Jatkosota elo-syyskuu 1944: Sota päättyy

 

Suomen rauhanneuvotteluvaltuuskunta matkusti Moskovaan 7. syyskuuta 1944 neuvottelemaan välirauhanehdoista. Kuvassa valtuuskunnan upseerit ja valkoista lippua kantava suomalainen sotilas kohtaavat venäläisen upseerin rintamanylityskohdassa Juustilassa. Sotamuseo / Sotilasvirkailija T. Norjavirta.

På svenska

Elokuun 17. päivänä 1944 George de Godzinsky oli palannut häämatkaltaan viihdytystehtäviin. Propaganda-Aseveljet järjesti Messuhallissa 114. asemiesillan, jossa esiintyivät ruotsalainen operettilaulajatar Karin Ygberg, Birgit Kronström, Eine Laine, Martta Kinnunen, Ture Ara, Eino Hyyrynen, Hemming Eklund, Elsa Puolanteen tanssiryhmä, Helsingin varuskuntasoittokunta johtajanaan musiikkikapteeni Artturi Rope, Helsingin varuskunnan asemieskuoro johtajanaan luutnantti M.J. Rytkönen, asemiesorkesteri johtajanaan Godzinsky ja Lasse Pihlajamaa. Kuuluttajana toimi ylikersantti Carl-Erik Creutz.

Ilmoitus Uudessa Suomessa 13. elokuuta 1944. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

SUOMI PYRKII RAUHAAN

Samana päivänä, 17. elokuuta presidentti C.G.E. Mannerheim ilmoitti Mikkeliin saapuneelle Saksan sotamarsalkka Keitelille, ettei eronneen presidentti Risto Rytin allekirjoittama Ribbentrop-sopimus sitonut enää Suomea, koska eduskunta ei ollut sitä vahvistanut. 

Illalla 24. elokuuta Mannerheim sisäpiireineen teki päätöksen pyrkiä rauhaan Neuvostoliiton kanssa. Suomen Tukholman lähettiläs G.A. Gripenberg lensi seuraavana päivänä tapaamaan Neuvostoliiton Tukholman lähettilästä Aleksandra Kollontaita. Gripenbergillä oli mukanaan ulkoministeri Carl Enckellin kirje, jossa ehdotettiin rauhanneuvottelujen aloittamista.

ASEMIESILTOJA JA TÄHTIPARAATEJA

Elokuun 24. päivänä George oli Porissa, missä Propaganda-Aseveljet järjesti 115. asemiesillan. Suora radiointi Suojeluskuntatalon juhlasalista alkoi klo 19.30 ja ohjelma uusittiin klo 21.30. Porissa esiintyivät myös Mary Hannikainen, Martta Kontula, Thure Bahne, Tettu Weisman, Toivo Gerdt, korpraali Möttönen eli Einari Ketola, Sylva ja Uuno Ilvonen, Porin Suojeluskunnan Mieslaulajat, asemiesorkesteri ja Tampereen varuskunnan soittokunta Onni Palomäen johdolla. Kuuluttaja toimi luutnantti Veikko Itkonen.

Samana päivänä Valtion filmitarkastamo oli hyväksynyt Finlandia-katsauksen numero 43, joka sisälsi muun muassa Georgen säveltämän merimiesvalssin.

Lauantaina 26. elokuuta klo 21.15 radio soitti Teemu Grönbergin ja Godzinskyn Solistiyhtyeen äänittämiä pikalevyjä otsikolla Kuutamotunnelmia sävelissä.

Perjantaina 1. syyskuuta George oli Turussa, missä Turun Pyrkivä järjesti ravintola Itämeressä syyskauden avajaisjuhlan, Tähtiparaatin numero 6.  “Loisto-ohjelmassa” esiintyivät Georgen lisäksi Olavi Virta, Liisa Tuomi, Viljo Immonen, Pyrkivän taitovoimistelijat sekä ravintolan nelimiehinen orkesteri.

Lauantaina 2. syyskuuta oli Turun Ruotsalaisessa Teatterissa vuorossa Pyrkivän Tähtiparaati numero 7. Godzinsky yhtyeen lisäksi esiintymässä olivat kitaristi Viljo Immonen, laulajat Aune Lindeberg ja Teemu Grönberg, tanssija Liisa Tuomi sekä Pyrkivän taito- ja akrobaattivoimistelijat.

ASELEPO

Neuvostoliitto vastasi Suomen ehdotukseen rauhanneuvottelujen aloittamisesta 29. elokuuta. Se ilmoitti ottavansa Suomen valtuuskunnan vastaan Moskovassa sillä ehdolla, että Suomi katkaisisi julkisesti suhteensa Saksaan ja vaatisi Saksaa poistamaan joukkonsa Suomesta syyskuun 15. päivään mennessä.

Kolme päivää myöhemmin, 1. syyskuuta Neuvostoliitto lähetti vielä uhkavaatimuksen; Suomen oli ilmoitettava seuraavaan iltaan mennessä ennakkoehtojen hyväksymisestä sekä ilmoitettava Saksalle maiden välisten suhteiden katkaisemisesta.

Lauantaina 2. syyskuuta kansanedustajat kutsuttiin kiireesti istuntoon radiouutisten, poliisin ja suojeluskuntien avulla. Kokoon saatiin 157 kansanedustajaa, joille hallitus esitteli tiedonantonaan päättäneensä katkaista suhteet Saksaan. Eduskunta hyväksyi menettelyn äänin 108 - 45. Istunnon jälkeen pääministeri Antti Hackzell piti radiopuheen, jossa hän ilmoitti Suomen ja Neuvostoliiton ryhtyvän rauhanneuvotteluihin. Saksalle ilmoitettiin suhteiden katkaisemisesta vielä samana päivänä.

Sunnuntaina 3. syyskuuta päämaja antoi käskyn, että taistelutoimet Neuvostoliittoa vastaan lopetetaan seuraavana aamuna klo 7. 

Etulinjan maisemaa Rukajärven suunnalta välirauhan solmimisen jälkeen syyskuussa 1944. Museovirasto / Pauli Jänis.

Suomalaisten aselepo astui voimaan 4. syyskuuta. Puna-armeija jatkoi tulitusta useilla rintamaosuuksilla vielä aamuun 5. syyskuuta. Yli kolme vuotta kestänyt sota Neuvostoliiton ja Suomen välillä oli päättynyt.

Syyskuun 7. päivänä suomalainen rauhanvaltuuskunta matkusti Moskovaan neuvottelemaan rauhanehdoista.

Suomen rauhanvaltuuskunta Nurmin asemalla Vahvialassa, lähellä Viipuria 7. syyskuuta 1944. Sotamuseo / Sotilasvirkailija T. Norjavirta. 

Suomen rauhanvaltuuskuntaan kuuluivat pääministeri Antti Hacksell (vas), jalkaväenkenraali A.E. Heinrichs, puolustusministeri R. Walden, kenraaliluutnantti O. Enckell, ulkoministeri Carl Enckell, kansliapäällikkö J. Hynninen, lakitieteen tohtori E. Castrén ja vuorineuvos B. Grönholm. Sotamuseo / Sotilasvirkailija T. Norjavirta. 

 

GODZINSKYLLÄ TYÖN ALLA KOLME SUOMI-FILMIÄ

Samaan aikaan kun Moskovassa neuvoteltiin, Propaganda-Aseveljet järjesti 7. syyskuuta 117. asemiesillan Säynätsalon tehdassalissa. “George de Godzinsky tuntee jyväskyläläisen yleisön jo vanhastaan, sillä hän on esiintynyt täällä aikaisemminkin”, Säynätsalo-lehti raportoi asemiesillan harjoituksista. 

“Hän haluaa sanoa, että vain täällä ja Viipurissa hän on saanut havaita sen herkän kosketuksen, joka yleisön ja esiintyjän välillä pääsee vallitsemaan silloin, kun esiintyjän taidetta todella ymmärretään ja sen vaikutus ikään kuin imeytyy kuulijoihin. Kertoi akustiikan Säynätsalon tehdassalissa olevan ihmeteltävän hyvän ja yleisön parasta, mitä voi kuvitella. Hirvitteli työn paljoutta, mutta sanoi voivansa pahoin, ellei ole musiikkityötä. Mainittakoon, että hänellä on tehtävänä musiikki kolmeen SF-filmiin ennen uutta vuotta. Onpa siinä työtaakkaa kaiken muun ohella kerrakseen, mutta onpa varmaan mieskin, joka osaa ja innolla haluaa tehtävistään selviytyä", Säynätsalo kirjoitti.

Kolme Suomi-Filmin elokuvaa, joihin George viittasi, olivat Valentin Vaalan ohjaama Dynamiittityttö, jonka ensi-ilta lähestyi 1. lokakuuta sekä Ilmari Unhon ohjaamat Pellonmäen tarina ja Kartanon naiset. Pellonmäen tarina oli Säästöpankin tilaama 44-minuuttinen opetusfilmi, jossa ihmisiä kehotettiin säästämään. Pellonmäen tarina hyväksyttiin Valtion elokuvatarkastamossa 21. marraskuuta, minkä jälkeen sitä esitettiin ilmaiseksi teattereissa eri puolilla maata. Kartanon naisten ensi-ilta oli suunniteltu ensimmäiseksi joulupäiväksi.

“Koko torstai päivä meni juhlasalin järjestelyyn ja koristamiseen. Siinä olivat miehet samoin kuin naiset innokkaita panemaan parastansa. Katselijan täytyi pakostakin ihailla naistemme ihmeellistä käytännöllistä koristelukykyä. Vaatimattomin koivun, pihlajan ja paperivälinein muodostui salista Suomen lippujen kanssa todellinen juhlasali”, Säynätsalo selosti.

Paikallislehteä kiinnosti myös yleisradiolaisten läsnäolo: “Radiomiesten kimpsut ja kampsut tietenkin olivat meille outoja ja merkillisiä. Eipä uskoisi miten paljon pitää olla vekottimia, monta laatua, ennen kuin suloiset sävelet ja lukuisat puheet kantautuvat kuultaviksemme, meille, jotka sitten omissa asunnoissa iltaisin rauhallisina kuuntelemme Yleisradion esityksiä. Usein radiossa kuullut esiintyjät herättivät tietenkin läsnäolijain uteliaisuutta. Varsinkin elohopeisen vilkas monipuolinen taiteilija Godzinsky sulavin elein liikehtiessään herätti varsinkin naispuolisten läsnäolijain mielenkiinnon. Moni olisi mielellään halunnut tulla lähemminkin häneen tutuksi, mutta kiire oli hänellä kuten muillakin kuin säynätsalolaisten kuuluisissa tulipaloissa.”

Syyskuun 12. päivänä George esiintyi pitkästä aikaa pianistina Konservatorion salissa. Viipurilaisen Kaarlo Orjanteen oli määrä pitää lausuntailta jo maaliskuussa, mutta tilaisuus oli jouduttu siirtämään. Nyt Orjanteen ohjelmassa oli edelleen Max von Schillingsin melodraama Noidan laulu, jota ei oltu esitetty Suomessa vuosikymmeniin. George huolehti pianosäestyksestä. Noidan laulun lisäksi Orjanteen ohjelmassa olivat Goethen Prométheus ja katkelmia Alfred de Musset’n rakkausrunoelmasta Yöt.

Samana iltana klo 20.25 George ja hänen solistiyhtyeensä esiintyivät radion Aina soi -ohjelmassa otsikolla Täyttä vauhtia.

GODZINSKYSTA ASEMIESILTOJEN MUSIIKKIVASTAAVA

Syyskuun 14. päivänä ilmestynyt Aseveli-lehti sisälsi nimimerkki Mariannan artikkelin Onko asemiesiltojen musiikki liian vakavaa vai liian kevyttä? Marianna oli haastatellut neljää musiikkimiestä, Yleisradion musiikkipäälliköä, kapellimestari Toivo Haapasta, kapellimestari Nils-Eric Fougstedtia, sotilaskapellimestari Artturi Ropea ja George de Godzinskya. 

“Fuga parka. Hän on joutunut antamaan palttua omalle musikaaliselle ja jakamaan kansalle isoja iitoja ja pieniä sydämiä voidakseen tyydyttää sen makua”, Marianna kutsui Nils-Eric Fougstedtia lempinimellä Fuga. “Fuga-parkamme on nyt kuitenkin jo jonkin aikaa saanut toipua kärsimyksistään ja hänen tehtäviään asemiesiltojen musiikin järjestelijänä hoitaa nyt kapellimestari Georges de Godzinsky. Siksipä Fougstedt hyvällä omallatunnolla voi aukaista suunsa. Hän pamauttaa heti alkajaisiksi: “Iskelmät ovat pilanneet kansamme maun. Ne, jotka ennen ihailivat Merikantoa, ihailevat nyt iskelmiä.”

George de Godzinsky johtaa asemiesorkesteria. Aseveli-lehden kuvitusta syyskuussa 1944. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Mariannan juttu sisälsi uutisen. Todennäköisesti juuri näihin aikoihin Fougstedt kiinnitettiin Radio-orkesterin kapellimestariksi ja tehtävät asemiesiltojen musiikkivastaavana siirtyivät hänen hyvälle ystävälleen Godzinskylle. “Nyt vastaa siis asemiesiltojen musiikkiohjelman järjestelyistä ja toivomussysteemin toimimisesta “tuhattaituri” Godzinsky”, Marianna selosti. “Hän, huoleton ja hyväntuulinen herrasmies, tulee vakavaksi ajatellessaan nykyisen ajan tuomia vaikeuksia.”

“Kansa on tottunut siihen hyvään tasoon, joka vallitsi asemiesilloissa vuosina 1941-42 ja vielä osittain viime talvenakin”, George kertoi. “Nyt meillä on monia vaikeuksia. On puute soittajista, orkestereista, ja solisteista. Monet ovat sotapalveluksessa tai muunlaatuisissa, joten heitä on vaikea saada irroitetuksi. Pikku yhtyeessämme minäkin samalla olen pianistina ja johtajana. Viime aikoina on ollut melko mahdotonta soittaa suuria operettiketjuja tai yleensä parempaa musiikkia. Vaikeudet huomioonottaen on ohjelmaan oltava suurinpiirtein tyytyväisiä.”

“Sotilaslauluista on ollut myös puutetta”, George valitteli. “Vanhat alkavat olla kuluneita ja uusia ei näytä syntyvän tämän paljon puhutun rauhan kynnyksellä. Hyviä sanantekijöitäkin on vähän, sillä ei ole helppoa laatia sävellettäväksi sopivia runoja.”

“Kansa kirjoittaa meille edelleenkin”, George kertoi. “Kiittävätkö vai moittivatko?”, Marianna kysyi. “Pyytävät pääasiassa. Ja me koetamme heidän pyyntöjään täyttää. On tunnustettava, että kansan maku on paljon parantunut kun vertaa sitä ensimmäisiin asemiesiltoihin. Ohjelmassa on etupäässä hyvää kevyttä musiikkia, mutta sen joukossa paljon parempaakin, todella hyvää musiikkia kuten sinfonisia runoja jne.”

Syyskuun 16. päivänä klo 21.05 radiossa kuultiin Wieniläistä säveliloa. Esiintymässä olivat Harmony Sisters ja Antti Koskinen, pianistit Godzinsky ja Mikko von Deringer sekä Fougstedtin johtama Radio-orkesteri.

VÄLIRAUHANSOPIMUS ALLEKIRJOITETAAN MOSKOVASSA

Moskovaan matkustanut suomalainen rauhanvaltuuskunta joutui odottamaan viikon, ennen kuin neuvottelut käynnistyivät. Seuraavaksi Neuvostoliiton kovat rauhanehdot saivat suomalaiset viivyttelemään. Ehtojen mukaan Suomen itäraja noudattelisi vuoden 1940 rauhansopimusta. Petsamo siirtyisi Neuvostoliitolle. Suomi ryhtyisi heti saksalaisten joukkojen aseistariisuntaan ja maksaisi sotakorvauksia 300 miljoonaa dollaria, minkä lisäksi 30 kilometrin päässä Helsingistä sijaitseva Porkkalanniemi vuokrattaisiin Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi 50 vuodeksi.

Syyskuun 18. päivänä ehtojen hyväksymistä vaatinut Molotov uhkasi, että Suomen valtuuskunnan oli allekirjoitettava sopimus viimeistään seuraavana päivänä klo 12 mennessä. Muussa tapauksessa maata uhkaisi välitön miehitys.

Syyskuun 19. päivänä Suomen valtuuskunta allekirjoitti välirauhansopimuksen Moskovassa Neuvostoliiton vaatimusten mukaisesti juuri ennen määräaikaa. - Lopullinen rauhansopimus allekirjoitettiin Pariisissa 1947.

SOTA TEKI GODZINSKYSTA VIIHDYTTÄJÄN

Georgen tulevaisuudensuunnitelmat ennen talvisotaa olivat selvät. “Juuri ennen toista maailmansotaa oli tarkoitukseni matkustaa Felix von Weingartnerin kapellimestarikouluun Wieniin jatkamaan opintojani, sillä Konservatoriossa eli nykyisessä Sibelius-Akatemiassa ei vielä silloin ollut kapellimestariluokkaa.” George oli hyväksytty Weingartnerin kapellimestarikurssille, jonka oli määrä alkaa ei Wienissä vaan Zürichissä maaliskuussa 1940. Rahat opintomatkaan olivat myös jo kasassa.

“Mutta sota esti nämä aikeet. Seurasi seitsemän laihaa vuotta, jolloin järjestelmällinen musiikin opiskelu oli mahdotonta, vaikkakin sen voin sanoa, että silloin opin soittamaan hanuria. Lomilla minulla oli mahdollisuus kirjoitella sävellyksiä. Suurin piirtein katsoen ne kuitenkin olivat hukkaan heitettyjä vuosia”, Godzinsky kertoi kymmenen vuotta sodan jälkeen. “Mutta turhaa minun on tietenkin sitä valitella, sillä miljoonat ihmiset menettivät mittaamattomasti enemmän kuin minä. Vasta sota muutti minun taidemuusikon suunnitelmiani ja teki minusta viihdyttäjän.” 

"Minulla oli ihmellinen tuuri ja varjelus sotien aikana. Kun muistelen, niin ainakin yhdeksän kertaa jouduin tilanteeseen, jossa hengenlähtö oli todella tipalla, pommituksissa ja tykistökeskityksissä", Godzinsky on myös todennut myöhemmin.

George viihdyttää Syvärin Uutujärvellä 18. marraskuuta 1941. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

ASEMIESILLAT RAUHAN AIKANA 

Torstaina 28. syyskuuta George oli jälleen mukana Propaganda-Aseveljien 119. asemiesillassa Helsingin Messuhallissa. Tilaisuudessa esiintyvät myös virolainen laulajatar Milvi Laid, Jorma Huttunen, Vilho Ilmari, Eero Salola, Fanni Halonen, 6-vuotias Tarja-Tuulikki, Helsingin varuskunnan soittokunta musiikkikapteeni Artturi Ropen johdolla sekä Yhdistyneet sekakuorot kapteeni Ossi Elokkaan johdolla.

Rauhansopimuksen allekirjoittaminen ei merkinnyt välitöntä loppua asemiesilloille. Asemiesiltoja järjestettiin joka torstai aina marraskuun lopulle saakka, ja Yleisradio radioi illat entiseen tapaan suorina lähetyksinä. Joulukuussa tilaisuudet saivat sitten uuden nimen, niistä tuli Torstain toiveiltoja. Myös järjestäjän nimi vaihtui, Propaganda-Aseveljistä tuli Finlandia-ohjelmatoimisto.

Lue seuraavaksi Syksy 1944: Georgen Äänisen aallot joutuu kiellettyjen laulujen listalle

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

FORTSÄTTNINGSKRIGET AUGUSTI-SEPTEMBER 1944: KRIGET TAR SLUT

Den finländska fredsförhandlingsdelegationen reste till Moskva den 7 september 1944 för att förhandla om mellanfredsvillkoren. På bilden möter delegationens officerare och den finländska soldaten som bär vita flaggan en rysk officer vid frontövergångsstället i Juustila. Krigsmuseet / Militärtjänsteman T. Norjavirta.

Suomeksi

Den 17 augusti 1944 hade George de Godzinsky återvänt från sin smekmånad till sina underhållningsuppdrag. Propaganda-vapendabröderna (Propaganda-Aseveljet) arrangerade den 114:e soldatkvällen i Mässhallen, där den svenska operettsångerskan Karin Ygberg, Birgit Kronström, Eine Laine, Martta Kinnunen, Ture Ara, Eino Hyyrynen, Hemming Eklund, Elsa Puolannes dansgrupp, Helsingfors garnisonsorkester under ledning av musikkapten Artturi Rope, Helsingfors garnisons soldatkör under ledning av löjtnant M.J. Rytkönen, soldatorkestern under ledning av Godzinsky och Lasse Pihlajamaa uppträdde. Som konferencier fungerade översergeant Carl-Erik Creutz.

Annons i Uusi Suomi den 13 augusti 1944. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv..

FINLAND STRÄVAR EFTER FRED

Samma dag, den 17 augusti, meddelade president C.G.E. Mannerheim den tyska fältmarskalken Keitel, som anlänt till S:t Michel, att Ribbentrop-avtalet som undertecknats av den avgångne presidenten Risto Ryti inte längre band Finland, eftersom riksdagen inte hade stadfäst det.

På kvällen den 24 augusti fattade Mannerheim och hans innersta krets beslutet att sträva efter fred med Sovjetunionen. Finlands sändebud i Stockholm, G.A. Gripenberg, flög följande dag för att träffa Sovjetunionens sändebud i Stockholm, Alexandra Kollontaj. Gripenberg hade med sig ett brev från utrikesminister Carl Enckell, där man föreslog att fredsförhandlingar skulle inledas.

SOLDATKVÄLLAR OCH STJÄRNPARADER

Den 24 augusti befann sig George i Björneborg, där Propagandabröderna arrangerade den 115:e soldatkvällen. Direktsändningen i radio från Skyddskårshusets festsal började kl. 19.30 och programmet repriserades kl. 21.30. I Björneborg uppträdde även Mary Hannikainen, Martta Kontula, Thure Bahne, Tettu Weisman, Toivo Gerdt, korpral Möttönen det vill säga Einari Ketola, Sylva och Uuno Ilvonen, Björneborgs Skyddskårs Manssångare, soldatorkestern och Tammerfors garnisons orkester under ledning av Onni Palomäki. Hallåman var löjtnant Veikko Itkonen.

Samma dag hade Statens filmgranskningsbyrå godkänt Finlandia-översikt nummer 43, som bland annat innehöll en sjömansvals komponerad av George.

Lördagen den 26 augusti kl. 21.15 spelade radion snabbskivor inspelade av Teemu Grönberg och Godzinskys Solistensemble under rubriken Månskensstämningar i toner.

Fredagen den 1 september var George i Åbo, där Åbo-föreningen Pyrkivä arrangerade höstsäsongens öppningsfest, Stjärnparad nummer 6, på restaurang Itämeri. I det ”glansfulla programmet” uppträdde förutom George även Olavi Virta, Liisa Tuomi, Viljo Immonen, Pyrkiväs elitgymnaster samt restaurangens fyramannaorkester.

Lördagen den 2 september var det dags för Pyrkiväs Stjärnparad nummer 7 på Åbo Svenska Teater. Förutom Godzinskys ensemble medverkade gitarristen Viljo Immonen, sångarna Aune Lindeberg och Teemu Grönberg, dansaren Liisa Tuomi samt Pyrkiväs elit- och akrobatgymnaster.

VAPENVILA

Sovjetunionen svarade på Finlands förslag om att inleda fredsförhandlingar den 29 augusti. De meddelade att de skulle ta emot den finländska delegationen i Moskva på villkor att Finland offentligt bröt sina förbindelser med Tyskland och krävde att Tyskland skulle föra bort sina trupper från Finland senast den 15 september.

Tre dagar senare, den 1 september, skickade Sovjetunionen ytterligare ett ultimatum; Finland var tvunget att senast följande kväll meddela att förhandsvillkoren godkänts samt informera Tyskland om att de diplomatiska förbindelserna brutits.

Lördagen den 2 september kallades riksdagsledamöterna i all hast till plenum med hjälp av radionyheter, polis och skyddskårer. Man fick ihop 157 riksdagsledamöter, för vilka regeringen presenterade sitt meddelande om att man beslutat bryta förbindelserna med Tyskland. Riksdagen godkände förfarandet med rösterna 108–45. Efter sessionen höll statsminister Antti Hackzell ett radiotal där han meddelade att Finland och Sovjetunionen skulle inleda fredsförhandlingar. Tyskland informerades om de brutna förbindelserna ännu samma dag.

Söndagen den 3 september gav högkvarteret order om att stridshandlingarna mot Sovjetunionen skulle upphöra följande morgon kl. 07.00.

Frontlandskap från Rukajärvi-riktningen efter att mellanfreden slutits i september 1944. Museiverket / Pauli Jänis.

Finländarnas vapenvila trädde i kraft den 4 september. Röda armén fortsatte beskjutningen på flera frontavsnitt ända till morgonen den 5 september. Det över tre år långa kriget mellan Sovjetunionen och Finland var över.

Den 7 september reste den finländska fredsdelegationen till Moskva för att förhandla om fredsvillkoren.

Den finländska fredsdelegationen vid Nurmi station i Vahviala, nära Viborg, den 7 september 1944. Krigsmuseet / Militärtjänsteman T. Norjavirta. 

I Finlands fredsdelegation ingick statsminister Antti Hackzell (vänster), generalen av infanteriet A.E. Heinrichs, försvarsminister R. Walden, generallöjtnant O. Enckell, utrikesminister Carl Enckell, kanslichef J. Hynninen, juris doktor E. Castrén och bergsrådet B. Grönholm. Krigsmuseet / Militärtjänsteman T. Norjavirta. 

GODZINSKY HAR TRE SUOMI-FILMI-PROJEKT PÅ GÅNG

Samtidigt som förhandlingarna pågick i Moskva, arrangerade Propaganda-vapenbröderna den 117:e soldatkvällen i Säynätsalo fabrikssal den 7 september. ”George de Godzinsky känner Jyväskylä-publiken sedan gammalt, då han har uppträtt här även tidigare”, rapporterade tidningen Säynätsalo från generalrepetitionen.

”Han vill säga att endast här och i Viborg har han kunnat förnimma den finkänsliga kontakt som uppstår mellan publik och artist när artistens konst verkligen förstås och dess inverkan så att säga sugs upp av lyssnarna. Han berättade att akustiken i Säynätsalo fabrikssal var förvånansvärt bra och publiken den bästa man kan tänka sig. Han förfärade sig över arbetsbördan, men sade att han skulle må dåligt om han inte hade musikaliskt arbete. Det bör nämnas att han har i uppdrag att skriva musiken till tre SF-filmer före nyår. Det är sannerligen en rejäl arbetsbörda vid sidan av allt annat, men han är säkert också en man som kan och med iver vill ro sina uppgifter i land”, skrev Säynätsalo.

De tre filmerna från Suomi-Filmi som George syftade på var Valentin Vaalas regi Dynamiittityttö (Dynamitflickan), som närmade sig premiär den 1 oktober, samt Ilmari Unhos regier Pellonmäen tarina (Berättelsen om Pellonmäki) och Kartanon naiset (Kvinnorna på Larsvik). Berättelsen om Pellonmäki var en 44 minuter lång undervisningsfilm beställd av Sparbanken, där människor uppmanades att spara. Filmen godkändes av Statens filmgranskning den 21 november, varefter den visades gratis på biografer runt om i landet. Premiären för Kvinnorna på Larsvik var planerad till juldagen.

”Hela torsdagen gick åt till att ställa i ordning och dekorera festsalen. Där var såväl män som kvinnor ivriga att göra sitt bästa. Som betraktare var man tvungen att beundra våra kvinnors förunderliga praktiska dekorationsförmåga. Med anspråkslösa medel som björk, rönn och pappersdekorationer förvandlades salen tillsammans med de finländska flaggorna till en verklig festsal”, förklarade Säynätsalo.

Lokaltidningen intresserade sig även för närvaron av folk från Rundradion: ”Radiomännens pick och pack var förstås främmande och märkvärdiga för oss. Man skulle inte tro hur mycket apparater som behövs, av många slag, innan de ljuva tonerna och de talrika talen når våra öron, vi som sedan i våra hem på kvällarna i lugn och ro lyssnar på Rundradions sändningar. De artister man ofta hört i radion väckte förstås de närvarandes nyfikenhet. Särskilt den kvicksilverpigga och mångsidiga konstnären Godzinsky, som rörde sig med smidiga gester, väckte speciellt de kvinnliga närvarandes intresse. Många skulle gärna ha velat bekanta sig närmare med honom, men han hade lika bråttom som alla andra, likt vid de berömda eldsvådorna i Säynätsalo.”

Den 12 september uppträdde George efter en lång tid som pianist i Konservatoriets sal. Viborgaren Kaarlo Orjanne skulle ha hållit sin recitationsafton redan i mars, men tillställningen hade tvingats skjutas upp. Nu innehöll Orjannes program fortfarande Max von Schillings melodrama Nidan laulu (Häxans sång), som inte hade framförts i Finland på decennier. George skötte pianoackompanjemanget. Utöver Häxans sång innehöll Orjannes program Goethes Prometheus och fragment ur Alfred de Mussets kärleksdikt Yöt (Nätterna).

Samma kväll kl. 20.25 uppträdde George och hans solistensemble i radioprogrammet Aina soi (Det spelar alltid) under rubriken Täyttä vauhtia (Med full fart).

GODZINSKY BLIR MUSIKANSVARIG FÖR SOLDATKVÄLLARNA

Tidningen Aseveli, som utkom den 14 september, innehöll en artikel av signaturen Marianna med rubriken Är musiken på soldatkvällarna för seriös eller för lätt? Marianna hade intervjuat fyra musikmän: Rundradions musikchef, kapellmästare Toivo Haapanen, kapellmästare Nils-Eric Fougstedt, militärkapellmästare Artturi Rope och George de Godzinsky.

”Stackars Fuga. Han har varit tvungen att ge avkall på sitt musikaliska ideal och erbjuda folket ett pråligt patos och lättköpt sentimentalitet för att tillfredsställa publiken.”, skrev Marianna och använde Nils-Eric Fougstedts smeknamn Fuga. ”Vår stackars Fuga har dock nu under en tid fått återhämta sig från sina lidanden, och hans uppgifter som organisatör av musiken vid soldatkvällarna sköts nu av kapellmästare Georges de Godzinsky. Därför kan Fougstedt med gott samvete öppna sin mun. Han dundrar direkt som inledning: ’Schlagerna har förstört vårt folks smak. De som tidigare beundrade Merikanto, beundrar nu schlager.’”

George de Godzinsky leder soldatorkestern. Illustration i tidningen Aseveli i september 1944. Nationalbiblioteket / Tidskrifternas digitala arkiv.

Mariannas artikel innehöll en nyhet. Sannolikt var det just vid denna tid som Fougstedt anställdes som kapellmästare för Radioorkestern och uppgifterna som musikansvarig för soldatkvällarna överfördes till hans goda vän Godzinsky. ”Nu ansvarar alltså ’tusenkonstnären’ Godzinsky för arrangemangen av soldatkvällarnas musikprogram och för att önskesystemet fungerar”, förklarade Marianna. ”Han, en bekymmersfri och godmodig herre, blir allvarlig när han tänker på de svårigheter som den nuvarande tiden för med sig.”

”Folket har vant sig vid den goda nivå som rådde under soldatkvällarna 1941–42 och delvis ännu förra vintern”, berättade George. ”Nu har vi många svårigheter. Det är brist på musiker, orkestrar och solister. Många är i krigstjänst eller andra uppdrag, så det är svårt att få dem loss. I vår lilla ensemble fungerar jag själv samtidigt som pianist och ledare. På senare tid har det varit ganska omöjligt att spela stora operettkavalkader eller överhuvudtaget bättre musik. Med tanke på svårigheterna får man vara någorlunda nöjd med programmet.”

”Det har även varit brist på militärsånger”, beklagade sig George. ”De gamla börjar bli slitna och nya tycks inte födas vid tröskeln till denna mycket omtalade fred. Det finns också få bra textförfattare, för det är inte lätt att skriva dikter som lämpar sig för att tonsättas.”

”Folket skriver fortfarande till oss”, berättade George. ”Berömmer de eller klandrar de?”, frågade Marianna. ”De ber huvudsakligen. Och vi försöker uppfylla deras önskemål. Man måste erkänna att folkets smak har förbättrats mycket jämfört med de första soldatkvällarna. Programmet består främst av bra underhållningsmusik, men däribland finns mycket bättre, verkligt god musik såsom symfoniska dikter osv.”

Den 16 september kl. 21.05 hördes Wiener-toner i radion. De medverkande var Harmony Sisters och Antti Koskinen, pianisterna Godzinsky och Mikko von Deringer samt Radioorkestern ledd av Fougstedt.

MELLANFREDSAVTALET UNDERTECKNAS I MOSKVA

Den finländska fredsdelegationen som rest till Moskva tvingades vänta i en vecka innan förhandlingarna inleddes. Därefter fick Sovjetunionens hårda fredsvillkor finländarna att tveka. Enligt villkoren skulle Finlands östgräns följa 1940 års fredsavtal. Petsamo skulle övergå till Sovjetunionen. Finland skulle omedelbart påbörja avväpningen av de tyska trupperna och betala ett krigsskadestånd på 300 miljoner dollar, varpå Porkala udd, beläget 30 kilometer från Helsingfors, skulle arrenderas ut till Sovjetunionen som marinbas på 50 år.

Den 18 september hotade Molotov, som krävde att villkoren skulle godkännas, med att den finländska delegationen var tvungen att underteckna avtalet senast kl. 12.00 följande dag. I annat fall hotades landet av omedelbar ockupation.

Den 19 september undertecknade den finländska delegationen mellanfredsavtalet i Moskva i enlighet med Sovjetunionens krav, precis före tidsfristen. – Det slutgiltiga fredsavtalet undertecknades i Paris 1947.

KRIGET GJORDE GODZINSKY TILL UNDERHÅLLARE

Georges framtidsplaner före vinterkriget var klara. ”Precis före andra världskriget var min avsikt att resa till Felix von Weingartners kapellmästarskola i Wien för att fortsätta mina studier, eftersom det vid Konservatoriet, det vill säga nuvarande Sibelius-Akademin, ännu inte fanns någon kapellmästarklass.” George hade antagits till Weingartners kapellmästarkurs, som var planerad att börja inte i Wien utan i Zürich i mars 1940. Pengarna för studieresan var också redan insamlade.

”Men kriget hindrade dessa planer. Det följde sju magra år då systematiska musikstudier var omöjliga, även om jag kan säga att det var då jag lärde mig spela dragspel. Under ledigheter hade jag möjlighet att skriva kompositioner. I stort sett var det dock bortkastade år”, berättade Godzinsky tio år efter kriget. ”Men det är förstås onödigt av mig att beklaga det, eftersom miljoner människor förlorade omätligt mycket mer än jag. Det var först kriget som förändrade mina planer som konstmusiker och gjorde mig till underhållare.”

George underhåller i Uutujärvi vid floden Svir i november 1941. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.

SOLDATKVÄLLAR UNDER FREDSTID 

Torsdagen den 28 september var George återigen med under Propagandabrödernas 119:e soldatkväll i Helsingfors Mässhall. Vid tillställningen uppträdde även den estniska sångerskan Milvi Laid, Jorma Huttunen, Vilho Ilmari, Eero Salola, Fanni Halonen, 6-åriga Tarja-Tuulikki, Helsingfors garnisonsorkester under ledning av musikkapten Artturi Rope samt De förenade blandade körerna under ledning av kapten Ossi Elokas.

Undertecknandet av fredsavtalet innebar inte ett omedelbart slut för soldatkvällarna. De arrangerades varje torsdag ända till slutet av november, och Rundradion sände kvällarna direkt som tidigare. I december fick tillställningarna sedan ett nytt namn; de blev Torsdagens önskekvällar. Även arrangörens namn ändrades: Propaganda-vapenbröderna blev programbyrån Finlandia.

Läs härnäst Georges Äänisen aallot (Vågorna på Onega) hamnar på listan över förbjudna sånger

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky