Huhti-toukokuu 1946: George johtaa Joutsenlammen Tukholman Kuninkaallisessa oopperassa

Lucia Nifontova Odette-Odilena ja Klaus Salin Siegfriedinä Tšhaikovskin Joutsenlammessa Suomalaisessa Oopperassa syksyllä 1945. Joutsenlampi sai ensi-iltansa 18. lokakuuta Matti Visapään johdolla. Kun Suomalaisen Oopperan baletti vieraili 13. toukokuuta 1946 esittämässä Joutsenlammen Tukholman kuninkaallisessa oopperassa, kapellimestarina toimi George de Godzinsky. Suomen Kansallisooppera / Encore.

Huhtikuun 1. päivänä 1946 klo 22.20 radiossa kuultiin Erik Frölingin kokoama aprilliparaati, jossa Märta Laurent, Greta Brotherus ja Rea Relander esiintyivät George de Godzinskyn yhtyeen säestyksellä. Aprilliparaati ei ollut suora lähetys, sillä George oli juuri tuolloin palaamassa Veronica-operettinsa ensi-illasta Porista ja pysähtyi Raumanlinnaan säestämään tanssipari Orvokki Siposta ja Klaus Salinia.

 

NEUVOSTOLIITTOLAINEN BARITONI PAVEL LISITSIAN VIERAANA OOPPERASSA

Huhtikuun 5. päivänä “kaikkien tuntema ja kaikkien ihailema” Godzinsky oli SuFin eli Suomen Filmiväki r.y:n mukana Aulangolla. “Sufin järjestämät juhlatilaisuudet pääkaupungissa muodostavat oman luokkansa ja menevät kuin kuumille kiville”, Hämeen Kansa kirjoitti ennakkoon.

Ilmoitus Hämeen Kansassa 30. maaliskuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto. 

“Todellinen filmiväen maihinnousu saanee koko Hämeenlinnan liikkeelle. Silloin pyrähtää Aulangon saleihin pääkaupungista suuri filmitähtijoukko, jonka piiristä jokainen tapaa suosikkinsa. Tämä joukko tulee tekemään kaikkensa valloittaakseen yleisönsä ja tuottaakseen ystävilleen iloisen ja unohtumattoman illan. Voimme jo nyt mainita, että illan kuuluttajana tulee toimimaan Thure Bahne, joka yhdessä Helsingin Työväen Teatterin primadonnan Hilkka Kinnusen kera tulee myös esittämään sarjan suosittuja operettiduettoja. Myös Godzinsky on mukana. Maailman paras keihäänheittäjä viime vuonna, komea Tapio Rautavaara tulee tällä kertaa elokuvahurmurina. Myös tulevat Pipsa ja Olli Suomisen perheestä.”

Aulangolta George matkusti Kotkaan, missä Kymenlaakson laivastoyhdistys ja naiskerho järjestivät hotelli Meritornissa 6. huhtikuuta juhlaillan Suomen laivaston poikatyön hyväksi. Ohjelmasta huolehtivat Georgen kanssa Georg Malmstén ja komentajakapteeni, kirjailija Martti Juutilainen. Kotkasta Malmstén ja Godzinsky jatkoivat Pyhtäälle, missä paikallinen Työväenyhdistys järjesti 7. huhtikuuta Työväentalolla Malmstén-illan.

Mika Waltarin uusi näytelmä Noita palaa elämään oli saanut ensi-iltansa Helsingin Kansanteatterin Koiton näyttämöllä 23. maaliskuuta. Ohjauksesta vastasi Arvo Lehesmaa ja rooleissa nähtiin muun muassa Ritva Arvelo, Sasu Haapanen ja Aino-Inkeri Notkola. Kun näytelmä esitettiin 9. huhtikuuta, lehti-ilmoituksessa mainostettiin, että vierailujohtajana esiintyisi George de Godzinsky. Arvoitukseksi jää, ketä George sijaisti monien tehtäviensä keskellä.

Huhtikuun 10. päivänä George johti pitkästä aikaa Oopperassa Jevgeni Oneginin. Nimiroolissa vieraili neuvostoliittolainen baritoni Pavel Lisitsian. Syntyperältään armenialainen Lisitsian oli sekä Moskovan Bolšoin että Leningradin filharmonikkojen solisti.

Huhtikuun 12. päivänä George säesti Balderin salissa tenori Bertel Strandenia. Monipuolisen pohjalaisen musiikkimiehen ohjelmassa oli Pergolesia, Scarlattia, Brahmsia, Schumannia, Bizet’ä, Respighiä sekä Hannikaista, Kuulaa, Palmgrenia, Nordqvistia ja Lindbladia.

Samana iltana klo 22.20 viipurilasviulisti Evert Linden ja Georgen solistiyhtye soittivat radiossa ajanvietemusiikkia otsikolla “Sävelten sateenkaari”.

Ilmoitus Uudessa Suomessa 11. huhtikuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

 

BALETTI VALMISTAUTUU TUKHOLMAN VIERAILUUN

Huhtikuussa Suomalaisen Oopperan baletissa valmistauduttiin jo kuumeisesti toukokuun puolivälissä lähestyvään Tukholman vierailuun. Sunnuntaina 14. huhtikuuta klo 15 Bulevardilla järjestettiin balettimatinea, joka toimi kenraaliharjoituksena Tukholmaa varten. George huolehti säestyksestä flyygelin ääressä.

Tukholman vierailu oli saanut kimmokkeen Oopperan balettiryhmän osallistumisesta Tukholman kansainväliseen tanssikilpailuun maaliskuussa 1945. Balettimestari Alexander Saxelinin ryhmä oli edustanut ainoana klassista balettia, ja vaikka voittoa ei tullutkaan - Lucia Nifontova palkittiin parhaana naistanssijana - Saxelinin koreografiat olivat suurenmoinen menestys.

Joutsenlampi, Faunin iltapäivä ja Näkyjä. Suomalaisen Oopperan balettimatinean käsiohjelma 14. huhtikuuta 1946. Suomen Kansallisooppera / Encore.

Matineassa vieraili koreografina Tukholman kilpailun voittaja, Ruotsin kuninkaallisen oopperan balettimestari Julian Algo. Häneltä nähtiin palkittu mysteeribaletti Visioner eli Näkyjä Musorgskin musiikkiin sekä uusi koreografia Faunin iltapäivä Debussyn musiikkiin. Algo oli viettänyt Helsingissä usean viikon harjoituttamassa teoksiaan.

Faunin iltapäivässä nimiroolin tanssi Into Lätti ja Nymfinä nähtiin Eva Hemming. “Faunin iltapäivä aihetta on useasti ennenkin käytetty koreografisena teemana. Algon uusi baletti tuntuu originelliltä vain siinä suhteessa, että siitä on pyritty luomaan jonkinlainen modernistinen ja voimakkaasti tyylitelty Fauni-baletti. Tämä tyylittely ei kuitenkaan ole johdonmukaista eikä edes kyllin puhuvaa ja vaikutelmaksi jää, että tyylittelypyrkimyksestä on tehty itsetarkoitus, joka koituu koreografialle pikemminkin haitaksii kuin hyödyksi. Helsingin Sanomien nimimerkki U.H-ka kirjoitti. “Into Lätti ansaitsee kiitosta siitä antaumuksesta ja teknillisestä joustavuudesta, millä hän suoriutui vaikealiikkeisestä osastaan faunina. Muut osat, myös Eva Hemming nymfinä olivat verraten vaatimattomia. Lavastus, jonka alkuperää ei ohjelmalehtinen mainitse, ei kiiltokuvamaisuudellaan ainakaan helpottanut illusion syntymistä yhtä vähän kuin liian kirkas valaistuskaan.” Faunin iltapäivän lavastuksen ja puvut oli suunnitellut Martha Neiglick-Platonoff.

Toisena teoksena matineassa nähtiin Tšhaikovskin Joutsenlammen toinen näytös. Pääosissa joutsenprinsessana ja prinssinä tanssivat vieraileva solisti Lucia Nifontova ja Arvo Martikainen. Joutsenlampi oli saanut ensi-iltansa Suomalaisessa Oopperassa edellisenä syksynä, 18. lokakuuta Matti Visapään toimiessa kapellimestarina. Ennen Tukholman vierailua Tšhaikovskin baletti ehdittiin esittää Bulevardilla 34 kertaa. Kaikissa näytännöissä Helsingin kaupunginorkesteria johti Visapää.

“Joutsenlammen toisen näytöksen esitys eilisessä matineassa edustanee huippua balettimme saavutuksissa. Se on lukuisten esitysten ansiosta hioutunut erittäin täsmälliseksi, tasaiseksi ja rytmikkääksi, joten kuorolaistenkin tanssia on suorastaan ilo katsella”, Helsingin Sanomat arvioi. “Mutta suurinta huomiota vetää luonnollisesti puoleensa Lucia Nifontova, jonka joutsenten kuningattaren tanssi tässä kauniissa Tšhaikovskin baletissa on tavattoman sielukasta, herkkää ja pehmeää. Nifontova on sitäpaitsi nykyisin vallan erinomaisessa teknillisessä kunnossa. Tuntui siltä kuin hän ei olisi koskaan tehnyt esimerkiksi tuettuja pyörähdyksiä paremmin kuin eilen, ilman että niiden akseli olisi kallistunut niin kuin niin monesti yleensä muuten meillä näitä pyörähdyksiä suoritettaessa tapahtuu.”

“Viimeisenä ohjelmanumerona oli Algon kuulu palkintobaletti Näkyjä, joka vain voittaa uudelleen nähtynä. Lavastuksen yksinkertaistaminen vaikutti sisältöä tehostavasti. Algolle on ominaista tanssikuorojenkin perusteellinen valmennus ja koko esityksen viimeistely mahdollisimman suureen kypsyyteen, mikä oli leimaa antavana piirteenä tälläkin kertaa. Lucia Nifontova vieraili tässä baletissa Sieluna valaen esitykseensä haurasta ja ylevää henkevyyttä. Irja Koskinen, joka esitti Neitsyen osan, ihastutti jälleen katsomoa erinomaisella ja kevyellä tanssillaan. Into Lätti, Olavi Kuorikoski ja Laila Jokimo tanssivat myös entiset osansa Palkkasoturina, Punaisena miehenä ja Porttona suorittaen kukin tehtävänsä kyvykkäästi ja puhtaasti. Kuolemaa esitti Kaarlo Hiltunen, joka suoritti rasittavat ja vaikeat hypyt kevyesti ja joustavasti - esimerkiksi nilkat ristissä suoritetut ponnahduhypyt olivat jopa korkeata luokkaa. Parittajan pantomiimisen osan oli Alexander Saxelinilta perinyt Matti Tatti”, Helsingin Sanomat selosti. “Näyttämöllä oli ensi-illan luonne, mikä ilmeni siinäkin, että esiintyjien ohessa kutsuttiin näytännön päätyttyä lavalle myös balettimestari Algo vastaanottamaan kiitollisen yleisön suosionosoitukset.”

Arvostelijat muistivat kiittää myös Georgea. “Hän sai flyygelin soimaan niin täyteläisesti, ettei katsoja ja kuuntelija muistanut kaivata orkesteria”, Uuden Suomen nimimerkki I.H. kehui. Nimimerkki A.H-nen - Georgen tuttu, Kreivitär Marizan ja Veronican ohjaaja Antti Halonen - kirjoitti puolestaan Ilta-Sanomissa: “Georges de Godzinsky korvasi orkesterin erinomaisesti soivalla flyygelillään. Epäilemättä meillä aletaan jo ymmärtää, mikä ensiluokkainen balettikapellimestari hän myös on. Tshaikowskyn Joutsenlammessa oli suorastaan uusi rytmi ja ymmärtääkseni todellinen Tshaikowsky-traditio. Seuraavassa balettiensi-illassa toivoisimme näkevämme herra de Godzinskyn kapellimestarin puikon takana.” 

Matinean jälkeen ja ennen Tukholman vierailua Joutsenlampi esitettiin orkesterin säestyksellä kolmasti, 17. ja 28. huhtikuuta ja 4. toukokuuta. Olisiko George voinut johtaa jonkun näistä näytännöistä?  

Baletin matineasta George riensi kiireen vilkkaa Konservatoriolle, missä hän säesti klo 17 alkavassa konsertissa laulajatar Gertrud Alfthania. Ohjelmassa olivat laulusarjat Schubertin Die schöne Müllerin ja Schumannin Frauenliebe und Leben.

 

GEORGE SÄVELTÄÄ MUSIIKIN ARIJOUTSIN REVYYSEEN

Huhtikuun 17. päivänä Uudessa Suomessa julkaistiin räväkkä mainos; Veikko-revyyn Löysin lantein -ensi-ilta Savoyssa yönäytöksenä klo 23.15 edusti Suomessa "uutta mannermaista taide- ja ajanvieteohjelmaa”. Käsikirjoituksen olivat kirjoittaneet Arijoutsi ja Pommi, musiikin Godzinsky, koreografiasta vastasi Alex Saxelin ja yleisohjauksesta Veikko Itkonen, joka oli myös revyyn tuottaja. Esiintymässä olivat Lucia Nifontova, Siiri Angerkoski, Eino Katajavuori, Sirkka Sipilä, Mailis Vaaja, Esko Saha, Mr. Bruno, Evald Terho, Teemu Grönberg, Eino Salmi, Into Lätti, Olavi Kuorikoski, 10 balettityttöä ja Helge Pahlmanin johtama Dallapé. Tanssijoiden puvut oli saatu lainaksi Tukholman China-varieteesta. Jatkossa oli tarkoitus saada myös ulkomaisia vierailijoita esiintymään revyyseen.

Ilmoitus Uudessa Suomessa 17. huhtikuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Ei ole tietoa, kuka oli Löysin lantein -revyyn Pommi, mutta toinen käsikirjoittaja Arijoutsi eli Heikki Marttila tunnettiin Helsingin Sanomien iskevänä ja suorasukaisena pakinoitsijana. Arijoutsi oli aloittanut Sanomissa 1942. Sodan jälkeen hän otti kantaa päivänpolitiikkaan ja ajankohtaisiin ilmiöihin, arvosteli sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä, kommunisteja ja punaista Valpoa. Arijoutsin pakivat ja revyyt saivat hallituksen ja liittoutuneiden valvontakomission esittämään vastalauseitaan, ja Helsingin Sanomien päätoimittaja Yrjö Niiniluoto poistatti toisinaan humoristin tekstejä, ennen kuin ne lähtivät latomoon. Monien lukijoiden mielestä Arijoutsi puolusti suomalaista sananvapautta.

Kaksi viikkoa ennen Löysin lantein -revyytä, 3. huhtikuuta Iloisessa Teatterissa oli saanut ensi-iltansa Arijoutsin kirjoittama ja Ossi Elstelän ohjaama laulufarssi Syntymämerkki. Toukokuussa “suurmenestyksen saavuttanut nykyaikainen laulufarssi” sai ensi-iltansa myös Tampereen Teatterissa. Syntymämerkki ehdittiin esittää Helsingissä 30 kertaa ja Tampereella kolmesti, kunnes kommunistinen sisäministeri Yrjö Leino sai tarpeekseen ja kielsi 15. toukokuuta esitykset sekä Iloisessa Teatterissa että Tampereen Teatterissa “hyvien tapojen vastaisena”. 

Ilmeisesti Arijoutsin ja Godzinskyn Löysin lantein ei sisältänyt poliittisesti yhtä tulenarkaa materiaalia kuin Syntymämerkki.

 

VERONICA RADIOIDAAN JA GEORGE JOHTAA VERONICAN PORISSA

Huhtikuun 24. päivänä George oli Turun Akatemiatalossa säestämässä Akseli Vuorisolaa. Vähälukuinen yleisö oli saapunut kuuntelemaan amerikansuomalaista laulajaa ja näyttelijää, joka oli pahaksi onneksi kylmettynyt. Vuorisola jaksoi kuitenkin viedä esityksensä loppuun ja ottaa muutamia tanssiaskeleitakin.

Samana iltana klo 20.30 Serpin ja Godzinskyn Veronica kuultiin radiossa. Sanomalehtien ohjelmatiedoissa ei mainittu tarkemmin, oliko kyseessä operetin esitys Helsingin Kansanteatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa vai Porin Teatterissa.

Seuraavana päivänä 25. huhtikuuta George johti itse Veronican Porissa. Näytännön jälkeen hän toimi vetonaulana hotelli Otavan teatteri-illallisilla.

 

BALETIN KENRAALIHARJOITUS TUKHOLMAA VARTEN

Seuraavana iltana 26. huhtikuuta George oli takaisin Helsingissä ja Bulevardilla flyygelin ääressä. Oopperassa järjestettiin ylimääräinen baletti-ilta pian lähestyvää Tukholman vierailua varten. Joutsenlammen toisen näytöksen, Algon Näkyjä-baletin ja Faunin iltapäivän jatkoksi ohjelmaan oli nyt lisätty Alex Saxelinin täysin uusittu Soirée de bal.

Ilmoitus Uudessa Suomessa 24. huhtikuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Saxelinin koreografia oli esitetty ensimmäisen kerran Kansallisteatterissa kolme vuotta aikaisemmin. Solistien Lucia Nifontovan ja Arvo Martikaisen lisäksi baletin kuorossa oli mukana 12 tanssijaa. Soirée de bal oli Georgelle tuttu teos, kantaesityksessä helmikuussa 1943 hän oli johtanut itse Helsingin kaupunginorkesteria. Musiikki oli koottu Theo Mackebenin, J. Sukin ja J. Rixnerin sävellyksistä.

“Kuten tunnettua lähtee balettimme nyt ensi kerran suurella ja monipuolisella ohjelmalla ulkomaille virallisesti edustamaan suomalaista balettia. Saimme eilen nähdä Joutsenlammen II näytöksen kokonaan sekä kolme pienoisbalettia. Näkyjä ja Faunin iltapäivä olivat vierailevan balettimestarin Julian Algon sommittelemia. Varsinkin Näkyjä on arvioitava taiteellisesti hienoksi taideluomukseksi. Se on järkyttävä tanssidraama. Faunin iltapäivä (mus. Debussy) olisi ollut vaikuttavampi, jos pääosanesittäjä olisi sekä teknillisesti että taiteellisesti korkeampaa luokkaa”, Ilta-Sanomien nimimerkki V-o kirjoitti.

“Etevien miestanssijoiden puute on meillä huutava. Faunin osa oli meillä uskottu Into Lätille, joka suoriutui tehtävästään kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka vakuuttavasti. Hänen tekniikkansa on silmiinpistävän hutiloivaa, piruetit tehdään epäsäännöllisesti, ja tietysti täytyy jokaisen tanssijan tietää: jos suuresta hypystä laskeudutaan maahan, ei tule kysymykseenkään, jos laskeutuminen epäonnistuu ja tasapainoa ei ole silmänräpäyksessä saavutettu, enää uudelleen yrittää samaan asentoon. Täsmällisyyttä ja tarkkuutta on niin ikään osoitettava, kun on kysymys uuden liikkeen tai liikesarjan alkamisesta. Tämä koskee kaikkia miestanssijoitamme”, V-o jatkoi tiukasti.

“Saxelinin sommittelema baletti Soirée de bal on hänen parhaimpia luomuksiaan ja tässä baletissa on myös hänen balettikunnallaan runsaasti mahdollisuuksia näyttää monipuolista taitoaan. Varsinkin vieraileva Lucia Nifontowa herättää huomiota vakaalla tekniikallaan ja herkällä taiteellisuudellaan. Joutsenlammen II näytös tulee varmaankin Tukholmassa tuottamaan hänelle pysyvän maineen pohjoismaiden parhaimpana tanssijattarena. Muista tanssijattarista kunnostautuivat varsinkin Eva Hemming ja Laila Jokimo, joka viimeksi mainittu esitti hyvällä maulla ja teknillisesti kypsästi osansa Näkyjä-baletissa. Irja Koskinen, samassa baletissa oli niinikään suorastaan häikäisevässä teknillisessä kunnossa ja hänen sielukas ilmehtimisensä herätti lämmintä myötätuntoa. Vahinko vain, ettei hänelle ole annettu enemmän tehtävää. Joukosta erottui niinikään Arvo Martikainen, jonka varmaa ja puhdasta tanssitekniikkaa on ilo katsella”, Ilta-Sanomat kirjoitti.

Tanssija, koreografi ja balettimestari Alexander Saxelin toimi vuosina 1945-1947 myös Suomen Tanssitaiteiljain Liiton puheenjohtajana. Teatterimuseo / W. Söderlind.

“Corps de ballet ei ollut eilen aivan niin täsmällinen kuin pitäisi, mutta ehkäpä Tukholmassa asiat korjaantuvat, kun on tosi kyseessä”, Ilta-Sanomat kirjoitti toiveikkaasti. “Toivotamme nuorelle baletillemme onnekasta matkaa naapurimaahamme ja taiteellista ja aineellista menestystä - balleriinojemme olisi hyvä saada ostaa itselleen uudet tanssitossut, sillä eilisessä illassa pani merkille monet luvattoman epäsiistit jalkineet."

Töölöntorin balettitossusuutarin 1946 valmistamat kovitetut nauhalliset tossut vaalean punaista silkkiä, tasainen kovitettu kärki ja pohjat nahkaa, vuorit puuvillaa. Helsingin kaupunginmuseo.

Vaikka Tukholman vierailussa oli kysymys Suomalaisen Oopperan ensimmäisestä virallisesta esittäytymisestä ulkomailla, Georgella ei ollut harjoituksissa orkesteria johdettavanaan. "Säestyksestä huolehti Georges de Godzinsky (flyygeli) suurella innoituksella ja taidolla", Ilta-Sanomat kiitteli.

 

GEORGE AVUSTAA JÄLLEEN JOSEPHINE BAKERIA

Ennen Tukholman matkaa George ehti vielä avustaa Josephine Bakeria. Kerta ei ollut ensimmäinen. Joulukuussa 1933 George oli soittanut mukana 16-jäsenisessä Baker Boys -orkesterissa maailmantähden käydessä Suomessa edellisen kerran. Kun kansainväliset taiteilijat vierailivat Helsingissä, Georgea kysyttiin usein avustajaksi. Syynä ei ollut vain se, että hän oli suvereeni muusikko, vaan myös hänen monipuolinen kielitaitonsa. Bakerin kanssa George puhui kotikieltään ranskaa.

Josephine Baker seurueineen Turun satamassa 2. toukokuuta 1946. Oikealla orkesterinjohtaja Joe Bouillon. Turun kaupunginmuseo / Turun Sanomat.

Josephine Baker saapui laivalla Turkuun 2. toukokuuta ja viipyi maassa neljä päivää konsertoiden sotainvalidien, sotaleskien ja orpojen hyväksi. Toukokuun 6. päivänä Cercle Franco-Finlandais järjesti Kansallisteatterissa “loistokonsertin”, jossa George oli mukana Joe Bouillonin 18-miehisessä orkesterissa. Bakerin lisäksi solisteina esiintyivät steppaavat kaksoset Unger Twins eli Gustaf ja Bertil Unger sekä Ruotsiin asettuneet emigrantit, Angelinin sisarukset koloratuurisopraano Tatjana ja viulisti Mischa. Konsertin kuuluttajina toimivat Jules Berman Ruotsista ja Carl-Erik Creutz Suomesta. Konserttiyleisössä nähtiin muun muassa presidentin rouva Alli Paasikivi.

Ilmoitus Suomen Sosialidemokraatissa 24. huhtikuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

SUOMALAINEN BALETTI SAAPUU SKEPPSBROLLE

Vierailu Tukholmassa toukokuussa 1946 oli Suomalaisen Oopperan ensimmäinen suurimuotoinen esittäytyminen ulkomailla. Baletti esiintyi Kuninkaallisessa Teatterissa eli oopperassa ja Tukholman Konserttitalossa yhteensä kolme kertaa. Oopperassa esitettiin maanantaina 13. toukokuuta Tšhaikovskin Joutsenlampi kokonaisuudessaan, ja Konserttitalossa tiistaina 14. ja torstaina 16. toukokuuta ohjelma, joka sisälsi Joutsenlammen toisen näytöksen, Saxelinin koreografian Soirée de bal ja Algon koreografian Visioner. Algon Helsingissä kantaesitetty kriittisen vastaanoton saanut Faunin iltapäivä oli jätetty ohjelmasta pois.

Matkustajalaiva Bore I toi baletin 35-jäsenisen ryhmän Tukholman Skeppsbrolle sunnuntaiaamuna 12. toukokuuta. “Jo aamuvarhaisesta lähtien tulijoita odotti satamalaiturilla neljä vakavaa herraa: oopperanjohtaja Oiva Soini, taloudenhoitaja Sulo Räikkönen, konserttiyhdistyksen hoitaja Envall ja Rolf de Maré, joka vastaa baletin vierailun taloudellisesta puolesta”, Uuden Suomen Tukholman kirjeenvaihtaja A.V. selosti.

Johtaja Holger Envall ja taidemesenaatti Rolf de Maré toimivat matkan suojelijoina, järjestäjinä ja taloudellisina tukijoina. Ruotsalainen mesenaatti ja taiteen keräilijä de Maré oli muun muassa perustanut Pariisissa 1920 kuuluisan Ballets Suédois -tanssiryhmän. Moderni ryhmä yhdisti esityksissään tanssia, draamaa, kuvataidetta, runoutta, musiikkia, akrobatiaa, sirkusta, filmiä ja pantomiimia ja teki yhteistyötä kuuluisien avantgarde-taiteilijoiden kanssa. Keväällä 1945 de Maré oli ollut Tukholmassa järjestetyn kansainvälisen koregrafikilpailun kantava voima. 

“Kun laiva sitten tuntia myöhemmin saapui, olivat satamassa vastassa myös Tukholman lehtien edustajat ja valokuvaajat. Tärkein valokuvattava oli luonnollisesti Lucia Nifontowa, joka vuosi sitten vieraillessaan Tukholmassa saavutti suuren menestyksen, mutta myös Irja Koskinen, Eva Hemming, Laila Jokimo ja muut tanssijattaremme hymyilivät jo iltapäivälehtien sivuilta. “Tervetuloa tytöt”, otsikoi Aftonbladet suomeksi artikkelinsa”, Uusi Suomi selosti.

“Kun balettimestari Alexander Saxelin ja tri Magnus Björkenheim olivat saaneet hyvässä järjestyksessä saatettua joukkonsa ruotsalaisten hedelmä- ja leivoskauppojen ohi hotelli Continentaliin, kokoonnuttiin puolipäivän jälkeen ensimmäiseen harjoitukseen oopperassa”, Uusi Suomi jatkoi. “Kalteva lattia, jollainen on nykyisin käytännössä suurimmassa osassa Eurooppaa, oli yllätys usealle ensikertalaiselle, mutta Lucia Nifontowa tunsi sen jo ennestään Monte Carlon baletin ajoilta."

Kuninkaallinen Teatteri 1940-luvulla. Ruotsin kuninkaallinen ooppera on vaihtanut virallista ruotsinkielistä nimeään 12 kertaa. Alun perin se tunnettiin nimellä Kongliga Operan, ja useiden samankaltaisten pienten muunnelmien jälkeen nimeksi vakiintui 1900-luvun alussa Kungliga Teatern, jota käytettiin yli 75 vuoden ajan. Vuodesta 1997 lähtien virallinen nimi on ollut Kungliga Operan. Postikortti. 

Harjoitusten jälkeen de Maré järjesti suomalaisten kunniaksi cocktailkutsut, joissa primaballerinojen, ensitanssijoiden, Suomen lähetystön ja Tukholman kuninkaallisen baletin lisäksi oli paikalla myös lehdistöä. "Tilaisuudessa oli läsnä muun muassa toimittaja Jules Berman, joka muistona äskeisestä Suomen vierailustaan kantoi rintapielessään Suomen lippua", Uusi Suomi selosti. "Josephine Baker oli hänelle Pariisista sähköttänyt ennen lähtöään Afrikkaan, että “Suomi oli hänelle suurin elämys Pohjolassa”.

Cocktailkutsujen jälkeen baletille koitti Tukholmassa vapaa ilta.

 

KALTEVA NÄYTTÄMÖ YLLÄTTÄÄ BALLERINAN

Maanantaiaamuna 13. toukokuuta klo 10 alkoi oopperassa Joutsenlammen harjoitus, jossa Godzinsky pääsi ensimmäisen kerran johtamaan Tukholman konserttiyhdistyksen 58-miehistä orkesteria. Vaikka illalla oli esitys, harjoitukset kestivät yli kolme tuntia.

Esiintyjien paineita lisäsi harjoituksessa tapahtunut loukkaantuminen. “Näyttämön puolella oli iltapäivätunteina vallinnut kuumeinen jännitys. Mary Grönroos, eräs baletin lupaavimpia ballerinoja oli liukkaan lattian vuoksi kaatunut harjoituksissa ja loukannut kätensä. Hän saapui näytäntöön melkein suoraan Serefimer-sairaalasta”, Uusi Suomi tiesi kertoa. “Kun esirippu avautui, oli jännitys yht’äkkiä kuin poispuhallettu. Ensimmäisessä rivissä tanssi muiden rinnalla myös Mary Grönroos, jolle sattuneesta onnettomuudesta ei kukaan sivullinen katsomossa saattanut aavistaa mitään.”

Ruotsalainen lehdistö oli kirjoittanut suomalaisen baletin vierailusta etukäteen laajasti. Kahdeksan tuntia ennen esityksen alkua Joutsenlampi oli loppuunmyyty, ja lippuja myytiin vilkkaasti myös Konserttitalon kahteen näytäntöön.

 

GODZINSKYN KAPELLIMESTARIN URAN KORKEIN HETKI

Maanantai-iltana kello kahdeksalta oopperajohtajat André ja Soini olivat vastassa, kun kuningas Kustaa V ja kruununprinssi Kustaa Adolf seurueineen saapuivat oopperataloon. Aamulehden mukaan kuningas puristi professori Soinin kättä ja lausui “ Kiitos, että olette tulleet vieraiksemme.”

“Olimme viikon Tukholmassa ja meillä oli sinä aikana viisi esitystä. Yhtenä iltana istui looshissa Ruotsin silloinen kuningas, Kustaa V. Me kaikki nousimme ja kumarsimme hänelle”, Godzinsky on muistellut vuosikymmeniä myöhemmin Joutsenlampea Kuninkaallisessa oopperassa. Tätä hetkeä Godzinsky piti kapellimestarin uransa korkeimpana, mitä tuli taidemusiikkiin. Joutsenlammen johtamisella Kuninkaallisessa oopperassa oli myös kauaskantoiset vaikutukset Godzinskyn uraan kapellimestarina Ruotsissa.

”Kuninkaallisen oopperan ulkopuolella sytytettiin punaiset lyhdyt maanantaina, kun Suomalaisen Oopperan baletti toi Tukholmaan Joutsenlammen ensi-illan”, paikan päälle matkustanut Hufvudstadsbladetin arvostelija Raoul af Hällström kirjoitti. “Katsomo oli loppuunmyyty, ja tunnelma salissa oli sähköinen aivan alusta alkaen. Paikalla olivat kuningas Kustaa ja prinssi Kustaa Adolf – seikka, joka selvästi innoitti suomalaisia ​​tanssijoita, sillä he ymmärsivät tilaisuuden merkityksen. He antoivat kaikkensa, ja tuloksena oli valtava menestys.”

Kuninkaan ja kruununprinssin - joka menehtyi lento-onnettomuudessa Tanskan Kastrupissa tammikuussa 1947 - lisäksi yleisössä oli lukuisia politiikan, sivistys- ja talouselämän edustajia ja diplomaattikuntaa kuten Suomen lähettiläs Gripenberg ja Neuvosotliiton lähettiläs ja rouva Tšernyšev. Uusi Suomi tunnisti katsomossa myös englantilaisen filmituottajan Emeric Pressburgerin, joka oli Tukholmassa valmistelemassa Pariisissa, Monte Carlossa ja Lontoossa filmattavaa suurta balettielokuvaansa Eagle Lion.

“Kuninkaallisen Oopperan katsomo oli täpötäynnä suureksi osaksi juhlapukuista yleisöä, kun katsomon valot sammuivat ja George de Godzinsky nosti tahtipuikkonsa antaen merkin konserttiyhdistyksen 58-miehiselle orkesterille aloittaa Tshaikovskin Joutsenlammen alkusoiton”, Uusi Suomi selosti. "Suurten kulissien välissä seisoi peukalot pystyssä 8-vuotias helsinkiläistyttönen, balettikoulun oppilas Soile Laaksonen, joka seurasi mukana baletin maskottina. Kukaan ei tiedä, vaikka hänen itsepäiset peukalonsa olisivat todella myötävaikuttaneet siihen suureen menestykseen, jonka suomalaiset tänä iltana olivat saavuttaneet.”

Uutinen Aamulehdessä 14. toukokuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

TUKHOLMALAISET NÄKEVÄT JOUTSENLAMMEN ENSIMMÄISEN KERRAN

“Joutsenlampi esitettiin nyt Tukholmassa ensimmäistä kertaa kokopitkänä balettina. Suuren hovikohtauksen klassiset variaatiot ja monipuoliset luonnetanssit herättivät suurta kiinnostusta yleisössä, joka pääsi nyt tutustumaan – Alexander Saxelinin työn ansiosta – aitoon Petipan perinteeseen”, Raoul af Hällström kirjoitti.

“Suurella hämmästyksellä katsomo havaitsi, että suomalaisella baletilla on lisäksi tarjottavanaan suuri joukko tanssijoita, jotka ovat korkeata kansainvälistä luokkaa, mutta joiden nimen Tukholma nyt kuulee ensimmäistä kertaa”, kirjoitti puolestaan Uusi Suomi. “Irja Koskinen, jonka nimeä ei jostakin syystä ollut mainittu edes ennakkomainoksissa, tanssi Joutsenlammen tavattoman vaikean demoniprinsessan osan Klaus Salinin kanssa. Hän oli niitä, jotka tukholmalainen yleisö “keksi” tänä iltana. Sirkka Leiwo, Laila Jokimo, Airi Säilä, Hannele Keinänen, olivat toisia samaten kuin heidän kavaljeerinsa Kaarlo Hiltunen ja Olavi Kuorikoski. Puhumattakaan Alexander Saxelinista, jonka tukholmalainen yleisö tähän saakka on tuntenut vain suurena balettimestarina.” Saxel tanssi Joutsenlammessa Paholaisen ja Paholaisen Ritari Punaparran hahmossa.

“Innokkaimmat suosionosoitukset sai epäilemättä klassisen puhdas pas de trois, jonka tanssivat ihastuttavan sirot nuoret balettitanssijat Mary Grönroos ja Hannele Keinänen yhdessä kevyesti liikkuvan Olavi Kuorikosken kanssa. Demonisen Punaisen prinsessan roolin tanssi Irja Koskinen hienostuneen tyylikkäästi ja teknisesti varmasti; hän horjahti vain kerran fouetté-sarjan aikana, mikä on roolin kannalta äärimmäisen vaativa osuus. Myös prinssin roolissa esiintynyt Klaus Salin tanssi valloittavan varmasti, vaikka hänellä – kuten muullakin ryhmällä – oli ajoittain vaikeuksia totuttua jyrkemmän näyttämölattian (ns. kallistetun näyttämön) kanssa. Tätä kuitenkin tasapainotti näyttämön tilavuus, jonka ansiosta baletti pääsi oikeuksiinsa paljon paremmin kuin kotinäyttämöllä, jossa ahtaat olosuhteet muodostavat melkoisen haitan”, af Hällström arvioi.

Myös Uusi Suomi kirjoitti lattiasta: “Aluksi saattoi huomata jonkun verran tottumattomuutta kaltevaan näyttämölattiaan ja sen aiheuttamaa pientä varovaisuutta. Mutta kun ensimmäinen näytös oli puolivälissä, katsomo sai nähdä balettia, joka ylitti sen kaikki odotukset.”

“Georges de Godzinskyn johdolla Ruotsin oopperan suuri orkesteri varmisti, että Tšaikovskin sävelmät soivat yhtä aikaa romanttisen suloisina ja majesteettisina.” Hufvudstadsbaldetin af Hällström oli siinä käsityksessä, että Konserttiyhdistyksen orkesterin sijasta George johti oopperan omaa orkesteria.

 

MAAILMANLUOKAN BALLERINA LUCIA NIFONTOVA

“Katsomo kohahti, kun Lucia Nifontova saapui lavalle ensimmäisen kerran”, Uusi Suomi kirjoitti. “Tukholma tuntee hänet ennestään ja tietää mitä hän on - ehkä jopa paremmin kuin helsinkiläiset. Lucia Nifontovalla joutsenprinsessana oli jälleen onnellinen, suurimerkityksellinen ilta.”

Lucia Nifontova 1940-luvulla. Museovirasto / Fazerin konserttitoimiston kokoelma / Trond Hedström.

“Lucia Nifontova kutsuttiin kumartamaan peräti viisi kertaa ensimmäisen näytöksen suuren Joutsen-adagion jälkeen. Tuskin koskaan aiemmin hän oli tanssinut yhtä inspiroituneesti, yhtä syvän sielukkaasti ja yhtä suvereenisti ilmaisukykyään halliten”, arvioi puolestaan af Hällström. “Suomalaisbaletin vierailun suojelija Rolf de Maré tuli ensimmäisellä väliajalla luokseni kasvot loistaen ja huudahti spontaanisti: "Lucia on maailmanluokan ballerina!" Ja juuri sitä hän olikin tuona merkittävänä iltana, jolloin kaikki riippui siitä, että hän antaisi parastaan. Hänellä oli kaikki hallussaan – melankolia, lyyrisyys ja intensiivisyys. Jopa puhtaasti teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna hänen tanssinsa oli varmempaa kuin pitkään aikaan."

 

SUOMALAINEN BALETTI KÄY KUMARTAMASSA 30 KERTAA

Kuninkaallinen aitio osallistui aplodeihin heti alusta alkaen, ja tanssijat kumarsivat ensimmäisen kiitoksensa aina kuninkaalle. “Yleisön innostus kasvoi näytös näytökseltä, ja esiintyjät kutsuttiin takaisin näyttämölle lukemattomia kertoja. Toisessa näytöksessä erityisesti Irja Koskinen, Eva Hemming ja Klaus Salin saivat toistuvasti osakseen valtavia suosionosoituksia”, af Hällström kirjoitti. “Ilta kuului kuitenkin ennen kaikkea Lucia Nifontovalle; hänen siro olemuksensa, tekninen varmuutensa ja poikkeuksellinen taiteellisuutensa saivat yleisön puhkeamaan suosionosoituksiin.”

Ballerina Eva Hemming. Museovirasto / Fazerin konserttitoimiston kokoelma / Pauli Huovila.

“Näytöksen jälkeen yleisö kutsui esiintyjät esille valtavien kättentaputusten raikuessa kokonaista kolmekymmentä kertaa. Tällaista ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut Ruotsin pääkaupungissa”, Aamulehti raportoi. “Tukholman yleisö kuningas Kustaa etunenässä osoitti suurta suosiota baletille. Erikoista suosiota osoitettiin Lucia Nifontovalle sekä ensitanssijoille Eva Hemmingille ja Irja Koskiselle. Balettimestari Alexander Saxelin ja kapellimestari George de Godzinsky saivat niin ikään osakseen suosionosoituksia.”

Godzinsky on kertonut saaneensa kuninkaalta kukkatervehdyksen: “Näytöksen jälkeen hän lähetti solisteillemme suuria kukkakimppuja ja myös kapellimestarille. Minä olen siis saanut Ruotsin kuninkaalta kukkakimpun.”

Tanssijoiden kumarrettua kymmeniä kertoja lavalle ilmestyivät Godzinsky ja oopperajohtaja Soini. “Kun koko balettiryhmä runsaiden kukkatervehdysten saattelemina kokoontui näyttämölle, oopperanjohtaja André astui esiin ojentaakseen laakeriseppeleen professori Oiva Soinille ja kiittääkseen häntä siitä loistavasta ja syvästi palkitsevasta illasta, jonka Suomen Oopperan balettiryhmä oli tarjonnut ruotsalaisyleisölle. Häntä seurasi ensitanssija Teddy Rhodin, joka toi upean kukkatervehdyksen Ruotsin baletin puolesta, minkä jälkeen yleisö kohotti nelinkertaisen eläköön-huudon vieraille Pohjanlahden takaa”, af Hällström kirjoitti. “Sitä seurasi valtava suosionosoitusten myrsky ja esiripun eteen kutsuminen, joka tuntui jatkuvan loputtomiin. Menestys oli aito ja vilpitön – seikka, jonka kaikki Tukholman sanomalehdetkin totesivat.”

Näytännön jälkeen oopperajohtaja André tarjosi suomalaiselle baletille illallisen Oopperakellarissa.

 

VOITTOKULKU JATKUU TUKHOLMAN KONSERTTITALOSSA

Seuraavana iltana, tiistaina 14. toukokuuta suomalainen baletti esiintyi Tukholman Konserttitalon 2000-paikkaisessa suuressa salissa. Todennäköisesti myös Konserttitalossa Godzinsky johti Konserttiyhdistyksen 58-miehistä orkesteria.

Konserttitalo valmistui Tukholman Heinätorille 1926. Public Domain.

 

Tukholman Konserttitalon suuri sali 1935. Public Domain.

“Konserttitalossa toistui edellisiltana Oopperassa koettu yleisön innokas ja myrskyisä vastaanotto”, Hufvudstadsbladetin Raoul af Hällström raportoi. “On tosin myönnettävä, ettei Konserttitalon esiriputon näyttämö ole ihanteellisin paikka baletille, ja lattianpäällyste on painajainen jokaiselle, joka yrittää tehdä piruetteja. Siitä huolimatta suomalaiset taiteilijat heittäytyivät esitykseen ihailtavalla tarmolla ja tanssivat kaikin voimin, täynnä hillitöntä iloa.”

Joutsenlammen toisen näytöksen lisäksi ohjelmaan sisältyivät Saxelinin Soirée de bal ja Algon Näkyjä. “Valitettavasti vain päiviä ennen kotimaasta lähtöä oli päätetty muuttaa vierailuesitysten ohjelmistoa, mikä heikensi merkittävästi balettiseurueen taiteellista kokonaisuutta. Hieno uusi baletti oli jätetty kokonaan pois, minkä vuoksi ohjelmisto ei ollut yhtä vaikuttava ja houkutteleva kuin se muutoin olisi voinut olla,” af Hällström harmitteli Algon Faunin iltapäivän jättämistä pois ohjelmasta.

“Konserttitalon ilta käynnistyi Joutsenlammen joutsenten sisääntulolla; pääosissa nähtiin Eva Hemming ja Arvo Martikainen”, af Hällström jatkoi. “Molemmat taiteilijat esiintyivät myös Lucia Nifontovan rinnalla Alex Saxelinin uudessa teoksessa Soirée de bal. Tämä suloisen romanttinen ja hieman ilkikurinen baletti oli suuri menestys. Ainoa heikkous olivat puvut, jotka eivät materiaalien huutavan puutteen vuoksi todellakaan olleet silmänruokaa. Tanssi oli kuitenkin sitäkin sirompaa, lumoavampaa ja tyylikkäämpää. Erityisesti Nifontova hurmasi yleisön hienostuneella tyylillään ja säteilevällä olemuksellaan; kimaltelevassa kulta-punaisessa brokadiasussa hän oli tanssiaisten keskipiste. Eva Hemming laajensi taiteellista skaalaansa teoksen hienostuneena mustana ballerinana ja toi esiin aiemmin hänelle vieraan aistillisen puolen. Laila Jokimo ja Mary Grönroos tulkitsivat tanssiaisten kaunottaria raikkaasti ja viehättävästi, kun taas Matti Tatti yllätti kaikki nappiin osuneella, humoristisella roolisuorituksellaan.”

Valtavien suosionosoitusten jälkeen Tukholman tanssitaiteen edistämisyhdistys ojensi Alex Saxelinille laakeriseppeleen.

Viimeisenä esitetty Algon Visioner teki tukholmalaisyleisöön syvemmän vaikutuksen kuin aikaisemmin. Teosta oli syytetty vaikeaselkoisuudesta, mutta suomalaisten tulkitsemana sotasymboliikkaa sisältämä mysteerinäytelmä muuttui ymmärrettävämmäksi. "Tukholmalaiskriitikot näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että suomalainen versio on huomattavasti parempi kuin alkuperäinen ruotsalainen tuotanto, joka esitettiin viime keväänä Rolf de Marén kansainvälisessä balettikilpailussa. Nifontova ja Irja Koskinen tanssivat roolinsa eläytyen ja innostuneesti, ja hyvin harjoitettu naisbalettiryhmä erottui edukseen. Kaarlo Hiltunen oli erittäin vaikuttava Kuoleman roolissa, ja Klaus Salin suoriutui teknisesti vaativasta palkkasotilaan roolista täydellisen moitteettomasti", af Hällström kirjoitti. "Häikäisevän kauniin loppukuvaelman jälkeen yleisö puhkesi valtaviin suosionosoituksiin – huutoihin, jalkojen tömistelyyn ja taputuksiin.”

Tukholman Konserttitalon pääportaikko 1930. Public Domain.

Torstaina Konserttitalossa toistettiin sama ohjelma. “Suomalaisen Oopperan baletti antoi torstai-iltana 16. toukokuuta Tukholman Konserttitalon isossa salissa ihastuneelle ja salin viimeistä sijaa myöten täyttäneelle yleisölle jäähyväisnäytännön, joka tuotti mainetta ja kunniaa balettitaiteellemme ja sitä edustavalle Suomalaiselle Oopperalle”, Suomen Tietotoimisto raportoi.

Kuninkaallinen baletti järjesti jäähyväisnäytännön jälkeen vastaanoton suomalaisten vierailijoidensa kunniaksi.

Tukholman Konserttitalo iltavalaistuksessa vihkiäisten aikaan 7. huhtikuuta 1926. Public Domain.

Perjantaina 17. toukokuuta iltapäivällä baletin seurue astui Bore I:een ja lähti paluumatkalle kohti Turkua.

 

TUKHOLMAN TULIAISINA KIERTUEUUTINEN

"Väsynyt, mutta tyytyväisyyttä säteilevä oopperan baletti” saapui laivalla Turkuun lauantaiaamuna 18. toukokuuta. Seurueen johtajat, balettimestari Saxelin ja tri Björkenheim kertoivat vastaan tulleelle lehdistölle, että matka oli ylittänyt kaikki odotukset. “Baletti oli saavuttanut sellaisen suosion, etteivät sen jäsenet olleet osanneet sellaista edes aavistaa”, raportoi Suomen Tietotoimisto. 

Herroilla oli lisäksi uutinen kerrottavanaan; baletin 10-jäseninen ryhmä lähtisi parin viikon kuluttua kiertueelle Tanskaan ja Norjaan. Björkenheimin johtamaan ryhmään kuuluisivat ainakin balettimestari Saxelin, kapellimestari Godzinsky sekä ballerinat Lucia Nifontova ja Irja Koskinen.

Kapellimestari George de Godzinsky matkalla Tanskaan suomalaisen baletin kiertueella kesäkuussa 1946. Godzinskyn perhearkisto.

Lue seuraavaksi Touko-heinäkuu 1946: George suomalaisen balettiseurueen kanssa Tanskassa ja Norjassa

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen