Jatkosota elokuu 1944: George säveltää musiikin Ilmari Unhon jännityselokuvaan Kuollut mies vihastuu

Ilmari Unhon Suomi-Filmille ohjaama jännityselokuva Kuollut mies vihastuu sai kaksoisensi-iltansa Helsingissä 13. elokuuta 1944. Helsingin Sanomien elokuvailmoituksia samana päivänä. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

På svenska

Heinä-elokuussa 1944 Suomessa oli käsillä kohtalonhetket. Presidentti Risto Ryti, joka kesäkuun lopulla oli allekirjoittanut niin sanotun Ribbentrop-sopimuksen, oli eronnut heinäkuun viimeisenä päivänä tasavallan presidentin tehtävistä. Eduskunta oli valmistellut kiireesti poikkeuslain, jonka nojalla marsalkka C.G.E. Mannerheim oli valittu uudeksi presidentiksi 4. elokuuta.

Sodan jalkoihin jäi Ilmari Unhon Suomi-Filmille ohjaama jännityselokuva Kuollut mies vihastuu, jonka ensi-ilta koitti vihdoin 13. elokuuta. Musiikki oli tilattu jälleen George de Godzinskyltä. Kyseessä oli Godzinskyn ja Unhon neljäs yhteistyö. Heidän aikaisempia yhteisiä elokuviaan olivat Poikani pääkonsuli 1940, Poretta eli Keisarin uudet pisteet 1941 ja jännitysfilmi Kuollut mies rakastuu 1942.

POMMITUKSET JA SUURHYÖKKÄYS LYKKÄÄVÄT ENSI-ILTAA

Kuollut mies vihastuu -elokuvan kuvaukset oli aloitettu edellisenä syksynä, 23. syyskuuta 1943 ja ne päättyivät neljä kuukautta myöhemmin, 27. tammikuuta 1944. Elokuvan oli määrä tulla teattereihin jo keväällä, mutta Helsingin ilmapommitukset helmikuussa viivästyttivät lopputöitä. Kuollut mies vihastuu tuli Valtion filmitarkastamon hyväksyttäväksi vasta toukokuussa. Godzinsky oli saanut oman osuutensa valmiiksi ennen tätä.

Seuraavaksi elokuvan piti tulla teattereihin kesäkuussa, mutta Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella lykkäsi ensi-illan jälleen tulevaisuuteen. Lopulta ensi-ilta toteutui 13. elokuuta Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa, Porissa, Riihimäellä, Tampereella ja Turussa.

Suomi-Filmin jännityselokuva Kuollut mies vihastuu sai ensi-iltansa vihdoin 13. elokuuta 1944. Elokuvan julisteeseen eivät mahtuneet mm. säveltäjän, kuvaajan, äänittäjän, leikkaajan, lavastajan, pukusuunnittelijan tai maskeeraajan nimet. Elonet / Kuollut mies vihastuu.

SIMO PENTTILÄN KAKSI SANKARIA VALKOKANKAALLA

Kirjailijanimi Simo Penttilä eli toimittaja Uuno Hirvonen oli luonut kaksi sankaria, kenraaliluutnantti T.J.A. Heikkilän ja eversti evp. Rainer Sarmon. Penttilän romaanin pohjalta syntyi kenraaliluutnantti Heikkilä, jota Tauno Palo näytteli elokuvassa Herra ja ylhäisyys. Jorma Nortimon ohjaama ja Godzinskyn säveltämä seikkailu sai ensi-iltansa tammikuussa 1944.

Eversti evp. Sarmo eli Kuollut mies syntyi, kun Simo Penttilä voitti 1940 Suomi-Filmin käsikirjoituskilpailun. Ilmari Unho ohjasi voittoisan tekstin pohjalta jännityselokuvan Kuollut mies rakastuu, jonka ensi-ilta oli elokuussa 1942. Filmi oli sekä arvostelu- että yleisömenestys. Kuolleen miehen nimiroolin näytteli Joel Rinne.

Menestyksen rohkaisemana Unho ja Penttilä ryhtyivät kirjoittamaan seuraavaa Kuollut mies -elokuvaa, joka sai nimen Kuollut mies vihastuu. Käsikirjoitus valmistui kesällä 1943, kuvaukset päästiin aloittamaan syyskuun lopulla, ja nimiroolia näytteli jälleen Joel Rinne. Tapahtumat sijoittuivat jatkosodan Helsinkiin, jonne vihollinen oli soluttanut salaisia agenttejaan.

MOSKOVASTA JOHDETTU RIKOLLISLIIGA JATKOSODAN HELSINGISSÄ

Elokuvan alussa eversti evp. Rainer Sarmo eli Kuollut mies ja kapteeni evp. Mikko Vehmer (Reino Valkama) viettävät rauhallista koti-iltaa. Vehmer häiriintyy yläkerrasta kuuluvasta pianonsoitosta. Talonmies käy valittamassa, että asunnon ikkunasta näkyy valoa. Koska pimennysverho on paikallaan, Sarmo ja Vehmer lähtevät huomauttamaan asiasta yläkertaan.

Eversti evp. Rainer Sarmo alias Kuollut Mies (Joel Rinne) ja kapteeni evp. Mikko Vehmer (Reino Valkama) viettävät rauhallista koti-iltaa, kun yläkerrasta alkaa kuulua pianonsoittoa. Elonet / Kuollut mies vihastuu.

Portaissa miesten ohitse ryntää nuori nainen, joka tulee pianisti Maria Lichterin (Regina Linnanheimo) asunnosta. Miehet menevät sisään avoimesta ovesta ja löytävät Marian pyörtyneenä lattialta. Maria toipuu ja kiittää herroja.

Sarmon ja Vehmerin lähdettyä Maria ottaa vastaan salaperäisen Lukin (Oiva Luhtala), joka kertoo, ettei tavoittanut portaissa pakenevaa nuorta naista.

Sarmo selvittää Marian taustan: nainen on syntynyt Riiassa, leski ja tullut Suomeen Nansenin passilla 1940. Samaan aikaan on Suomeen saapunut hämäräperäinen liikemies Josi Hakim (Ville Salminen), joka omistaa agentuuriliikkeen.

Rainer Sarmo ottaa selvää yläkerran salaperäisestä pianotaiteilijasta. Maria Lichter (Regina Linnanheimo) ja Kuollut Mies (Joel Rinne). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

"Johtaja" Josef Hakim eli Josi (Ville Salminen). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

Paljastuu, että rapussa rynnännyt nainen, Leila Varta (Kaija Rahola) piileskelee Sarmon asunnossa. Leila kertoo vain toimittaneensa veljensä Raimon (Rauli Tuomi) kirjeen tuntemattoman naisen asuntoon yläkerrassa. Vehmer on löytänyt kirjeen yläkerran asunnon eteisestä, ja siinä on Hakimin nimi ja osoite.

Kemigrafi Raimo Varta ilmestyy Hakimin luo ja ilmoittaa lopettavansa yhteistyön tämän kanssa. Hakim paljastaa kirjoittaneensa Raimon nimissä raskauttavan kirjeen Marialle. Sarmo saapuu paikalle, yllättää Hakimin apurit ja riisuu Hakimin aseista sekä lupaa ottaa selvää Hakimin juonista.

Eversti evp. Rainer Sarmo alias Kuollut Mies (Joel Rinne). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

Kuollut mies (Joel Rinne) yllättää konnat Pauli Rönnin (Vilho Siivola) ja Vänän (Matti Lehtelä). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

Kotona Sarmoa ja Vehmeriä ammutaan ikkunan läpi vastapäisestä talosta. Vehmer lähtee jäljittämään ampujaa ja löytää Leilan seurasta Riku Aalloksen (Ture Junttu), Marian sulhasen. Aallos on uskotellut Leilalle, että ampuja on Raimo.

Raimo Vartan sisar pankkineiti Leila Varta (Kaija Rahola) ja "johtaja" Riku Aallos (Ture Junttu). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

Hakim, joka pitää Raimoa vankina huvilassaan kiristää tätä jatkamaan rahanväärennöstä. Raimo on valmistanut 1 000 markan setelin mallilaatan, mutta kieltäytyy tekemästä 5 000 markan laattaa. Raimo pitää pintansa ja sanoo, että rikollisten takana on Moskova.

Kemigrafi Raimo Varta, Leilan veli (Rauli Tuomi) on vankina Hakimin huvilassa. Elonet / Kuollut mies vihastuu.

Sarmo osallistuu Moravian lähetystön vastaanotolle, missä hän tapaa Hakimin, joka on lahjoittanut Moravian hyväntekeväisyyskeräykseen 100 000 markkaa. Myös Maria osallistuu vastaanottoon.

Lähetystön kirjastossa Maria syyttää Hakimia suunnitelman vaarantamisesta, koska mies on ihastunut Leilaan. Hakim puolestaan väittää Marian rakastuneen Raimoon ja houkutelleen miehen lopettamaan rahanväärentämisen. Oven takana Sarmo kuuntelee Marian ja Hakimin keskustelua.  

Pianisti Maria Lichter (Regina Linnanheimo) ja Josef Hakim (Ville Salminen) käyvät kiivaan keskustelun Moravian lähetystön kirjastossa. Elonet / Kuollut mies vihastuu.

Sarmo yllättää Hakimin, joka aikoessaan vaihtaa lahjoittamansa 100 000 markkaa väärennettyyn rahaan löytää salkusta vain Kuolleen miehen viestin. Hakim joutuu todistamaan, kuinka Sarmo lahjoittaa samat 100 000 markkaa Moravian keräykseen.

Seuraavana iltana Maria pyytää Vehmeriä avukseen. Heidän tavatessaan konnien piilopaikassa Vehmer vastaa puhelimeen Lukin nimissä ja saa käskyn lähteä Hakimin huvilalle.

Huvilalla Sarmo on joutunut konnien ansaan, johon Leila on Hakimin pakottamana hänet johdattanut. Sarmo pannaan köysiin.

Vehmer taltuttaa konnien kätyrin, mutta Marian juonittelusta johtuen hän jää Lukin vangiksi. Vehmer onnistuu sieppaamaan Lukin aseen ja lyö tämän tainnoksiin. Maria lepyttelee Vehmeriä ja selittää vain näytelleensä.

Huvilalla Hakim saa tiedon, että koplan venäläinen pomo Arseni Gutskoff on tulossa paikalle. Mies saapuukin naamioituneena ja ryhtyy läksyttämään pelästynyttä Hakimia suunnitelmien epäonnistumisesta. 

Venäläiseksi pomoksi Arseni Gutskoffiksi naamioitunut Kuollut mies ja Josef Hakim (Ville Salminen). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

 

Raimo ja Leila tuodaan sisään: "En suostu ryssien kätyriksi", Raimo vannoo ja kertoo tehneensä väärennöksen vain vedonlyönnin ja ammattiylpeyden vuoksi.

Vehmer ja Maria syöksyvät sisään ja yllättävät konnat. Maria paljastaa olevansa Boris Leidenin vaimo ja hakeneensa viimeiset neljä vuotta kostoa. Hakim oli ilmiantanut Marian aviomiehen Neuvostoliiton salaiselle poliisille Tshekalle ja käyttänyt hyväkseen tämän keksintöä.

Gutskoffiksi naamioitunut mies osoittautuukin Sarmoksi, jonka Marian apurit ovat vapauttaneet siteistä. Sarmo kertoo, että oikea Gutskoff on pidätetty rajalla. Hakim yrittää paeta, mutta saa surmansa tulitaistelussa samoin kuin Aallos.

Kotona Sarmo ja Vehmer kuulevat jälleen yläkerrasta pianonsoittoa, jonka hempeydestä Vehmer päättelee Raimon olevan paikalla. Vehmer epäilee, ettei Sarmo ole lainkaan vihastunut, vaan ihastunut.

Yläkerran pianotaiteilija Maria Lichter (Regina Linnanheimo). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

PIANOTAITEILIJA YLÄKERRAN NAAPURINA

Kuollut mies vihastuu -elokuvassa on musiikkia harvinaisen vähän. Kaikki musiikki on taustamusiikkia. Elokuvan näyttelijät eivät ole laulavia näyttelijöitä, eikä elokuva sisällä varsinaisia playback-kohtauksia. Alku- ja loppusoiton wieniläisvalssia lukuunottamatta musiikkia on vain lyhyinä siirtyminä. Kyse on lähinnä jännitystä luovasta tehokeinosta, jousten tremolosta. Monet elokuvan siirtymät kohtauksesta toiseen ovat suorastaan mykkiä, niistä tuntuu puuttuvan musiikkia.

Pianonsoitolla on juonen kannalta tärkeä merkitys. Yläkerran naapuri Maria Lichter on konserttipianisti, jonka soittoa kuullaan sekä elokuvan alkupuolella että lopussa. Lichterin soitto on improvisoivaa, minkä lisäksi hän esittää Vehmerille pienen näytteen Mozartin pianokonsertosta. Ääniraidalla piano-osuudet soittaa Godzinsky.

Alku- ja loppusoiton lisäksi elokuvan kolmas pidempi musiikki on salonkimainen viulusoolo, jonka viulisti soittaa pianosäestyksellä lähetystön vastaanotolla. Viulusoolo soi taustamusiikkina, kuvassa viulisti vilahtaa vain lyhyesti kuvan taustalla. Still-kuvassa näkyy kaksi viulistia ja flyygelin äärestä voi tunnistaa Godzinskyn. Elokuvan tiedoissa ei mainita viulistin nimeä. Salonkimusiikin jälkeen viulisti soittaa orkesterin säestyksellä tangon.

Etualalla Sarmo eli Kuollut Mies (Joel Rinne) ja Moravian ministeri Zeewick (Arvo Lehesmaa). Taustalla muusikoita, kaksi tunnistamatonta viulistia ja flyygelin ääressä George de Godzinsky. Elonet / Kuollut mies vihastuu.

SIMO PENTTILÄN HUUMORI JA JOEL RINTEEN MIEHEKÄS CHARMI

Kuollut mies vihastuu oli merkittävä voitto Suomi-Fimille. Arvostelijoiden mielestä filmi oli ensiluokkainen jännityskomedia, jossa riitti vauhtia ja tiivistä tunnelmaa. Sitä pidettiin ehyempänä ja parempana kuin edeltäjäänsä Kuollut mies rakastuu.

Erityisen “herkullista” oli elokuvan huumori. "Simo Penttilän älykkäästi räiskyvät sutkaukset niittävät laakereitaan", Helsingin Sanomien P. T-vi eli Paula Talaskivi kiitteli. “Oikein ilahtuu kuullessaan, miten suomenkielellä voidaan filmissäkin leikellä ja leikitellä, kun sekä repliikkien kirjoittaja että kielen käyttäjät osaavat ammattinsa.”

Joel Rinne sai jälleen runsaasti kiitosta. ”Ennen muuta katselija nauttii hyvistä näyttelijäsuorituksista, joista Joel Rinteen on oma luokkaansa”, Aamulehden O. V-hl eli Olavi Vesterdahl arvioi.

"Kuollut mies elää ja kaatuu Joel Rinteen mukana", Suomen Sosialidemokraatin T. A. eli Toini Aaltonen totesi ja jatkoi: “Hänen nonchalantti, miehekäs esiintymisensä, liukas, notkea liikehtimisensä ja nautittavan onnistunut ilmeilynsä takaavat elokuvalle menestyksen kaikissa piireissä."

Helsingin Sanomien Talaskivi oli samaa mieltä: "Jopi Rinne saa Simo Penttilän aivoitukset ilmeisesti esiin paremmin kuin kukaan muu. Erikoisesti nauttii katsoja tällä kerrallakin hänen luontevuudestaan kameran edessä ja hänen replikointinsa nasevuudesta. Henkilökuvaan sopii mainiosti myös se kiintoisasti ärsyttävä, hieman ivallinen kohteliaisuus sekä siihen liittyvät rento piittaamattomuus, joiden ilmentämisessä juuri Joel Rinne on mestari."

"Kuollut mies elää ja kaatuu Joel Rinteen mukana." Elonet / Kuollut mies vihastuu.

SUOMI IRTAUTUU RIBBENTROP-SOPIMUKSESTA

Neljä päivää Kuollut mies vihastuu -elokuvan ensi-illan jälkeen, 17. elokuuta presidentti Mannerheim ilmoitti Mikkeliin saapuneelle Saksan sotamarsalkka Keitelille, ettei Ribbentrop-sopimus sitonut enää Suomea, koska eduskunta ei ollut vahvistanut sitä.

Lue seuraavaksi Jatkosota elo-syyskuu 1944: Sota päättyy

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

FORTSÄTTNINGSKRIGET AUGUSTI 1944: GEORGE KOMPONENRAR MUSIKEN TILL ILMARI URHOS SPÄNNINGSFILM DÖD MAN BLIR VRED

Spänningsfilmen Kuollut mies vihastuu (Död man blir vred), regisserad av Ilmari Unho för Suomi-Filmi, hade dubbelpremiär i Helsingfors den 13 augusti 1944. Filmannonser i Helsingfors Sanomat samma dag. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Suomeksi

I juli–augusti 1944 befann sig Finland i ett ödesdigert skede. President Risto Ryti, som i slutet av juni hade undertecknat den så kallade Ribbentrop-pakten, hade avgått från presidentämbetet den sista juli. Riksdagen hade i all hast förberett en undantagslag genom vilken fältmarskalk C.G.E. Mannerheim valdes till ny president den 4 augusti.

Ilmari Unhos spänningsfilm Död man blir vred hamnade i skuggan av krigshändelserna,  men hade slutligen sin premiär den 13 augusti. Musiken hade återigen beställts av George de Godzinsky. Detta var Godzinskys och Unhos fjärde samarbete. Deras tidigare gemensamma filmer var Poikani pääkonsuli (Min son generalkonsuln) 1940, Poretta eli Keisarin uudet pisteet (Poretta eller kejsaren utan poän) 1941 och spänningsfilmen Kuollut mies rakastuu (Död man blir kär) 1942.

BOMBARDEMANG OCH STOROFFENSIV SKJUTER UPP PREMIÄREN

Nästa gång var tanken att filmen skulle ha premiär i juni, men den sovjetiska storoffensiven på Näset sköt upp premiären på nytt. Slutligen ägde premiären rum den 13 augusti i Helsingfors, Jyväskylä, Kuopio, Björneborg, Riihimäki, Tammerfors och Åbo.

Inspelningarna av Död man blir vred inleddes föregående höst, den 23 september 1943, och avslutades fyra månader senare, den 27 januari 1944. Filmen var tänkt att gå upp på biograferna redan under våren, men flygbombningarna av Helsingfors i februari fördröjde efterarbetet. Död man blir vred godkändes av Statens filmgranskningsbyrå först i maj. Godzinsky hade färdigställt sin del före detta.

Suomi-Filmis spänningsfilm Död man blir vred hade äntligen premiär den 13 augusti 1944. På filmaffischen fanns inte plats för bland annat kompositörens, fotografens, ljudteknikerns, klipparens, scenografens, kostymdesignerns eller maskörens namn. Elonet / Kuollut mies vihastuu.

SIMO PENTTILÄS TVÅ HJÄLTAR PÅ VITA DUKEN

Författarnamnet Simo Penttilä, det vill säga redaktör Uuno Hirvonen, hade skapat två hjältar: generallöjtnant T.J.A. Heikkilä och överste (pensionerad) Rainer Sarmo. Baserat på Penttiläs roman föddes generallöjtnant Heikkilä, som spelades av Tauno Palo i filmen Herra ja ylhäisyys (Herre och excellens). Äventyret, regisserat av Jorma Nortimo och med musik av Godzinsky, hade premiär i januari 1944.

Överste Sarmo, alias Död man, föddes när Simo Penttilä vann Suomi-Filmis manuskripttävling 1940. Ilmari Unho regisserade spänningsfilmen Död man blir kär utifrån det vinnande bidraget, med premiär i augusti 1942. Filmen blev en succé hos både kritiker och publik. Joel Rinne spelade titelrollen som den döde mannen.

Uppmuntrade av framgången började Unho och Penttilä skriva på nästa film om "Död man", som fick titeln Död man blir vred. Manuskriptet blev klart sommaren 1943, inspelningarna kunde påbörjas i slutet av september och titelrollen spelades återigen av Joel Rinne. Handlingen utspelade sig i Helsingfors under fortsättningskriget, där fienden hade infiltrerat sina hemliga agenter.

EN KRIMINELL LIGA STYRD FRÅN MOSKVA I FORTSÄTTNINGSKRIGETS HELSINGFORS

I början av filmen tillbringar överste Rainer Sarmo (Död man) och kapten (pensionerad) Mikko Vehmer (Reino Valkama) en lugn hemmakväll. Vehmer störs av pianospel från våningen ovanför. Gårdskarlen kommer och klagar på att ljus syns från fönstret. Eftersom mörkläggningsgardinen är på plats, går Sarmo och Vehmer upp för att påpeka saken.

Överste f.tj. Rainer Sarmo alias Död Man (Joel Rinne) och kapten Mikko Vehmer (Reino Valkama) tillbringar en lugn hemmakväll när pianospel börjar höras från våningen ovanför. Elonet / Kuollut mies vihastuu.

I trappan rusar en ung kvinna förbi dem; hon kommer från pianisten Maria Lichters (Regina Linnanheimo) lägenhet. Männen går in genom den öppna dörren och finner Maria avsvimmad på golvet. Maria återhämtar sig och tackar herrarna.

Efter att Sarmo och Vehmer gått, tar Maria emot den hemlighetsfulle Lukin (Oiva Luhtala), som berättar att han inte hann ifatt den unga kvinna som flydde via trappan.

Sarmo undersöker Marias bakgrund: hon är född i Riga, änka och kom till Finland med Nansens pass 1940. Samtidigt har den dunkle affärsmannen Josi Hakim (Ville Salminen), som äger en agentur, anlänt till Finland.

Rainer Sarmo tar reda på fakta om den hemlighetsfulla pianisten på övervåningen. Maria Lichter (Regina Linnanheimo) och Död Man (Joel Rinne). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

"Direktör" Josef Hakim alias Josi (Ville Salminen). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

Det visar sig att kvinnan som rusade i trappan, Leila Varta (Kaija Rahola), gömmer sig i Sarmos lägenhet. Leila berättar att hon bara levererat ett brev från sin bror Raimo (Rauli Tuomi) till den okända kvinnans lägenhet på övervåningen. Vehmer har hittat brevet i hallen i lägenheten ovanpå, och det har Hakims namn och adress.

Kemigrafen Raimo Varta dyker upp hos Hakim och meddelar att han avslutar samarbetet med denne. Hakim avslöjar att han i Raimos namn skrivit ett graverande brev till Maria. Sarmo anländer, överrumplar Hakims hantlangare, avväpnar Hakim och lovar att reda ut dennes intriger.

Överste f.tj. Rainer Sarmo alias Död Man (Joel Rinne). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

Död man (Joel Rinne) överraskar skurkarna Pauli Rönni (Vilho Siivola) och Vänä (Matti Lehtelä). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

Hemma blir Sarmo och Vehmer beskjutna genom fönstret från huset mittemot. Vehmer börjar spåra skytten och finner Riku Aallos (Ture Junttu), Marias fästman, i sällskap med Leila. Aallos har intalat Leila att skytten är Raimo.

Raimo Vartas syster, bankfröken Leila Varta (Kaija Rahola) och "direktör" Riku Aallos (Ture Junttu). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

Hakim, som håller Raimo fången i sin villa, utpressar honom att fortsätta med penningförfalskningen. Raimo har tillverkat en tryckplatta för en 1000-markssedel men vägrar göra en för 5000 mark. Raimo står på sig och säger att det är Moskva som står bakom brottslingarna.

Kemigrafen Raimo Varta, Leilas bror (Rauli Tuomi), hålls fången i Hakims villa. Elonet / Kuollut mies vihastuu.

Sarmo deltar i en reception vid Moraviens legation, där han möter Hakim som har donerat 100 000 mark till Moraviens välgörenhetsinsamling. Även Maria deltar i receptionen.

I legationens bibliotek anklagar Maria Hakim för att äventyra planen eftersom han har förälskat sig i Leila. Hakim hävdar i sin tur att Maria har blivit kär i Raimo och lockat honom att sluta med förfalskningarna. Bakom dörren tjuvlyssnar Sarmo på samtalet mellan Maria och Hakim. 

Pianisten Maria Lichter (Regina Linnanheimo) och Josef Hakim (Ville Salminen) för ett häftigt samtal i Moraviens legationsbibliotek. Elonet / Kuollut mies vihastuu.

Sarmo överraskar Hakim, som när han tänker byta ut de donerade 100 000 marken mot förfalskade pengar, bara hittar ett meddelande från Död man i väskan. Hakim tvingas se på när Sarmo donerar samma 100 000 mark till Moraviens insamling.

Följande kväll ber Maria Vehmer om hjälp. När de möts i skurkarnas gömställe svarar Vehmer i telefon i Lukins namn och får order om att bege sig till Hakims villa.

Vid villan har Sarmo gått i en fälla som Leila, tvingad av Hakim, lett honom in i. Sarmo blir bunden.

Vehmer oskadliggör en av hantlangarna, men på grund av Marias intriger blir han tillfångatagen av Lukin. Vehmer lyckas rycka åt sig Lukins vapen och slår honom medvetslös. Maria blidkar Vehmer och förklarar att hon bara spelat teater.

Vid villan får Hakim veta att ligans ryska chef Arseni Gutskoff är på väg. Mannen anländer maskerad och börjar läxa upp den skrämda Hakim för misslyckandena.

Död man, maskerad för att vara den ryska chefen Arseni Gutskoff, och Josef Hakim (Ville Salminen). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

 

Raimo och Leila förs in: "Jag går inte ryssarnas ärenden", svär Raimo och berättar att han bara utfört förfalskningen på grund av ett vad och yrkesstolthet.

Vehmer och Maria störtar in och överrumplar skurkarna. Maria avslöjar att hon är Boris Leidens hustru och att hon sökt hämnd de senaste fyra åren. Hakim hade angivit Marias make för den sovjetiska säkerhetspolisen Tjekan och utnyttjat dennes uppfinning.

Mannen som är maskerad till Gutskoff visar sig vara Sarmo, som Marias medhjälpare har befriat från repen. Sarmo berättar att den riktige Gutskoff har gripits vid gränsen. Hakim försöker fly men dödas i en eldstrid, likaså Aallos.

Hemma hör Sarmo och Vehmer återigen pianospel från övervåningen; av dess ömsinthet drar Vehmer slutsatsen att Raimo är där. Vehmer misstänker att Sarmo inte alls är vred, utan förälskad.

Pianisten på övervåningen, Maria Lichter (Regina Linnanheimo). Elonet / Kuollut mies vihastuu.

PIANOKONSTNÄREN SOM GRANNE PÅ ÖVERVÅNINGEN

I filmen Död man blir vred finns ovanligt lite musik. All musik är bakgrundsmusik. Skådespelarna i filmen är inte sjungande skådespelare, och filmen innehåller inga egentliga playback-scener. Med undantag för inlednings- och avslutningsmusikens wienervals förekommer musik endast som korta övergångar. Det rör sig främst om ett spänningsskapande verkningsmedel, tremolo i stråkarna. Många av filmens övergångar från en scen till en annan är rentav stumma; det tycks saknas musik i dem.

Pianospelandet har en viktig betydelse för handlingen. Grannen på övervåningen, Maria Lichter, är konsertpianist vars spel hörs både i början och slutet av filmen. Lichters spel är improvisatoriskt, och dessutom framför hon ett litet prov på en pianokonsert av Mozart för Vehmer. På ljudspåret spelas pianopartierna av Godzinsky.

Utöver inledningen och slutet är filmens tredje längre musikstycke ett salongsmässigt violinsolo som en violinist spelar med pianoackompanjemang vid legationens reception. Violinsolot ljuder som bakgrundsmusik; i bild skymtar violinisten endast kort i bakgrunden. På en stillbild syns två violinister, och vid flygeln kan man identifiera Godzinsky. I filmens uppgifter nämns inte violinistens namn. Efter salongsmusiken spelar violinisten en tango med orkesterackompanjemang.

I förgrunden Sarmo alias Död Man (Joel Rinne) och Moraviens minister Zeewick (Arvo Lehesmaa). I bakgrunden musiker, två oidentifierade violinister och vid flygeln George de Godzinsky. Elonet / Kuollut mies vihastuu.

SIMO PENTTILÄS HUMOR OCH JOEL RINNES MANLIGA CHARM

Död man blir vred var en betydande seger för Suomi-Filmi. Enligt kritikerna var filmen en förstklassig spänningskomedi med högt tempo och förtätad stämning. Den ansågs vara mer enhetlig och bättre än sin föregångare Död man blir kär.

Särskilt ”delikat” var filmens humor. ”Simo Penttiläs intelligent sprakande kvickheter skördar lagrar”, berömde Helsingfors Sanomats P. T-vi, det vill säga Paula Talaskivi. ”Man blir verkligen glad av att höra hur man på det finska språket kan skära och leka även på film, när både replikförfattaren och språkanvändarna kan sitt yrke.”

Joel Rinne fick återigen rikligt med beröm. ”Framför allt njuter åskådaren av de goda skådespelarprestationerna, av vilka Joel Rinnes är i en klass för sig”, bedömde Aamulehtis O. V-hl, det vill säga Olavi Vesterdahl.

”Död man lever och faller med Joel Rinne”, konstaterade Suomen Sosialidemokraattis T. A., det vill säga Toini Aaltonen, och fortsatte: ”Hans nonchalanta, manliga uppträdande, hans smidiga, viga rörelser och njutbart lyckade mimik garanterar filmens framgång i alla kretsar.”

Talaskivi på Helsingfors Sanomat höll med: ”Jopi Rinne lyckas uppenbarligen förmedla Simo Penttiläs tankegångar bättre än någon annan. Särskilt njuter åskådaren även denna gång av hans naturlighet framför kameran och skärpan i hans replikföring. Till personporträttet passar också utmärkt den intressant irriterande, något ironiska artigheten samt den därtill hörande avslappnade likgiltigheten, som just Joel Rinne är en mästare på att uttrycka.”

”Död man lever och faller med Joel Rinne.” Elonet / Kuollut mies vihastuu.

FINLAND BRYTER IFRÅN RIBBENTROP-PAKTEN

Fyra dagar efter premiären av Död man blir vred, den 17 augusti, meddelade president Mannerheim den tyske fältmarskalken Keitel, som anlänt till S:t Michel, att Ribbentrop-pakten inte längre band Finland eftersom riksdagen inte hade stadfäst den.

Läs härnäst: Fortsättningskriget augusti-september 1944: Kriget tar slut

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky