Kiertuemuistelmat 1953: Neljä päivää Pariisissa joulukuussa 1935

George de Godzinsky. Potretti lasilevyllä 1935/1936. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

Ensimmäisen Kaukoidän kiertueen etapin päätteeksi 21-vuotias, maailmankuulun venäläisbasson Fjodor Šaljapinin aloitteleva säestäjä George de Godzinsky saapui Pariisiin 15. joulukuuta 1935. Šaljapinin impressaari Mihail Kašuk otti Georgen vastaan asemalla.

"Asetuin pieneen hotelliin lähelle Šaljapinin taloa, joka sijaitsi Passyn alueella, lähellä keskustaa ja hyvin lähellä Boulevard Haussmannia. Oma hotellini oli tyypillinen ranskalainen perhehotelli. Jokainen Pariisin-kävijä on tutustunut samanlaisiin. Omistajat kohtelivat minua hyvin sydämellisesti aina Japaniin lähtöön asti."

Impressaari Mihail Kašuk Georgen valokuvaamana. Godzinskyn perhearkisto.

Seuraavana päivänä George lähti tapaamaan Šaljapinia. "Soitettuani ovikelloa, avaamaan tuli Šaljapinin miespalvelija Michel [Mihail Shestokryl-Kovalenko], ukrainalainen, jonka olin tuntenut Šaljapinin Helsingin-vierailusta lähtien. Hän oli noin 40-vuotias ja seurasi taiteilijaa hänen pitkillä matkoillaan. Michel oli valmistautumassa huolellisesti tulevalle Kaukoidän matkalle ja kertoi pakanneensa jo kahden viikon ajan. ‘Maestro on itse ottanut tavarat matkalle’, hän kuiskasi. Ja todella, käytävällä oli jo kolme suurta matkalaukkua. Panin merkille, että laukuista puuttuivat ainoastaan Kaukoidän hotellien tarrat."

Maestro saapui paikalle, halasi Georgea lämpimästi ja sanoi odottaneensa tätä jo pitkään. "Šaljapinin talon esittelyn aikana puhuimme paljon Suomesta ja vierailusta Suomalaisessa Oopperassa. Šaljapin muisti erityisesti oopperanjohtaja Sulo Räikkösen. Pian rouva Šaljapin ja heidän nuorin tyttärensä liittyivät meihin. Rouva vaikutti aluksi hieman kylmäkiskoiselta ja katseli minua uteliaasti. Olin laittanut ylleni uuden pukuni ja kauniin kravatin! Tytär Dasja, jota kutsuttiin Dashaksi, lähti mukaan kiertueellemme. Hän oli hyvin kaunis, musikaalinen ja lahjakas tyttö, mutta ei mielestäni erityisen älykäs. Kiinteä perheenjäsen, kotiopettajatar madame Tisserand opetti hänelle ranskaa, musiikkia ja kirjallisuushistoriaa. Dasja osasi hyvin vieraita kieliä."

"Talon alakerrassa oli suuri salonki, jossa oli piano, suuri takka ja kaksi tai kolme tiikerintaljaa, joista yksi suurine täytettyine päineen oli aseteltu lattialle. Huonekalut olivat empireä, muistoesineitä oli aseteltu kaappien päälle. Kaksi suurta kaappia oli täynnä matkamuistoja Japanista. Šaljapin piti suuresti miniatyyreistä."

"Yksi kaappi sisälsi ainoastaan venäläistä posliinia. Lähdettyään Venäjältä Šaljapin oli kerännyt kokoelmia eri maista. Yhdessä suuressa astiassa oli Katariina Suuren monogrammi. Seinät olivat täynnä kuuluisia maalauksia, niiden joukossa Repiniä [Ilja Repin] ja Vereštšaginia [venäläinen sotamaalari Vasili Vereštšagin], ja joukossa oli myös Šaljapinin vanhimman pojan maalauksia ja veistoksia. 

"Suuressa ruokasalissa oli pöytä, johon mahtui 50 henkilöä. Sinne kokoonnuttiin tietysti vain suurten vastaanottojen aikana. Šaliapinilla ja hänen vaimollaan oli erilliset makuuhuoneet. Ensimmäisessä kerroksessa oli hänen tyttärensä huone, useita salonkeja ja vierashuoneita."

"Tutustuttuamme taloon asetuimme aamiaiselle. Pöydän ääreen istuivat Šaljapin puolisoineen, kaksi heidän tytärtään sekä allekirjoittanut. Keskustelu käytiin venäjäksi. Šaljapin puhui sujuvasti ranskaa, italiaa, englantia ja venäjää. Hänen toinen tyttärensä Marina oli myös hyvin herttainen ja spontaani nuori nainen. Aamiaisen jälkeen Šaljapin ja hänen vaimonsa lähtivät ostoksille. Jäin Dasjan kanssa kotiin, jonne pian tuli hänen ystäviään. Soitin pianoa ja kitaraa ja lauloimme yhdessä ajan suosikkilauluja."

Suomalaisen Baletin 10-vuotisjuhlassa 1932 esitettiin Joutsenlampi. Vasemmalta tanssija Arvo Martikainen, tanssijatar Lucia Nifontova, johtaja Edvard Fazer, tanssijatar Irja Aaltonen ja balettimestari George Gé. Museovirasto. Kuvaaja Pietinen.

 

PÄIVÄLLISELLÄ GEORGE GÉN JA LUCIA NIFONTOVAN KANSSA

Ennen kiertueelle lähtöä George vietti Pariisissa neljä päivää omistautuen museoille, Eiffel-tornille, Notre Damelle ja muille nähtävyyksille. Hän tapasi myös ystävänsä Suomalaisesta Oopperasta, balettimestari George Gén ja balettitanssija Lucia Nifontovan. Molemmat olivat jättäneet Suomalaisen Oopperan keväällä 1935, kun sen toiminta oli uhattu lopettaa. Gé ja Nifontova olivat kiinnitettyinä Monte Carlon Venäläiseen balettiin, Gé balettimestarina ja Nifontova tanssijana. "George Gé ja Lucia Nifontova olivat matkalla Pariisin kautta Etelä-Afrikkaan. Vietimme yhdessä ihanan illan italialaisessa ravintolassa."

Viimeisen illan George vietti yksin. "Päätin syödä illallisen suuressa ravintolassa. Tilasin ruokaa 20 frangilla, mikä osoittautui suureksi määräksi, ja päätin juhlistaa yksinäistä iltaa punaviinillä. Minulla ei ollut juurikaan juomarikokemusta, minkä johdosta illallisen jälkeen kiersin saman korttelin viiteen kertaan etsiessäni postitoimistoa koskaan sitä löytämättä. Ihmettelin suuresti ranskalaisten, myös nuorten kykyä nauttia viiniä jokaisella aterialla. Näinä Pariisin-päivinä tapasin hyvin vähän Šaljapinia ja hänen perhettään. Heillä kävi paljon hyvästeleviä vieraita. Pakkaaminen piti Michelin kiireisenä. Lupasin rouva Šaljapinille antaa musiikkitunteja Dasjalle matkan aikana."

PARIISISTA MARSEILLEEN 19.–20. JOULUKUUTA 1935

Kartta The World 1935. Public domain.

"Joulukuun 19. päivänä sanoimme hyvästit Pariisille. Pikajuna Marseilleen lähti puolen yön aikaan Gare de Lyonilta. Kaikille oli varattu toisen luokan hyttipaikat tähän kansainväliseen yöjunaan. Yövyin samassa hytissä Šaljapinin palvelijan Michelin kanssa. Asemalle oli saapunut paljon hyvästelijöitä, ei kuitenkaan niin paljon kuin minulle kun lähdin Helsingin satamasta. Makuuvaunun hytit poikkesivat niistä, joihin olin tottunut Suomessa. Nämä olivat täysmetallisia vaunuja, vuoteeni sijaitsi ylhäällä, mikä tarkoitti että aina kun juna jarrutti, pelkäsin putoavani."

Aamulla Marseillessa Šaljapin oli huonolla tuulella, sillä hän ei ollut nukkunut lainkaan. Niinpä hän hyppäsi autoon, ja ajoi vaimoineen ja tyttärineen hotelliin. Kolme jäljelle jäänyttä, George, impressaari Kašuk ja palvelija Michel jäivät pitämään huolta matkatavaroiden siirtämisestä laivaan.

"Päivän aikana ehdin tutustua Marseilleen. Kyseessä on sangen mielenkiintoinen ja omintakeinen kaupunki. Ja minkälaisia ihmisiä! Välimeren asukeissa ei ole mitään taivasteltavaa, näin neekereitä, algerialaisia, erilaisia arabeja ja mustia. Marseille on rakennettu jyrkälle vuoren rinteelle, joka laskeutuu suoraan Välimereen. Vaikka oli keskitalvi, lämpömittari näytti +12 astetta. Kaupungin kaduilla kulki jatkuvasti paljon väkeä. Kun palasin takaisin satamaan, näin laivaamme lastattavan suuren määrän erilaisia metallituotteita, tiiliä, jne. ja jopa kaksi elävää lehmää, joiden niskaan oli merkattu määräsatama: Port Said."

Georgen Marseillesta kotiin lähettämä postikortti. Godzinskyn perhearkisto.

Marseillesta lähtöpäivänä japanilaisesta Tokyo-Asahi -sanomalehdestä soitettiin Šaljapinille ja hänestä tehtiin haastattelu lehteen. Suuri laulaja oli odotettu vieras. Shanghai Dawn -sanomalehden toimittaja oli vieraillut Šaljapinin luona jo Pariisissa ja kirjoitti tämän saapumisesta Kaukoitään. Kiertueen järjesti Asahi Shimbun, yksi Japanin suurista lehtikustantamoista.

Lähdettyään Venäjältä 1922 Šaljapin oli käynyt ensin kiertueella Yhdysvalloissa ja oli sen jälkeen tehnyt pitkän ulkomaankiertueen Australiaan ja Uuteen-Seelantiin 1926. Seuraavaksi 1930 vuorossa oli Etelä-Amerikka: Argentiina, Chile, Uruguay ja Brasilia. Nyt oli vuorossa Kaukoitä. Pohjimmiltaan Šaljapin ei ollut suunnattoman innostunut kiertueesta, mutta halusi tehdä sen, koska sen jälkeen hän oli konsertoinut maailman joka kolkassa.

Lue seuraavaksi Kiertuemuistelmat 1953: Laivalla Marseillesta Suezille 20.–25. joulukuuta 1935

Teksti: Laila Tarpila

TURNÉMEMOARER 1953: FYRA DAGAR I PARIS I DECEMBER 1935

George de Godzinsky. Porträtt på glasnegativ 1935/1936. Godzinskys familjearkiv.

Suomeksi

I slutet av den första etappen av sin Fjärran Östern-turné anlände den 21-årige, blivande ackompanjatören George de Godzinsky till Paris den 15 december 1935. Han var blivande ackompanjatör till den världsberömde ryske basen Feodor Shaljapin. Shaljapins impressario, Mihail Kasjuk, mötte George vid stationen.

"Jag tog in på ett litet hotell nära Shaljapins hus i Passy-området, nära centrum och mycket nära Boulevard Haussmann. Mitt eget hotell var ett typiskt franskt familjehotell. Varje Paris-besökare har säkert stött på liknande. Ägarna behandlade mig mycket hjärtligt ända fram till avresan till Japan."

Impressario Mihail Kasjuk fotograferad av George. Godzinskys familjearkiv.

Dagen därpå begav sig George för att träffa Shaljapin. "När jag ringde på dörren öppnade Shaljapins betjänt Michel [Mihail Shestokryl-Kovalenko], en ukrainare som jag hade känt sedan Shaljapins besök i Helsingfors. Han var omkring 40 år och följde med artisten på hans långa resor. Michel förberedde sig noggrant inför den kommande Fjärran Östern-resan och berättade att han redan hade packat i två veckor. 'Maestro har själv tagit sakerna för resan', viskade han. Och mycket riktigt stod tre stora resväskor redan i korridoren. Jag noterade att det enda som saknades på väskorna var klistermärken från hotellen i Fjärran Östern."

Maestro anlände, omfamnade George varmt och sa att han hade väntat länge på honom. "Under presentationen av Shaljapins hus talade vi mycket om Finland och besöket på Finska Operan. Shaljapin mindes särskilt operachefen Sulo Räikkönen. Snart anslöt fru Shaljapin och deras yngsta dotter. Hustrun verkade till en början lite kylig och betraktade mig nyfiket. Jag hade ju tagit på mig min nya kostym och en vacker slips! Dottern Dasja, som kallades Dasha, skulle följa med på vår turné. Hon var en mycket vacker, musikalisk och begåvad flicka, men inte särskilt intelligent, tyckte jag. Den fasta familjemedlemmen, guvernanten Madame Tisserand, undervisade henne i franska, musik och litteraturhistoria. Dasja var mycket duktig på främmande språk."

"På bottenvåningen av huset fanns en stor salong med ett piano, en stor öppen spis och två eller tre tigerskinn, varav ett med stort uppstoppat huvud var utlagt på golvet. Möblerna var i empirestil, och souvenirer hade placerats ovanpå skåpen. Två stora skåp var fyllda med souvenirer från Japan. Shaljapin tyckte mycket om miniatyrer."

"Ett skåp innehöll enbart ryskt porslin. Efter att ha lämnat Ryssland hade Shaljapin samlat samlingar från olika länder. I ett stort kärl fanns Katarina den Stores monogram. Väggarna var fyllda med berömda målningar, bland dem Repin [Ilja Repin] och Veresjtjagin [rysk krigsmålare Vasilij Veresjtjagin], och det fanns även målningar och skulpturer av Shaljapins äldste son."

"I den stora matsalen fanns ett bord med plats för 50 personer. Dit samlades man förstås bara under stora mottagningar. Shaljapin och hans fru hade separata sovrum. På första våningen fanns hans dotters rum, flera salonger och gästrum."

"Efter att ha bekantat oss med huset satte vi oss för att äta frukost. Vid bordet satt Shaljapin med sin hustru, två av deras döttrar samt undertecknad. Samtalet fördes på ryska. Shaljapin talade flytande franska, italienska, engelska och ryska. Hans andra dotter Marina var också en mycket charmig och spontan ung kvinna. Efter frukosten gick Shaljapin och hans hustru ut och handlade. Jag stannade hemma med Dasja, och snart kom hennes vänner dit. Jag spelade piano och gitarr och vi sjöng tillsammans tidens populära låtar."

På Finska Balettens 10-årsjubileum 1932 framfördes Svansjön. Från vänster dansaren Arvo Martikainen, dansaren Lucia Nifontova, chefen Edvard Fazer, dansarne Irja Aaltonen och balettmästaren George Gé. Museiverket. Fotograf Pietinen..

 MIDDAG MED GEORGE GÉ OCH LUCIA NIFONTOVA

Innan turnén tillbringade George fyra dagar i Paris, ägnade sig åt museer, Eiffeltornet, Notre Dame och andra sevärdheter. Han träffade också sina vänner från Finska Operan, balettmästaren George Gé och balettdansösen Lucia Nifontova. Båda hade lämnat Finska Operan våren 1935, då dess verksamhet hotade att upphöra. Gé och Nifontova var anställda vid Ryska Baletten i Monte Carlo, Gé som balettmästare och Nifontova som dansare. "George Gé och Lucia Nifontova var på väg via Paris till Sydafrika. Vi tillbringade en underbar kväll tillsammans på en italiensk restaurang."

Den sista kvällen tillbringade George ensam. "Jag bestämde mig för att äta middag på en stor restaurang. Jag beställde mat för 20 franc, vilket visade sig vara en stor mängd, och jag bestämde mig för att fira den ensamma kvällen med rödvin. Jag hade knappt någon erfarenhet av att dricka, vilket ledde till att jag efter middagen gick runt samma kvarter fem gånger i jakt på ett postkontor utan att någonsin hitta det. Jag förvånades mycket över fransmännens, även de ungas, förmåga att dricka vin till varje måltid. Under dessa dagar i Paris träffade jag Shaljapin och hans familj mycket sällan. De hade många avskedsgäster. Packningen höll Michel sysselsatt. Jag lovade fru Shaljapin att ge Dasja musiklektioner under resan."

FRÅN PARIS TILL MARSEILLE 19–20 DECEMBER 1935

Karta The World 1935. Public domain.

"Den 19 december tog vi farväl av Paris. Expresståget till Marseille avgick vid midnatt från Gare de Lyon. Alla hade fått kupéplatser i andra klass på detta internationella nattåg. Jag sov i samma kupé som Shaljapins betjänt Michel. Många hade kommit till stationen för att ta farväl, dock inte lika många som när jag lämnade Helsingfors hamn. Sovvagnskupéerna skilde sig från dem jag var van vid i Finland. Dessa var helmetallvagnar, och min säng låg högt upp, vilket innebar att varje gång tåget bromsade, var jag rädd att falla."

På morgonen i Marseille var Shaljapin på dåligt humör, eftersom han inte hade sovit alls. Därför hoppade han in i en bil och körde med sin fru och sina döttrar till hotellet. De tre kvarvarande, George, impressario Kasjuk och betjänten Michel, stannade kvar för att ta hand om överflyttningen av bagaget till fartyget.

"Under dagen hann jag bekanta mig med Marseille. Det är en ganska intressant och säregen stad. Och vilka människor! Medelhavsborna är inget att förundras över, jag såg negrer, algerier, olika araber och mörkhyade. Marseille är byggt på en brant bergssluttning som sluttar direkt ner i Medelhavet. Trots att det var mitt i vintern visade termometern +12 grader. På stadens gator rörde sig ständigt mycket människor. När jag återvände till hamnen såg jag vårt fartyg lastas med en stor mängd olika metallprodukter, tegel, etc., och till och med två levande kor vars nackar var märkta med destinationen: Port Said."

Georges vykort hem från Marseille. Godzinskys familjearkiv.

På avresedagen från Marseille ringde man Shaljapin från den japanska tidningen Tokyo-Asahi och han intervjuades för tidningen. Den store sångaren var en efterlängtad gäst. En journalist från tidningen Shanghai Dawn hade besökt Shaljapin redan i Paris och skrev om hans ankomst till Fjärran Östern. Turnén arrangerades av Asahi Shimbun, ett av Japans stora tidningsförlag.

Efter att ha lämnat Ryssland 1922 hade Shaljapin först turnerat i USA och därefter gjort en lång utlandsturné till Australien och Nya Zeeland 1926. Nästa år, 1930, var det Sydamerikas tur: Argentina, Chile, Uruguay och Brasilien. Nu var det dags för Fjärran Östern. I grund och botten var Shaljapin inte överdrivet entusiastisk över turnén, men han ville göra den eftersom han därefter skulle ha konserterat i världens alla hörn.

Läs nästa del: Turnéminnen 1953: Ombord på fartyget från Marseille till Suez 20–25 december 1935

Text: Laila Tarpila

Svensk översättning: Christian de Godzinsky