Tammi-maaliskuu 1946: Veronica Tampereella ja Porissa

Serpin ja George de Godzinskyn operetti Veronica sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa 29. tammikuuta 1946 vain kolme viikkoa Helsingin Kansanteatterin kantaesityksen jälkeen. Tampereella ohjauksesta vastasi teatterinjohtaja Eino Salmelainen ja nimiroolissa nähtiin Rauni Luoma. Työväenmuseo Werstas.

Serpin ja George de Godzinskyn Veronica-operetti oli saanut kaksoisensi-iltansa Helsingin Kansanteatterissa loppiaisena 5. ja 6. tammikuuta 1946. Samaan aikaan Veronicaa harjoiteltiin Tampereen Työväen Teatterissa. 

Kun tamperelainen Kansan Lehti tiedusteli Eino Salmelaiselta, miten suuroperetin valmistelut etenivät, teatterinjohtaja kertoi Veronican “innostuttaneen koko teatterin tekemään parastaan”. “Muistan tuskin koskaan henkilökunnan suuremmalla innolla harjoittaneen mitään operettia kuin nyt tätä kotimaista uutuutta”, Salmelainen kehui. Varsinkin, kun säveltäjä itse oli vieraillut johtamassa musiikkiharjoituksia, työvire ja innostus olivat kohonneet korkealle. “Puoleen yöhön mennessä eivät nekään, jotka jo ovat olleet vapaita, ole malttaneet lähteä pois. Godzinskyn ohjaustavassa on jotakin erikoisen sytyttävää ja siksi olemme tavattoman iloisia, että hän on lupautunut myös johtamaan ensimmäiset esitykset.”

Tampereen Työväen Teatterin johtaja Eino Salmelainen teatterissaan 1947. Vapriikki / E.M. Staf.

Kansan Lehti oli tiennyt kertoa jo tammikuun alussa, että Työväen Teatterin seuraava ensi-ilta tulisi olemaan “tavallisuudesta poikkeava uutuus, kotimainen operetti, ilmeisesti ensimmäinen laatuaan”. Ohjaaja on teatterinjohtaja Eino Salmelainen, tanssit harjoittaa Liisi Hallas, lavastuksesta vastaa Paul Ehnberg, puvustuksesta Saimi Vuolle, ja musiikin johdosta Helvi Mäkinen.

Veronica Careliuksen nimiroolissa nähdään Rauni Luoma, Paul Valerya esittää Kaarlo Kytö, patrunessa Emerentia Sockelia Elna Hellman, Pontus Sockelia Leo Riuttu, Monsieur Moliérea Eero Roine, Suzanne Moliérea Sirkka-Liisa Tarvainen, Persian prinssi Aga Riza Nassiria Ossi Kostia, Persian vanhaa valtiatarta Saimi Vuolle, Ben Alia Heikki Heino ja Hassania Oiva Luhtala.

Ilmoitus Kansan Lehdessä 1. tammikuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Ensi-illan kynnyksellä Kansan Lehden nimimerkki Jyrki oli seuraamassa Veronican pääharjoitusta: “Komealta näytti. Musiikki soi hivelevän kauniina, tansseja oli runsaasti ja paljon hienoa ja kaunista väkeä esiintymässä. Mutta niinpä oli säveltäjä de Godzinskykin tyytyväinen. Hän näet johti itse harjoitusta energisesti ja innoittavasti. Tottakai säveltäjää vähän jututimme.”

 

VERONICA RUOTSALAISEEN TEATTERIIN JA RUOTSIIN 

“Minä odotan Työväen Teatterin esityksestä paljon - parempaa kuin Helsingissä”, George vastasi Jyrkin kysymykseen, miltä Tampereen esitys vaikutti. George mainitsi samalla, että Helsingissä Veronicaa oli esitetty tähän mennessä yhdeksän kertaa “lappu luukulla”, ja että “pääsylipuista oli ollut pientä tappeluakin.”

“Olen tavattoman tyytyväinen ja erikoisesti olen kiitollinen kapellimestari Helvi Mäkiselle operetin musiikkipuolen suuritöisestä ja taitavasta harjoittamisesta. Kaikki on ollut uutta, sillä Veronicassa ei ole yhtään sivultapäin lisättyä musiikkia vaan kaikki tanssitkin kuuluvat partituuriin”, George kertoi Jyrkille.

George valmistautui johtamaan Tampereella Veronican ensi-illan tiistaina 29. tammikuuta: "Johdan kaksi näytäntöä, nimittäin tiistaina ja keskiviikkona. Vaikka Veronica esitetään yhteen menoon vielä torstaina ja perjantaina, en valitettavasti voi viipyä täällä niinä päivinä.”

Jyrki tiedusteluun, oliko Veronica tarkoitus viedä myös ulkomaille George vastasi: “Kyllä on aikomus saada se esitetyksi ainakin Ruotsissa. Laulaja Ture Ara on kääntänyt operetin Ruotsiksi ja onnistunut lauluissakin erinomaisesti. Helsingin Ruotsalainen Teatteri aikoo sen myös ottaa ohjelmistoonsa ensi syksynä.”

 

VERONICAN ENSI-ILTA TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERISSA

Veronican ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterissa 29. tammikuuta oli loppuunmyyty, ja myös Tampereella operetti oli menestys, suosionosoituksia ja kukkia jaettiin ylenpalttisesti kaikille tekijöille.

Kuvat Veronicasta julkaistu Kansan Lehdessä 31. tammikuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

“Tampereen Työväen Teatterissa tiistaina ensi-iltansa saanut nimimerkki Serpin kirjoittama ja George de Godzinskyn säveltämä operetti Veronica toi hyvän lisän melko vaatimattomaan kotimaisten operettien sarjaan. Veronica on sitä paitsi ensimmäinen suomalainen ns. loisto-operetti, jonka musiikkinsa laajuuden ja näyttämöllisten mahdollisuuksiensa puolesta voi arvelematta asettaa eurooppalaisten suuroperettien tasolle”, Kansan Lehden arvostelija, nimimerkki Y.V. kirjoitti ja arvioi, että Toivo Palmrothin Jalmari Finnen tekstiin säveltämä operetti Sysmäläinen ja Emil Kaupin kolme operettia olivat Veronicaan verrattuina “pienimuotoista tekoa”.

Kansan Lehti muistutti, että loppuratkaisua lukuunottamatta Veronican sisältö perustui suomalaisen kirjailijattaren Elsa Lindberg-Dovletten romanttiseen tarinaan. “Katsoja viedään aluksi Pariisiin, sitten Persian tuhannen yön satumaille ja lopuksi suomalaiseen herraskartanoon. Tapahtumapaikat tarjoavat siis erinomaisia mahdollisuuksia näyttämölliseen loistoon. Tekstiltään Veronica vastaakin niitä vaatimuksia, joita loisto-operetille nykyaikana asetetaan.”

Mutta kuten Helsingissä, myös Tampereella Veronicaan kaivattiin enemmän hauskuutta. “Koko hupainen puoli rakentuukin miltei pelkästään ohjaaja- ja näyttelijäsaavutuksiin, sillä teksti ei siihen sellaisenaan anna paljonkaan mahdollisuuksia. Veronicaa ei ole kyllä pilattu liialla sentimentaalisuudellakaan”, Kansan Lehti arvioi.

Aamulehden nimimerkki O. V-hl oli samoilla linjoilla: “Tapahtumia on operetissa tarpeeksi ja jännityskin pitää katsojan vireessä varsinkin 3. ja 4. kuvaelmassa, mutta sen sijaan huumoria ja sukkeluutta saisi olla enemmän. Joka tapauksessa Veronica hyvin täyttää rakkauden, romantiikan ja tunteellisuuden kohdalla asetettavat vaatimukset - ja sehän onkin operetissa tärkeintä.”

Tampereen Veronican näyttävä tanssikohtaus. Godzinskyn perhearkisto / E.M. Staft.

 

VERONICASTA PUUTTUVAT ISKUSÄVELMÄT

“George de Godzinsky on meidän ensimmäisiämme, ellei ensimmäinen ajanvietesäveltäjämme, ja hänen musiikkinsa soikin milloin rytmikkään reippaana ja vauhdikkaana, milloin kaihoisan tunteellisena”, Kansan Lehti kirjoitti. “Mutta mitään varsinaisia “iskusävelmiä”, sellaisia jotka tarttuisivat korvaan, Veronicassa ei ole. Musiikkia on kyllä erittäin runsaasti ja mm. kaikki tanssitkin ovat Godzinskyn käsialaa, joten niitä ei ole tarvinnut lisätä, kuten tapahtuu suuremmissakin opereteissa. Mielestämme Godzinskyn musiikki vastaa taiteellisestikin melko korkeita operettivaatimuksia.”

Myös Aamulehti kaipasi erottuvia melodioita: “George de Godzinskyn musiikki on keveästi soivaa ja vaivattomasti kuultavaa, sävelaiheet vaihtelevat lennokkaasti ja nopeasti, mutta mieleen jääpiä melodioja siinä ei ole. Se on näppärästi ja kätevästi tehtyä musiikkimosaiikkia, josta ainakin ensikuulemalta on vaikea havaita hallitsevia linjoja.”

Samaan hengenvetoon Aamulehti kuitenkin kehui Godzinskyä kapellimestarina: “Hyvin harjoitettu, säveltäjän kokoavasti ja jäntevästi johtama orkesteri soitti oikealla soittajanilolla. Kolmiäänisesti laulavat kuorot olivat hyvässä vireessä, laulut kaikuivat irtonaisina ja heleinä. Huolimatta tästä valtavasta koneistosta oli esitys taitavasti tasapainotettu niin ettei solistien varsin vaativa osuus hukkunut joukko- ja tanssikohtausten aaltoilevaan mereen.”

VTampereen Työväen Teatterin Veronican esittäjät. Godzinskyn perhearkisto. / E.M. Staft.

 

EINO SALMELAISEN LOISTELIAS NÄYTTÄMÖLLEPANO

Ohjaajan osuudesta lehdillä ei ollut kuin hyvää sanottavaa: “Johtaja Eino Salmelainen oli ryhtynyt ohjaajatehtäväänsä kaikkia suuren teatterin suomia mahdollisuuksia hyväksi käyttäen ja tuonut Veronican näyttämölle suurella loistolla. Väkeä oli tansseissa ja kuoroissa niin paljon kuin lavalle sopi ja joukkokohtaukset oli ohjattu sujuviksi. Sen lisäksi ohjaaja oli parannellut operettia lisäämällä uusia täytehenkilöitä - mm. vanhat rouvat ja herrat ensi kuvaelmassa - ja sovittamalla uusia kohtauksia sekä keksien monenlaisia tehokeinoja. Ohjaus oli siten korkeinta luokkaa”, Kansan Lehti kirjoitti. 

“Eino Salmelainen esiintyi pitkästä aikaa - vallan 15 vuoteen - taas operettiohjaajana ja teki sen kerrassaan komeasti. Niin muhkeata, loisteliasta, värikylläistä ja liukkaasti luistavaa operettiesitystä näkee harvoin”, Aamulehti kehui puolestaan.

Myös Tampereella panostettiin lavastukseen ja pukuihin: “Paul Ehnberg oli laatinut mahdollisimman upean lavastuksen, jonka eksoottinen väri-ilo ennen muuta palatsikohtauksessa oli suorastaan hurmaava. Monilukuiset tanssit oli Liisi Hallas järjestänyt ilmeisellä innostuksella ja kun ne suoritettiinkin kauttaaltaan hyvin, olivat tanssit oikeastaan parasta koko operetissa. Ennen muita on mainittava toisen kuvaelman viehättävä valssikohtaus ja värikäs itämainen tanssikohtaus neljännessä kuvaelmassa. Myöskin roolihenkilöillä oli hauskoja tansseja. Oman osuutensa silmänruuan ylenpalttisuuteen toi myöskin Saimi Vuolteen valmistama värikäs ja upea puvusto.", Kansan Lehti kirjoitti. 

Samoin Aamulehden mukaan “lavastuksen hehkuvan romanttiset värit, tornit, kaaret sekä meri- ja suomalaiset järvimaisemat olivat kaunista silmänruokaa, samoin kuin koko valtava pukuloistokin.”

 

HAASTEENA NÄYTTELIJÖIDEN LAULUTAIDOT

Tampereen Veronican suurin haaste oli varsinkin miesnäyttelijöiden laulutaidot. Kansan Lehden mukaan vain Ossi Kostia mystillisenä ja koristeellisena persialaisena prinssinä “lauloi kauniisti, mutta toisten laulu jäi heikoksi.” Kaarlo Kydön maalari oli “näyttämöllisesti varmaa työtä, mutta laulullisesti hän oli alakunnossa”. Myös Aamulehti pani merkille, että vaikka Kydöllä “oli tallella vanha operettirutiininsa, ei hän laulullisesti ollut enää entisensä veroinen”.

Tampereen Veronican pääpari Kaarlo Kytö ja Rauni Luoma. Godzinskyn perhearkisto / E.M. Staft.

Kansan Lehti ottikin rohkeasti esille kysymyksen roolien jakamisesta: “Tuntuukin merkilliseltä tuhlaukselta, että teatterilla on varaa jättää parhaita mieslaulajiansa käyttämättä operetissa ja panna pääosiin sellaisia, joilla tähän asti ei ole ollut laulutehtäviä, eikä niihin myöskään edellytyksiä. Musiikkipuoli operetissa on niin ensiarvoisen tärkeä, ettei sitä pitäisi uhrata joidenkin - ehkäpä oletettujen - näyttämöllisten etujen vuoksi, vaikkakin se, että operetissa on kaksikin sankaria, asetti osajakovaikeuksia.”

“Mitä näyttämöllisiin suorituksiin tulee, niin Rauni Luoma oli viehättävä ja kaunis Veronica ja hän näyttelikin osan kaikin puolin luontevasti”, Kansan Lehti kirjoitti. Aamulehti säesti: “Rauni Luoma lauloi paremmin kuin koskaan ennen -  hänen äänenkäyttönsä tuntuu jatkuvasti hioutuvan ja saavan lisää ilmeikkyyttä. Kun hän lisäksi näytteli kultivoidusti ja viehättävästi oli Veronica jälleen hänelle uusi voitto.”

Tampereen Työväen Teatterin Veronica Rauni Luoma. Godzinskyn perhearkisto / E.M. Staft.

Aamulehden mukaan hauskuudesta pitivät huolta Elna Hellman iloisena ja välittömänä Sokkelinhovin patrunessana ja Eero Roine hauskana ja sujuvakäytöksisenä taidekauppias Moliérena sekä subrettipari, “ilakoivan herttainen” Sirkka-Liisa Tarvainen ja näyttämöllisesti hyvä, mutta laulullisesti vaatimaton Leo Riuttu. Tanssijoista kunnostautuivat ennen muita Kerttu Koivisto, Eila Joki, Toivo Kataja ja Heikki Heino.

Veronican koominen vanha pari, Elna Hellman Sokkelhovin patrunessana ja Eero Roine pariisilaisena taidegallerian omistajana. Godzinskyn perhearkisto/ E.M. Staft.

Veronican subrettipari Sirkka-Liisa Tarvainen ja Leo Riuttu. Godzinskyn perhearkisto/ E.M. Staft.

ELISABETHIN KANSSA KOLILLA HIIHTÄMÄSSÄ

Tammikuun 31. päivänä George oli jatkanut Tampereelta jo Kokkolaan, missä Finlandia-ohjelmapalvelu järjesti Työvöentalolla Kokkola-illan nro 1 klo 19 ja Vartiolinnassa Kokkola-illan nro 2 klo 21 otsikolla "Työtä ja juhlaa". Tilaisuuksista toinen radioitiin. George esitti "mestarillisia pianosooloja" ja soitti hanurikolmikossa yhdessä Kätkän veljesten Kalervon ja Paavon kanssa.

Ilmoitus Kansan Ääni -lehdessä 25. tammikuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Helmikuun 3. päivänä hän oli takaisin Helsingissä ja esiintyi yhdessä Georg Malmsténin ja viulisti Kai Kajanuksen kanssa Allnordisk Programfestissä Kasarmikadun Nylands Nationissa.

Helmikuun 6. päivänä klo 21 Maire Ojonen, Harmony Sistersien keskimmäinen, lauloi Georgen pianosäestyksellä radiossa otsikolla "Säveliä tangon kotimaasta". Laulutrio oli tullut tienhaaraan. Vanhin ja nuorin sisar Vera ja Raija olivat muuttaneet jo pysyvästi Ruotsiin. Vain Maire asui vielä Suomessa miehensä Ollin ja pienen poikansa kanssa.

Seuraavana päivänä, 7. helmikuuta pidettiin Messuhallissa neljäs Suomi-Ruotsi -harmonikkamaaottelu. Järjestelyistä vastasi perinteiseen tapaan Martti Jäppilä, joka toimi myös Suomen joukkueen johtajana. Yleisöä olivat viihdyttämässä myös Georg Malmstén ja Henry Theel sekä Suomen harmonikkatytöt. George istui tuomaristossa vakiintuneeseen tapaan Sulho Rannan ja Viljo Vesterisen rinnalla. Molemmista maista kisaan osallistui neljä soittajaa. Suomea edustivat Onni Laihanen, Toivo Manninen, Aarre Lievonen ja Aimo Känkänen. Kilpailuohjelma sisälsi sekä kevyttä että konserttimusiikkia. Lipputulot luovutettiin sotainvalidien hyväksi.

Helmikuun 12. ja 13. päivinä George oli Oulussa johtamassa 10-miehistä erikoisorkesteria paikallisen poliisiyhdistyksen järjestämissä ajanvietekonsertissa ja iskelmäillassa. Kaupungintalon juhlasalissa solisteina esiintyivät ksylofonisti Eino Katajavuori ja Olavi Virta. Lopuksi yleisö pääsi tanssimaan suurorkesterin tahdissa.

Helmikuun 16. päivänä klo 20 George esiintyi radiossa "Tre glada laxar i studion" -ohjelmassa Märta Laurentin ja Erik Frölingin kanssa. Helmikuun 19. päivänä klo 19.50 hänen yhtyeensä soitti radiossa ajanvietemusiikkia otsikolla "Moderna harmonier".

George ja puolisonsa Lilli hiihtoretkellä todennäköisesti Lillin siskon Ninan kanssa. Godzinskyn perhearkisto.

 

Hyvä on hiihtäjän hiidellä. Godzinskyn perhearkisto.

 

Talvinen Koli 1947-1953. Museovirasto / Monifoto.

Veronican takia Georgen joulu- ja tammikuu olivat olleet tavallistakin kiireisempiä. Helmikuun lopulla kalenterissa oli sentään muutama päivä vapaata ja mahdollisuus lomaan Elisabethin seurassa. Godzinskyt matkustivat Kolille hiihtämään. Elettiin hiihtolomien aikaa, ja Karjalan Maa -lehti päätti selvittää, “kutsuivatko vaarojen kimaltaiset hanget lomanviettäjiä”, millainen oli varaustilanne Kolin ylä- ja alamajoilla. “Tällä hetkellä on vieraana muun muassa kapellimestari G. Godzinsky rouvineen”, Kolilta vastattiin lehdelle.

 

SOTASYYLLISYYSOIKEUDENKÄYNTI PÄÄTTYY

Samoihin aikoihin, kun George puolisoineen lomaili Kolilla, päättyi 21. helmikuuta alkanut, kolme kuukautta kestänyt kiistelty sotasyyllisyysoikeudenkäynti tuomioiden julistamiseen Säätytalolla. Marraskuussa alkaneissa 23 istunnossa oli syytettynä joukko Suomen jatkosodan aikaista poliittista johtoa.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti Helsingin säätytalolla 22. helmikuuta 1946. Museovirasto / Hugo Sundström.

Liittoutuneiden valvontakomissio painosti oikeutta koviin rangaistuksiin. Kahdeksan poliittista johtajaa tuomittiin vankeusrangaistuksiin: presidentti Risto Ryti sai 10 vuotta kuritushuonetta, pääministerit J.W. Rangell ja Edwin Linkomies sekä valtionvarainministeri Väinö Tanner 5 vuotta ja 6 kuukautta vankeutta, Suomen Berliinin suurlähettiläs T.M. Kivimäki 5 vuotta vankeutta, ulkoministeri Henrik Ramsay 2 vuotta ja 6 kuukautta vankeutta sekä opetusministeri Antti Kukkonen ja valtionvarainministeri Tyko Reinikka 2 vuotta vankeutta. Tuomitut määrättiin kärsimään rangaistustaan Sörnäisten vankilaan.

 

LAHJOJA LENINGRADIN LAPSILLE

Maaliskuun 2. päivänä klo 18.25 amerikansuomalainen laulaja, näyttelijä ja tanssija Akseli Vuorisalo esitti radiossa amerikkalaisia viisuja ja cowboy-lauluja Georgen yhtyeen säestyksellä.

Seuraavana päivänä 3. maaliskuuta George oli säestämässä laulu- ja tanssiesityksiä Helsingin kaupungintalon juhlasalissa VKDY:n hyväntekeväisyyskonsertissa. Tilaisuudessa kerättiin lahjoja Leningradin koululaisille. Järjestäjä VKDY oli Venäläinen kulttuuridemokraattinen yhdistys Suomessa.

Ilmoitus Vapaa Sna -lehdessä 27. helmikuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

“Yleisön joukossa nähtiin lukuisasti venäläisen siirtokunnan jäseniä, joiden edustajat suorittivat ohjelman yhdessä meikäläisten taiteilijain kanssa. Konserttiin sisältyi pianonsoittoa, lausuntaa, laulua ja lopuksi pieni tanssiesityskin”, Helsingin Sanomat selosti. Esiintyjistä suosituin oli Ture Ara, joka lauloi Merikannon, Sibeliuksen ja Melartinin lauluja sekä Rossinin Figaron cavatinan. Muita esiintyjiä olivat pianotaiteilija Cyril Szalkiewicz, joka esitti Chopinia, koloratuurisopraano Frida Sergejeff, joka lauloi Rahmaninovin ja Tšherepninin romansseja sekä Tšaikovskin ja Verdin aarioita ja balettitanssijat Arvo Martikainen ja Eva Hemming sekä ryhmä Suomalaisen Oopperan balettikoulun oppilaita. Puškinin lausunnasta vastasi “täkäläisen venäläisen dramaattisen kerhon harrastajanäyttelijä” Alfred Bergström.

Maaliskuun 4. päivänä George oli säestämässä pianolla ja harmonikalla katolisessa Inventus Catholica -juhlassa. Kyseessä oli vastaperustetun katolisten nuorten yhdistyksen ensimmäinen vuosijuhla, jonka ohjelma sisälsi kirkkoherra Vernoyn tervetuliaispuheen lisäksi runsaasti musiikkiesityksiä.

Samana iltana klo 19.50 George soitti yhtyeineen radiossa ajanvietemusiikkia otsikolla "Sävelromantiikkaa".

Ilmoitus Salon Seudun Sanomissa 5. maaliskuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Maaliskuun 6. päivänä oli vuorossa jälleen yksi Suomen laivastoliiton tilaisuus, missä George esiintyi yhdessä Georg Malmsténin kanssa. Liiton poikatyön tukemiseksi järjestetty Iloinen merimiesilta pidettiin Salon VPK-talolla.

Maaliskuun 11. päivänä George oli orkesterinsa kanssa säestämässä Akseli Vuorisaloa "Kevyessä lauluillassa" Suomalaisella yhteiskoululla.

Maaliskuun 17. päivänä klo 21.10 Georgen yhtye säesti radiossa Henry Theeliä otsikolla "Kevään tuntua sävelissä".

Maaliskuun 19. päivänä Suomalaisessa Oopperassa esitettiin Jevgeni Onegin nimiroolissa baritoni Pavel Lisitsian Moskovan Bolšoista. Godzinskyn sijasta näytännön johti Martti Similä. 

 

VERONICAN ENSI-ILTA PORIN TEATTERISSA

Maaliskuun 27. päivänä Serpin ja Godzinskyn menestysoperetti sai lyhyen ajan sisällä kolmannen ensi-iltansa, kun Porin Teatteri otti Veronican ohjelmistoonsa. Esityksessä oli mukana teatterin koko henkilökunta. “Johtaja Fritz-Hugo Backman oli saanut ohjauksellaan loihdituksi esille säväyttävän operettitunnelman”, Uuden Suomen nimimerkki A.S. kirjoitti. “Avustajajoukon ohjauksessakin oli tehty huolellista työtä. Esitys oli vauhdikasta ja saumatonta. Loistavat puvut ja V. Teräksen huolellinen lavastus korostivat operetin tunnelmaa.”

Myös Satakunnan Kansan nimimerkki K.T.H. kehui ohjaajan panosta: “Hän oli tehnyt työtä vaivojaan säästämättä saadakseen esityksen sekä luistavaksi että loisteliaaksi. Ja työ oli kantanut hedelmää. Esitys sujui saumattomasti ja joustavasti. Erikoisesti pani tällä kertaa merkille avustajienkin tavallista paremman näyttämötottumuksen ja joukkokohtauksien siitä syystä entistä paremman vaikutuksen.” Sen sijaan Uuden Ajan nimimerkki F.R:n mielestä ohjaaja ei ollut “käyttänyt kaikkia operetin suomia mahdollisuuksia”, lopputulos oli jäykkä.

Uusi Aika ja Satakunnan Kansa kehuivat nekin lavastusta, puvustusta ja tansseja: “Viljo Teräksen lavastukset olivat suorastaan taideteoksia ja loivat kuvaelmille erinomaisen onnistuneet kehykset. Juuri ne lisäsivät suuressä määrin esityksen nautittavuutta. Sama tunnustus on suurin piirtein annettava Ester Lindgrenin sommittelemille tansseille, joista varsinkin koomillinen suomalainen oli nautittava. Myös pukuloisto vastasi kaikin puolin suuroperetin vaatimuksia ja tarjosi kaunista silmän ruokaa yllin kyllin.”

 

VERONICASTA PUUTTUU HUUMORIA

Porissakin arvostelijat huomauttivat samasta puutteesta kuin Helsingissä ja Tampereella.“Serpiltä ei tunnu puuttuvan eloisaa mielikuvitusta eikä operetin tekoon tarvittavaa romanttistakaan suonta, siitä ovat todisteena sekä tapahtumapaikat että juonen kehittely, mutta jonkin verran kuiva hänen operettinsa kieltämättä on. Repliikit kyllä ovat sujuvia ja sisältävät tunnetta, mutta hilpeätä hauskuutta ja nasevia sukkeluuksia ei tarjoilla niin runsaasti kuin parhaissa lajin tuotteissa on tapana. Tietysti välttämätön koomillinen pari esiintyy, mutta sen tempaukset eivät ole niin henkevän sukkelia kuin hemmoteltu yleisö odottaisi”, Satakunnan Kansa arvioi. 

Uuden Ajan mukaan Veronican “hupainen puoli rakentuu yksinomaan näyttelijäin ja ohjaajan työhön, sillä teksti ei anna siihen kovinkaan paljon mahdollisuuksia.”

 

PRIMADONNAN LAULULLISET VAATIMUKSET 

Musiikin suhteen arvostelijat Porissa olivat samoilla linjoilla kuin Helsingissä ja Tampereella. “Myötäilevä musiikki tuntui kuitenkin omaavan aitoja operettimusiikin ominaisuuksia runsaasti ja mukautuvan hyvin näyttämön vaihteluihin, laulut sitävastoin vaikuttivat hieman melodittomilta, ainakaan ne eivät jää helposti soimaan kuulijan korvaan”, Satakunnan Kansa valitti.

Ankarimmin musiikkia ruoti Uusi Aika: “Sali oli loppuunmyyty. Katsomo ei kuitenkaan ollut niin operettihengessä kuin tavallisesti. Siihen vaikutti suurimmalta osalta se, ettei Veronicassa ole sellaisia iskusävelmiä, jotka erikoisesti tarttuisivat kuulijan korvaan”. Uusi Aika jatkoi: “Siinä ei ole varsinaisia iskusävelmiä, jotka olisivat helposti sulatettavissa, eivät edes valssit. Ne ovat musikaalisesti liian vaikeita, niiden keveys ja pehmeys hukkuu liialliseen taituruuteen. Näin ollen laulut jäävät vaille opereteille ominaista eloisuutta.”

Jos Helsingissä oopperasopraano Marja Tyrkkö oli hurmannut Veronican nimiroolissa, tehtävä ei istunut yhtä hyvin Porissa vierailevalle näyttelijälle ja laulajalle Martta Kontulalle. “Erikoisesti sen huomasi rouva Martta Kontulan lauluissa. Hän laulaa yleensä kauniisti, mutta nyt hänen oli kiristettävä ääntään mahdollisimman paljon saadakseen laulut jotenkin kuultaviksi. Allekirjoittaneen mielestä teksti ja sävel eivät olleet oikein sopusoinnussa keskenään”, Uusi Aika kirjoitti ja korosti, että Kontula “näytteli sulavasti ja tarttuvalla rutiinilla”, ja “ei ollut hänen vikansa, ettei hän laulullisesti päässyt loistamaan”.

Satakunnan Kansan mielestä Martta Kontula “suoriutui tehtävästään vanhastaan tunnetulla operettirutiinillaan”, mutta vihjasi, että "osa ei liene erikoisen antoisa primadonnan tehtävä kenellekään.”

George oli Porissa ensi-illan aikoihin. Hän ei kuitenkaan johtanut Veronicaa, vaan kapellimestarina toimi Johanna Salmi. Uuden Ajan mielestä Salmin johtama vahvistettu orkesteri “säesti asianmukaisesti”, mutta "muutama yhteisharjoitus orkesterin ja näyttelijöiden kesken olisi ollut tarpeellinen".

Veronican sijaan George esiintyi Porissa 30. maaliskuuta Suomalaisella yhteislyseolla Porin rajaseudun ystävien helppotajuisessa konsertissa sekä piti seuraavana päivänä hotelli Otavassa kahvikonsertin. Molemmissa tilaisuuksissa kerättiin rahaa Sodankylän lasten hyväksi. Saksalaiset joukot olivat polttaneet ja tuhonneet laajasti Sodankylän kirkonkylää Lapin sodassa vetäytyessään syksyllä 1944.

Ilmoitus Satakunnan Kansassa 24. maaliskuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

 

Ilmoitus Satakunnan Kansassa 24. maaliskuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Serpin ja Godzinskyn operetin ainutlaatuisesta menestyksestä kertoo, että 30. maaliskuuta Veronica esitettiin yhtä aikaa kolmella näyttämöllä, Porin Teatterissa, Helsingin Kansanteatterissa, ja Tampereen Työväen Teatterissa.

Paluumatkallaan 1. huhtikuuta George tuurasi kollegaansa Harry Bergströmiä avustamalla Orvokki Siposta ja Klaus Salinia tanssinäytännössä Raumanlinnassa. 

Lue seuraavaksi: Huhti-toukokuu 1946: George johtaa Joutsenlammen Tukholman kuninkaallisessa oopperassa  

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen