Heinä-elokuu 1946: George säveltää musiikin Valentin Vaalan elokuvaan Viikon tyttö

Valentin Vaalan ohjaama Viikon tyttö sai ensi-iltansa 16. elokuuta 1946. Komedia oli George de Godzinskyn 18. musiikki Suomi-Filmille ja hänen kolmas yhteistyönsä yhtiön pääohjaajan Vaalan kanssa. Elonet / Viikon tyttö.

Kun George de Godzinsky heinäkuun alussa 1946 palasi suomalaisen balettiseurueen Tanskan ja Norjan kiertueelta, hän jäi puolisonsa Elisabethin kanssa muutamaksi päiväksi Tukholmaan.

George ja Elisabeth de Godzinsky Norjassa tunnistamattomien herrojen seurassa todennäköisesti kesäkuussa 1946. Godzinskyn perhearkisto.

Godzinskyt ystävineen Norjassa. Godzinskyn perhearkisto.

Elisabeth ja tunnistamaton herra Norjassa. Godzinskyn perhearkisto.

Godzinskyt eivät voineet olla huomaamatta, kuinka paljon paremmat Ruotsin elinolot olivat verrattuna sodasta kärsivään Suomeen. Hedelmä- ja leivoskauppoja katsellessa mieleen muistui kotimaan elintarvikepula ja säännöstely. "Suomessa ei sodan jälkeen ollut mitään: kaikki oli kortilla, leivoksetkin tehtiin ruisjauhoista, munat munapulverista ja kahvi oli korviketta", Harmony Sistersin Raija Avellan on kertonut. 

Valtosen siskokset siirtyivätkin yksi toisensa jälkeen pysyvästi Ruotsiin vuosina 1945-1947.

 

POLIITTISET SYYT AJAVAT RUOTSIIN

Kesällä 1945 Ruotsiin olivat muuttaneet Georgen emigranttiystävät, Wittenbergin muusikkoveljekset Alexander ja Boris. Heidän lähtönsä taustalla vaikuttivat poliittiset syyt. Venäläisen everstin pojat eivät tunteneet oloaan enää turvalliseksi valvontakomission alaisessa Suomessa, missä punainen Valpo toimi kommunistisen sisäministerin alaisuudessa.

"Emme menneet Ruotsiin poliittisista syistä”, Harmony Sistersin Maire Ojonen on vakuuttanut. “Ei valvontakomissio meitä häirinnyt. Ne asuivat Tornissa ja kävelivät aina kaksin Helsingin kaduillla. Meille ne eivät tehneet mitään, emmekä me joutuneet niille laulamaan."

Silti myös Harmony Sistersien kohdalla poliittiset syyt olivat ainakin osittain heidän Ruotsiin muuttonsa taustalla. Laulutriolle oli käynyt Suomessa rasitteeksi sodan aikana Saksassa tehdyt kiertueet.

 

HARMONY SISTERS MUUTTAA RUOTSIIN

Parempien elinolojen lisäksi Ruotsissa houkuttelivat myös paremmat työmahdollisuudet. Harmony Sistersiä auttoi, että he olivat tulleet tunnetuiksi Ruotsissa jo sota-aikana. “Tulimme yksinkertaisesti siihen tulokseen, että Ruotsissa Harmony Sistersillä on sodan jälkeen paremmat työmahdollisuudet kuin pula-ajan Suomessa. Suomenruotsalaisina tulimme tänne kuin kotiin”, Harmony Sistersin Vera Enroth on kertonut.

Vera oli matkustanut Tukholmaan 1945 järjestelläkseen sieltä käsin siskojen Espanjan kiertuetta. Puolen vuoden mittaisen kiertueen oli määrä tapahtua syksyllä 1945. Odotellessaan Tukholmassa kiertuetta - joka lopulta ei toteutunut - Vera hankki itselleen työpaikan hammashoitajana. Hän vetosi Maireen ja Raijaan, että siskot tulisivat hänen perässään. Vera suunnitteli Harmony Sistersin jatkavan esiintymistään Ruotsissa.

Veran sulhanen Johan Enroth seurasi Veraa Tukholmaan, ja 8. kesäkuuta 1946 heidät vihittiin Tukholman suomalaisessa kirkossa. Ester Valtonen tuli vanhimman tyttärensä häihin ja jäi saman tien Ruotsiin lopullisesti. Kesä-heinäkuun vaihteessa paluumatkallaan Norjasta Godzinskyt kävivät Tukholmassa tervehtimässä vastavihittyjä Veraa ja Johania.

Vera Enroth o.s. Valtonen, tunnistamaton nainen, Johan Enroth ja George de Godzinsky todennäköisesti Tukholmassa kesä-heinäkuun vaihteessa 1946. Kameran takana Elisabeth de Godzinsky. Godzinskyn perhearkisto.

Harmony Sistersin Vera ja miehensä Johan. Vera Valtonen ja Johan Enroth menivät naimisiin Tukholman suomalaisessa kirkossa 8. kesäkuuta 1946. Godzinskyn perhearkisto.

Tunnistamaton tumma nainen, Vera Enroth o.s. Valtonen ja Elisabeth de Godzinsky Tukholmassa todennäköisesti kesä-heinäkuussa 1946. Godzinskyn perhearkisto.

Myöhemmin kesällä Ruotsiin muutti Raija miehensä Börje Avellanin ja reilun vuoden ikäisen poikavauvansa kanssa.

Keskimmäinen sisko Maire ei ollut aluksi lainkaan halukas lähtemään Suomesta. Hän loi uraa, hänellä oli solistiesiintymisiä ja levytyksiä muun muassa Godzinskyn kanssa. Siskot Tukholmassa tahtoivat kuitenkin Mairen luokseen, ja kesällä 1947 viimeinenkin Harmony Sisters jätti Suomen. Maire matkusti Tukholmaan miehensä Olli Ojosen ja pienen poikansa kanssa.

 

MUSIIKILLA EI VOI ELÄÄ SUOMESSA

“Kun Harmony Sisters muutti sodan jälkeen Ruotsiin, se oli oikein”, Godzinsky on arvioinut siskojen tilannetta vuosikymmeniä myöhemmin. “Ruotsissa oli hyvät sovittajat ja kaksitoista kertaa suuremmat viihdemarkkinat. Suomessa he olisivat olleet konttorirottia eikä täällä olisi voinut laulaa. Ruotsissa levyjä tehtiin ja soitettiin paljon enemmän. En ollut siskojen lähdöstä surullinen, sillä ajattelin aina heidän parastaan. Ruotsissa he lauloivat China-varieteessa, Bernsissä, pääsivät Kööpenhaminaan ja Keski-Eurooppaan. Suomesta heitä ei olisi sodan jälkeen ollut varaa lähettää Eurooppaan. Musiikilla ei täällä voinut elää. Harmonyt olisivat olleet vain yksi artistiryhmä; kun he olisivat esiintyneet joka paikassa, olisi ajateltu, että nyt ne tulee taas. Tuoreus ratkaisee, eivätkä he olleet enää 18-vuotiaita.”

“Sodanjälkeisen Ruotsin viihde-elämä oli varakkaiden liikemiesten ja juutalaisten käsissä”, Vera on kertonut puolestaan. “Harmony Sisters oli heti myös levymarkkinoilla, koska meillä oli sodan aikana tehty sopimus Telefunkenin kanssa. Yhtiöllä oli myös Tukholman toimisto, ja niin teimme Telefunkenille ja His Masters’s Voicelle joitakin levytyksiä. Yksi näistä oli Godzinskyn sovittama venäläisten kansanlaulujen sikermä nimellä Ryskt Potpourri.” Harmony Sisters levytti Godzinskyn sovittamia venäläisiä kansansävelmiä HMV-merkille helmikuussa 1947. Levytyksessä siskoksia säesti Curt Åkerlindin yhtye. “Siinä soi taustalla balalaikkakin. Levy tuntui merkitykselliseltä, koska isän elämä oli liittynyt Venäjään ja äiti oli opettanut nämä laulut meille”, Vera on muistellut.

Harmony Sisters 1950-luvun alussa, jolloin laulutrio oli asunut Ruotsissa jo useita vuosia. Godzinskyn perhearkisto.

Harmony Sisters jatkoi uraansa Ruotsissa seuraavat kymmenen vuotta. “Ruotsissa saimme 1940- ja 1950-luvun taitteessa itse ehdottaa radiorevyiden kappaleita kapellimestareille”, Vera on muistellut. “Olimme melkein joka viikko mukana William Lindin ja hänen kamariorkesterinsa kanssa erikoisohjelmassa, joka tehtii studiossa. Varsinaista yhteistyötä ei kuitenkaan syntynyt kenenkään kanssa; kontaktit eivät olleet sydämellisiä niin kuin Suomessa George de Godzinskyn ja Toivo Kärjen kanssa. Olimme jollakin tavoin yhteydessä Goden kanssa Ruotsiin-muuton jälkeenkin. Hän ei koskaan ajatellut itse siirtyä Ruotsiin, mutta hän vieraili täällä usein ja kävi meillä kotona.”

Vera muisti kuitenkin väärin. George harkitsi pitkään Ruotsiin muuttoa ja toteutti sen syksyllä 1951.

 

GEORGE PALAA ONNELLISEEN MINISTERIIN

Koska George palasi Tanskasta ja Norjasta vasta heinäkuun alkupuolella, hän ei ehtinyt mukaan kahdelle kesäkiertueelle, Suomalaisen Oopperan Mustalaisruhtinatar-maakuntakiertueelle ja Neljän pojan kotimaan kiertueelle. Hän ei jäänyt kuitenkaan lomailemaan, vaan ryhtyi säveltämään operettia Onnellinen ministeri. 

Todennäköisesti George oli tavannut paluumatkallaan Tukholmassa tuttavapariskunta Ture Aran ja Birgit Kronströmin, ja idea Onnellinen ministeri -operettikiertueesta oli alkanut itää. Ture Ara, Helsingin Ruotsalaisen Teatterin näyttelijä vietti kesää Ruotsissa kiertämällä kansanpuistoja Wieniläisverta-operetin sankarina. Puoliso Birgit Kronström tunnettiin varsinkin roolistaan joulukuussa 1941 ensi-iltansa saaneessa Toivo Särkän komediassa Onnellinen ministeri, johon Godzinsky oli säveltänyt musiikin. Kronströmin esittämästä ja levyttämästä Katupoikien laulusta oli tullut todellinen menestyskappale. 

Särkän elokuvan käsikirjoitus oli perustunut saksalaisten Fred Hellerin ja Bruno Englerin komediaan Das Ministerium ist beleidigt vuodelta 1937. George palasi alkuperäiseen näytelmään ja muokkasi omasta elokuvamusiikistaan operetin Onnellinen ministeri. “Sävelsin tämän parisilaiseen ympäristöön sijoitetun wieniläisiloittelun. Siinä on uusia tansseja, kupletteja, ja pantomiimeja, mutta entiset vetonumerot on säilytetty entisellään, kuten tietysti Katupoikien laulu", George kertoi operettikiertueen käynnistyessä lokakuussa 1946.

 

GEORG MALMSTÈN JOUTUU POLIITTISEEN EPÄSUOSIOON

Kesällä 1939 Godzinsky oli kiertänyt Suomea yhdessä Georg Malmsténin, Viljo Vesterisen, ja Eino Katajavuoren kanssa. Vesterinen oli keksinyt heille nimen Neljän pojan kiertue. Kesällä 1946 Neljä poikaa lähti jälleen kiertämään Suomea, ja nyt Georgen tilalla soitti pianoa - tuleva taidemusiikin säveltäjä - Tauno Marttinen.

Kiertueella Marttinen sai nähdä, kuinka varsinkin vanhemmalle yleisölle Malmstén ja Vesterinen olivat edelleen kuin puolijumalia. Nuorison suhteen tilanne oli kuitenkin toinen, aika oli ajamassa Dallapé-sukupolven ohi. Malmsténin tähti ei ollut enää yhtä kirkas kuin 1930-luvulla ja sotavuosina, esiin oli noussut uusi laulajapolvi.

Georg Malmstén viihdyttämässä 1940-luvulla. Godzinskyn perhearkisto.

Vaikka Godzinsky oli todennut, ettei Suomessa elänyt viihdetaiteilijan tuloilla juuri kukaan muu kuin Malmsténin perhe, myös Malmsténit olivat sodan jälkeen ahtaalla.

Molli-Jorin mahdollisuudet laulaa, levyttää ja säveltää olivat kaventuneet. Kysymys oli osittain häneen sotavuosina lyödystä poliittisesta leimasta. Malmsténin levyttämä, Godzinskyn säveltämä ja Kerttu Mustosen sanoittama Äänisen aallot oli yksi niitä kappaleita, jotka kiellettiin sodan jälkeen. Yleisradion suhtautuminen Malmsténiin muuttui keväällä 1945 aloittaneen uuden pääjohtajan Hella Wuolijoen myötä. Wuolijoen mukaan “kansa oli sotavuosina totutettu Malmsténin ja Pallen sekä saksalaisten renkutuksiin”, minkä seurauksena Malmsténin musiikkia oli radiossa vähennettävä.

 

RUOTSI HOUKUTTAA MYÖS MALMSTÈNIA

Viljo Vesterinen oli yhä sodan jälkeen Malmsténin tärkeä yhteistyökumppani. Vesterinen ja Malmstén esiintyivät yhdessä, tekivät kiertueita, ja harmonikkavirtuoosi levytti ystävänsä musiikkia. Vesterinen oli erittäin suosittu esiintyjä Ruotsissa ja houkutteli Malmsténia mukaansa naapurimaahan. Jos Malmstén ei päässyt mukaan, Vesterinen lähti kiertueelle muiden laulajien seurassa, kuten keväällä 1946, jolloin hän kiersi ruotsalaisia kansanpuistoja Henry Theelin kanssa.

Mahdollisuudet tehdä työtä, hyvät keikkapalkkiot ja paremmat olot houkuttelivat Ruotsiin myös Malmsténin. Kieli ei tuottanut ongelmia, sillä laulaja oli ruotsinkielinen. Malmstén esiintyi Ruotsissa paljon ja vaikkei hän tehnyt varsinaista läpimurtoa, hän menestyi. Malmstén sai tarjouksen muun muassa Göteborgin oopperasta, missä hänelle olisi ollut tarjolla operettirooleja. Vaikka Malmstén oli saanut oopperalaulajan koulutuksen, hän kieltäytyi menemästä oopperalavalle.

Kesällä 1948, kun Vesterinen, Katajavuori ja Malmstén tekivät Ruotsin kansanpuistoissa neljän kuukauden kiertueen, Malmsténin perhe muutti Tukholmaan. Puoliso Ragnhild työskenteli kesän tilintarkastustoimistossa reskontrana, ja tytär Ragni latasi kasetteja Bennos Fotomagasin’issa. Jälkeenpäin Ragni muisteli tienanneensa rahat talvitakkiin ja -kenkiin.

George vieraisilla Malmsténien kesäpaikassa. Vasemmalta rouva Ragnhild, Georg, Ragni, George ja tunnistamaton nainen. Godzinskyn perhearkisto.

Vaikka huoli toimeentulosta painoi, Georg Malmsténia ei harkinnut vakavasti muuttoa pois Suomesta. Tilanne helpottui 1948, kun hänet valittiin Helsingin Poliisisoittokunnan vakituiseksi kapellimestariksi, ja hän alkoi nauttia säännöllistä kuukausipalkkaa.

Vielä kesällä 1949 Malmstén kiersi Ruotsia Vesterisen ja Katajavuoren kanssa ja kohtasi jossain ruotsalaisessa kansanpuistossa mahdollisesti Harmony Sistersin.

 

RYTMIN YKKÖSSÄVELTÄJÄ GODZINSKY

Heinäkuun 21. päivänä 1946 klo 21.10 Godzinskyn yhtye esiintyi radiossa otsikolla “Sävelten siivin halki Euroopan”. Todennäköisesti ohjelmassa soivat savikiekot.

Samoin 31. heinäkuuta klo 21.30, kun George improvisoi radiossa pianolla ja Hammond-soittimella, kyseessä olivat etukäteen tehdyt äänitteet. Ohjelma uusittiin seuraavana päivänä 1. elokuuta klo 13.20.

Yleisradion insinöörien perustaman Rytmi-levy-yhtiön johtaja Rafael Ylkänen kertoi Vapaa Sana -lehdelle 13. elokuuta äänilevyteollisuuden uusista näkymistä. Ylkänen valitti, kuinka materiaalien puutteesta johtuen äänilevyt olivat olleet sota-aikana heikkoja ja helposti särkyviä. Tilanne oli kuitenkin korjaantumassa. “Englannista olemme saaneet uutta levysidonta-aihetta, shellakkaa, joka sekoitettuna venäläiseen raskassälpään ja erinäisiin muihin aineksiin - jotka ammattisalaisuutemme - antaa tehokkaan ja kestävän kombination."

“Tämän vuoden lopulla valmistuu Haagassa uusi tehdasrakennuksemme, jossa alamme tuottaa amerikkalaisesta ns. plastics-materiaalista levyjä, joita ei saa rikki muuten kuin kirveellä”, Ylkänen selosti. Rytmi Oy:n suunnitelmissa oli tuottaa vuoden 1947 alusta 1,5 milj. levyä vuodessa, ja viedä äänilevyjä ulkomaille, Ruotsiin, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin amerikansuomalaisille.

“Meillä on piakkoin kaikki omasta takaa”, Ylkänen kehui. “Galvanoimislaitteet, prässäämö, studio orkestereineen, kapellimestareineen, säveltäjineen ja laulajineen. De Godzinsky, Toivo Kärki ja Arvo Koskimaa ovat tunnetuimmat säveltäjämme. Henry Theel, Olavi Virta ja Eero Väre laulusolistimme.”

Rytmi oli tehnyt Yleisradion kanssa sopimuksen, jonka mukaan se sai oikeudet julkaista äänilevyinä huomattavimmat studioissa äänitetyt musiikkiesitykset. Kauppoihin haluttiin myös ensiluokkaista konserttimusiikkia.

Valentin Vaala ohjaa Lea Joutsenoa ja Tauno Paloa. Elonet / Viikon tyttö.

VALENTIN VAALAN VIIKON TYTTÖ ENSI-ILLASSA

Elokuun 16. päivänä sai ensi-iltansa Valentin Vaalan Suomi-Filmille ohjaama romanttinen komedia Viikon tyttö. Elokuva nähtii kahdeksalla paikkakunnalla; Helsingissä, Kuopiossa, Lahdessa, Porissa, Tampereella ja Turussa.

Viikon tyttö oli kuvattu keväällä ja alkukesästä, mutta elokuvatarkastamon hyväksyttäväksi se oli jätetty vasta heinäkuun lopussa. Ehkä Georgea odotettiin kotiin ulkomailta, jotta äänityöt saatiin tehtyä loppuun.

Viikon tytön käsikirjoituksen olivat laatineet jälleen ohjaaja Vaala, näyttelijä Lea Joutseno, ja nimimerkki Tet eli kirjailija Kersti Bergroth, joka vastasi myös dialogista. Komedia oli kolmikon viides ja viimeiseksi jäänyt yhteistyö. Kaikissa viidessä naispääosaa näytteli Lea Joutseno ja miessivuosassa nähtiin Vaalan löytö Tapio Nurkka. 

Ensimmäinen oli Morsian yllättää 1941, ja toinen Tositarkoituksella 1943, joihin Harry Bergström sävelsi musiikin. Kolmantena valmistui Dynamiittityttö 1944, ja neljäntenä Vuokrasulhanen 1945, joihin musiikin kirjoitti Godzinsky. Viikon tyttö oli Georgen 18. musiikki Suomi-Filmille ja hänen kolmas yhteistyönsä Vaalan kanssa.

Viikon tytön tapahtumapaikka on Tupasen kalasäilyketehdas. Elonet / Viikon tyttö.

Viikon tytössä näkyy sodan jälkeen muuttunut poliittinen ilmapiiri. Komediassa asetetaan vastakkain koomisessa valossa kalasäilykepakkaamon vakavamieliset työntekijät opintopiireineen ja rahaa palvova, huvittelunhaluinen omistava luokka.

 

TOVERIT RAKASTAVAT KALASÄILYKETEHTAASSA

Tupasen kalasäilyketehtaassa työskentelevä Raija Lehto (Lea Joutseno) seurustelee esimiehensä, työnjohtaja Antti Aholan (Tauno Palo) kanssa. Ahola on johtaja Tupasen (Reino Valkama) oikea käsi. Toverinsa Antin vuoksi Raija on luopunut harrastuksestaan tanssimisesta. Kun Antti ja Raija tapaavat, puheenaiheena ovat uusi osuustoimintaopas ja perunanviljelyä koskeva gallup.

Kalasäilyketehtaassa työskentelevä Raija Lehto (Lea Joutseno) seurustelee esimiehensä, työnjohtaja Antti Aholan (Tauno Palo) kanssa. Elonet / Viikon tyttö.

Raijan työtoveri ja asuinkumppani Irma (Rauha Rentola) odottaa innokkaasti osallistumistaan Tanssipalatsissa järjestettävään Viikon tyttö -kilpailuun. Raija puolestaan on lähdössä Antin kanssa yhteiskunnalliseen keskustelukerhoon.

Konttoristi Terttu Mökönen (Anna-Liisa Hämeensalo) on myös kiinnostunut Antista ja houkuttelee miehen töiden jälkeen kotiinsa auttamaan yhtiön varastolaskennassa. Kun Antti on saanut laskennat tehtyä ja on lähdössä tapaamaan Raijaa, Terttu kääntää salaa kellon viisareita puoli tuntia taaksepäin.

Antti saapuu kohtauspaikalle myöhässä, Raija on jo lähtenyt. Raija tietää Antin olleen Tertun luona. Loukkaantuneena hän päättää lähteä Irman kanssa tansseihin.

Antti (Tauno Palo) vaatii Viikon tytöksi valitulta Raijalta (Lea Joutseno) selitystä ja saa vastaukseksi korvapuustin. Elonet / Viikon tyttö.

Raija auttaa Tanssipalatsissa Irmaa Viikon tyttö -kilpailussa, kun joutuu itse vahingossa lavalle. Raija selittää osallistumistaan erehdykseksi ja sattumaksi, johon yleisö vastaa iloisesti "eläköön erehdys!" ja "onnellinen sattuma!". Raija valitaan Viikon tytöksi. Paikalle kiirehtinyt Antti vaatii Raijalta selitystä, jolloin Raija antaa miehelle korvapuustin.

Tupasten ylioppilaspoika Kristian (Tapio Nurkka) on nähnyt lehdessä uutisen Viikon tytöstä ja saapuu tehtaalle ottamaan selvää "ilmaisen reklaamin" tekijästä. Myös Puuterirasia-lehden toimittaja Annabella (Emma Väänänen) on paikalla valokuvaajan kanssa.

Toimittaja Annabella (Emma Väänänen) auttaa kalasäilyketehtaan työntekijää Raija Lehtoa (Lea Joutseno) poseeraamaan valokuvaajalle. Elonet / Viikon tyttö.

Kristian kutsuu Raijan ja Annabellan lounaalle. Lounaalla Annabella haastattelee Raijaa ja kirjoittaa yliampuvan kiiltokuvatarinan.

Kun Raija palaa lounaalta työpaikalle, Antti nuhtelee häntä myöhästymisestä.

Tarmokas seurapiirirouva Titti Tupanen (Dagi Angervo) näkee Raijan Puuterirasian kannessa ja kiinnostuu. Rouva haluaa tutustua Raijaan ja kutsuu tämän lounaalle poikansa Kristianin välityksellä.

Johtaja Tupasen rouva Titti (Dagi Angervo) näkee Raijan Puuterirasian kannessa ja kiinnostuu. Elonet / Viikon tyttö.

Lounaalla puhe kääntyy Raijan haastattelussa mainittuun Amerikan setään. Rouva Tupanen on siinä käsityksessä, että Iisakki-setä on upporikas kahvifarmin omistaja. Rouva haluaa esitellä Raijan seurapiireille.

Rouva Tupanen, Kristian ja rouvan taiteellinen pianistiystävä maisteri Pupu Ojanen (Pentti Viljanen) lähtevät hankkimaan Raijalle edustavampia vaatteita Pupun toimiessa makutuomarina.

Kalasäilyketehtaan työntekijä Raija Lehdolle hankitaan edustavampi puvusto. Elonet / Viikon tyttö.

Kun Raija palaa ostoksilta myöhässä, Antti ottaa hänet jälleen puhutteluun. Antin mielestä Raija ei sovi enää työhönsä. Sanasodan seurauksena Raija sanoo itsensä irti.

Kristian lohduttaa Raijaa ja vie tämän tanssiravintolaan. Paikalle ilmestyy Irman usuttama Antti sekä rouva Tupanen Pupun seurassa. Tuntematta Anttia rouva alkaa sättiä miehensä tehtaassa työskentelevää työnjohtaja Aholaa, joka on erottanut Raijan.

Raija ja Kristian menevät tanssimaan, minkä jälkeen myös Pupu tanssittaa Raijaa. Kun orkesteri alkaa soittaa jittebugia, Raija pyytää Anttia tanssimaan kanssaan, mutta Antti kieltäytyy ja lähtee.

Rouva Tupanen valmistelee miehensä syntymäpäiväjuhlia ja taivuttaa miehensä kutsumaan juhliin myös työnjohtaja Aholan, jolta rouva aikoo vaatia julkista anteeksipyyntöä Raijan erottamisesta.

Pupu ja Kristian kosivat Raijaa, joka lykkää vastauksensa antamisen juhlailtaan.

Johtaja Tupasen Titti-rouva (Dagi Angervo) vaatii Antti Aholalta (Tauno Palo) anteeksipyyntöä. Elonet / Viikon tyttö.

Seurapiiri kokoontuu johtaja Tupasen syntymäpäiville. Raija ja Antti ovat juhlissa mukana. Kun rouva Tupaselle selviää Antin henkilöllisyys, hän vaatii tältä anteeksipyyntöä. Antti pitää kiinni kannastaan, ettei neiti Lehto ei sovi tehdastyöhön. Rouvasta Antin perustelu kuulostaa oikealta.

Kristian taivuttaa Raijan "pelaamaan pelin loppuun". Raija myöntyy ja kertoo seurapiireille yliampuvia juttuja rikkaasta Amerikan-sedästään. Mutta kun vuorossa on illan yllätys eli rouvan Tupasen kaavailema Kristianin ja Raijan kihlauksen julkistaminen, Raija paljastaa, että hänen setänsä on pelkkä kahvifarmin sekatyömies. Rouva kutsuu Raijaa seikkailijattareksi, mutta Kristian haluaa yhä naimisiin Raijan kanssa ja saattaa tämän pois juhlista.

Johtaja Tupanen lähtee puolestaan saattamaan Anttia, joka uhkaa erota. Miehet päätyvät ajurikahvilaan, missä johtaja lepyttelee työnjohtajaa lupaamalla tehtaalle useita parannuksia.

Johtaja Tupanen (Reino Valkama) lupaa työnjohtajalleen Antti Aholalle (Tauno Palo) parannuksia työoloihin. Elonet / Viikon tyttö.

Kotinsa porraskäytävässä Raija tunnustaa Kristianille rakastavansa toista. Kun Raija kuulee Irmalta, että Antti on kutsunut Terttua takertuvaksi iilimadoksi, hän haluaa tavata Antin välittömästi.

Raija ja Kristian tapaavat Antin ja johtaja Tupasen ajurikahvilassa, jonne myös rouva Tupanen ja Pupu saapuvat. Poliisi tekee kahvilaan ratsian ja seurue joutuu pidätetyiksi, sillä Anttia lukuunottamatta kaikilta puuttuu henkilöpaperit.

Poliisikamarilla tarmokas rouva Tupanen uuvuttaa komisarion, joka anteeksipyydellen päästää joukon vapaaksi.

Riitansa sopineet toverit, Raija Lehto (Lea Joutseno) ja Antti Ahola (Tauno Palo) kutsutaan johtaja Tupalan syntymäpäiväjuhlien jatkoille. Elonet / Viikon tyttö.

Ulos kadulle päästyään johtaja Tupanen lupaa tehdä Antista apulaisjohtajan. Raija ja Antti sopivat riitansa, ja morsiuspari kutsutaan jatkamaan syntymäpäiväjuhlia. Antti kysyy Raijalta: “Ehkä sinua olisi haluttanut tanssia?" Raija ei kuitenkaan halua tanssia: “Paljon mieluummin keskustelen sinun kanssasi siitä pienviljelijöiden peruna-asiasta, nyt kun on kuutamokin."

 

OHJAAJAN JA SÄVELTÄJÄN TARKKAA YHTEISTYÖTÄ

Viikon tyttö alkaa mahtipontisella orkesterialkusoitolla, jonka aikana kuvassa on ensin mustaa ja sitten alkutekstit. Alkusoiton kolmen osan tempomerkinnät ovat Moderato maestoso, Meno ja Piu mosso. Alkusoiton teema toistuu taustamusiikeissa ja viimeisen kerran se kuullaan loppusoitossa. Loppusoitto alkaa hiljaa viimeisen kohtauksen dialogin taustalla ja voimistuu komeaksi finaaliksi.

Vaikka musiikki on Viikon tytössä tuntuvilla usein, elokuvassa on myös hiljaisia hetkiä, joista musiikki tuntuu puuttuvan. 

Musiikki on sävelletty orkesterille lukuunottamatta kahta lyhyttä pianosooloa, Improvisaatioita 1 ja 2. Kuvassa Pupu Ojanen tunnelmoi flyygelin ääressä, kun taas ääniraidalla säveltäjä improvisoi pianon ääressä.

Yhtä tanssikohtausta lukuunottamatta musiikki on taustamusiikkia. Enimmäkseen se soi dialogin alla tunnelmaa luoden ja hiljaa, tuskin erottuen. Kun esimerkiksi Raija ja Irma keskustelevat työnsä ääressä eri tanssilajeista, ääniraidalla soivat juuri ne tanssit, joista naiset puhuvat eli valssi, tango ja fox. George on antanut kohtaukselle nimen Musiikkinumero 6 Valse - Tango - Swing Fox.

Tanssimusiikilla on tärkeä osuus dramaturgiassa. Sodan aikana ja vielä useita kuukausia sodan jälkeen Suomessa oli tanssikielto. Onko tanssiminen hyväksyttävää vai tuomittavaa, on yksi elokuvan kysymyksistä. Raija on hylännyt tanssiharrastuksensa, koska Antti ei hyväksy tanssia, mutta kun Raija raivostuu Antille, hän lähtee Tanssipalatsiin.

Tanssipalatsissa on tungosta. Elonet / Viikon tyttö.

Kun Raija istuu ravintolapöydässä Kristianin, Antin, rouva Tupasen ja Pupun seurassa, koko pitkän kohtauksen ajan taustalla soi slowfox Endast du eli Sinä vain. Godzinsky on merkinnyt sen Musiikkinumeroksi 21. Kohtauksen aikana Raija lähtee ensin tanssimaan Kristianin kanssa ja tanssii sitten Pupun kanssa, kunnes slowfox päättyy ja seuraa aplodit. Seuraavaksi Raija tunnistaa jitterbugin ja pyytää turhaan Anttia tanssimaan kanssaan. Loppukohtauksessa Antti kuitenkin ymmärtää, että Raija saattaa haluta tanssia.

Ohjaajan ja säveltäjän tarkasta suunnittelusta todistavat myös kohtaukset, joissa musiikkia käytetään äänitehosteena. Useissa kohtauksissa kahden lyhyen musiikkipätkän välissä on tauko, jonka kohdalle on sijoitettu näyttelijän repliikki.

Valokuvassa Tanssipalatsin orkesterissa soittavat kapellimestarin johdolla pianisti, kitaristi, kaksi kontrabasistia, kaksi saksofonistia, trumpetisti ja pasunisti. Elonet / Viikon tyttö.

Tanssipalatsissa yleisö pyörähtelee aluksi minuutin verran muodikkaan jitterbugin tahdissa. Godzinsky on antanut musiikilleen nimen Finnish Bug eli A modern rhythmic study. Kuvassa näkyvässä tanssiorkesterissa soittavat viulisti, saksofonisti, klarinetisti, trumpetisti, pasunisti, kitaristi, lyömäsoittaja ja pianisti. Kohtauksen kuvauksissa otetussa valokuvassa yhtyeeseen kuuluvat lisäksi kapellimestari, pianisti ja toinen kontrabasisti. Elonetin mukaan tanssiorkesterissa soittavat kitaristi Ingmar Englund, basisti Ivan Putilin, pianisti Toivo Kärki, lyömäsoittaja Gösta Hagelberg, saksofonistit Ville Virtanen ja Nikolai Jussila sekä trumpetistit Sulo Alatalo ja Totti Melander. 

Viikon tyttö -kilpailuun tanssiorkesteri osallistuu soittamalla fanfaarin seitsemän kertaa.

 

VÄKINÄISTÄ JA RASKASTA HYVÄNTUULISUUTTA

Kun Valentin Vaalan ja Lea Joutsenon uutuutta verrattiin heidän aikaisempiin komedioihinsa, todettiin, ettei Viikon tyttö ollut “sellainen räiskyvän riemukas juttu, jota katsoja tekijäin nimien perusteella odotti”, siinä “ei ollut välittömästi mukaansa tempaavaa rytmiä”, eikä “räiskyvää hyväntuulisuutta”, vaan elokuva vaikutti väkinäiseltä. Siinä oli jotain “raskasta ja ikävää”.

Tupasen kalasäilyketehtaan työntekijöitä ruokatunnilla. Elonet / Viikon tyttö.

Työväenlehdet pitivät työläismiljöön ja työläissankarittaren valintaa kuitenkin onnistuneena ratkaisuna. “Kotimaisten elokuvien huvinäytelmissä on tehty tavallisesta kansalaisesta, työläisestä, naurettavan tylsä tyyppi, mutta Viikon tytön harvoista positiivisista puolista jää mieleen se, että elokuvamiestemme tavanomainen käsite työväenluokan älyllisestä tasosta on keikahtanut oikealle tolalle, ja 'älyvapaus' lankeaa tällä kertaa kauppa- ja vuorineuvoksettarien kanamaisen seurapiirin osalle”, Vapaan Sanan nimimerkki H.L. eli Harry Lewing kirjoitti.

Suomen Sosialidemokraatin nimimerkki T.A:n eli Toini Aaltosen mielestä “itse aiheessa ei ollut vikaa”. “Siinä mielessä elokuvassa on pyritty uusille urille, sillä ei meillä tähän mennessä ole nähty aiheelliseksi liian usein tehdä tehtaantytöstä filmisankaritarta - ei ainakaan komedian ollessa kysymyksessä. Sikäli on kaikki paikallaan, mutta ikävä kyllä kokonaisuus vaikuttaa kovin tekaistulta ja väkinäiseltä. Elokuvan pelastaa kuitenkin huoliteltu tekotapa, johon kuului Tetin hyvä vuorosanailu, Eino Heinon huolellinen kuvaus, Vaalan tunnollinen ohjaus, osuva taustamusiikki ym."

Lea Joutsenon tehdastyöläinen tuotti arvostelijoille pettymyksen. Elonet / Viikon tyttö.

Ennen kaikkea Lea Joutsenon vakava työläisnainen ilman naamiointia tuotti arvostelijoille pettymyksen. “Lea Joutseno ei myöskään pääosan esittäjänä ole ollenkaan entisenlaisensa komediennena”, Aamulehden nimimerkki H.L. kirjoitti.

"Tosin ei Lea Joutseno ole tällä kerralla pirteimmillään", Toini Aaltonen valitti ja jatkoi: "Tuntui vähän siltä kuin tehtaantytön mantteli olisi velvoittanut häntä tavallista arvokkaampaan olotilaan, mikä luultavasti lienee tarpeetonta, sillä kyllä tehtaassa työskentelevien tyttöjen joukossa löytyy takuulla pirteitä veitikoitakin.”

"Lea Joutsenosta sanotaan joka filmissä, että hän on pirteä ja se on kai sanottava nytkin", Uuden Suomen nimimerkki Ra. H. eli Raoul af Hällström kirjoitti. "Osa ei tällä kertaa salli hänelle sen iloittelevampaa räiskähtelyä, hän on liian paljon huonolla tuulella ja se on vahinko, sillä ei nyrpeys pue häntä. Hänen viikon tyttönsä ei ole niin 'syntymähumalassa' kuin edelliset dynamiittikaunottaret."

Raija Lehto (Lea Joutseno) ja Pupu Ojanen (Pentti Viljanen) keinuvat Sinä vain -slowfoxin tahdissa. Elonet / Viikon tyttö.

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen