George: "Viipuri oli minulle kuin toinen kotikaupunki"

George de Godzinsky vieraili nuorukaisena Viipurissa niin usein, että häntä alettiin kutsua "Viipurin ottopojaksi". Kauniina kesäpäivinä George ja viipurilainen muusikkoystävä Lauri Saikkola viihtyivät Terijoen merikylpylässä. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

"Viipuri merkitsi minulle aina tavattoman paljon. Se oli toinen kotikaupunkini. Siellä olivat kaikki hienot ihmiset. Menin sinne usein vain saadakseni soittaa”, George de Godzinsky muisteli sodan jälkeen. 

Nuorukaisena George piipahteli Viipurissa niin usein, että häntä kutsuttiin "Viipurin ottopojaksi". George ei mennyt Viipuriin vain soittamaan, vaan myös lomailemaan ja tapaamaan ystäviään. Kesäisin hän saattoi taittaa reilun 200 kilometrin matkan Helsingistä Viipuriin polkupyörällä. George esiintyi myös usein Viipurissa Livady-orkesterinsa kanssa erilaisissa emigranttien tilaisuuksissa.

 

Viipuri Papulan näkötornista. Godzinskyn perhearkisto.

Viipuri oli Georgelle tuttu kaupunki varhaislapsuudesta. Äidin suvun Neuschellerien kesäpaikka, Suur-Merijoen kartano sijaitsi Viipurin naapurissa, muutama kilometri Monrepos’ta Tienhaaran suuntaan. Vierailiko George Suur-Merijoella Imatran Onnelan kodista käsin sen jälkeen, kun vanhemmat olivat eronneet? Äiti Mariahan viipyi Suur-Merijoella aina toukokuun lopulle 1922, kunnes matkusti lopullisesti pois Suomesta. Todennäköisesti ei. 

Neuschellerit myivät Suur-Merijoen Suomen valtiolle 1926. Viipuriin jäi asumaan äidin pikkusisko Cornelia, Georgen kummitäti, johon pojalla oli läheiset välit. Cornelia Neuschellerin luona Georgella oli majapaikka Viipurissa, kunnes täti kesäkuussa 1929 muutti Helsinkiin. Sen jälkeen Georgen tukikohtia kaupungissa olivat hänen lukuisat ystävänsä.

Poliisi ohjaa liikennettä Viipurissa Torkkelinkadun ja Karjalankadun kulmassa. Lappenrannan museot / Eino Partanen Helios Oy.

Viipurin vanhaa kaupunkia, Linnankatu ja Pyöreä torni. Lahden museot / Eino Partanen Helios Oy.

Vilinää ja vilskettä Viipurin kauppatorilla. Lappeenrannan museot / Eino Partanen Helios Oy.

BORIS SIROB JA VIIPURIN EMIGRANTTIVETOINEN MUSIIKKIOPISTO

“Ahmin kaikista sen ajan musiikki-ihmisistä kaiken”, George on kertonut nuoruusvuosistaan. Eikä hän näin sanoessaan tarkoittanut vain Helsingin musiikkipiirejä, vaan myös Viipurin. “Viipurissa oli muun muassa Sirpo, Viipurin Musiikkiopiston johtaja, hänkin venäläinen emigrantti.”

Boris Wolfson, 19-vuotias armenialainen Pietarin konservatorion opiskelija oli tullut viulistiksi Helsinkiin Robert Kajanuksen Kotimaiseen orkesteriin 1912. Kaksi vuotta myöhemmin Wolfson siirtyi Viipuriin, missä hän ryhtyi soittamaan ykkösviulua Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa ja antamaan yksityistunteja viulunsoitossa.

Toukokuussa 1918 kaupungin musiikkielämää kohtasi ankara isku. Orkesterin kapellimestari Toivo Kuula menehtyi kaksi viikkoa sen jälkeen, kun häntä oli ammuttu valkoisten viinanhöyryisissä voitonjuhlissa Viipurin Seurahuoneella. Kapellimestarin kuoleman jälkeen Musiikin Ystäväin Orkesteri lopetti toimintansa. Seuraavana syksynä työttömäksi jäänyt Boris Sirob - Boris oli muuttanut saksalaisen Wolfson-nimensä Sirobiksi kääntämällä etunimensä nurinpäin - perusti Viipuriin musiikkikoulun.

Viipurin Musiikkiopisto sijaitsi Repolan kaupunginosassa osoitteessa Kannaksenkatu 1. Lappeenrannan museot.

Kymmenessä vuodessa Sirobin emigranttivetoisesta Viipurin Musiikkiopistosta kasvoi Helsingin Konservatoriolle vakavasti otettava kilpailija. Musiikkiopistosta valmistui kovatasoisia nuoria ammattimuusikoita, ja tammikuussa 1929 Musiikin Ystäväin Orkesteri aloitti jälleen toimintansa.

Helsingin Konservatoriossa pianonsoittoa opiskeleva George viihtyi Viipurin Musiikkiopiston ilmapiirissä. “Kapellimestarit ja muut musiikki-ihmiset eivät olleet vain esimiehiä tai työtovereita. Kaikki olivat myös ystäviä.” Boriksen ohella Musiikkiopiston opettajakunnasta Georgelle olivat tärkeitä Andrej Rudnev, Sulho Ranta, Väinö Haapalainen ja Eero Selin.

Emigrantti Andrej Rudnev opetti Boriksen opistossa partituurinsoittoa. Hän oli Pietarin keisarillisen yliopiston entinen mongolian kielen professori, kielinero ja erinomainen pianisti. Rudnev toimi Viipurissa myös Fazerin konserttitoimiston asiamiehenä ja musiikkiarvostelijana. Teoriaa opettivat Berliinissä ja Leipzigissa opiskellut säveltäjä, kapellimestari, kuoronjohtaja ja alttoviulisti Väinö Haapalainen sekä Wienissä opiskellut Sulho Ranta. Modernistisäveltäjä Ranta oli päätyökseen Viipurin Näyttämön kapellimestari. Eero Selin, opiston viulunsoiton opettaja ja uudelleen aloittaneen kaupunginorkesterin konserttimestari oli Leopold Auerin oppilas Pietarin keisarillisesta konservatoriosta.

Ulkoilmakonsertti Torkkelinpuistossa ravintola Espilän soittolavalla. Salonkiorkesterin kapellimestarina toimii todennäköisesti viulisti Eero Selin. Godzinskyn perhearkisto.

Kauppatori Torkkelinkadun kulmasta. Vanha tykkitorni, Pyöreä torni uhattiin jo purkaa, mutta arkkitehti Uno Ullbergin aloitteesta se remontoitiin ravintolaksi 1922 ja siitä tuli yksi viipurilaisen seuraelämän keskuksista. Lappeenrannan museot / Eino Partanen Helios Oy.

Georgen viipurilaisystäviin kuuluivat muun muassa Musiikkiopiston omat kasvatit, pianistit Anatol Lybimov ja Mikko von Deringer, alttoviulisti ja säveltäjä Lauri Saikkola ja viulisti Dina Ender. Von Deringer oli valmistunut Boriksen opistosta 1924, jatkanut opintojaan Wienissä ja palannut 1929 Viipuriin Työväen Teatterin kapellimestariksi. Viipurin Näyttämön ja Työväen Teatterin yhdistyttyä 1932 hän jatkoi Viipurin kaupunginteatterin kapellimestarina.

Georgen viipurilaisia muusikkoystäviä. Sellisti Vili Pullinen ja pianisti Mikko von Deringer olivat Viipurin Musiikkiopiston kasvatteja. Wolde Jussila, alkuperäiseltä nimeltään Vladimir Ivanov oli Georgen luottoviulisti ja mm. 1953 perustetun Radion viihdeorkesterin konserttimestari. Sibelius-museo.

VIIPURIN MUSIIKKIOPISTON PIANISTILUPAUS CYRIL SZALKIEWICZ

“Cyril Szalkiewicz ja minä olimme ainoat säestäjät, Boris Sirpo ei tuntenut muita”, Godzinsky muisteli vuosikymmeniä myöhemmin. - Kalevalan 100-vuotisjuhlien kunniaksi 1935 monet suomensivat sukunimensä. Heidän joukossaan oli myös Boris Sirob, josta tuli nyt Sirpo.

Sen lisäksi, että Sirpo työllisti Georgea ja Cyriliä säestäjinä, pianistit soittivat yhdessä nelikätisesti. Georgella ja häntä puoli vuotta nuoremmalla Cyrilillä oli paljon yhteistä. Samoin kuin Georgella, myös Cyrilillä oli hämmästyttävä kuulomuisti. Myös Cyrilin isä oli puolalainen diplomi-insinööri ja myös Cyrilin äiti, venäläinen Lydia Dobroumowa oli pianisti.

Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesteri ennen kevään 1932 Euroopan kiertuetta. Keskellä johtaja Boris Sirob ja seisomassa hänen takanaan pianosolisti Cyril Szalkiewicz. Lahden Konservatorion arkisto.

Hyväkäytöksinen, lahjakas ja musikaalinen Cyril oli Viipurin Musiikkiopiston suuri lupaus. Kun kansainvälinen tähtiviulisti, puolalainen Bronislaw Hubermann kutsui huhti-toukokuussa 1932 opiston kamariorkesterin kanssaan konsertoimaan Hollantiin, Belgiaan ja Pariisiin, Boris valitsi 17-vuotiaan Cyrilin kiertueen pianosolistiksi.

Jo ennen kiertuetta Cyril oli jättänyt Viipurin ja siirtynyt Turkuun, missä hän ansaitsi opiskelurahoja ravintolapianistina. Vuonna 1933 saadessaan kiinnityksen Teatteriorkesterin pianistiksi hän muutti Helsinkiin. Marraskuun 2. päivänä Cyril piti Helsingin yliopiston juhlasalissa menestyksekkään ensikonsertin. Aplodien raikuessa ystävät kantoivat nuoren pianotaiteilijan kultatuolissa ulos konserttisalista. Tuossa riemuitsevassa joukossa oli varmuudella mukana myös George.

Ensikonsertin jälkeen Cyril Szalkiewicz jatkoi opintojaan Helsingin Konservatoriossa Kerttu Bernhardin johdolla. Vuonna 1935 hän palasi vielä Viipurin Musiikkiopistoon suorittamaan pianonsoiton loppututkinnon vanhan opettajansa Eleonora Friskin johdolla. - Lue lisää Cyril Szalkiewiczistä ja kuuntele hänen soittoaan.

Jälleen kerran matkalla Viipuriin. Georgen seurassa tuntematon pariskunta, jonka rouva saattaa olla Viipurin satakieleksi kutsuttu koloratuurisopraano Frida Sergejeff. Godzinskyn perhearkisto.

George (keskellä) tuntemattomien herrojen seurassa Viipurin rautatieaseman edustalla 1930-luvun lopulla. Godzinskyn perhearkisto.

KUVIA GODZINSKYN PERHEARKISTOSTA:

KESÄELÄMÄÄ TERIJOELLA 1930-LUVULLA

 

Paita pois! George nauttii hyvässä seurassa auringosta ja merituulesta.

Voita kahden puolen leipää.

Lämpimän hiekan kosketus.

Kesä, Terijoki ja ystävät.

Kylpytakki ja valkolakki.

Leiri rannalla.

Suomenlahti.

 

Enderin täysihoitola Terijoen pitäjän toiseksi läntisimmässä kylässä Käkösenpäässä. Georgella oli tapana Terijoella lomaillessaan asua Enderin täysihoitolassa. George ja häntä 8 vuotta vanhempi viulisti Dina Ender konsertoivat myös yhdessä Terijoella. Dina Ender oli Viipurin Musiikin Ystävin Orkesterin viulisti. Godzinskyn perhearkisto.

Kuuman kesäpäivän ilta. Seuraavaksi tanssimaan Terijoen kasinolle?

Onko George tullut Terijoelle polkupyörällä?

Elise Regenass, Godzinskyn perheen sveitsiläinen kotiopettaja (oikealla) nauttii aamiaista huvilan kuistilla.

Kesävieraita ja palvelusväkeä.

Levyt soimaan!

Matkagramofoni terassilla.

Georgen ystävä, mutta kuka? Pianisti Anatol Lybimov Viipurista kenties? Lybimovien huvila sijaitsi Käkösenpäässä.

Viehättävät daamit.

Mietteliäs George.

Lepo! Oikealla George.

Musiikkihetki. George näppäilee mandoliinia.

Terijoella ollaan.

Lue seuraavaksi Emigranttien kulttuuririennot ja venäläinen baletti
Lue lisää Viipurin musiikkielämästä 1920-1930 -luvuilla Tutkimaton Boris Sirpo ja Viipurin musiikin menestystarina ja Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

GEORGE DE GODZINSKY: " VIBORG VAR SOM MIN ANDRA HEMSTAD"

Viborg sett från utsiktstornet Papula. Familjen Godzinskys arkiv.

Suomeksi

"Viborg har alltid betytt mycket för mig. Jag åkte ofta dit bara för att få spela. Det var där alla de fina människorna fanns", sa George de Godzinsky i en intervju i slutet av 1980-talet.

Som ung brukade George titta in i Viborg då och då, åka dit på semester - bland annat till Terijoki - för att träffa vänner och musicera. På sommaren kunde han tillryggalägga de 200 kilometrarna från Helsingfors till Viborg med cykel. Tillsammans med balalaikaorkestern Livady uppträdde George också på emigranternas evenemang i Viborg på 1930-talet.

George och hans vän  violinisten Lauri Saikkola från Viborg njuter av sommaren på sandstranden i Terijoki. Familjen Godzinskys arkiv.

George var bekant med Viborg redan från sin tidiga barndom. Sommarresidenset för hans mors familj Neuscheller, herrgården Suur-Merijoki, låg alldeles intill Viborg, några kilometer från Monrepos i riktning mot Tienhaara. Besökte lille George Suur-Merijoki från sitt hem i Imatra efter föräldrarnas skilsmässa? Mamma Maria stannade i Suur-Merijoki till slutet av maj 1922, innan hon lämnade Finland. Knappast. Åtminstone har George de Godzinsky inte sagt något om detta i sina intervjuer.

Familjen Neuscheller avstod från Suur-Merijoki 1926 och sålde godset till finska staten. Georges gudmor, hans mors yngre syster Cornelia, som stod honom nära, stannade kvar i Viborg. Hos Cornelia Neuscheller hade George en hemvist i Viborg ända tills hans moster flyttade till Helsingfors i juni 1929. På 1930-talet var Georges bas i Viborg hans många vänner.

Polisen dirigerar trafiken i Viborg i hörnet av Torkelsgatan och Karjalagatan. Villmanstrands museer / Eino Partanen Helios Oy.

Gamla stan i Viborg, Slottsgatan och Runda tornet. Lahtis museer / Eino Partanen Helios Oy.

Liv och rörelse på torget i Viborg. Villmanstrands museer / Eino Partanen Helios Oy.

BORIS SIROB OCH DEN EMIGRANTDRIVNA MUSIKAKADEMIN I VIBORG

"Jag absorberade allt från alla den tidens musikmänniskor", säger George om sina ungdoms år. Och då syftade han inte bara på musiklivet i Helsingfors, utan också i Viborg. " Viborg var som en andra hemstad för mig. Där fanns till exempel Sirpo, chefen för musikakademin i Viborg, som också var en rysk emigrant."

Boris Wolfson, en 19-årig armenier som studerade vid konservatoriet i S:t Petersburg, hade 1912 börjat som violinist i Robert Kajanus Nationalorkester i Helsingfors. Två år senare flyttade Wolfson till Viborg, där han började spela första violin i Viborg Friends of Music Orchestra och ge privata violinlektioner.

I maj 1918 drabbades stadens musikliv av ett hårt bakslag. Orkesterns dirigent Toivo Kuula dog två veckor efter att ha blivit skjuten under den vitas överförfriskade segerfest i Viborgs Societetshus. Efter dirigentens död upphörde orkestern Musikens Vänner med sin verksamhet. Följande höst grundade Boris Sirob - som hade bytt sitt tyska namn från Wolfson till Sirob genom att vända ut och in på sitt förnamn - musikskolan i Viborg.

Musikakademin i Viborg låg i stadsdelen Repola på adressen Kannaksenkatu 1. Museerna i Villmanstrand.

Inom tio år blev Sirobis emigrantdrivna Viborgs musikakademi en allvarlig konkurrent till Helsingfors konservatorium. Musikiakademin producerade hårt arbetande unga yrkesmusiker, och i januari 1929 återupptog Musikens Vänners orkester sin verksamhet.

George, som hade studerat piano vid Helsingfors konservatorium, trivdes med atmosfären i Viborgs musikakademi. "Dirigenter och andra musikmänniskor var inte bara handledare eller kolleger. Alla var också vänner." Till Georges lärare vid musikinstitutet hörde förutom Boris även Andrei Rudnev, Sulho Ranta, Väinö Hapalainen och Eero Selin.

Andrei Rudnev, som var emigrant, undervisade i notläsning vid Boris musikakademi. Han var tidigare professor i det mongoliska språket vid det kejserliga universitetet i S:t Petersburg, ett språkgeni och en utmärkt pianist. Rudnev arbetade också i Viborg som agent och musikkritiker för Fazers konsertagentur. Teorin lärdes ut av Väinö Haapalainen, tonsättare, dirigent, körledare och violinist som studerat i Berlin och Leipzig, och Sulho Ranta, som studerat i Wien. Ranta var en modernistisk kompositör och hans huvudsakliga sysselsättning var dirigent för Viborg-teatern. Eero Selin, violinlärare vid konservatoriet och konsertmästare i den nystartade stadsorkestern, var elev till Leopold Auer vid kejserliga konservatoriet i S:t Petersburg.

Utomhuskonsert i Torkelsparken vid restaurang Espiläs musikpaviljong. Salongsorkesterns dirigent är troligen violinisten Eero Selin. Familjen Godzinskys arkiv.

Salutorget i hörnet av Torkelsgatan. Det gamla kanontornet - det Runda tornet - hotades av rivning men på initiativ av arkitekten Uno Ullberg byggdes det om till restaurang 1922 och blev ett av de centrala ställena för det sociala livet i Viborg. Villmanstrands museer / Eino Partanen Helios Oy.

Bland Georges vänner i staden fanns också musikskolans egna alumner, pianisten Mikko von Deringer och violinisten och kompositören Lauri Saikkola. Von Deringer hade utexaminerats från Boris´ akademi 1924, fortsatt sina studier i Wien och återvänt till Viborg 1929 som dirigent för Työväen Teatteri. Efter sammanslagningen av Viborgs teater och Työväen Teatteri 1932 fortsatte han som dirigent för Viborgs stadsteater.

Georges musikervänner från Viborg. Cellisten Vili Pullinen och pianisten Mikko von Deringer utbildades vid musikskolan i Viborg. Wolde Jussila, ursprungligen känd som Vladimir Ivanov, var Georges förtrogne violinist och konsertmästare i Radions underhållningsorkester, som grundades 1953. Sibeliusmuseet.

CYRIL SZALKIEWICZ, PIANISTLÖFTET VID MUSIKAKADEMIN I VIBORG

"Cyril Szalkiewicz och jag var de enda ackompanjatörerna, Boris Sirpo kände ingen annan", mindes Godzinsky decennier senare. 

För att fira och hedra Kalevalas 100-årsjubileum år 1935, förfinskade många människor sina efternamn. En av dem var även Boris Sirob, numera Sirpo.

Förutom att anställa George och Cyril som ackompanjatörer spelade pianisterna tillsammans som en fyrhändig ensemble. George och Cyril, som var sex månader yngre än George, hade mycket gemensamt. Liksom George hade Cyril också ett fantastiskt hörselminne. Cyrils far var också en polsk diplom-ingenjör och Cyrils mor, ryskan Lydia Dobroumova, var också pianist.

Kammarorkestern vid Viborgs musikskola inför Europaturnén våren 1932. I mitten dirigenten Boris Sirob och bakom honom pianosolisten Cyril Szalkiewicz. Arkivet i Lahtis konservatorium..

Cyril, som var väluppfostrad, begåvad och musikalisk, var ett stort löfte från Viborgs musikskola. I april-maj 1932, när den internationella stjärnviolinisten Bronislaw Hubermann från Polen bjöd in musikskolans kammarorkester att uppträda med honom i Holland, Belgien och Paris, valde Boris den 17-årige Cyril till pianosolist för turnén.

Redan före turnén hade Cyril lämnat Viborg och flyttat till Åbo, där han försörjde sig som restaurangpianist. År 1933 flyttade han till Helsingfors efter att ha blivit erbjuden en tjänst som pianist vid Teaterorkestern. Den 2 november gav Cyril en lyckad debutkonsert i Helsingfors universitets solennitetssal. När applåderna ljöd bar vännerna den unge pianisten ut ur konsertsalen i en gyllene stol. Bland den jublande publiken fanns med säkerhet även George.

Efter den första konserten fortsatte Cyril Szalkiewicz sina studier vid Helsingfors konservatorium under Kerttu Bernhard. År 1935 återvände han till Viborgs musikinstitut för att avlägga pianodiplom under sin gamla lärare Eleonora Frisk. - Läs mer om Cyril Szalkiewiczistä och lyssna på honom när han spelar.

Återigen på väg till Viborg. George åtföljs av ett okänt par, vars fru kan vara Frida Sergejeff, koloratursopranen känd som Viborgs näktergal. Familjen Godzinskys arkiv.

George (i mitten) i sällskap med en okänd herre utanför Viborgs järnvägsstation i slutet av 1930-talet. Familjen Godzinskys arkiv.

FOTON FRÅN FAMILJEN GODZINSKYS ARKIV:
SOMMARLIV PÅ 1930-TALET I TERIJOKI

 

Av med skjortan! George njuter av solen och havsbrisen i gott sällskap.

Smör på båda sidorna av brödet.

Känslan av varm sand.

Sommar, Terijoki och vänner.

Badrock och studentmössa.

Läger vid stranden.

Finska viken.

 

Villa eller pensionat i Terijoki. I vilket fall som helst, George i gott sällskap.

En varm sommardags kväll. Härnäst dans på kasinot i Terijoki?

Har George kommit till Terijoki med cykel?

Elise Regenass, familjen Godzinskys schweiziska guvernant (t.h.) äter frukost på villans veranda.

Sommargäster och tjänstefolk.

Spela skivor!

En resegrammofon på terrassen.

Georges vän, men vem?

Georges vän, men vem?

En fundersam George.

I vila! George till höger.

Ett musikaliskt ögonblick. George knäpper på mandolinen.

Här är vi i Terijoki.

Läs som nästa Emigranternas kulturutflykter och ryska baletten
Läs mer om musiklivet i Viborg på 1920- och 1930-talen  Outforskade Boris Sirpo och framgångssagan om Viborgs musik och Framgångssagan om Viborgs musik 1918-1939

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky