George sovittaa korvakuulolta suuren maailman tanssimusiikkia

Helsingin Konservatorion piano-oppilas George de Godzinsky harrasti omalla ajallaan säveltämistä ja sovittamista ja seurasi kiinnostuksella kansainvälisen kevyen musiikin uusimpia virtauksia. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

George de Godzinsky opiskeli syksystä 1930 Helsingin Konservatoriossa pianon- ja urkujensoittoa, kamarimusiikkia, teoriaa, historiaa ja kontrapunktia. Säveltämiseen ja sovittamiseen hän joutui kuitenkin perehtymään omin päin. “Säveltäjänä olen itseoppinut, mutta en voi kutsua itseäni amatööriksi, olen lukenut niin paljon, opiskellut teoriaa ja soitinnusta ja soittanut paljon sekä sinfoniaorkesterissa että ravintolaorkesterissa”, iäkäs Godzinsky on kertonut haastattelijalleen.

PIENIMUOTOISTEN ROMANTTISTEN KAPPALEIDEN SÄVELTÄJÄ

Georgen opettajat Konservatoriolla, pianonsoiton opettaja Selim Palmgren ja musiikinhistorian opettaja Leevi Madetoja olivat arvostettuja säveltäjiä, jotka edustivat suomalaisessa taidemusiikissa kansallisromanttista tyylisuuntaa. Georgesta kasvoi romantikko samassa hengessä. “Olin kuin suuri sieni, joka imee itseensä kaiken. Se pysäytti etsimään oman näkökulman kaikkeen. Eikä se näkökulma ole muuttunut sitten 16-vuotiaasta. Näkökulma on se, että musiikkikappale on arvokas vain, jos se puhuu meidän sydämelle, vaikka emme ole ammattimuusikoita.”

George löysi oman alueensa lyhyiden, pienimuotoisten, romanttisten kappaleiden säveltäjänä. Sonaatit, sinfoniat ja laajemmat muotorakenteet eivät olleet häntä varten. “Mutta pienet kappaleet, jotka eivät kestäneet enempää kuin 5-6 minuuttia tai sarja, jossa on pieniä palasia, ne ovat minun genreni.”

Säveltäjä Nikolai Rimski-Korsakov (1844-1908), Pietarin keisarillisen konservatorion sävellyksen ja orkestroinnin professori, jonka yksityisoppilaita olivat mm. Aleksandr Glazunov ja Igor Stravinsky. Rimski-Korsakov julkaisi harmonian käsikirjan 1885. Toinen käsikirja orkestroinnin periaatteista jäi kesken, mutta Rimskin oppilas ja vävy Maximilian Steinberg täydensi teoksen 1912, ja se julkaistiin venäjäksi 1922. Sibelius-museon arkisto.

“Soitinnuksesta minun oli otettava selvää aivan omin päin. Työskentelin kuulomuistini varassa, kehitin tekniikkaani minkä taisin, ja lopulta sain myös “raamatun”, josta löysin neuvoja. Se oli Rimski-Korsakovin soitinnuksen oppikirja. Tuntui suurelta voitolta, kun saatoin todeta, että olin itse keksinyt oikeat menetelmät.”


KANSAINVÄLISTEN ISKELMIEN JA TANSSIMUSIIKIN SOVITTAJA

“Korvaa oli kehitettävä lakkaamatta. Senpä vuoksi kuuntelin levyjä, laukkasin elokuvissa ja istuin radion ääressä, ja lisäksihän meillä Konservatorion oppilailla oli mahdollisuus käydä monissa konserteissa. Eniten kuuntelin kamarimusiikkia ja laulajia.”

George alkoi tehdä iskelmä- ja tanssimusiikin sovituksia isän François-orkesterille ja pyynnöstä myös muille kokoonpanoille. “Suomi oli todella syrjäkylä, äärettömän kaukana kevyen musiikin metropoleista.” Oma haasteensa oli ottaa selvää kansainvälisen kevyen musiikin uusimmista virtauksista. “Kollegat Euroopassa, suuressa maailmassa, olivat opettajiani. Mitä he olivat tuottaneet, pysyi muistissani, sitä pystyin käyttämään. 1930-luvun tanssimusiikki oli hyvin melodista, ja enimmäkseen säveltäjät olivat saksalaisia. Peter Kreuder oli hyvin tunnettu nimi. Sitten Eurooppaan alkoi tulla myös amerikkalaista musiikkia.”

Peter Kreuder vuonna 1935. Kreuder oli 1930-1940-luvuilla johtava saksalainen elokuvasäveltäjä. Gregor Harlip. Public Domain.

Vuonna 1928 Radio-orkesteriin kosketinsoittajaksi kiinnitetty maisteri Alvar Andström oli Georgen hyvä ystävä. Kun Andström 1934 sai tärkeän tehtävän, hänet palkattiin huolehtimaan Yleisradion äänilevyjen hankinnasta ja arkistoinnista, ystävyys vain syveni. “Kun hän siirtyi levyosastolle, meillä yhteistyö jatkui hyvin kiinteänä. Minä kävin kuuntelemassa levyuutuuksia ja opin tällä tavoin kevyen musiikin sovittamista. Alvar oli niin ystävällinen, että antoi minun kuunnella uudet levyt pariin kertaan.” Uuden levyn sai kuunnella kuitenkin vain kahdesti. “Alvar sanoi, että muuten se jo kuluu.”

Äänilevystön ohella Westerlundin musiikkikauppa oli Georgelle tärkeä pistäytymispaikka. "Minä kävin koululaisena usein Westerlundin musiikkikaupassa, jossa minulla oli hyvät suhteet Herman Sjöblomiin." Myymäläpäällikkö Sjöblomin lisäksi kaupassa työskenteli Georgen ystäviä, jotka antoivat hänen kuunnella myytävänä olevia savikiekkoja. "Mutta levyä sain kuunnella vain yhden kerran, he korostivat, vain yhden kerran." 

Mutta jo yksi kuuntelukerta riitti Georgelle. "Minulta puuttuu näkömuisti, en voi muistaa nuottiriviä, mutta korvani muistavat sävelet. Jos halusin pysyvästi oppia jotain, niin kuuntelin levytyksen ja panin nopeasti merkille, mitä instrumentteja oli käytetty.”

George (toinen oikealta) ystävineen kahvilassa 1930-luvun alkupuolella. Silmälasipäinen mies oikealla muistuttaa Alvar Andströmiä. Godzinskyn perhearkisto.

Yöt George vietti radion ääressä, sillä radiosta kuului koko Eurooppa. “Kuuntelin lyhytaaltolähetyksiä kuulokkeet korvilla, etten häiritsisi seinän takana nukkuvia. Kuuntelin hyvin paljon Hampurin lähetyksiä ja sitten Lontoota. Lontoosta sai keskipitkillä aalloilla aika hyvin Jack Hiltonia ja muita sen ajan kevyen musiikin tähtiä ja heidän musiikkinsa kiehtoi minut aivan täydellisesti. Tällä tavoin minussa kasvoi siemen ja innostus viihdemusiikkiin." 

Georgea kiinnosti erityisesti, millaisia orkestrointeja kansainväliset tanssiorkesterit soittivat. "Siihen aikaan ei ollut käsikirjoja, joita musiikinopiskelija olisi voinut mennä ostamaan Fazerin musiikkikaupasta ja joista etsiä neuvoa. Opimme vain kuulemalla, mikä oli tietenkin hyvin antoisaa, sillä se mikä kuuli, pysyi varmasti muistissa. Se oli monimutkainen prosessi: ensin kuuntelu, sitten varastointi, lopuksi työstäminen. Sillä tavoin minun oli työskenneltävä, jos halusin tuottaa sitä populaarimusiikkia, joka oli muodissa suuressa maailmassa. Siihen aikaan ne oli korvat, jotka opettivat minua. Se minkä kuuli, se säilyi muistissa. Sillä tavoin opin tuntemaan melko tarkkaan tanssiorkesterin soitinnuksen.”

ELOKUVIIN TASKULAMPUN KANSSA

“Muistan Charles Trenetin, ranskalaisen laulajan pariisilaisiskelmineen. Hän esiintyi eräässä Maurice Chevalierin elokuvassa, ja minua pyydettiin moneen kertaan, että menisin kuuntelemaan ja kirjoittamaan muistiin sävelmät.”

Maurice Chevalierin tähdittämä elokuva Prinssi-puoliso elokuvateatteri Bio-Biossa 1930-luvulla. Helsingin kaupunginmuseo / Olof Sundström.

George pujahti elokuvateatteriin taskulamppu, pala nuottipaperia ja kynä mukanaan. Teatterisalin pimeydessä hän katseli ja kuunteli Fred Astairea, Ginger Rogersia ja muita valkokankaan tähtiä. “Siihen aikaan ei ollut magnetofoneja, ja kopiointi olisi varmasti ollut laitontakin. Minun menetelmäni oli siis ainoa, jota me täällä takametsissä saatoimme käyttää. Muistan, että minun täytyi nähdä se elokuva kolme, neljä kertaa, ennen kuin lopulta sain kaikki soinnut muistiin.”

Maximin ohjelmistossa oli 1931 F.B. Murnaun elokuva Tabu. Helsingin kaupunginmuseo / Atelier Ovésen.

Lue seuraavaksi George de Godzinsky: "Viipuri oli minulle kuin toinen kotikaupunki"

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

GEORGE ARRANGERAR DANSMUSIK FRÅN DEN STORA VÄRLDEN PÅ GEHÖR 

George de Godzinsky, pianoelev vid Helsingfors konservatorium, var kompositör och arrangör på sin fritid och följde med intresse de senaste trenderna inom internationell underhållningsmusik. Godzinskys familjearkiv..

Suomeksi

George de Godzinsky studerade från hösten 1930 piano, orgel, kammarmusik, musikteori och musikhistoria samt kontrapunkt vid Helsingfors konservatorium. Att komponenra och arrangera fick han dock lära sig på egen hand. "Som kompositör är jag självlärd, men jag kan inte kalla mig amatör, jag har läst så mycket, studerat teori och instrumentering och spelat mycket i både symfoniorkestrar och restaurangorkestrar", berättade den åldrade Godzinsky för sin intervjuare.

KOMPOSITÖR AV SMÅSKALIGA ROMANTISKA SÅNGER

Georges lärare vid konservatoriet, pianoläraren Selim Palmgren och musikhistorieläraren Leevi Madetoja, var respekterade tonsättare som representerade den nationalromantiska stilen inom finsk konstmusik. George växte upp och blev en romantiker i samma anda. "Jag var som en stor svamp som absorberade allt. Det stannade mig för att leta efter mitt eget perspektiv på allt. Och det perspektivet har inte förändrats sedan jag var 16 år. Perspektivet är att ett musikstycke bara är värdefullt om det talar till våra hjärtan, även om den som lyssnar inte är en professionel musiker."

George fann sin nisch som kompositör av korta, småskaliga, romantiska sånger. Sonater, symfonier och storskaliga musikaliska strukturer var inget för honom. "Men små stycken som inte varade mer än fem eller sex minuter, eller en svit med små bitar och delar, det var min genre."

Tonsättaren Nikolai Rimsky-Korsakov (1844-1908), professor i komposition och orkestrering vid Kejserliga konservatoriet i S:t Petersburg, hade bland annat Alexander Glazunov och Igor Stravinsky som privatelever. Rimsky-Korsakov publicerade 1885 en handbok i harmonilära. En andra handbok om principerna för orkestrering blev inte färdig, men Rimskijs elev och svärson Maximilian Steinberg slutförde arbetet 1912 och den publicerades på ryska 1922. Sibeliusmuseets arkiv.

Jag var tvungen att ta reda på instrumentationen helt på egen hand. Jag arbetade med mitt hörselminne, utvecklade min teknik så mycket jag kunde och så småningom fick jag också en 'bibel' där jag hittade råd. Det var Rimskij-Korsakovs lärobok om instrumentering. Det kändes som en stor seger att kunna konstatera att jag själv hade hittat de rätta metoderna."


ARRANGÖR AV INTERNATIONELL SCHALGER- OCH DANSMUSIK

"Gehöret måste ständigt utvecklas. Så jag lyssnade på skivor, galopperade på bioförestänningar och satt framför radion, och vi konservatoriestuderande hade möjlighet att gå på många konserter. Mest av allt lyssnade jag på kammarmusik och sångare."

George började arrangera schlager- och dansmusik för sin fars François Orchestra och, på begäran, för andra ensembler. "Finland var verkligen en avlägsen by, långt borta från den lätta musikens metropoler." En egen utmaning var att ta reda på de senaste trenderna inom den internationella underhållningsmusiken. "Mina kolleger i Europa, i den stora världen, var mina lärare. Det de hade producerat fanns kvar i mitt minne, jag kunde använda det. Dansmusiken på 1930-talet var mycket melodisk och kompositörerna var mestadels tyska. Peter Kreuder var ett mycket välkänt namn. Sedan började amerikansk musik också komma till Europa."

Peter Kreuder år 1935. Kreuder var en ledande tysk filmkompositör under 1930- och 1940-talen. Gregor Harlip. Public Domain.

Magister Alvar Andström, som hade anställts som klaviaturspelare i Radioorkestern 1928, var en god vän till George, och när Andström i början av 1930-talet fick den viktiga uppgiften att bygga upp ett skivarkiv fördjupades vänskapen ytterligare. "När han flyttade till skivavdelningen fortsatte vi att arbeta mycket intensivt tillsammans. Jag gick och lyssnade på inspelningar och lärde mig på så sätt hur man arrangerar lätt musik. Alvar var vänlig nog att låta mig lyssna på nya skivor ett par gånger." Den nya skivan fick man dock bara lyssna på två gånger. "Alvar sa att de annars skulle redan bli slitna."

Förutom skivaffären var Westerlunds musikaffär ett viktigt ställe för George. "Tack vare mina goda vänner i Westerlunds musikaffär kunde jag lyssna på de skivor som de hade till försäljning. Men jag fick bara lyssna på skivan en gång, insisterade de, bara en gång. Jag saknar visuellt minne, jag kan inte minnas en notrad, men mina öron minns melodierna. Om jag ville lära mig något permanent lyssnade jag på inspelningen och noterade snabbt vilka instrument som hade använts."

George (andra från höger) med sina vänner på ett café i början av 1930-talet. Den glasögonprydde mannen till höger liknar Alvar Andström. Familjen Godzinskys arkiv.

På nätterna lyssnade George radio för att ta reda på hurudana orkestreringar som de internationella dansorkestrarna spelade. "Jag lyssnade på kortvågssändningarna med hörlurar på för att inte störa dem som sov bakom väggen. På den tiden fanns det inga handböcker som en musikstuderande kunde gå till Fazers musikaffär och köpa, för att få råd. Vi lärde oss bara genom att lyssna, vilket naturligtvis var mycket givande, eftersom det jag hörde kom jag säkert ihåg. Det var en komplex process: först lyssna, sedan lagra och sedan bearbeta. Det var så jag var tvungen att arbeta om jag ville producera den populärmusik som var på modet i den stora världen. På den tiden var det öronen som lärde mig. Det man hörde, det kom man ihåg. Så lärde jag mig ganska väl hur en dansorkester skulle instrumenteras."

PÅ BIO MED FICKLAMPA

"Jag minns Charles Trenet, den franske sångaren med sina parisiska schlagers. Han medverkade i en film av Maurice Chevalier och jag blev flera gånger ombedd att gå och lyssna och skriva ner melodierna."

Maurice Chevaliers film Prinsen och prinsessan på biografen Bio-Bio på 1930-talet. Helsingfors stadsmuseum / Olof Sundström.

George smög sig in på biografen med en ficklampa, en bit notpapper och en penna. I biosalongens mörker tittade och lyssnade han på Fred Astaire, Ginger Rogers och andra stjärnor på vita duken. "Det fanns inga bandspelare på den tiden och kopiering skulle säkerligen ha varit olagligt. Så min metod var den enda vi kunde använda här ute i vildmarken. Jag minns att jag var tvungen att se filmen tre eller fyra gånger innan jag till slut fick ner alla ackorden."

Maxims repertoar omfattade bland annat F.B. Murnaus film Taboo från 1931. Helsingfors stadsmuseum / Atelier Ovésen.

Läs härnäst: George de Godzinsky: "Viborg var som en andra hemstad för mig"

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky