen, följde efter i april. Det nya hemmet grundades på Åbovägen 62 - numera Mannerheimvägen 88 - i Tölö och bestod av tre rum, ett jungfrukammare och ett kök. Granar våningen under var Tauno Palo, Finlands mest kända filmstjärna, med sin fru Sylvi och sin lille son Pertti.

"Magasinerna skrev redan stora reportage om oss i vårt hem, där vi pysslade i köket, spelade gitarr och piano, sydde med vår mamma eller studerade musik under Godes ledning", har Raija berättat. På bilden i tidningsartikeln sitter en leende George med systrarna och deras mamma vid kaffebordet i Tölöhemmet. "I början träffade vi inte musiker i Helsingfors annat än på radion, och Godzinsky ackompanjerade oss vanligtvis. Vi behövde inte ens gå och handla noter eftersom Gode tog hand om den biten."

Harmony Sisters medverkade i farsen Toffelhjältar, som regisserades av Nyrki Tapiovaara och filmades i december 1938.  Toffelhjältar / Elonet - George i slutet av 1930-talet. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.

Men trots att Harmony Sister redan var berömdheter i Finland garanterade sången ännu inte något levebröd. Alla systrarna skaffade sig nya jobb i Helsingfors. Vera fick jobb på SOK:s huvudkontor, Maire på HOK:s reklamavdelning och Raija på Shell som fakturaskrivare.

Sommaren 1939 uppträdde Harmony Sisters på Fiskartorpet, där de ackompanjerades av Fred Kiias välkända orkester med Asser Fagerström på piano. Programmet bestod av två delar. I konsertdelen sjöng Georges arrangemang av klassiker som Fibichs Poem, Tosellis Serenata och Marechiare. Den senare delen innehöll svängiga amerikanska swingmelodier såsom Cheek to Cheek, The Way You Look Tonight och Broadwaymelodier av Richard Rodgers.

Att uppträda på restaurangen var lönsamt för systrarna. När månadsinkomsten för avlönat arbete var på 400-500 mark arbete fick Harmony Sisters 300 mark för en kväll på Fiskartorpet. ”Efter fyra års karriär hade vi äntligen råd att köpa ett piano, och jag tog sånglektioner. Jag gick på konservatoriet och Maire på Ateneum”, har Raija berättat.

Den 1 november kl. 20.45 uppträdde Harmony Sisters tillsammans med George i radions underhållningsprogram Muntra och längtansfulla hösttoner.

Den 5 november kl. 21.00 ackompanjerade George i radion den Viborgska violinisten Toivo Salovaaras orkester. Programmet bestod uteslutande av finsk musik.

Den 15 november kl. 19.35 ackompanjerade George i radion underhållningsmusik som framfördes av saxofonisterna Matti Rajula och Alex Wittenberg.

Läs som nästa:  George den 30 november 1939: "Jag var i ändan av Hesperiangatan när den första bomben exploderade."

Text: Tiina-Maija Lehtonen