George ensi kertaa Puolassa 1934: “Olen polakki, täällä on kotimaani”

George de Godzinskyn viisumi kesän 1934 Puolan matkaa varten. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

Kesällä 1934 George de Godzinsky pääsi ensimmäisen kerran käymään isänsä synnyinmaassa. Godzinskyjen koko perhe, isä Franciszek, 20-vuotias George, 17-vuotias pikkusisko Elise sekä kotiopettaja Elise Regenass osallistuivat Puolan matkalle, jonka järjesti Suomalais-puolalainen yhdistys. Franciszek de Godzinsky toimi tuolloin yhdistyksen puheenjohtajana.

“Siihen aikaan Varsova oli aivan kuin pieni Pariisi, mutta se olikin ennen toista maailmansotaa”, Godzinsky on muistellut matkaa vuosikymmeniä myöhemmin.

"Siihen aikaan Varsova oli aivan kuin pieni Pariisi", George de Godzinsky on muistellut ensimmäistä vierailuaan itsenäisen Puolan pääkaupunkiin 1934. Godzinskyn perhearkisto.

Varsovan katukuvaa kesällä 1934. Godzinskyn perhearkisto.

Näkymä yli Varsovan. Godzinskyn perhearkisto.

Varsovaa. Godzinskyn perhearkisto.

Varsovaa. Godzinskyn perhearkisto.

Franciszekin lääkäriveli oli kuollut, mutta Godzinskyt tapasivat Varsovassa isän kolme sisarta, ja Georgen ja Elisen 13 serkkua. “Matkustin serkkujeni kanssa ympäri maata ja kävin muun muassa Zakopanessa tervehtimässä sukulaisiani.” Etelä-Puolan Zakopanesta matka jatkui Tatra-vuoristoon ja Morskie Oko -järvelle.

Pikkusisko Elise (toinen vasemmalta) sukulaisten seurassa. Godzinskyn perhearkisto.

Elise (oikealla) ja sukulaisnainen Puolan maaseudulla. Godzinskyn perhearkisto.

MUUTTO PUOLAAN?

Vierailun aikana sukulaiset alkoivat painostaa Godzinskyn perhettä muuttamaan Puolaan. “Eräs tätieni ystävä, muusikko ja tiedemies sanoi, että minun on tultava Puolaan, että työkenttäni on täällä. Olen polakki, täällä oli kotimaani.”

Godzinskyt tapaamassa varsovalaisia sukulaisiaan. Vasemmalla isä Franciszek, kolmas vasemmalta Elise ja toinen oikealta kotiopettaja Elise Regenass. Kameran takana todennäköisesti George. Godzinskyn perhearkisto.

Isä, Elise ja kotiopettaja Elise Regenass sukulaisten seurassa Varsovassa. George jälleen kameran takana. Godzinskyn perhearkisto.

 

George oli edellisenä vuonna kiinnitetty Suomalaisen Oopperan vakituiseksi harjoituspianistiksi ja kapellimestarien apulaiseksi, hän säesti konserteissa laulajia, esiintyi tuon tuosta radion suorissa lähetyksissä, keikkaili Livady-tanssiorkesterinsa kanssa ja ennen kaikkea hänen opintonsa Helsingin Konservatoriossa olivat vielä kesken. “Minulla oli Konservatoriossa fantastiset opettajat. Oli vaikea perustella itselle, että muuttaisin Puolaan.”

Myöskään isä-Godzinsky tuskin oli innostunut muuttamaan Puolaan juuri nyt. Sen lisäksi, että hän esiintyi ravintolamuusikkona François-orkesterinsa kanssa, hänellä oli tuoreita virityksiä suomalaisessa liike-elämässä. Heinäkuun 31. päivän Kauppalehdessä mainittiin uusien toiminimien joukossa helsinkiläinen osakeyhtiö Ab Bromarf Pensionat Tallmo Oy. Kyseessä oli täysihoitola- ja ravintolayritys, jonka hallituksen puheenjohtaja Franciszek toimi. Hallituksen muita jäseniä olivat rouvat Inez Ehström ja Signe Sundman.

ELISEN VALINTA

Puolan matkan jälkeen pikkusisko Elise joutui syvään hengelliseen kriisiin. Venäläisessä koulussa ortodoksien keskellä hän "oli oppinut rakastamaan ortodoksisuutta”, mutta silti kysymys kotikirkosta ei jättänyt häntä rauhaan.

Elise (vasemmalla) ja puolalaiset sukulaiset juttusilla katolisen papin kanssa. Godzinskyn perhearkisto.

 

Elise luki evankeliumia venäjäksi ja pohti, oliko hänen hengellinen kotinsa ortodoksisessa vai katolisessa kirkossa. “Olin epälooginen tunneihminen ja täynnä ortodoksisuutta. Minun piti oppia tuntemaan oma katolinen kirkkoni ennen kuin tulen ortodoksiksi”, Elise päätti.

 

Isä ja tytär, Franciszek ja Elise Kaivopuiston kodin terassilla. Godzinskyn perhearkisto.

Tutustuessaan katolisuuteen Elise alkoi käydä Godzinskyjen Kaivopuiston kodin lähellä sijaitsevassa Pyhän Henrikin katedraalissa. Elise pujahti messuun salaa, sillä hän ei halunnut, että kotona tiedettiin asiasta. Vanha kirkkoherra van Gijsel, joka oli ollut Elisen rippipappi ensikommuuniossa kuusi vuotta aikaisemmin oli nyt poissa. Hänen seuraajansa Pyhän Henrikin katedraalissa oli kirkkoherra Hovers, jonka saarnat tekivät Eliseen voimakkaan vaikutuksen.

Pyhän Henrikin katedraali talvella 1937. Museovirasto / Ernst Bernhard Lohrmann.

Elise de Godzinsky. Godziskyn kotiarkisto.

Jouluyön messussa Elise tunsi voimakkaan kutsumuksen. “Tapahtui suuri asia minun elämässäni. Kristus-hahmo valtasi minut kokonaan. Ymmärsin, etten voi jatkaa elämääni niin kuin siihen asti. Minun oli elettävä Kristusta varten ja löydettävä hänet niin läheisesti kuin suinkin.”

Pääsiäisenä 1935 Elise otti ratkaisevan askeleen. “Oli pitkäperjantaiyö ja messu aikaisin pääsiäislauantaina. En nukkunut koko yönä, menin kirkkoon ja vapisten rippituoliin. Eikä minun tarvinnut sanoa mitään, kuulin vain äänen, joka sanoi minulle: “Vihdoinkin tulit, lapsi. Olen nähnyt sinut kirkossa niin kauan jo, mikset ole tullut pappilaan, mikset ole tullut aikaisemmin? Pelkäsitkö?”

Kirkkoherra Hovers alkoi opettaa Eliselle katolista kristillisyyttä. Hän tutustutti tytön myös muihin katolisiin nuoriin. Elise jätti venäläisemigranttien Polunlöytäjät-partion ja liittyi katolisten nuorten Sudenpentuihin.

Elise ystävineen retkellä. Godzinskyn perhearkisto.

Elise suomalaisessa maisemassa. Godzinskyn perhearkisto.

Lue seuraavaksi Emigranttipoikien tanssiorkesteri Livady

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

GEORGE FÖRSTA GÅNGEN I POLEN 1934: "JAG ÄR EN POLACK, HÄR ÄR MITT HEMLAND"

George de Godzinskys visum för resan till Polen sommaren 1934.  Familjen Godzinskys arkiv.

Suomeksi

Sommaren 1934 kunde George de Godzinsky för första gången besöka sin fars hemland. Hela familjen Godzinsky, pappa Franciszek, 20-årige George, 17-åriga lillasyster Elise och guvernanten Elise Regenass, deltog i resan till Polen som arrangerades av Finsk-Polska Föreningen. Franciszek de Godzinsky var föreningens ordförande vid den tiden.

"På den tiden var Warszawa som ett litet Paris, men det var före andra världskriget", minns Godzinsky flera decennier senare.

"På den tiden var Warszawa som ett litet Paris", minns George de Godzinsky om sitt första besök i det självständiga Polens huvudstad 1934. Familjen Godzinskys arkiv.

En gatuscen från Warszawa sommaren 1934. Familjen Godzinskys arkiv.

Utsikt över Warszawa. Familjen Godzinskys arkiv.

Warsawa. Familjen Godzinskys arkiv.

Warsawa. Familjen Godzinskys arkiv.

Franciszeks läkarbror hade dött, men i Warszawa träffade Godzinskys faderns tre systrar och George och Elises 13 kusiner. "Jag reste runt i landet med mina kusiner och besökte bland annat Zakopane för att träffa mina släktingar." Från Zakopane i södra Polen gick resan vidare till Tatrabergen och sjön Morskie Oko.

Lillasyster Elise (andra från vänster) med släktingar. Familjen Godzinskys arkiv.

Elise (t.h.) och en kvinnlig släkting på den polska landsbygden. Familjen Godzinskys arkiv.

FLYTTA TILL POLEN?

Under besöket började släktingar sätta press på familjen Godzinsky att flytta till Polen. "En vän till min faster, en musiker och vetenskapsman, sa till mig att jag måste komma till Polen, att mitt arbetsfält fanns här. Jag är polack och detta var mitt forsterland.”

Godzinskys besöker sina släktingar i Warszawa. Fader Franciszek till vänster, Elise tredje från vänster och Elise Regenass, guvernanten, andra från höger. Bakom kameran står troligen George. Familjen Godzinskys arkiv.

Far, Elise och guvernanten Elise Regenass med släktingar i Warszawa. George återigen bakom kameran. Familjen Godzinskys arkiv.

 

George hade året innan anställts som Finlands Operas ordinarie repetitionspianist och assisterande dirigent, han ackompanjerade sångare på konserter, medverkade i radions direktsändningar, turnerade med sin dansorkester Livady och framför allt studerade han fortfarande vid Helsingfors konservatorium. "Jag hade fantastiska lärare på konservatoriet. Det var svårt att motivera sig själv att flytta till Polen."

Inte heller hans pappa var särskilt entusiastisk över att flytta till Polen just då. Förutom att uppträda som restaurangmusiker med sin François Orchestra hade han nya utmaningar i den finska affärsvärlden. I Kauppalehti den 31 juli nämndes bland de nya företagsnamnen det Helsingforsbaserade aktiebolaget Ab Bromarf Pensionat Tallmo Oy. Detta var ett pensionat- och restaurangföretag, där Franciszek var styrelseordförande. Övriga styrelseledamöter var Inez Ehström och Signe Sundman.

ELISES VAL

Efter en resa till Polen hamnade lillasyster Elise in i en djup andlig kris. I ryska skolan bland de ortodoxa kristna hade hon "lärt sig att älska ortodoxin", men frågan om hemförsamlingen lämnade henne ändå inte i fred.

Elise (t.v.) och polska släktingar samtalar med en katolsk präst. Familjen Godzinskys arkiv.

 

Elise läste evangeliet på ryska och undrade om hennes andliga hem fanns i den ortodoxa eller den katolska kyrkan. "Jag var en ologisk känslomänniska och full av ortodoxi. Jag var tvungen att lära känna min egen katolska kyrka innan jag kunde bli ortodox", beslöt Elise.

 

Far och dotter, Franciszek och Elise på terassen till sitt hem i Brunnsparken. Familjen Godzinskys arkiv.

När Elise bekantade sig med katolicismen började hon besöka S:t Henriks katedral i närheten av familjen Godzinskys hem i Brunnsparken. Elise smög sig in till mässan i hemlighet, eftersom hon inte ville att någon hemma skulle veta om det. Den gamle kyrkoherden van Gijsel, som hade varit Elises biktfader vid hennes första nattvard sex år tidigare, var nu borta. Hans efterträdare i S:t Henriks katedral var kyrkoherde Hovers, vars predikningar gjorde ett starkt intryck på Elise.

S:t Henriks katedral vintern 1937. Museiverket / Ernst Bernhard Lohrmann.

Elise de Godzinsky. Godziskys hemarkiv.

Vid julnattsmässan kände Elise en stark känsla av kallelse. "Det hände då något stort i mitt liv. Kristusgestalten tog över mig helt och hållet. Jag insåg att jag inte kunde fortsätta att leva mitt liv som jag hade gjort fram till dess. Jag var tvungen att leva för Kristus och komma honom så nära som möjligt."

Påsken 1935 tog Elise ett avgörande steg. "Det var långfredagskväll och mässa tidigt på påsklördagen. Jag sov inte på hela natten, jag gick till kyrkan och skakande till biktstolen. Och jag behövde inte säga någonting, jag hörde bara en röst som sa till mig: "Äntligen har du kommit, mitt barn. Jag har sett dig i kyrkan så länge, varför har du inte kommit till prästgården, varför har du inte kommit tidigare? Var du rädd?"

Pastor Hovers började undervisa Elise om katolsk kristendom. Han presenterade henne också för andra katolska ungdomar. Elise lämnade de ryska immigranternas Stigfinnarna och gick med i den katolska ungdomens Vargungar.

Elise och hennes vänner på en utflykt. Familjen Godzinskys arkiv.

Elise i ett finskt landskap. Familjen Godzinskys arkiv.

Läs som nästa Emigrantpojkarnas dansorkester Livady

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky