Jatkosota helmi-toukokuu 1944: Pommituksia, asemiesiltoja ja Kevätiloa-kiertue

Haitaripartio esiintyi Laatokan puolustajien tähti-asemiesillasta Sortavalassa 25. maaliskuuta 1944. George de Godzinsky harmonikkoineen tummassa puvussa etualalla. Sotamuseo / Luutnantti Pekka Kyytinen.

På svenska

Tiistai-iltana 8. helmikuuta 1944 George de Godzinskyn oli määrä säestää Konservatorion salissa sellisti Harry Sikströmiä. Ensikonsertin ohjelmassa oli muun muassa Francesco Maria Veracinin sonaatti ja Camille Saint-Saensin a-molli-sellokonsertto.

HELSINGIN ENSIMMÄINEN POMMITUS

Saman päivän Helsingin Sanomissa julkaistiin kuitenkin ilmoitus, että konsertti siirtyy. Syy peruutukseen oli Helsinkiin kohdistunut massiivinen ilmapommitus sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 6.-7. helmikuuta.

Ilmapommituksessa 6. helmikuuta 1944 Neuvostoliiton oma lähetystötalo sai täysosuman ja tuhoutui täydellisesti. Lähestystö sijaitsi Bulevardilla Suomalaista Oopperaa vastapäätä. Sotamuseo / Aavikko.

 

Fazerin konserttitoimiston maksettu ilmoitus Helsingin Sanomissa 8. helmikuuta 1944. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

 

Helsingin Sanomien etusivu 7. helmikuuta 1944. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Pari päivää myöhemmin, 10. helmikuuta George oli jo Pohjois-Pohjanmaalla Haapajärvellä, missä Propaganda-Aseveljet järjesti 92. asemiesillan. Ensimmäinen tilaisuus alkoi Suojeluskunnan elokuvateatterissa klo 19.30 ja toinen klo 21.30. Esiintyjät olivat Thure Bahne, Aino Ryti, Harmony Sistersistä Vera ja Raija - vappuna vihitty keskimmäinen sisko Maire oli saanut 29. tammikuuta poikavauvan - Fanni Halonen, Erkki Koivisto, Loistovuori ja K:nit, Kuopion varuskunnan soittokunta johtajanaan Onni Palomäki sekä asemiesorkesteri johtajanaan Godzinsky. Kuuluttajana toimi ylikersantti Carl-Erik Creutz.

Ilmoitus 92. asemiesillasta Kalajokilaakso-lehdessä 5. helmikuuta 1944. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Haapajärveltä George jatkoi Kuopioon, missä Kuopion Invaliidi ry. järjesti lauantaina 12. helmikuuta Työväentalolla Tähtiparaatin klo 19 ja klo 21. Georgen lisäksi tähtiparaatissa esiintyivät Tauno Palo, Lea Joutseno, tanssipari Orvokki Siponen ja Klaus Salin, Jorma Huttunen, Aino Ryti, Sylva Rossi, Toivo Gerdt, kersantti Toivo Alajärvi, Talikkalan taitovoimistelijat, Varuskunnan soittokunta sekä musiikkikapteeni Onni Palomäen yhtye.

Tähtiparaatin ilmoitus Savon Työmies -lehdessä 6. helmikuuta 1944. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Seuraavana päivänä George säesti Kuopion studiossa klo 13.20 laulajatar Aino Rätyä, minkä jälkeen tähtiparaati Jorma Huttusta lukuunottamatta konsertoi hotelli Atlaksessa. 

HELSINGIN TOINEN POMMITUS

Kun ensimmäisestä pommituksesta oli kulunut kymmenen päivää, Neuvostoliitto pommitti Helsinkiä uudestaan helmikuun 16. ja 17. päivien välisenä yönä. Neuvostoliiton tavoitteena oli murtaa suomalaisten puolustustahto, pakottaa Suomi irtautumaan sodasta Saksan rinnalla ja suostumaan Neuvostoliiton rauhanehtoihin.

Toisen ilmapommituksen aikana George ei todennäköisesti ollut Helsingissä, vaan matkalla Savosta Hämeen Tervakoskelle. Propaganda-Aseveljet järjesti torstaina 17. helmikuuta Tervakosken seurahuoneella 93. asemiesillan.  Ensimmäinen tilaisuus oli klo 17 ja uusinta klo 19.30. Georgen lisäksi ohjelmaa suorittivat Birgit Kronström, Viljo Vesterinen, Viljo Immonen, Malmi Vilppula, Sylvelin Långholm-Bergman ja Uuno Montonen. Kuuluttajana toimi vänrikki Veikko Itkonen.

“Nyt se sitten on ollut se suuri hetki Tervakoskella: Asemiesilta! Suuri kunnia meidän pienelle paikkakunnallemme tämä tapaus kuulemma on ollut”, nimimerkki Yksi yleisöstä selosti Tervakosken Kaiussa. “Kiitos herra de Godzinskylle siitä. Koko torstai iltapäivä oli jo kuin juhlaa. Kun allekirjoittanut vielä työstä lähtiessään yritti varmistua tilaisuuden alkamisajasta, sai hän itsevarman vastauksen: onhan se lehdissä ja sanottiinhan se sitä paitsi radiossakin. - Niin - radiossa! Koko maailma nyt voi seurata Tervakosken Seurahuoneen tapahtumia tänä iltana. Salissa oli mikrofoneja siellä täällä ja suuret kovaääniset, oikein sellaiset suuren maailman ihmeet seisoivat kuin vahtisotilaat näyttämön kahden puolen. Salin ääriään myöten täynnä oleva yleisö tunsi nyt kerran myös istuvansa oikeassa asemiesillassa kaikkien kojeiden keskellä ja tosiaan täsmällisesti niin kuin tulee, astui jo radioteitse tuttu vänrikki Veikko Itkonen mikrofoonin eteen ja kuulutti 93. asemiesillan alkaneeksi. Kun sitten esirippu aukesi oli näyttämöllä Tervakosken mieskuoro ja orkesteri esiintymisvalmiina. Orkesteri kajauttikin tuttuun tyyliinsä alkajaisiksi Muistoja Pohjolasta, jonka jälkeen yhtiömme toimitusjohtaja piti puheen lähettäen pojillemme rintamalle varmasti mitä tervetulleimmat terveiset. Ei puuttunut juhlistamme kuuluisuuksiakaan. Filminäyttelijä Birgit Kronström lauloi meille erinomaisen temperamenttisesti pari laulua.”

Ilmoitus Tervakosken Kaiku -lehdessä 12. helmikuuta 1944. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Helmikuun 21. päivänä klo 18.05 radio soitti pikalevyiltä “iloisia lauluja”, joita Annikki Arni lauloi Georgen yhtyeen säestyksellä.

Tervakoskelta George jatkoi Tampereelle, missä paikallinen aseveliyhdistys järjesti Tampereen Teatterissa 22. helmikuuta Laskiais-murheentorjuntaillan eli Laskiaisilot. Tilaisuuksia oli jälleen kaksi, ensimmäinen alkoi klo 18.30 ja toinen klo 21.15. Esiintymässä olivat “äskettäin maailmalta kotiutunut” Harmony Sisters, Olavi Virta, Jorma Huttunen, Elsa Sylvestersson, Eugen Malmstén, Henry Theel, Lasse Pihlajamaa, Nisse Rinkama, Risto Teuro, Meidän poppoo, Sointu-Sepot sekä Georgen johtama suuri harmonikkapartio.

Seuraavana päivänä, 23. helmikuuta George esiintyi Tampereen Työväentalon ravintolassa samaisen aseveliyhdistyksen musiikki-illassa yhdessä Sointu-Seppojen, Risto Teuron, Eugen Malmsténin ja Lasse Pihlajamaan kanssa.

Torstaina 24. helmikuuta George oli jälleen Työväentalolla, mutta nyt konserttisalissa, missä Propaganda-Aseveljet järjesti 94. asemiesillan klo 19.30 ja klo 21.30. Esiintymässä olivat lisäksi Martta Kontula, Alfons Almi, Tauno Palo, Sylvi Salonen, Eino Hyyrynen, Elna Hellman, Nikke Vuolle, Liisa Hallaksen tanssiryhmä, Mieskuoro Laulajat, varusmiesorkesteri ja soittokunta sekä sotilaspoikakuoro. Kuuluttajana toimi vänrikki Viki Raaska.

HELSINGIN KOLMAS POMMITUS

Lauantaina 26. helmikuuta Martti Similän oli määrä johtaa Suomalaisessa Oopperassa Kreivitär Mariza, mutta esitys peruttiin. Seuraavana yönä 26.-27. helmikuuta Neuvostoliitto teki kolmannen massiivisen ilmapommituksen, jonka kohteena olivat Kotka, Raahe, Rovaniemi, Turku, Oulu, ja erityisesti Helsinki. Yliopiston päärakennukseen osui useita pommeja, jolloin vanhan puolen katto romahti ja suurin osa alkuperäisestä sisustuksesta tuhoutui. Juhlasali, kaupungin keskeinen konserttipaikka vaurioitui pahasti.

Helsingin yliopiston juhlasali pommituksen jälkeen helmikuussa 1944. Tiedemuseo Liekki / Yliopistohistoriallinen kokoelma / Georg von Wendt.

Myös Bulevardin oopperatalo joutui kärsimään pommituksista. Viimeiset ehjät ikkunat särkyivät, ja lasit paikattiin pahvilevyillä. Ilmasuojelu salli näytäntöjen järjestämiseen vain valoisana aikana, jolloin esitykset siirrettiin alkamaan lauantaisin ja sunnuntaisin kello 15. Jos tammikuussa Ooppera oli järjestänyt 20 esitystä, helmikuussa esityksiä oli puolet vähemmän, ja maaliskuussa enää seitsemän. Lipputulojen romahdettua Oopperan johtokunta irtisanoi taiteilijat maaliskuun lopulla.

Pommituksessa särkyneitä ikkunoita korvataan pahveilla Helsingissä helmikuussa 1944. Sotamuseo / Aavikko. 

KARKAUSTEMPAUS IMATRALLA

Kolmannen pommituksen aikaan George oli Imatralla, missä Yksikkö 3594 järjesti 26. helmikuuta elokuvateatteri Kinossa Karkaustempauksen ja toivekonsertin. George johti 18-miehistä orkesteria, jonka solisteina esiintyivät Olavi Virta, Usko Aro, Kalle Katajamaa, Uljas Viitasalo, Alvi Palho, Aarne Dolph, Ankka Lampinen ja korsuhanuristi Tauno Frantsi. Kuuluttajana toimi kersantti Kalle Patoluoto.

“Viime lauantaiksi oli yksikkö 3594 järjestänyt Imatran Kinoon karkaustempauksen, jonka istumapaikat olivat jo useita päiviä sitten loppuunmyydyt”, nimimerkki V kirjoitti Ylä-Vuoksessa. “Yksikön järjestämissä tempauksissa on aina ollut erikoisen hyvä ja monipuolinen ohjelma. Karkaustempaus ei millään tavoin ollut entisiä heikompi, vaikka ohjelmansuorittajissa ei karkauspäivän johdosta nähtykään yhtään näistä. Kaunisääniset naiset korvasi tällä kertaa kuulu Koskelan ajanvieteyhtye, joka lähes 20-miehisenä kapellimestari George de Godzinskyn johtamana aloitti illan voimakkaalla Coatesin marssilla Lontoon silta. Seuraavana kuultiin valssiketju operetista Mustalaisruhtinatar. Orkesterin erinomaisuus intoutti kapellimestarinkin johtamaan tuon paljon lauletun ja soitetun sikermän niin mainiosti, että eipä sitä usein kuulla. Hitaan foxin jälkeen alikersantti Olavi Virta lauloi kolme laulua oopperasta Carmen ja Lintukauppias sekä italialaisen kansanlaulun. Virran baritonista olemme aina pitäneet. Se ei ole millään tavoin muhkean laaja, mutta sen kauniimpi, joten lyylilliset laulut ovat hänelle erittäin sopivat, ja joita hän esiintymisissään enin käyttääkin. Tekstin lausunta hyvä."

"Tämän jälkeen vänrikki Usko Aro soitti viululla Fibichin Runoelman ja Kaludin Mustalaisvalssin. Vänrikki Aron jousi kulkee kauniisti ja sormet ottavat pahimmatkin asennot varmasti, viulu soi ja helisee käskijänsä kädessä voipa sanoa jopa mestarillisesti", Ylä-Vuoksi jatkoi.

"Iloisen ja hauskan baijerilaisen polkan esitti orkesteri repäisevällä vauhdilla vetopasuunasolistina “Ankka” Lampinen. Kapellimestari de Godzinsky soitti valssin Kaunis valhe ja riemukkaan Karkauspolkan orkesteri mukana. Meille vuoksenlaaksolaisille asemiesillastamme tunnettu sotamies Tauno Frantsi esitti huuliharppu- ja korsuhanurisooloja sillä frantsimaisella taituruudella ja leveydellä, johon vaan meidän Taunomme pystyy. Alvi Palho lauloi valssin elokuvasta Sumujen silta orkesterin säestämänä ja orkesteri soitti kapellimestari de Godzinskyn sovittamaan valssin Lumihiutaleita”, Ylä-Vuoksi selosti.

Ilmoitus Ylä-Vuoksessa 20. helmikuuta 1944. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

 “Karkaustempaus oli jälleen yksi niitä iltoja, joita tänne kaipaamme. Ohjelman valinta erinomainen. Vaativampikin korva sai musiikista omaa nautittavaisuutta ja sekin kuulija, joka tyytyy vähempään sai myöskin runsaasti osansa. Näin juuri pitääkin ohjelma tehdä. Se on sitä tasapuolisuutta, jota etenkin musiikissa tulee taidolla jakaa. Illan kuorman ja helteen kantoi jälleen kapellimestari George de Godzinsky, joka kaikki laulut säesti harmonikalla, koska pianoa ei nyt juhlaan saatu. Manageerina Alvi Palho on verraton.”

Seuraavana iltana, sunnuntaina 27. helmikuuta Karkaustempaus ja toivekonsertti toistettiin Vuoksenniskan seurojentalossa.

NEUVOSTOLIITON KOVAT RAUHANEHDOT

Keväällä 1944 Suomen tilanne oli vaikea. Jatkosotaa oli käyty kaksi ja puoli vuotta, ja sodankäynti oli juuttunut asemiinsa. Saksa vetäytyi itärintamalla. Näytti yhä selvemmältä, että se häviäisi sodan. Jo vuoden 1943 lopulla ylipäällikkö Mannerheim oli ilmoittanut maan hallitukselle, että sotilasjohto oli valmis rauhaan vaikka raskainkin ehdoin. 

Helmikuun pommitusten jälkeen valtioneuvos J.K. Paasikivi tunnusteli Neuvostoliiton Tukholman suurlähettilään Alexandra Kollontain välityksellä rauhanehtoja. Ehdot olivat Suomelle kovat; talvisodan jälkeisten rajojen lisäksi Suomen tuli luovuttaa Neuvostoliitolle Petsamo, katkaista suhteet Saksaan, ajaa saksalaiset joukot maasta, palauttaa Suomen oma armeija rauhanajan kokoonpanoon, ja maksaa sotakorvauksia 600 miljoonaa dollaria. 

Torstaina 2. maaliskuuta Suomen Tietotoimisto välitti tiedon Neuvostoliiton rauhanehdoista kansalaisille. Yleinen mielipide vastusti niihin suostumista. Sotatilanne oli ollut kauan muuttumaton ja vaikutti vakaalta. Suomen joukot olivat pitkällä Itä-Karjalassa. Aselepo- ja rauhanehtoihin suostumista pidettiin itsemurhana. 

KAKSI ASEMIESILTOJEN SUURTA SUOSIKKIA, GODZINSKY JA HAITARI

Samaisena torstaina 2. maaliskuuta Godzinsky oli Valkeakosken Työväentalolla, missä Propaganda-Aseveljet järjesti 95. asemiesillan. Tilaisuuksia oli jälleen kaksi, klo 19.30 ja klo 21.30. “Koko kansan suosikin”, Godzinskyn lisäksi esiintymässä olivat Kalle Ruusunen, Sylvelin Långholm, Maija-Liisa Pohjola, Aili Heickell ja Toivo Gerdt. Kuuluttajana toimi vänrikki Veikko Itkonen. 

Perinteiseen tapaan ohjelma käynnistyi fanfaarilla, reippaalla sotilassoitolla ja terveisillä rintamalla taisteleville valkeakoskelaisille.“Salintäyteinen yleisö seurasi herpaantumatomalla mielenkiinnolla vaihtelevaa ohjelmaa ja lähettämiensä terveisten perillemenoa”, Valkeakosken ja Sääksmäen Sanomat selosti. “Sitten astui esille kuuluttajan sanojen mukaan kaksi asemiesiltojen suurta suosikkia, Godzinsky ja haitari. Niistä unkarilaisista kansansävelmistä päätellen, joita saimme kuulla, ja varsinkin niitä seuranneista aplodeista päätellen, ei kuuluttaja puhunut liikoja.”

Perjantaina 10. maaliskuuta klo 21.40 Harmony Sisters lauloi radiossa Godzinskyn yhtyeen säestämänä. Georgen piti olla samaan aikaan Konservatoriolla säestämässä viipurilaista lausuntataiteilijaa Kaarlo Orjannetta, jonka ohjelmassa oli saksalaisen säveltäjän Max von Schillingsin melodraama Noidan laulu. Lausuntailta ei kuitenkaan toteutunut, vaan "siirrettiin toistaiseksi".

Seuraavana päivänä, lauantaina 11. maaliskuuta George esiintyi 12-miehisine orkestereineen Turun VPK-talolla Tähtiparaatissa nro 3. Tähtinä esiintyivät Harmony Sisters, Antti Koskinen, Vilho Parma, Pirkko Hurme ja Sävelpojat. Turun matkalle pääsi mukaan myös Georgen kihlattu Elisabeth Urbanowicz.

Maaliskuun 16. päivänä George oli Jyväskylässä, missä Propaganda-Aseveljet järjesti 96. asemiesillan. Sisä-Suomi -lehden nimimerkki Orvokki seurasi kenraaliharjoituksia Valtiontalon juhlasalissa: “Musiikkikapteeni Onni Palomäki arvostelee Fugan /Nils-Eric Fougstedt/ kanssa, kun George de Godzinsky johtaa ja sanoo useammin kuin kerran: “Otetaanpas vielä uudestaan - siinä on fermaatti ym. jne.” Jorma Huttunen huutaa kohti seinää aukoakseen kurkkuaan ja harjoitusten aikana. Hän säästää ääntään laulamatta juuri korkeita kohtia. Kuopion varuskunnan soittokunta tottelee johtajaansa, musiikkikapteeni Palomäkeä ainakin yhtä hyvin kuin paikallisin siviilivoimin täydennetty asemiesorkesteri Godzinskyään.” Illalla kuuluttajana toimi kreivi Carl-Erik Creutz.

SUOMI HYLKÄÄ RAUHANEHDOT

Maaliskuun 17. päivänä Suomi ilmoitti hylkäävänsä Neuvostoliiton rauhanehdotuksen. Maassa oli 200 000 saksalaista sotilasta, joiden ajaminen pois yhtä aikaa oman armeijan kotiuttamisen kanssa oli liian vaarallista. Pelättiin kahden rintaman sotaa, ja sitä, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen.

Samana iltana, 17. maaliskuuta George ja Viljo Immonen esiintyivät asemiesillassa Äänekosken VPK-talolla. George esitti sekä “vakavampaa taidemusiikkia” että harmonikkasooloja, ja Immonen lauloi yksinlauluja ja soitti kitaraa. Väliaikaa seurasi taiteilijoiden yhteinen toivekonsertti. Keskisuomalainen kuvasi iltaa “kaikin puolin onnistuneeksi”.

George de Godzinsky Laatokan puolustajien asevelilehti Aallokkaassa nro 6 ensimmäinen maaliskuuta 1944. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

 LAATOKAN PUOLUSTAJIEN ASEMIESILLAT

Maaliskuun 24.-26. päivinä Laatokan puolustajat järjesti useita asemiesiltoja Sortavalassa, Käkisalmessa, Huuhanmäellä ja Lahdenpohjassa. Tähtiparaatiin kuuluivat George de Godzinsky, Inga Laure, Erkki Eirto, Sointu Kouvo, Birgit Kronström, Pentti Viljanen, Siiri Angerkoski ja Toppo Elonperä, haitaripartio, Laatokan yhtyneet kuorot ja I prikaatin soittokunta johtajinaan musiikkikapteeni Särkilahti ja vänrikki Harju. Sortavalan asemiesilta lauantaina 25. maaliskuuta radioitiin suorana Sortavalan ja Äänislinnan radioasemien kautta. Sunnuntaina Lahdenpohjan Veljeskinossa järjestettiin kaksi peräkkäistä konserttia, klo 18 ja klo 20.15.

Laatokan puolustajien asevelilehti Aallokas nro 6 kertoi asemiesiltojen ohjelman 1. maaliskuuta 1944. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Yhdistetty haitaripartio esiintyy Laatokan puolustajien tähti-asemiesillasta Sortavalassa 25. maaliskuuta 1944. Sotamuseo / Luutnantti Pekka Kyytinen.

Asemieskuoro esiintyy Laatokan puolustajien tähti-asemiesillasta Sortavalassa 25. maaliskuuta 1944. Sotamuseo / Luutnantti Pekka Kyytinen.

Torstaina 30. maaliskuuta George esiintyi Propaganda-Aseveljien 98. asemiesillassa Paimion Tiilintuvassa. Ohjelmassa oli suorittamassa kaikkiaan 80 esiintyjää, mukana A.Aimo, Sylvelin Långholm, Thure Bahne, Siiri Angerkoski, Lucia Nifontova, Alexander Saxelin, Irma Nissinen, Helsingin varuskunnan soittokunta johtajanaan musiikkikapteeni Artturi Rope, asemieskuoro Soturit johtajanaan luutnantti Antero Viirre sekä Georgen johtama asemieskuoro. Kuuluttaja toimi vänrikki Veikko Itkonen.

Aprillipäivänä 1. huhtikuuta George ehti jo toisen kerran kevään aikana Hämeen Tervakoskelle, missä Sotakummivaliokunta piti Seurahuoneella juhlailtamat. Torvisoiton, tervehdysten ja juhlaesitelmän jälkeen ohjelmassa seurasi Ella Erosen lausuntaa, Georgen piano- ja hanuriesityksiä, viulusooloja, yksin- ja yhteislaulua sekä Martti Turusen johtamien Laulumiesten ja Tervakosken mieskuoron esityksiä.

KIRJEENVAIHTO ANNIKKI VUOKNIEMEN KANSSA JATKUU

Georgen ystävyys ja yhteydenpito imatralaisen Annikki Vuokniemen kanssa jatkui keväällä 1944. Todennäköisesti he olivat tavanneet helmikuun lopulla Georgen vieraillessa Imatralla Karkaustempauksessa. Huhtikuun 2. päivänä Annikki lähetti Georgelle kortin, jossa odotti tätä käymään Imatralla ja myös äänilevyä, jolla Birgit Kronström ja Tauno Palo lauloivat duettona Godzinskyn säveltämän valssin Pikku Annikki. Annikin 11. huhtikuuta päivätystä kortista voi päätellä, että George oli vastannut Annikille ja kertonut sairastelleensa.

Annikki Vuokniemen kortti Imatran Kaukopäästä Georgelle Helsinkiin 2. huhtikuuta 1944. Godzinskyn perhearkisto.

Annikin kortti Georgelle 11. huhtikuuta 1944. Godzinskyn perhearkisto.

Imatralaisen Annikki Vuokniemen ja Georgen rakkaus vaihtui ystävyydeksi ja jatkui keväällä 1944. Godzinskyn perhearkisto. 

Huhtikuun puolivälissä George matkusti Rovaniemelle, missä 13. huhtikuuta järjestettiin Propaganda-Aseveljien 99. asemiesilta saksalaisten rakentamassa Das Haus der Kameradschaftissa eli Toveruuden talossa. Georgen lisäksi tilaisuudessa esiintyivät iskelmälaulaja Ingegerd Ullstedt, Anna Mutanen, Erkki Eirto, Birgit Kronström, harmonikkamestari Onni Laihanen, Siiri Angerkoski ja Toppo Elonperä sekä asemieskuoro ja soittokunta. Kapellimestareina toimivat Obermusikmeister Leinweber, luutnantti Nils-Eric Fougstedt ja vääpeli A. Höglund.

 

Asemiesillan nro 99 ohjelma Aseveli-lehdessä 6. huhtikuuta 1944. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Huhtikuun 23. päivänä klo 21.35 radiossa soi musiikkiohjelma Kevättä ja rakastuneita sydämiä. Pikalevyiltä kootussa lähetyksessä esiintyi Harmony Sisters Georgen yhtyeen säestyksellä.

Huhtikuun 29. päivänä George ehti Kuopioon kevään aikana jo toisen kerran, kun hän esiintyi Seurahuoneella ja Lottahovissa Suomen Sisun iloisissa vappujuhlissa. Muita esiintyjiä olivat Olavi Virta, Julius Sundman, W. Belaieff, Onni Palomäen yhtye, Reippaan naisvoimistelijat ja Rytmi-orkesteri.

"HAUSKA MIES TUO GODZINSKY"

Toukokuun 3. päivänä George säesti Töölössä Suojeluskuntatalon juhlasalissa chansoneja laulavaa Annikki Arnia. Ohjelmassa oli muun muassa Milllöcker-Mackebenin Es ist die grosse Frage, Norbert Schulzen Drei rote rosen ja Heimweh, Ralph Benatzkyn Une demoiselle ja Wieniläiskuva, Delettren Mitt rendez-vous, Eisbrennerin Romanze on Moll, ja Zinkin Es fährt ein Schiff. Lisäksi George soitti omia soolonumeroitaan.

Laulajatar Annikki Arni 1940-luvulla. Museovirasto.

Chanson-ilta nousi puheenaiheeksi kolme viikkoa myöhemmin Annikki Arnin konsertoidessa Rovaniemellä. “Annikki Arnin chanson-ilta oli todellinen menestys Helsingissä. Yleisö oli haltioissaan ja kukkia tuli oikein satamalla”, pianisti Irma Ruuskanen kertoi Rovaniemi-lehden haastattelussa. Kun kävi ilmi, että Helsingissä säestäjänä oli ollut Godzinsky, Arni lisäsi: “Hänen kanssaan olenkin antanut monta konserttia, ja hän on seurannut kiertueilla mukanani. Hauska mies tuo Godzinsky. Aina hän matkoilla ensimmäiseksi tutkii veturinnumeroja ja matkalukemiseksi hänellä on Turisti, jonka hän osaa kannesta kanteen.” 

Annikki Arni kertoi myös, kuinka he Georgen kanssa hankkivat uusia nuotteja: “Aika vaikeata on nykyään saada sopivia lauluja ohjelmaan, kun nuoteista on niin suuri puute. Usein kuuntelemme yhdessä Godzinskyn kanssa vieraita radioasemia ja sitten Godzinsky kirjoittaa nopeasti nuotit korvakuulon mukaan. Eikä sanoista ole lainkaan helppoa saada aina selvää. Joskus, kun sitten saa nuotit käsiinsä, on oikein jännittävää nähdä onko sanoista saanut selvän.”

Toukokuun 5. päivänä klo 17 radio lähetti Ajanvietekonsertin, jossa Bror-Erik Lybäck lauloi Godzinskyn ja saksofoni- ja klarinettiseitsikon säestyksellä.

KEVÄTILOA-KIERTUE KÄYNNISTYY TAMMISAARESTA

Toukokuun alussa käynnistyi Georgen, Harmony Sistersin, ja Viljo Immosen kahden viikon Kevätiloa-kiertue. Konsertin ensimmäinen puolisko sisälsi taide- ja ajanvietemusiikkia, ja väliajan jälkeen oli yleisön toiveiden vuoro. Harmony Sisters lauloi kevyttä klassista kuten Enrico Tosellin Serenatan, Fritz Kreislerin Liebesleidin, Luigi Arditin Il bacion, ja Georgen sovittaman sikermän Straussin valsseja. Ohjelmassa oli myös suomalaisia kansanlauluja, saksalaisia schlaagereita kuten Peter Kreuderin Ein Glück dass mann sich so verlieben kann, ja äänilevyiltä tuttuja kotimaisia iskelmiä, sellaisia kuin Lumihiutaleita ja Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. George säesti pianolla ja harmonikalla ja soitti soolonumeroita kuten Franz Lisztin Unkarilaisen rapsodian nro 1. Immonen soitti kitaraa ja lauloi tangon Rukous ja valssin Hyv’ yötä. George ja Immonen esittivät harmonikalla ja kitaralla muun muassa kappaleet Kaksi kitaraa ja La Cumparcita.

Harmony Sisters ja siskosten äiti Ester Valtonen 1943. Museovirasto / Valokuva Oy Kolmio.

Harmony Sisters tutkii Hopeapeiliä 1943. Museovirasto / Valokuva Oy Kolmio.

Kevätiloa-kiertueen ensimmäiset kaksi konserttia pidettiin 5. toukokuuta Tammisaaren kansakoululla. Alku ei luvannut hyvää. Varhaiseen konserttiin tuli 160 kuulijaa, ja myöhäiseen 90. Paikalla olleen Västra Nylandin toimittajan mielestä lippujen hinnat olivat liian korkeat, Harmony Sisters olisi tarvinnut mikrofonit, ja “Immonen olisi voinut jättää laulamatta”.

PORIIN JA TAMPEREELLE 

Tammisaaresta kiertue jatkui Porin teatteriin, missä esiinnyttiin 9. toukokuuta. Seuraavana päivänä 10. toukokuuta oltiin Tampereella, missä yleisöä oli vain puoli salillista. Näytti siltä, ettei kiertue saavuttaisi taloudellisia tavoitteita.   

“Musiikkiyhtye johon kuuluu 3 Harmony Sisters (laulu), George de Godzinsky (piano) ja Viljo Immonen (kitara) esiintyi eilen konserttisalissa pääasiassa nykyaikaista ajanviete- mutta myös osaksi klassista taidemusiikkia sisältävin ohjelmiin", Kansan Lehden nimimerkki J.S. arvioi jälkeenpäin. 

"Herttaiset neitoset lauloivat välittömällä elämänilolla, heillä on kullakin sangen kaunis, hyvin trimmattu ja voivuttavan sentimentaaliseen värisävyyn viritetty ääni. Se tuo esityksiin aavistuksen mannermaista kabaree-tuntua ja sopii nykyaikaiseen iskelmämusiikkiin, mutta näin verhottuna on vähemmän sovelias Tosellin triona laulettuun kuuluun serenadiin tai Arditin Suuteloon, jonka seurueen sopraano muuten hyvin esitti. Ansio on, että kaikkien ääni on hiottu samansävyiseksi ja että laulu muutenkin on nasevaa ja yhtenäisen notkeata. Eräänlaisena koketteria-eleenä pidän sitä, että edellä mainitut, Straussin valssisarja ja monet iskelmät laulettiin vieraskielisinä, vaikka suomenkielisiä tekstejä on kyllä saatavissa. Tekstinkäsittely ansaitsee muuten kaiken kiitoksen”, J.S. jatkoi. 

“George de Godzinskyn pianistisia ominaisuuksia ei tarvitse luetella, hän on tarpeen tullen klaveeriakrobaatti korkeinta luokkaa, mutta pystyy vakavaankin. Sävelketju Kreuderin sävellyksistä, Grothen Harhakuvia ym. olivat taitonäytteitä, mutta Chopinin musiikki foxina on melkein liian paksua ajanvieteohjelmassakin. Herra Godzinsky hoiteli lisäksi säestystehtävät, myöskin harmonikalla, joka sekin näyttää tottelevan häntä sangen herkästi. Viljo Immonen käsitteli kitaraansa kelpo tavalla, mitään kummempaa kuitenkaan ilmaisematta. Kuulijoita ei ollut kuin puoli huonetta, mutta ne sitä innostuneempia, varsinkin loppupuolella”, J.S. päätti arvostelunsa.

VAASAAN

Tampereen jälkeen seuraava esiintyminen oli Vaasassa 12. toukokuuta. Vaasa-lehden nimimerkki Lirkku tapasi taiteilijat haastattelun merkeissä. “Pikku Kilpikonnan ruusujen koristaman pöydän ääressä istui eilen aamupäivällä iloinen seurue. Yksi ja toinen taisi salin puolelta uteliaana kurkistaa sisään - yleensähän eivät täysjärkiset ihmiset edes keväällä ja auringonpaisteella mene kello 11.00 aikaan arkiaamuna ravintolaan nauramaan, mutta syy tähän pieneen tavattomuuteen selveni vaasalaisillekin nopealla silmäyksellä. Näkyi nimittäin Georges de Godzinskyn etelämaalainen profiili ja kolmen Harmony Sistersin liehuvat vaaleat kiharat. Sitten kuului joukkoon vielä kitaramestari Viljo Immonen, nuorimman sistersin vappuna kiinnitetty aviomies ynnä alle painettu nimimerkki. Kupit kilahtelivat, aurinkoraita kiilsi kannun metallikyljessä ja Godzinskyn North State’istä kiemurteli ohut sininen savu kohti kattoa.”

“Veera, Maire ja Raija Valtonen - Harmony Sistersit porvarilliselta nimeltään - ovat aivan tavallisia, luonnollisia ja vilkkaita nuoria naisia. Rakastavat matkustamista, puhuvat kernaasti elokuvista, musiikista ja ruoanlaitosta, laulavat oman intonsa iloksi eivätkä ole ensinkään niin toistensa näköisiä ja kaltaisia kuin mitä aluksi luulisi", Lirkku selosti. "Maire esimerkiksi on pienen pienen pojanpalleron äiti ja rouva Ojonen, lisäksi siviiliammatiltaan mainospiirtäjä ja hän kantaa Euroopan matkoillakin sivellintä matkalaukussaan. Raija ottaa vakavasti musiikkiopinnot, laulaa koloratuuria, valmistautuu tarmolla omaan konserttiin ja on täydestä sydämestään pikku rouva Avellan - tummakiharainen aviomies on tietysti pöydän toisella puolella, sillä häistähän ei ole kulunut enempää kuin parisen viikkoa. Veralla on hieno, säännöllinen profiili, lujat, käytännölliset kädet, jotka nytkin ovat pienen korjaustyön kimpussa, ja arvostelukykyä, johon sisaret suhtautuvat ilmeisellä kunnioituksella."  

“Miten kummassa te keksitte tuollaisen erikoisen laulutyyliin?” Lirkku kysyi. “Amerikkalaisista filmeistä tietysti”, Maire huudahti. “Me niin kuin kaikki muutkin Suomen koulutytöt, olimme täynnä elokuvaintoa ja kotiin tultua tapasimme muistella kuulemiamme säveliä. Veran mieleen oli tarttunut joku kohta, Raijan mieleen toinen ja lopuksi me innostuimme improvisoimaan koko jutun kolmiääniseksi.”

“Pian tulivat heidän elämäänsä valmiit kolmiääniset nuotit, tuli Georges de Godzinsky Viipurissa hotellissa Knut Possen hississä ja vihdoin tuli maine. Radioherrat keksivät nimen. Harmony Sisters, sillä laulut etupäässä olivat englanninkielisiä schlagereita, ja vaikka sisarusten ohjelmisto nyt onkin kuusikielinen niin onpa vaikea mennä vaihtamaan toiseksi tunnettua nimeä. Saksassa he tosin olivat vain aivan yksinkertaisesti Geschwister Waltonen. Mairella on kokonainen pinkka kuvia tuolta puolitoista vuotta kestäneeltä kiertueelta. Ja yhtä ihastuneena kuin mitkä nuoret tytöt hyvänsä, he näyttävät kamerakuvia Wartburgista, Sanssoucista, Potsdamista, Wienistä." Siskokset kertoivat Lirkulle seikkailuistaan täyteenahdetuissa saksalaisissa junissa.

“Mitä teistä muuten Saksassa sanottiin?” Lirkku uteli. “Ihmeteltiin sitä, että tosiaankin olemme sisaruksia ja että Raijala on soprano, Veralla mezzosopraano ja minulla altto” Maire vastasi.

ONNELLINEN SULHASMIES 

“Georges de Godzinsky on aivan omalaatuisensa herrasmies. Hän on ensiksikin syntyperältään puolalais-tshekkiläis-ranskalais-unkarilais-hollantilais-ukrainalaista syntyperää, on nähnyt päivänvalon Pietarissa ja kasvanut Suomessa”, Lirkku selosti. 

“Vakinaiselta ammatiltaan hän on elokuvamusiikin säveltäjä, on viimeiset kaksi vuotta matkustanut ympäri Suomea Propaganda-Aseveljien palveluksessa sekä harrastaa sivutoimenaan rautateiden aikatauluja, valokuvausta ja pyöräilyä. Kaiken lisäksi hän kertoo olevansa tällä hetkellä erittäin onnellisesti kihloissa Suomessa syntyneen puolattaren kanssa.”

Tuntematon sotilas, Harmony Sisters ja Georgen kihlattu Elisabeth Urbanowicz. Kuva on otettu mahdollisesti toukokuussa 1944 Kevätiloa-kiertueen aikana. Godzinskyn perhearkisto.

KOKKOLAAN JA KUOPIOON 

Toukokuun 13. päivänä esiinnyttiin Kokkolan Vartiolinnassa, missä korkeista lipunhinnoista huolimatta sali oli täynnä viimeistä paikkaa myöten ja yleisö ihastuksissaan.

Myös Kuopion Työväentalo oli 15. toukokuuta molemmissa konserteissa melkein täynnä. “Hauskan näköinen vaalea sisaruskolmikko lauloi, hymyili ja valloitti kuulijansa. George de Godzinskyn, joka muuten soitti pianoa ja haitaria yhtä rutinoidusti, loistavalla säestyksellä he lauloivat Kreuderin Serenaadin, sikermän suomalaisia kansanlauluja, saksalaisia schlaagereita ja monta äänilevyltä tuttua kotimaista iskelmää niin kuin Lumihiutaleita ja Sulle salaisuuden kertoa mä voisin”, sanomalehti Savon nimimerkki T-1 kirjoitti. 

“Väliajan jälkeen suoritettu ohjelma olikin kokonaan toivomuskonserttia, jolloin muun muassa temperamenttinen de Godzinsky soitti klassillisen Brahmsin Unkarilaisen tanssinumeron 1. Yleensä melkoisen kevytohjelmallinen konsertti vastasi yleisön makua runsaista, lämpimistä suosionosoituksista päätellen", T-1 päätti arvostelunsa.

SISKOSTEN VANHAAN KOTIKAUPUNKIIN KOTKAAN

Kevätiloa-kiertueen viimeinen etappi oli siskosten vanha kotikaupunki Kotka. Konsertit Kotkan Suojeluskuntatalossa pidettiin 19. toukokuuta. “Sisaruksia tervehdittiin ja heidän esityksensä palkittiin raikuvin aplodein. Ohjelmassa oli kauniita ajanvietesävellyksiä, joista varsinkin Tocellin Serenata ja Godzinskyn sovittama ketju Straussin valsseja ja eräät tunnetut iskelmät esitettiin erittäin kauniisti”, Eteenpäin-lehden nimimerkki O.V. kirjoitti. 

“Sisarusten äänet ovat viime kuulemalta yhä parantuneet ja soolosuorituksetkin todistivat kehityksen olleen myönteistä. Tämän iltaiseen konserttiin sopi mainiosti tapa, että yleisö sai kuulla toivesävellyksiään, joista varsinkin Griegin Solveigin laulun herra Godzinsky soitti erinomaisen herkästi ja kauniisti. On ilahduttavaa, että esittävät taiteilijat rohkenevat tulla tänne pommitusrintamallallekin tuomaan virkistystä ja vaihtelua. Tästä kiitos entisille kotkalaisille sisaruksille", Eteenpäin kirjoitti. Jälkeenpäin Kevätiloa-kiertue tuotti taiteilijoille pettymyksen. "Tulot olivat pieniä", Harmony Sistersin Vera totesi kiertueen taloudellisesta menestyksestä myöhemmin.

Samana iltana 19. toukokuuta klo 21.20 radiossa kuultiin Ajanvietekonsertti, jossa Georgen kanssa esiintyivät viulisti Toivo Salovuori, kitaristi Helge Pahlman sekä harmonikkataiteilija Viljo Vesterinen solistiyhtyeineen.

Toukokuun 22. päivänä klo 20 Malmi Vilppula ja Olavi Virta ja Georgen solistiyhtye esiintyivät radiossa otsikolla Säveliä kesän kynnyksellä.

KLARINETTI- JA SAKSOFONIVIRTUOOSI MATTI RAJULAN KUOLEMA 

Toukokuun 24. päivänä levisi suru-uutinen Radio-orkesterin sooloklarinetistin ja saksofonivirtuoosin Matti Rajulan kuolemasta. Godzinskylle Rajula oli läheinen, ihailtu muusikkotoveri.

Uutinen Matti Rajulan kuolemasta Helsingin Sanomissa 28. toukokuuta 1944. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Talvisodan syttyessä kivääriampujaksi koulutettu Rajula oli saanut monien Radio-orkesterin soittajien tavoin kutsun armeijaan. Ylikapellimestari Toivo Haapanen oli kuitenkin vedonnut sooloklarinetistinsa puolesta, ja Rajula oli vapautettu palveluksesta.

Jatkosodan sytyttyä alikersantti Rajula oli sijoitettiu Nikke Pärmin johtamaan erillispataljoonaan. Vapaaehtoisista vangeista ja turvasäilöön teljetyistä kommunisteista koottu pahamainen Musta nuoli -pataljoona oli lähetetty etulinjaan keskelle vihollisen tykistökeskitystä.

Rajula ei pärjännyt rintamalla, hän eksyi metsiin eikä kestänyt raskaita marsseja. Lokakuun lopulla 1941 Semsjärven kylän valtauksen jälkeen hän sairastui. Hänet lähetettiin Joensuun sotasairaalan hermotautiosaston kautta toipumaan Helsinkiin.

Rajula vapautettiin palveluksesta 21. marraskuuta 1941, minkä jälkeen hän palasi Yleisradioon. Radio-orkesterin lisäksi Rajula muun muassa soitti Helsingin kaupunginorkesterin solistina ja viihdytti Propaganda-Aseveljien asemiesilloissa.

Toukokuun alussa 1944 Rajula sai Puolustusvoimilta pelkäämänsä kirjeen. Hänen asiakirjoihinsa oli merkitty liikekannallepano 15. toukokuuta. Joutuminen uudelleen rintamalle sai hänet suunniltaan. Rajula ilmoittautui Kaivopuistossa sijaitsevaan yksityiseen Salus-sairaalaan. Toukokuun 24. päivänä hän hyppäsi sairaalan ylätasanteelta. Matti Rajula oli kuollessaan 39-vuotias.

KEVÄISIÄ SÄVELIÄ

Toukokuun 25. päivänä Helsingin Messuhallissa järjestettiin Propaganda-Aseveljien 104. asemiesilta. Esiintymässä olivat Malmi Vilppula, Olavi Virta, Georg Malmstén, Viljo Vesterinen, Antti Koskinen, Leo Lähteenmäki, N. Jussila & V. Virtanen, Steppitytöt, Invenius & Hämeensalo, Helsingin varuskunnan soittokunta Artturi Ropen johdolla, Godzinsky orkestereineen, asemieskuoro ja tamperelainen halkoksylofonisti Ilmo Meloma. Kuuluttaja toimi vänrikki Veikko Itkonen. Yleisöä kehotettiin “ottamaan kirjapaketti pojille mukaan Messuhalliin tullessanne!”

Toukokuun 27. päivänä klo 18.30 radio lähetti Puolustusvoimain ohjelmaa. Georgen yhtye soitti ajanvietemusiikkia otsikolla Keväisiä säveliä.

Lue seuraavaksi Jatkosota touko-heinäkuu 1944: George Suomalaisen Oopperan Kreivitär Mariza -kiertueen pianistina

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

FORTSÄTTNINGSKRIGET FEBRUARI-MAJ 1944: BOMBNINGAR, SOLDATKVÄLLAR OCH TURNÉN VÅRGLÄDJE

Dragspelspatrullen uppträder vid Ladogaförsvararnas stjärn-soldatkväll i Sordavala den 25 mars 1944. George de Godzinsky med sitt dragspel i mörk kostym i förgrunden. Krigsmuseet / Löjtnant Pekka Kyytinen.

Suomeksi

Tisdag kväll den 8 februari 1944 var det meningen att George de Godzinsky skulle ackompanjera cellisten Harry Sikström i Konservatoriets sal. Programmet för debutkonserten innehöll bland annat Francesco Maria Veracinis sonat och Camille Saint-Saëns a-moll-cellokonsert.

HELSINGFORS FÖRSTA BOMBARDEMANG
I samma dags Helsingin Sanomat publicerades dock ett meddelande om att konserten flyttas. Orsaken till inställelsen var det massiva luftbombardemanget mot Helsingfors natten mellan söndag och måndag den 6–7 februari.

Vid luftbombardemanget den 6 februari 1944 fick Sovjetunionens eget legationshus en fullträff och förstördes helt. Legationen låg vid Bulevarden mittemot Finska Operan. Krigsmuseet / Aavikko.

Fazers konsertbyrås betalda annons i Helsingin Sanomat den 8 februari 1944. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Helsingin Sanomats framsida den 7 februari 1944. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Ett par dagar senare, den 10 februari, var George redan i Haapajärvi i Norra Österbotten, där Propaganda-Aseveljet (Propaganda-Vapenbröderna) arrangerade den 92:a soldatkvällen. Det första tillfället började i Skyddskårens biograf kl. 19.30 och det andra kl. 21.30. De uppträdande var Thure Bahne, Aino Ryti, Vera och Raija från Harmony Sisters – den mellersta systern Maire, som vigts på första maj, hade fått en pojke den 29 januari – Fanni Halonen, Erkki Koivisto, Loistovuori och K:nit, Kuopio garnisons musikkår under ledning av Onni Palomäki samt soldatorkestern ledd av Godzinsky. Konferencier var översergeant Carl-Erik Creutz.

Annons för den 92:a soldatkvällen i tidningen Kalajokilaakso den 5 februari 1944. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv..

Från Haapajärvi fortsatte George till Kuopio, där Kuopion Invaliidi ry. (Kuopio Invalider rf.) arrangerade en Stjärnparad på lördagen den 12 februari i Arbetarhuset kl. 19 och kl. 21. Förutom George uppträdde Tauno Palo, Lea Joutseno, dansparet Orvokki Siponen och Klaus Salin, Jorma Huttunen, Aino Ryti, Sylva Rossi, Toivo Gerdt, sergeant Toivo Alajärvi, Talikkalas elitgymnaster, Garnisonsmusikkåren samt musikkapten Onni Palomäkis ensemble.

Annons för Stjärnparaden i tidningen Savon Työmies den 6 februari 1944. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Följande dag, kl. 13.20  ackompanjerade George sångerskan Aino Räty i radions studio i Kuopio, varefter stjärnparaden, med undantag för Jorma Huttunen, gav konsert på hotell Atlas.

HELSINGFORS ANDRA BOMBARDEMANG

Tio dagar efter det första bombardemanget bombade Sovjetunionen Helsingfors på nytt natten mellan den 16 och 17 februari. Sovjetunionens mål var att bryta finländarnas försvarsvilja, tvinga Finland att lösgöra sig från kriget vid Tysklands sida och gå med på Sovjetunionens fredsvillkor. Under det andra luftbombardemanget var George sannolikt inte i Helsingfors, utan på väg från Savolax till Tervakoski i Tavastland. Propaganda-Aseveljet arrangerade den 93:e soldatkvällen torsdagen den 17 februari på Tervakoski societetshus. Det första tillfället var kl. 17 och reprisen kl. 19.30. Förutom George medverkade Birgit Kronström, Viljo Vesterinen, Viljo Immonen, Malmi Vilppula, Sylvelin Långholm-Bergman och Uuno Montonen. Konferencier var fänrik Veikko Itkonen.

”Nu har den då varit här, den stora stunden i Tervakoski: Soldatkvällen! Denna händelse lär ha varit en stor ära för vår lilla ort”, förklarade signaturen En ur publiken i Tervakosken Kaiku. ”Tack till herr de Godzinsky för det. Hela torsdagseftermiddagen var redan som en fest. När undertecknad vid arbetets slut ännu försökte försäkra sig om starttiden, fick han ett självsäkert svar: det står ju i tidningarna och det sades dessutom i radion. – Ja – i radion! Hela världen kan nu följa händelserna på Tervakoski Societetshus i kväll. I salen fanns mikrofoner här och var och stora högtalare, riktiga världsunika underverk stod som vaktposter på båda sidor om scenen. Publiken, som fyllde salen till bristningsgränsen, kände för en gångs skull att de satt i en riktig soldatkväll mitt bland alla apparater, och precis så punktligt som det ska vara, steg den via radion redan bekante fänriken Veikko Itkonen fram till mikrofonen och utropade den 93:e soldatkvällen som påbörjad. När ridån sedan gick upp stod Tervakoski manskör och orkester redo på scenen. Orkester stämde i på sitt bekanta vis som inledning med Muistoja Pohjolasta, varefter vårt bolags verkställande direktör höll ett tal och sände våra pojkar vid fronten sannerligen de mest välkomna hälsningar. Det saknades inte kändisar på vår fest heller. Filmskådespelerskan Birgit Kronström sjöng ett par sånger för oss med utmärkt temperament.”

Annons i tidningen Tervakosken Kaiku den 12 februari 1944. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Den 21 februari kl. 18.05 spelade radion från snabbgraverade skivor ”glada sånger”, som Annikki Arni sjöng till ackompanjemang av Georges ensemble. Från Tervakoski fortsatte George till Tammerfors, där den lokala vapenbrödraföreningen arrangerade en ”Fastlags-bekymmerstvivlar-kväll” eller Fastlagsfröjd på Tammerfors Teater den 22 februari. Det var återigen två tillfällen, det första började kl. 18.30 och det andra kl. 21.15. Medverkande var de ”nyligen från världen hemkomna” Harmony Sisters, Olavi Virta, Jorma Huttunen, Elsa Sylvestersson, Eugen Malmstén, Henry Theel, Lasse Pihlajamaa, Nisse Rinkama, Risto Teuro, Meidän poppoo, Sointu-Sepot samt en stor dragspelspatrull ledd av George.

Följande dag, den 23 februari, uppträdde George i restaurangen i Tammerfors Arbetarhus vid samma vapenbrödraförenings musikkväll tillsammans med Sointu-Sepot, Risto Teuro, Eugen Malmstén och Lasse Pihlajamaa.

Torsdagen den 24 februari var George återigen i Arbetarhuset, men nu i konsertsalen, där Propaganda-Aseveljet arrangerade den 94:e soldatkvällen kl. 19.30 och kl. 21.30. Medverkande var dessutom Martta Kontula, Alfons Almi, Tauno Palo, Sylvi Salonen, Eino Hyyrynen, Elna Hellman, Nikke Vuolle, Liisa Hallas dansgrupp, Manskören Laulajat, en värnpliktsorkester och musikkår samt en soldatpojkekör. Konferencier var fänrik Viki Raaska.

HELSINGFORS TREDJE BOMBARDEMANG

Lördagen den 26 februari var det meningen att Martti Similä skulle dirigera Grevinnan Mariza på Finska Operan, men föreställningen ställdes in. Följande natt, den 26–27 februari, genomförde Sovjetunionen ett tredje massivt luftbombardemang, vars mål var Kotka, Brahestad, Rovaniemi, Åbo, Uleåborg och i synnerhet Helsingfors. Universitetets huvudbyggnad träffades av flera bomber, varvid taket på den gamla delen rasade in och största delen av den ursprungliga inredningen förstördes. Solennitetssalen, stadens centrala konsertplats, skadades svårt.

Helsingfors universitets solennitetssal efter bombardemanget i februari 1944. Vetenskapsmuseet Liekki / Universitetshistoriska samlingen / Georg von Wendt.

Även operahuset vid Bulevarden fick lida av bombardemangen. De sista hela fönstren krossades och glasen ersattes med pappskivor. Luftvärnet tillät endast föreställningar under den ljusa tiden, varför föreställningarna flyttades till att börja kl. 15 på lördagar och söndagar. Om Operan i januari hade arrangerat 20 föreställningar, var de i februari hälften så många, och i mars endast sju. Efter att biljettintäkterna rasat sa Operans styrelse upp konstnärerna i slutet av mars.

Fönster som krossats under bombardemanget ersätts med papp i Helsingfors i februari 1944. Krigsmuseet / Aavikko. 

SKOTTÅRS-UPPTÅG I IMATRA

Vid tiden för det tredje bombardemanget var George i Imatra, där Enhet 3594 den 26 februari arrangerade ett ”Skottårs-upptåg” (Karkaustempaus) och en önskekonsert i biografen Kino. George ledde en orkester på 18 man, vars solister var Olavi Virta, Usko Aro, Kalle Katajamaa, Uljas Viitasalo, Alvi Palho, Aarne Dolph, Ankka Lampinen och korsudragspelaren Tauno Frantsi. Konferencier var sergeant Kalle Patoluoto.

”Till i lördags hade enhet 3594 arrangerat ett skottårs-upptåg i Kino i Imatra, vars sittplatser redan för flera dagar sedan var slutsålda”, skrev signaturen V i Ylä-Vuoksi. ”De upptåg som enheten arrangerat har alltid haft ett speciellt bra och mångsidigt program. Skottårs-upptåget var på intet sätt sämre än de tidigare, även om inga damer syntes bland de uppträdande på grund av skottdagen. De vackra kvinnostämmorna ersattes denna gång av den berömda Koskela-underhållningsensemblen, som med nästan 20 man under ledning av kapellmästare George de Godzinsky inledde kvällen med Coates kraftfulla marsch London Bridge. Därefter hördes en vals-kedja ur operetten Csárdásfurstinnan. Orkesterns förträfflighet inspirerade även kapellmästaren att leda detta ofta sjungna och spelade potpurri så strålande att man sällan hör på maken. Efter en långsam fox sjöng undersergeant Olavi Virta tre sånger ur operan Carmen och Fågelhandlaren samt en italiensk folkvisa. Vi har alltid tyckt om Virtas baryton. Den är på intet sätt pampigt vidsträckt, men så mycket vackrare, så de lyriska sångerna passar honom utmärkt, och det är dem han främst använder i sina framträdanden. Textuttalet var gott."

"Efter detta spelade fänrik Usko Aro på violin Fibichs Poème och Kaluds Zigenarvals. Fänrik Aros stråke löper vackert och fingrarna tar de svåraste positionerna med säkerhet, violinen ljuder och klingar i sin herres hand, man kan till och med säga mästerligt", fortsatte Ylä-Vuoksi.

"En glad och rolig bayersk polka framfördes av orkestern med medryckande fart med 'Ankka' Lampinen som trombonsolist. Kapellmästare de Godzinsky spelade valsen Kaunis valhe och den fröjdfulla Karkauspolkka tillsammans med orkestern. För oss i Vuoksendalen, bekant från vår soldatkväll, framförde soldaten Tauno Frantsi munspels- och korsudragspelssolo med den frantsiska virtuositet och bredd som bara vår Tauno kan uppnå. Alvi Palho sjöng valsen ur filmen Dimmornas bro ackompanjerad av orkestern och orkestern spelade valsen Lumihiutaleita (Snöflingor) i arrangemang av kapellmästare de Godzinsky”, förklarade Ylä-Vuoksi.

Annons i Ylä-Vuoksi den 20 februari 1944. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

 ”Skottårs-upptåget var återigen en av de kvällar som vi längtar efter här. Valet av program var utmärkt. Även ett mer krävande öra fick sin njutning av musiken och även den lyssnare som nöjer sig med mindre fick sin rikliga andel. Det är precis så ett program ska göras. Det är den opartiskhet som i synnerhet inom musiken bör fördelas med skicklighet. Kvällens börda och hetta bars återigen av kapellmästare George de Godzinsky, som ackompanjerade alla sånger på dragspel, då inget piano kunde anskaffas till festen. Som manager är Alvi Palho oöverträffad.”

Följande kväll, söndagen den 27 februari, upprepades Skottårs-upptåget och önskekonserten i Vuoksenniska föreningshus.

SOVJETUNIONENS HÅRDA FREDSVILLKOR

Våren 1944 var Finlands situation svår. Fortsättningskriget hade pågått i två och ett halvt år och krigföringen hade fastnat i sina ställningar. Tyskland drog sig tillbaka på östfronten. Det såg allt tydligare ut som att de skulle förlora kriget. Redan i slutet av 1943 hade överbefälhavare Mannerheim meddelat landets regering att den militära ledningen var redo för fred, även på tunga villkor.

Efter bombningarna i februari sonderade statsrådet J.K. Paasikivi fredsvillkoren via Sovjetunionens Stockholmsambassadör Alexandra Kollontaj. Villkoren var hårda för Finland; förutom gränserna efter vinterkriget skulle Finland avträda Petsamo till Sovjetunionen, bryta förbindelserna med Tyskland, driva ut de tyska trupperna ur landet, återföra Finlands egen armé till fredstida sammansättning och betala krigsskadestånd på 600 miljoner dollar.

Torsdagen den 2. mars förmedlade Finska Notisbyrån informationen om Sovjetunionens fredsvillkor till medborgarna. Den allmänna opinionen motsatte sig att gå med på dem. Krigsläget hade länge varit oförändrat och verkade stabilt. De finländska trupperna var långt inne i Östkarelen. Att gå med på vapenvile- och fredsvillkoren betraktades som självmord.

SOLDATKVÄLLARNAS TVÅ STORA FAVORITER, GODZINSKY OCH DRAGSPELET

Samma torsdag den 2 mars var Godzinsky i Valkeakoski Arbetarhus, där Propaganda-Vapenbröderna arrangerade den 95:e soldatkvällen. Det var återigen två tillfällen, kl. 19.30 och kl. 21.30. Förutom ”hela folkets favorit” Godzinsky, uppträdde Kalle Ruusunen, Sylvelin Långholm, Maija-Liisa Pohjola, Aili Heickell och Toivo Gerdt. Konferencier var fänrik Veikko Itkonen.

På traditionellt vis inleddes programmet med en fanfar, klämmig militärmusik och hälsningar till de Valkeakoskibor som kämpade vid fronten. ”Publiken, som fyllde salen, följde med oförminskat intresse det varierande programmet och framförandet av de hälsningar de skickat”, förklarade Valkeakosken ja Sääksmäen Sanomat. ”Sedan steg, enligt konferencierens ord, två av soldatkvällarnas stora favoriter fram, Godzinsky och dragspelet. Att döma av de ungerska folktoner vi fick höra, och i synnerhet av de applåder som följde på dem, talade konferencieren inte för mycket.” Fredagen den 10 mars kl. 21.40 sjöng Harmony Sisters i radion till ackompanjemang av Godzinskys ensemble. George var samtidigt vid Konservatoriet för att ackompanjera recitationskonstnären från Viborg, Kaarlo Orjanne, vars program innehöll den tyske tonsättaren Max von Schillings melodrama Häxans sång.

Följande dag, lördagen den 11 mars, uppträdde George med sin 12-mannaorkester i Åbo FBK-hus vid Stjärnparad nr 3. Som stjärnor uppträdde Harmony Sisters, Antti Koskinen, Vilho Parma, Pirkko Hurme och Sävelpojat. På resan till Åbo fick även Georges fästmö Elisabeth Urbanowicz följa med. Den 16 mars var George i Jyväskylä, där Propaganda-Vapenbröderna arrangerade den 96:e soldatkvällen. Signaturen Orvokki i tidningen Sisä-Suomi följde generalrepetitionerna i Statshusets festsal: ”Musikkapten Onni Palomäki recenserar tillsammans med Fuga /Nils-Eric Fougstedt/, när George de Godzinsky dirigerar och säger mer än en gång: 'Vi tar det en gång till – där är en fermat osv. osv.' Jorma Huttunen ropar mot väggen för att öppna strupen även under repetitionerna. Han sparar sin röst genom att inte sjunga just de höga partierna. Kuopio garnisonsmusikkår lyder sin ledare, musikkapten Palomäki, minst lika bra som soldatorkestern, kompletterad med lokala civila krafter, lyder sin Godzinsky.” På kvällen fungerade greve Carl-Erik Creutz som konferencier.

FINLAND FÖRKASTAR FREDSVILLKOREN

Den 17 mars meddelade Finland att man förkastar Sovjetunionens fredsförslag. I landet fanns 200 000 tyska soldater, och att driva ut dem samtidigt som man hemförlovade den egna armén var för farligt. Man fruktade ett tvåfrontskrig och att Sovjetunionen skulle ockupera Finland.

Samma kväll, den 17 mars, uppträdde George och Viljo Immonen vid en soldatkväll i Äänekoski FBK-hus. George framförde både ”allvarligare konstmusik” och dragspelssolo, och Immonen sjöng solosånger och spelade gitarr. Pausen följdes av konstnärernas gemensamma önskekonsert. Keskisuomalainen beskrev kvällen som ”lyckad i alla avseenden”.

George de Godzinsky, Enastående musiker, dirigent och tusenkonstnär, i Ladogaförsvararnas vapenbrödratidning Aallokas nr 6, den första mars 1944. Nationalbiblioteket / Tidskrifternas digitala arkiv.

LADOGAFÖRSVARARNAS SOLDATKVÄLLAR

Den 24–26 mars arrangerade Ladogaförsvararna flera soldatkvällar i Sordavala, Kexholm, Huuhanmäki och Lahdenpohja. I Stjärnparaden ingick George de Godzinsky, Inga Laure, Erkki Eirto, Sointu Kouvo, Birgit Kronström, Pentti Viljanen, Siiri Angerkoski och Toppo Elonperä, en dragspelspatrull, Ladogas förenade körer och I brigadens musikkår under ledning av musikkapten Särkilahti och fänrik Harju. Soldatkvällen i Sordavala lördagen den 25 mars sändes direkt i radio via radiostationerna i Sordavala och Äänislinna (Petrosavodsk). På söndagen arrangerades två på varandra följande konserter i Veljeskino i Lahdenpohja, kl. 18 och kl. 20.15.

Ladogaförsvararnas vapenbrödratidning Aallokas nr 6 presenterade programmet för soldatkvällarna den 1 mars 1944. Nationalbiblioteket / Tidskrifternas digitala arkiv.

Den förenade dragspelspatrullen uppträder vid Ladogaförsvararnas stjärn-soldatkväll i Sordavala den 25 mars 1944. Krigsmuseet / Löjtnant Pekka Kyytinen.

Soldatkören uppträder vid Ladogaförsvararnas stjärn-soldatkväll i Sordavala den 25 mars 1944. Krigsmuseet / Löjtnant Pekka Kyytinen.

Torsdagen den 30 mars uppträdde George vid Propaganda-Vapenbrödernas 98:e soldatkväll i Tiilitupa i Paimio. Sammanlagt 80 artister medverkade i programmet, däribland A.Aimo, Sylvelin Långholm, Thure Bahne, Siiri Angerkoski, Lucia Nifontova, Alexander Saxelin, Irma Nissinen, Helsingfors garnisonsmusikkår ledd av musikkapten Artturi Rope, soldatkören Soturit ledd av löjtnant Antero Viirre samt en soldatkör ledd av George. Konferencier var fänrik Veikko Itkonen.

På aprilldagen den 1 april hann George för andra gången under våren till Tervakoski i Tavastland, där krigsfadderkommittén höll en festkväll på Societetshuset. Efter hornmusik, hälsningar och ett festföredrag följde recitation av Ella Eronen, piano- och dragspelsprestationer av George, violinsolo, solo- och allsång samt framträdanden av Laulumiehet ledda av Martti Turunen och Tervakoski manskör.

BREVVÄXLINGEN MED ANNIKKI VUOKNIEMI FORTSÄTTER

Georges vänskap och kontakt med Annikki Vuokniemi från Imatra fortsatte under våren 1944. Sannolikt hade de träffats i slutet av februari när George besökte Imatra under Skottårs-upptåget. Den 2 april skickade Annikki ett kort till George, där hon väntade på att han skulle besöka Imatra och även på en grammofonskiva där Birgit Kronström och Tauno Palo som en duett sjöng valsen Pikku Annikki, komponerad av Godzinsky. Av Annikkis kort daterat den 11 april kan man bedöma att George hade svarat Annikki och berättat att han varit krasslig.

Annikki Vuokniemis kort från Kaukopää i Imatra till George i Helsingfors den 2 april 1944. Familjen Godzinskys arkiv.

 

Annikkis kort till George den 11 april 1944. Familjen Godzinskys arkiv.

Kärleken mellan Annikki Vuokniemi från Imatra och George förbyttes i vänskap som fortsatte våren 1944. Familjen Godzinskys arkiv.

I mitten av april reste George till Rovaniemi, där Propaganda-Vapenbrödernas 99:e soldatkväll arrangerades den 13 april i Das Haus der Kameradschaft (Kamratskapets hus), som tyskarna byggt. Förutom George uppträdde schlagersångerskan Ingegerd Ullstedt, Anna Mutanen, Erkki Eirto, Birgit Kronström, dragspelsmästaren Onni Laihanen, Siiri Angerkoski och Toppo Elonperä samt en soldatkör och musikkår. Dirigenter var Obermusikmeister Leinweber, löjtnant Nils-Eric Fougstedt och fältväbel A. Höglund.

Programmet för soldatkväll nr 99 i tidningen Aseveli den 6 april 1944. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Den 23 april kl. 21.35 sändes musikprogrammet Vår och förälskade hjärtan i radion. I sändningen, som sammanställts från snabbgraverade skivor, medverkade Harmony Sisters ackompanjerade av Georges ensemble.

Den 29 april hann George till Kuopio för andra gången under våren, då han uppträdde på Societetshuset och Lottahovi vid Suomen Sisus glada valborgsfirande. Andra medverkande var Olavi Virta, Julius Sundman, W. Belaieff, Onni Palomäkis ensemble, kvinnogymnaster från Reipas och Rytmi-orkestern.

"EN ROLIG MAN, DEN DÄR GODZINSKY"

Den 3 maj ackompanjerade George Annikki Arni, som sjöng chansoner i Skyddskårshusets festsal i Tölö. Programmet innehöll bland annat Millöcker-Mackebens Es ist die grosse Frage, Norbert Schulzes Drei rote Rosen och Heimweh, Ralph Benatzkys Une demoiselle och Wienervy, Delettres Mitt rendez-vous, Eisbrenners Romanze in Moll och Zinks Es fährt ein Schiff. Dessutom spelade George egna solonummer.

Sångerskan Annikki Arni på 1940-talet. Museiverket.

Chanson-kvällen blev ett samtalsämne tre veckor senare när Annikki Arni gav konsert i Rovaniemi. ”Annikki Arnis chanson-kväll var en verklig succé i Helsingfors. Publiken var förtjust och det regnade formligen blommor”, berättade pianisten Irma Ruuskanen i en intervju i tidningen Rovaniemi. När det kom fram att Godzinsky varit ackompanjatör i Helsingfors, tillade Arni: ”Med honom har jag faktiskt gett många konserter, och han har följt med mig på turnéer. En rolig man, den där Godzinsky. På resor undersöker han alltid först lokenas nummer och som reselitteratur har han Turisti, som han kan från pärm till pärm.”

Annikki Arni berättade också hur hon och George skaffade nya noter: ”Det är ganska svårt nuförtiden att få lämpliga sånger till programmet, då det är en sådan stor brist på noter. Ofta lyssnar vi tillsammans med Godzinsky på utländska radiostationer och sedan skriver Godzinsky snabbt ner noterna efter gehör. Och det är inte alls lätt att alltid få ordning på orden. Ibland, när man sedan får noterna i händerna, är det riktigt spännande att se om man har uppfattat orden rätt.”

Den 5 maj kl. 17 sände radion en underhållningskonsert, där Bror-Erik Lybäck sjöng till ackompanjemang av Godzinsky och en saxofon- och klarinettseptett.

TURNÉN "VÅRGLÄDJE" STARTAR I EKENÄS

I början av maj startade en två veckor lång turné, Kevätiloa (Vårglädje), med George, Harmony Sisters och Viljo Immonen. Konsertens första hälft innehöll konst- och underhållningsmusik, och efter pausen var det dags för publikens önskemål. Harmony Sisters sjöng lätt klassiskt såsom Enrico Tosellis Serenata, Fritz Kreislers Liebesleid, Luigi Arditis Il bacio och ett potpurri av Strauss-valser arrangerat av George. Programmet innehöll även finländska folkvisor, tyska schlagers som Peter Kreuders Ein Glück, dass man sich so verlieben kann, och inhemska schlagers bekanta från skivor, såsom Lumihiutaleita och Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. George ackompanjerade på piano och dragspel och spelade solonummer som Franz Liszts Ungersk rapsodi nr 1. Immonen spelade gitarr och sjöng tangon Rukous och valsen Hyv’ yötä. George och Immonen framförde bland annat styckena Kaksi kitaraa och La Cumparsita på dragspel och gitarr.

Harmony Sisters och systrarnas mor Ester Valtonen 1943. Museiverket / Valokuva Oy Kolmio.

Harmony Sisters läser Hopeapeili 1943. Museiverket / Valokuva Oy Kolmio.

De första två konserterna under turnén Vårglädje hölls den 5 maj i Ekenäs folkskola. Början lovade inte gott. Till den tidiga konserten kom 160 åhörare, och till den sena 90. Västra Nylands redaktör, som var på plats, ansåg att biljettpriserna var för höga, att Harmony Sisters skulle ha behövt mikrofoner och att ”Immonen kunde ha låtit bli att sjunga”.

TILL BJÖRNEBORG OCH TAMMERFORS 

Från Ekenäs fortsatte turnén till Björneborgs teater, där man uppträdde den 9 maj. Följande dag, den 10 maj, var man i Tammerfors, där publiken endast fyllde halva salen. Det såg ut som om turnén inte skulle nå sina ekonomiska mål.

”Musikensemblen bestående av de 3 Harmony Sisters (sång), George de Godzinsky (piano) och Viljo Immonen (gitarr) uppträdde igår i konsertsalen med program som huvudsakligen innehöll modern underhållningsmusik men även till viss del klassisk konstmusik”, recenserade Kansan Lehtis signatur J.S. efteråt. 

”De förtjusande tärnorna sjöng med en omedelbar livsglädje, de har var och en en ganska vacker, vältrimmad röst som är stämd i en vemodigt sentimental färgton. Det ger framträdandena en aning av kontinental kabaré-känsla och passar modern schlagermusik, men är i denna skepnad mindre lämplig för Tosellis berömda serenad sjungen som trio eller Arditis Kyssen, som sällskapets sopran för övrigt framförde väl. Förtjänsten är att allas röster är slipade till samma nyans och att sången även i övrigt är kärnfull och enhetligt smidig. Som en sorts koketteri betraktar jag det faktum att de tidigare nämnda, Strauss valsserie och många schlagers, sjöngs på främmande språk, trots att finskspråkiga texter finns tillgängliga. Texthanteringen förtjänar för övrigt allt beröm”, fortsatte J.S.

”George de Godzinskys pianistiska egenskaper behöver inte räknas upp, han är vid behov en klaverakrobat av högsta klass, men förmår även vara seriös. Tonkedjan av Kreuders kompositioner, Grothes Illusioner m.m. var prov på skicklighet, men Chopins musik som fox är nästan för magstarkt även i ett underhållningsprogram. Herr Godzinsky skötte dessutom ackompanjemangsuppgifterna, även på dragspel, som även det verkar lyda honom ganska känsligt. Viljo Immonen hanterade sin gitarr på ett bra sätt, utan att dock uttrycka något märkvärdigare. Åhörarna fyllde inte mer än halva rummet, men de var desto mer entusiastiska, särskilt mot slutet”, avslutade J.S. sin recension.

TILL VASA

Efter Tammerfors var nästa framträdande i Vasa den 12 maj. Tidningen Vaasas signatur Lirkku träffade artisterna för en intervju. ”Vid ett bord prytt med rosor på Pikku Kilpikonna satt igår förmiddag ett glatt sällskap. En och annan lär nyfiket ha kikat in från salen – i vanliga fall går väl inte människor vid sina sinnes fulla bruk ens på våren och i solsken till en restaurang kl. 11.00 en vardagsmorgon för att skratta, men orsaken till denna lilla ovanlighet klarnade för Vasaborna vid en snabb anblick. Man såg nämligen George de Godzinskys sydländska profil och de tre Harmony Sisters böljande ljusa lockar. Sedan hörde även gitarrmästaren Viljo Immonen, den yngsta systerns make sedan första maj, till skaran, jämte undertecknad signatur. Kopparna klang, en solstrimma glänste på kannans metall sida och från Godzinskys North State ringlade en tunn blå rök mot taket.”

”Vera, Maire och Raija Valtonen – Harmony Sisters vid sina borgerliga namn – är helt vanliga, naturliga och livliga unga kvinnor. De älskar att resa, pratar gärna om film, musik och matlagning, sjunger för sin egen stora glädjes skull och är inte alls så lika varandra som man först skulle kunna tro”, förklarade Lirkku. ”Maire till exempel är mor till en pytteliten parvel och fru Ojonen, dessutom till yrket reklamtäcknare och hon bär med sig penseln i resväskan även på resor i Europa. Raija tar sina musikstudier på allvar, sjunger koloratur, förbereder sig med kraft för sin egen konsert och är av hela sitt hjärta lilla fru Avellan – den mörklockiga maken sitter förstås på andra sidan bordet, då det inte har gått mer än ett par veckor sedan bröllopet. Vera har en fin, regelbunden profil, starka, praktiska händer som även nu är sysselsatta med ett litet reparationsarbete, och ett omdöme som systrarna förhåller sig till med uppenbar respekt.”

”Hur i all världen kom ni på en sådan speciell sångstil?” frågade Lirkku. ”Från amerikanska filmer förstås”, utropade Maire. ”Vi var, som alla andra finska skolflickor, fulla av filmentusiasm och när vi kom hem brukade vi minnas de toner vi hört. Vera hade fastnat för ett ställe, Raija för ett annat och till slut blev vi så ivriga att vi improviserade hela saken trestämmigt.”

”Snart kom färdiga trestämmiga noter in i deras liv, George de Godzinsky kom in i hissen på hotell Knut Posse i Viborg och slutligen kom ryktet. Radioherrarna hittade på namnet. Harmony Sisters, eftersom sångerna i huvudsak var engelskspråkiga schlagers, och även om systrarnas repertoar numera är på sex språk så är det svårt att byta ut ett välkänt namn. I Tyskland var de dock helt enkelt Geschwister Waltonen. Maire har en hel bunt med bilder från den turné som varade i ett och ett halvt år. Och lika förtjusta som vilka unga flickor som helst visar de kamerabilder från Wartburg, Sanssouci, Potsdam, Wien.” Systrarna berättade för Lirkku om sina äventyr på de överfulla tyska tågen. ”Vad sa man om er förresten i Tyskland?” undrade Lirkku. ”Man förvånade sig över att vi faktiskt är systrar och att Raija är sopran, Vera mezzosopran och jag alt”, svarade Maire.

EN LYCKLIG BRUDGUM 

”George de Godzinsky är en helt egenartad herre. Han är för det första av polsk-tjeckisk-fransk-ungersk-holländsk-ukrainsk härkomst, har sett dagens ljus i Sankt Petersburg och vuxit upp i Finland”, förklarade Lirkku. ”Till yrket är han kompositör av filmmusik, har de senaste två åren rest runt i Finland i tjänst hos Propaganda-Vapenbröderna samt ägnar sig som bisyssla åt järnvägstidtabeller, fotografering och cykling. Till råga på allt berättar han att han för närvarande är mycket lyckligt förlovad med en polska född i Finland.”

Okänd soldat, Harmony Sisters och Georges fästmö Elisabeth Urbanowicz. Bilden är möjligen tagen i maj 1944 under turnén Vårglädje. Familjen Godzinskys arkiv.

TILL KARLEBY OCH KUOPIO 

Den 13 maj uppträdde man i Vartiolinna i Karleby, där salen trots de höga biljettpriserna var fylld till sista plats och publiken var förtjust.

Även Kuopio Arbetarhus var nästan fullt vid båda konserterna den 15 maj. ”Den söta ljusa systertrion sjöng, log och erövrade sina åhörare. Till George de Godzinskys strålande ackompanjemang, han som för övrigt spelade piano och dragspel lika rutinerat, sjöng de Kreuders Serenad, ett potpurri av finländska folkvisor, tyska schlagers och många inhemska schlagers bekanta från skiva, såsom Lumihiutaleita och Sulle salaisuuden kertoa mä voisin”, skrev tidningen Savos signatur T-1.

”Programmet som utfördes efter pausen var helt och hållet en önskekonsert, då bland annat den temperamentsfulle de Godzinsky spelade Brahms klassiska Ungerska dans nr 1. I allmänhet motsvarade den ganska lättviktiga konserten publikens smak att döma av de rikliga, varma applåderna”, avslutade T-1 sin recension.

TILL SYSTRARNAS GAMLA HEMSTAD KOTKA

Den sista etappen på turnén Vårglädje var systrarnas gamla hemstad Kotka. Konserterna i Kotka Skyddskårshus hölls den 19 maj. ”Systrarna hälsades välkomna och deras framträdanden belönades med dundrande applåder. Programmet innehöll vackra underhållningskompositioner, av vilka särskilt Tosellis Serenata och en av Godzinsky arrangerad kedja av Strauss-valser samt vissa kända schlagers framfördes mycket vackert”, skrev tidningen Eteenpains signatur O.V.

”Systrarnas röster har sedan sist ytterligare förbättrats och soloprestationerna vittnade också om en positiv utveckling. Till kvällens konsert passade sedvänjan att publiken fick höra sina önskestycken utmärkt, av vilka herr Godzinsky spelade i synnerhet Griegs Solveigs sång utomordentligt känsligt och vackert. Det är glädjande att de utövande konstnärerna vågar komma hit till bombningsfronten också för att bringa vederkvickelse och omväxling. Tack för detta till systrarna, som är tidigare Kotkabor”, skrev Eteenpäin.

Samma kväll, den 19 maj kl. 21.20, hördes i radion en underhållningskonsert där violinisten Toivo Salovuori, gitarristen Helge Pahlman samt dragspelskonstnären Viljo Vesterinen med solistensemble uppträdde tillsammans med George.

Den 22 maj kl. 20 uppträdde Malmi Vilppula och Olavi Virta samt Georges solistensemble i radion under rubriken Toner på tröskeln till sommaren. 

KLARINETT- OCH SAXOFONVIRTUOSEN MATTI RAJULAS DÖD 

Den 24 maj spreds sorgebudet om Radioorkesterns soloklarinettist och saxofonvirtuos Matti Rajulas död. För Godzinsky var Rajula en nära och beundrad musikkollega.

Nyheten om Matti Rajulas död i Helsingin Sanomat den 28 maj 1944. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

När vinterkriget bröt ut hade Rajula, som utbildats till skytt, i likhet med många av Radioorkesterns musiker fått inkallelse till armén. Chefdirigent Toivo Haapanen hade dock vädjat för sin soloklarinettist, och Rajula hade befriats från tjänstgöring.

Efter fortsättningskrigets utbrott placerades undersergeant Rajula i den separata bataljon som leddes av Nikke Pärmi. Den beryktade bataljonen ”Svarta pilen”, sammansatt av frivilliga fångar och kommunister som suttit i skyddshäkte, hade skickats till frontlinjen mitt under fiendens artillerield. 

Rajula klarade sig inte vid fronten; han gick vilse i skogarna och uthärdade inte de tunga marscherna. I slutet av oktober 1941, efter erövringen av byn Semsjärvi, insjuknade han. Han skickades via nervavdelningen på krigssjukhuset i Joensuu till Helsingfors för att återhämta sig.

Rajula befriades från tjänstgöring den 21 november 1941, varefter han återvände till Rundradion. Förutom i Radioorkestern spelade Rajula bland annat som solist i Helsingfors stadsorkester och underhöll vid Propaganda-Vapenbrödernas soldatkvällar.

I början av maj 1944 fick Rajula det brev från försvarsmakten som han hade fruktat. I hans handlingar hade en mobilisering antecknats till den 15 maj. Att tvingas återvända till fronten fick honom ur balans. Rajula skrev in sig på det privata sjukhuset Salus i Brunnsparken. Den 24 maj hoppade han från sjukhusets övre avsats. Matti Rajula var 39 år gammal vid sin död.

VÅRTONER

Den 25 maj arrangerades Propaganda-Vapenbrödernas 104:e soldatkväll i Mässhallen i Helsingfors. Medverkande var Malmi Vilppula, Olavi Virta, Georg Malmstén, Viljo Vesterinen, Antti Koskinen, Leo Lähteenmäki, N. Jussila & V. Virtanen, Steppitytöt, Invenius & Hämeensalo, Helsingfors garnisonsmusikkår under ledning av Artturi Rope, Godzinsky med sin orkester, en soldatkör och klabb-xylofonisten Ilmo Meloma från Tammerfors. Konferencier var fänrik Veikko Itkonen. Publiken uppmanades att ”ta med ett bokpaket till pojkarna när ni kommer till Mässhallen!”

Den 27 maj kl. 18.30 sände radion försvarsmaktens program. Georges ensemble spelade underhållningsmusik under rubriken Vårtoner.

Läs härnäst: Fortsättningskriget maj-juli 1944: George som pianist på Finska Operans turné med Grevinnan Mariza

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky