 |
Ilmoitus Helsingin Sanomissa 6. heinäkuuta 1952. |
Kesällä 1952 järjestettiin Helsingin olympialaiset. Mukana 19. heinäkuuta - 3. elokuuta oli lähes 5.000 urheilijaa yli 60 eri maasta. Valtava tapahtuma merkitsi hurjaa kuhinaa ja vilskettä pääkaupungissa, suunnatonta määrää viihdetapahtumia, tansseja, tanssiesityksiä, konsertteja ja lukuisia muita yleisötapahtumia.
Hesperianpuistoon lähelle Sokeritehdasta oli pystytetty nelimastoinen Olympia-sirkuksen jättiteltta. Kaisaniemen Olympia-tivolissa oli autorata, vuoristorata, maailmanpyörä, ampumarata, karuselli ja erityisesti nuorille pareille mainostettu pimentyvä raupe-karuselli. Oli taituriesityksiä teräsmastossa ja pyörien päällä, taikureita, surmanajajia, käärme-esityksiä ja tivolissa päivän päätteeksi tietysti tanssia. Linnanmäen ulkoilmanäyttämöllä oli joka ilta koti- ja ulkomaisia huippuesiintyjiä ja Peacock-teatterissa nähtiin muun muassa Suomalaisen oopperan balettiesityksiä joka ilta klo 21. Luvassa olivat Carmen, Joutsenlampi, Bolero, Aurooran häät ja Pähkinänsärkijä.
 |
| Kansainvälisiä olympiavieraita Linnanmäen vuoristoradassa. Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja Volker von Bonin. |
 |
| Japanilaisen Asahi-sanomalehden lapsireportterit Olympiastadionin edustalla. Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja Volker von Bonin. |
 |
| Pitkät lehtimiesten rivistöt seuraamassa kilpailua Meilahden souturadan katsomossa. Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja Volker von Bonin. |
Yleisradiolle Helsingin olympialaiset tarkoitti suurta teknistä kehitystä. Kisat piti pystyä selostamaan ja välittämään paitsi ympäri maata, myös kansainvälisesti. Olympialaisten myötä magnetofonit juurtuivat arkiseen radiotyöhön, ja se tarkoitti myös musiikkiäänitysten kehitystä. Aiemmin suorina lähetetyt studiosoitot muuttuivat tallenteiksi, joita voitiin radioida myöhemmin. Tämä tekninen kehitys tarkoitti myös suurta harppausta Yleisradion kansainvälisessä ohjelmavaihdossa, kun muun muassa Radion sinfoniaorkesterin tallenteet alkoivat soida eri puolilla Eurooppaa.
Äänitekniikan kehitys innosti tekniikasta aina kiinnostunutta Georgea, joka oli myös teknisesti taitava. Toimittaja Sakari Warsell, jonka kanssa George työskenteli samassa toimituksessa vuosina 1974-1980, muisteli 2023 tehdyssä haastattelussa: "Gode oli loistava ääninauhojen leikkaaja, nopea ja tehokas, tekninen taituri, mitä tuli nauhojen käsittelyyn. Hän oli suvereeni ja parempi kuin äänitarkkailijat. Gode leikkasi ja teki valmiiksi. Hän oli nopea vielä ikämiehenäkin. Tämä on piirre hänessä, jota ei tiedetty yleisesti." Warsell muisteli myös Georgen ylivoimaista taitoa sovittajana. "Jos puuttui joku stemma, Gode meni viereiseen huoneeseen ja tuli viiden minuutin kuluttua ulos stemman kanssa. Goden sovitusten määrä on ihan järkyttävä."
GEORGE YHTYEINEEN OLI OLYMPIA-TANSSILAVAN VETONAULA
George oli Helsingissä jo ennen olympialaisten alkamista. Kesäkuun 20. päivä radioitiin Yhteispohjoismainen viihdekonsertti, jossa hän johti Radio-orkesteria. Solisteina lauloivat "Räisälän satakieli", sopraano Malmi Vilppula ja baritoni Matti Lehtinen. Konsertti lähetettiin radiossa myös 22. päivä. Kesäkuun 12. päivä radiossa kuultiin Tapio Rautavaaran ja George de Godzinskyn yhtyeen esityksiä. Georgen Tunnelmamusiikkia Hammondilla kuultiin 25. kesäkuuta ja 5. heinäkuuta "George de Godzinsky, piano, ja hänen yhtyeensä" soitti 40-minuuttisen ohjelman verran.
Jo kaksi viikkoa ennen olympialaisten alkua, heinäkuun 6. päivänä Hesperiankadun ja Mechelininkadun kulmaan pystytetyllä huvittelualueella ryhdyttiin nostattamaan olympiahuumaa. Alueella oli suuri pelihalli ja tivoli, estradi monenlaisille esiintyjille, ruoka-, juoma- ja jäätelökojuja sekä tanssilava. Alue oli avoinna joka päivä 12-24 ja tanssilavan vetonaulana oli George yhtyeineen. Olympia-lavan tanssikeikat työllistivät Georgea tiiviisti koko olympialaisten ajan. Tanssia oli lähes joka ilta kahdeksasta tai puoli yhdeksästä aina puoleen yöhön asti.
 |
| Suomalais-latinalaista jenkkaa olympialaisten aikaan. Museovirasto. Kuvaaja Pekka Kyytinen. |
 |
| Tanssin riemua. Museovirasto. Kuvaaja Pekka Kyytinen. |
 |
| Meksikolaista tangon taikaa suviyössä. Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja Volker von Bonin. |
 |
| Britannian olympiajoukkeen edustaja tanssilattialla. Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja Volker von Bonin. |
Heinäkuun 22. ja 25. päivä tekivät poikkeuksen Olympia-lavan
tanssi-iltoihin. Silloin lavalla järjestettiin kansainväliset
tanssikilpailut, jonka jälkeen oli "public dancing" tanssittajana
"George de Godzinsky and his Olympia Orchestra".
 |
| Ilmoitus Helsingin Sanomissa 22. heinäkuuta 1952. |
 |
| Ilmoitus Helsingin Sanomissa 18. heinäkuuta 1952. |
Olympialaistan aikaan George ehti myös radiostudioon yhdessä Harmony Sistersien kanssa. Maire Ojonen
muisteli myöhemmin, kuinka he olympiakesänä olivat monen vuoden tauon
jälkeen laulaneet Kulosaaren Kasinolla ja piipahtaneet Linnanmäellä.
"Linnanmäellä viihdyttivät vanhat tuttumme, amerikkalainen lauluyhtye
Delta Rhythm Boys, joiden kanssa jammailimme keikan jälkeen. Georgen
radiolähetyksessä olinkin käheä kuin korppi."
 |
| Harmony Sisters 1950-luvun alussa. Kuva Godzinskyn perhearkisto. |
Georgen ja Harmony Sistersien radiolähetys kuultiin sunnuntaina 20. heinäkuuta. Saman päivän radio-ohjelmassa Georgen nimi luki peräti kolmesti. Harmony Sistersien lisäksi George toimi avustavana pianistina Radio-orkesterin päiväkonsertissa ja esitti Merikanto-säveliä yhdessä sopraano Anna Mutasen kanssa. Harmony Sistersien Raija Avellanin laulua Georgen säestyksellä kuultiin 14. elokuuta ja Harmony Sistersien laulua vielä 27. elokuuta.
Tiiviin keikkatahdin ohessa George ehti käydä seuraamassa olympiakisoja ainakin uimastadionilla. Mukana oli kamera ja värifilmiä.
 |
| Olympialaisten näyttämöllä Helsingin uimastadionilla heinäkuussa 1952. Kuvaaja George de Godzinsky. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Kuvaaja George de Godzinsky. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Kuvaaja George de Godzinsky. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Kuvaaja George de Godzinsky. Godzinskyn perhearkisto. |
Olympiahulinoiden jälkeen Georgen soittoa kuultiin radiossa useaan otteeseen. Suomenruotsalaisen näyttelijättären Gerda Ryselinin laulua Georgen säestyksellä kuultiin 12. päivänä elokuuta. Seuraavana päivänä 13. elokuuta sekä 23. päivä radiossa soitti "George de Godzinsky, piano, ja hänen yhtyeensä". Viulisti Wolde Jussilan ja Georgen yhtyeen ohjelma 30. päivänä oli otsikoitu nimellä "Balkan sävelissä".
Elokuun viimeisenä päivänä radioitiin Georgen johtama Suomen pohjoismainen viihdekonsertti, jossa Radio-orkesterin solistina soitti pianisti Kauko Kuosma.
 |
| Kesään 1952 mahtui myös retkeilyä perheen kanssa. Eväitä nauttimassa Robi, Elisabeth ja äitinsä Helena. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Robi
isän sylissä lohtua saamassa pienen polvivamman johdosta. Mukana
kuvassa kesällä 1952 Hangossa Bergströmit ja heidän tyttärensä. Godzinskyn perhearkisto. |
ELISE REGENASS KUOLEE ELOKUUSSA 1952
Kesää 1952 varjosti perheen uskollisen jäsenen Elise Regenassin kuolema elokuun 1. päivänä. Regenass olisi juuri täyttänyt 66 vuotta. Alun perin hän oli ollut Neuschellerien perheen kotiopettajatar, ja oli 1914 Georgen synnyttyä siirtynyt Francizekin ja Marian perheen palvelukseen. Elise Regenass pakeni 1920 yhdessä isä-Francizekin ja lasten kanssa Pietarista Suomeen. Häneltä George oppi ranskan kielen.
 |
| Sveitsiläinen kotiopettajatar, 33-vuotias Elise Regenass Pietarista paon jälkeen Suomessa Kauniaisten parantolassa. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Tyylikäs, arviolta noin 50-vuotias Elise Regenas. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Elise-sisko ja Elise Regenass. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Elisabeth siskonsa Ninan (vas.), Elise Regenassin ja äitinsä
Helenan kanssa Nummelassa 1950-luvun alussa. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Kuolinilmoitus Hufvudstadsbladetissa 3. elokuuta 1952. |
Teksti: Laila Tarpila
