Olympiakesä 1952: George säveltää musiikin elokuvaan Salakuljettajan laulu

Lasse Pöystin ohjaama elokuva Salakuljettajan laulu sai ensi-iltansa 7. marraskuuta 1952.

Elokuvamusiikin säveltäminen Lasse Pöystin ohjaamaan elokuvaan Salakuljettajan laulu ajoittuu viimeistään kesään 1952. Kaarlo Nuorvalan käsikirjoittamassa elokuvassa aiheena on sotien jälkeinen säännöstely. Kyseessä oli Pöystin kolmas ohjaustyö ja sen ensi-ilta oli 7. marraskuuta 1952. 

Elokuvan filmaukset aloitettiin kesällä 1952 ja ne jatkuivat lokakuun alkupäiviin asti. Studion lisäksi ulkokuvauksia tehtiin eri alueilla Helsingissä ja Espoossa, Vihdissä, Torniossa ja Haaparannalla Ruotsin puolella.

Georgen "loma". Godzinskyn perhearkisto.

Kaarlo Nuorvala oli aloittanut elokuvakäsikirjoittajana 1940-luvulla. Hänen kynästään oli lähtöisin noin sata kirjanimikettä, poikien seikkailuromaaneja, tyttöromaaneja sekä salapoliisi- ja rakkauskertomuksia. Nuorvalan käsikirjoituksessa Tapio Rautavaaran esittämä tullietsivä Tapio soluttautuu autonkuljettajaksi salakuljettajien liigaan. Liiga salakuljettaa kahvia ja on mukana kulissina toimivassa iltamakiertueessa. Hyvä-äänisestä tullietsivästä tulee osa iltamien ohjelmaa ja musiikkiesitysten ja etsiväntöiden lomassa Tapio tutustuu Assi Nortian esittämään tanssijatar Leilaan.

Salakuljettajan laulun päätähdet Martti ja Marjatta Pokela sekä Leila (Assi Nortia) ja Tapio (Tapio Rautavaara). Salakuljettajan laulu / Elonet.

Elokuva sai melko nuivan vastaanoton, mutta sen ansiona pidettiin Georgen säveltämää musiikkia. Erityisesti jälkipolville muistoksi elokuvasta jäivät Tapio Rautavaaran esittämät ja levyttämät valssi Pohjolan yö ja jenkka Salakuljettajan laulu. Elokuvassa on runsaat viisitoista musiikkikohtausta, joista edellä mainittujen lisäksi Georgen sävellyksiä ovat tirolilaisvalssi Tule, tule pieni ystäväin, jenkka Illalla riihellä tanssitaan sekä filmin alkumusiikki. George sovituksia elokuvassa ovat Rautavaaran sävellykset Menen enkä meinaa, Vain merimies voi tietää ja Älä kysy sekä kansanmusiikkiparin Marjatta ja Martti Pokelan esittämät kansanmusiikkinumerot Kilu-Kalle, Savitaipaleen polkka, Hyppelemähän, Jepu-jepu-jee, Sano-sano ja Tämän kylän ämmät. Eräässä kohtauksessa George soittaa harmonikalla säveltämäänsä kapakkamusiikkia orkesterin säestyksellä.

Salakuljettajan laulu / Elonet.

Elokuvaa mainostettiin erityisesti Georgen, Tapio Rautavaaran sekä Marjatta ja Martti Pokelan nimillä. Rautavaarasta oli tullut kansansuosikki muutamia vuosia aiemmin. Hän oli suorittanut varusmiespalveluksensa laivastossa juuri sodan kynnyksellä, mutta talvisodassa kaikille laivaston reserviläisille ei ollut tehtäviä. Niinpä Rautavaara oli talvisodassa mukana ilmavalvontatehtävissä. Jatkosotaan Rautavaara oli komennettu maavoimiin, jalkaväkirykmentti 4:een, nk. punamustarykmenttiin. Tässä tehtävässä hän palveli vuoden verran etulinjassa. 

Tapio Rautavaara ja puoliso Liisa paketteineen ja laukkuineen. Etualalla Robi. Godzinskyn perhearkisto.

Rautavaaran ura radiojuontajana ja laulajana oli alkanut jatkosodassa kesällä 1942, kun hänet oli valittu viihdytysjoukkoihin Maaselän Radioon. Hän oli saanut myös lyhyitä lomia osallistuakseen Suomi-Filmin ja teatterikoulun kursseille. Elokuvaroolissa Rautavaara oli esiintynyt ensimmäisen kerran vuonna 1945 ja hänen ensimmäinen levynsä oli ilmestynyt vuotta myöhemmin. Rautavaaran kansansuosiota nosti  keihäänheiton kultamitali Lontoon olympialaisissa kesällä 1948, minkä jälkeen hän oli alkanut harjoittaa vapaan taiteilijan ammattia.  

Kansanmusiikkia popularisoimaan ryhtynyt laulava ja soittava nuori pariskunta Marjatta ja Martti Pokela oli vastikään aloittanut yhteiset esiintymisensä. He olivat nousseet nopeasti niin suosituiksi, että Suomen Sosialidemokraatissa Eugen Terttula kirjoitti Pokelan pariskuntaa laulatettavan Salakuljettajan laulussa aivan liikaa. Aamulehden Olavi Veistäjä teki saman huomion: "Pari Pokeloiden laulua kuuntelee mielikseen, mutta tässä elokuvassa niistä saa enemmän kuin tarpeekseen, niin samanluontoisia ne ovat”. Tapio Rautavaara lauloi Veistäjän mielestä “miellyttävästi ilman turhia eleitä, mutta näyttelijänä hän on edelleen täysi harrastelija, jäykkä ja ilmeetön." 

Elokuva oli pari vuotta toimineen Fennada-filmin tuotantoa. Fennada oli aloittanut toimintansa 1950, kun Oy Fenno-Filmin ja Adams-Filmi Oy:n tuotanto-osasto oli yhdistetty. Yhdistämisen myötä Fennadasta oli tullut kolmas suuri elokuvayhtiö Suomi-Filmi Oy:n ja Oy Suomen Filmiteollisuuden rinnalle.

Marjatta ja Martti Pokela. Salakuljettajan laulu / Elonet.

Tapio Rautavaara. Salakuljettajan laulu / Elonet.

Salakuljettajan laulun musiikkinumeroita levytettiin myöhemmin syksyllä. Marraskuun 19. päivänä George levytti Pokeloiden kanssa Rytmi-yhtiölle Marjatan sanoittamat ja Georgen säveltämät laulut Tule pieni ystäväni ja Illalla riihelä tanssitaan. Pohjolan yön ja Salakuljettajan laulun George ja Tapio Rautavaara levyttivät joulukuun 4. päivänä Leijona-merkille. Samassa yhteydessä he levyttivät Usko Kempin sävellykset Talonpoikaisserenadi, Oikeassa kaupungissa ja Lähtövalssi sekä Georgen sovituksen polkasta Kesäilta. Triola-levymerkille levytettiin Rautavaaran sittemmin ikisuosituksi noussut Sininen uni ja Irman laulu joulupukille, joka oli Rautavaaran mukaelma englantilaiseta kansansävelmästä. Kaikki sovitukset olivat Georgen.

Teksti: Laila Tarpila