Välirauha helmi-maaliskuu 1941: George säveltää musiikin Ilmari Unhon elokuvaan Poretta

Ilmari Unhon Suomi-Filmille ohjaama Poretta eli Keisarin uudet pisteet sai ensi-iltansa 2. maaliskuuta 1941. George de Godzinsky sävelsi ja sovitti tähän musiikkielokuvaan 26 musiikkinumeroa sekä toimi kapellimestarina ja pianistina. Poretta / Elonet.

På svenska

Vuoden 1941 alussa George de Godzinsky sai kutsun Puolustusvoimien viihdeyksikköön. Syynä oli se, että jo talvisodan aikana George osallistui harmonikkansa kanssa Maan Turvan viihdytyskiertueisiin Lapissa ja Karjalankannaksella. Syynä oli varmasti myös se, että George tunsi Pallen.

Palle eli kirjailija Reino Hirviseppä vuonna 1938. Sotamuseo.

Palle eli toimittaja ja kirjailijanimimerkki Reino Hirviseppä eli majuri Reino Palmroth oli Georgen radiotuttu. “Pallen kanssa tutustuttiin radion merkeissä”, Godzinsky on muistellut hymy suupielessä vuosikymmeniä myöhemmin. “Pallen revyyt tehtiin radiossa. Palle ja Valle ja Aino Angerkoski, humoristisena naisena. Kaikki henkiystäviä siitä lähtien. Palle veti ja minä avustin hyvin paljon.”

Syksyllä 1940 George oli tehnyt Pallen kanssa yhteistyötä myös elokuvan parissa. Joulukuun 29. päivänä oli saanut ensi-iltansa Elosepon tuottama laulufarssi Ketunhäntä kainalossa, johon Palle oli tehnyt käsikirjoituksen radiorevyittensä pohjalta, ja George säveltänyt musiikin.

Georgelle kiinnityksellä Puolustusvoimien viihdeyksikköön oli kauaskantoiset seuraukset; kun jatkosota alkoi kesäkuun lopulla, sotamies Godzinskya ei lähetetty rintamalle aseen kanssa, vaan harmonikkoineen viihdyttämään.

PALLEN PROPAGANDA-ASEVELJET JA PUOLUSTUSVOIMIEN VIIHDEYKSIKKÖ

Reino Palmroth ja entinen kilpauimari, Yleisradion urheiluselostaja Pekka Tiilikainen olivat keskeiset henkilöt, kun talvisodan jälkeen kesällä 1940 perustettiin rekisteröity yhdistys Propaganda-Aseveljet. Järjestön tarkoituksena oli toimia henkisen sodankäynnin tukena.

Päämajan propagandaosaston radiomiehet. Vasemmalla istumassa kapteeni Reino Palmroth ja oikealta kolmantena istumassa radioselostaja Pekka Tiilikainen. Sotamuseo.

Puolustusvoimien sanomatoimisto 1. marraskuuta 1939. Istumassa everstiluutnantti Honko, vasemmalta luutnantti Jahnukainen, kapteeni Reino "Palle" Palmroth - joka oli talvisodan keskeinen propagandamies - kapteeni Larko, luutnantti Leppo ja luutnantti Turja. Sotamuseo.

Kapteeni Reino Palmroth Puolustusministeriön sanomatoimistossa 1. marraskuuta 1939. Sotamuseo.

Kapteeni Reino Palmroth mikrofonin ääressä. Sotamuseo.

Kun talvisodan aikana aloittanut tiedotus- ja sensuurielin Valtion tiedoituslaitos ja Propaganda-Aseveljjet perustivat yhdessä Puolustusvoimain viihdytystoimiston, Reino Palmrothista tuli viihdytystoiminnan johtaja. Palle työskenteli päämajan propagandaosaston 3. toimistossa.

Propaganda-Aseveljien toimintaan kuului järjestön omistama Finlandia Uutistoimisto, joka toimi puolivirallisena propagandaelimenä. Päämajan kehotuksesta Finlandia Uutistoimisto vastusti pasifistisia pyrkimyksiä. Vaikka Helsingissä oli erillinen sensuurivirasto, Finlandia Uutistoimisto vastasi useista elokuviin liittyvistä kielloista ja sensuroinneista.

Propaganda-Aseveljien tarkoituksena oli järjestää viihdettä koko kansalle. Palmrothin vierailtua Berliinissä kevättalvella 1941 ryhdyttiin järjestämään saksalaisen Militärische Radio Abend -mallin mukaisia asemiesiltoja. Tapahtumapaikaksi valikoitui Helsingin messuhalli, mistä ajan nimekkäimpien viihdetaiteilijoiden esitykset myös radioitiin.

PROPAGANDA-ASEVELJIEN ASEMIESILTA MESSUHALLISSA 9. HELMIKUUTA 1941

George oli mukana säestäjänä, kun Propaganga-Aseveljet järjestivät asemiesillan messuhallissa 9. helmikuuta. Reino Hirviseppä lausui alkusanat ja toimi tilaisuuden kuuluttajana. Ohjelma sisälsi Helsingin varuskuntasoittokunnan Lauri Näreen johdolla esittämän Fanfaarimarssin, Asemieskuoron ja yleisön yhdessä laulamia marssilauluja, Lapatossun - eli näyttelijä Aku Korhosen - Terveys-puheen, Radio-orkesterin soittoa Erkki Lingon johdolla, Eino Katajavuoren ksylofonisooloja, Harmony Sistersin laulua, Eino Hyyrysen juttuja, Viljo Vesterisen harmonikkasooloja sekä Georg Malmsténin iskelmiä.

Georgen helmikuu jatkui säestystehtävien merkeissä. Asemiesillan jälkeen 10. helmikuuta George oli Turussa Palokunnantalolla säestämässä laulajatar Annikki Arnin operetti-iltaa.

Helmikuun 17. päivänä tanssipari Orvokki Siponen ja Klaus Salin antoivat “yleisön pyynnöstä” tanssinäytännön Ylioppilastalolla, ja George toimi jälleen heidän säestäjänään.

Kaksi päivää myöhemmin, 19. helmikuuta George oli säestämässä Balderin salissa mezzosopraano A. Gobertia, tenori H. Heinrichsenia ja basso B. Levitzkya.

Helmikuun 26. päivänä George oli Konservatoriolla avustamassa emigranttisellisti Georg Harpfin konserttia yhdessä solistin puolison, laulajatar Ilse Heiseler-Harpfin kanssa.

Neljästä pojasta kolme kiertueella Suomessa helmikuun alussa 1941. Kuvassa pojista kaksi, toinen vasemmalta Viljo Vesterinen ja hänestä oikealla Georg Malmstén. Kameran takana George de Godzinsky. Godzinskyn perhearkisto.

NELJÄN POJAN RUOTSIN KIERTUE HELMI-MAALISKUUSSA 1941

Kaksi päivää myöhemmin, perjantaina 28. helmikuuta George konsertoi jo neljän pojan kanssa Tukholmassa. Georg Malmsténin, Viljo Vesterisen, Eino Katajavuoren ja Georgen Ruotsin kiertueen oli määrä kestää 17 päivää. Vesterinen suoritti edelleen asepalvelustaan lähettinä Kruununhaan Sota-arkistossa, mikä ei kuitenkaan estänyt häntä osallistumasta ulkomaiseen konserttikiertueeseen.

Suomalainen tähtikvartetti esiintymässä Etelä-Ruotsissa Smoolannissa. Arvostelu Småland Posten -sanomalehdessä. Godzinskyn perhearkisto.

Ilta-Sanomien nimimerkki Mikko pakinoi 4. maaliskuuta nelikon Tukholman matkasta: “Ahvenan jäiden lomitse on moni meiltä pyrkinyt lähemmäs ja kauemmas länteen ja päässytkin, vuorokauden pari jäiden raavintaa laivan kylkiä vastaan kuunneltuaan, matkansa ensi etappiin, Tukholmaan. Muiden tavoin huomaamme neljän meikäläisen musiikkitaiteilijan raivanneen tiensä läpi jäiden ja valuuttavaikeuksien - kuuluvat juoksuttavan asianomaista useamman päivän ennenkuin ratkeaa - ja saapuneen Tukholmaan kuin siellä myöskin joutuneen kohteliaiden riikinruotsalaisten sanomalehtimiesten ja sanomalehtivalokuvaajien käsiin.”

Mikko oli saanut käsiinsä muusikoiden Tukholmalaiselle lehdelle antaman haastattelun: “Heidän tarkoituksenaan on, lehtihaastattelun mukaan, Ruotsin kiertäminen verrattain tihein etapein ja kruunujen kerääminen suomalaisten invaliidien hyväksi. Lehdet nimittävät herroja “aseveljiksi”, sillä perusteella, että he sodan aikana yhdessä kiertelivät korsusta toiseen. Vielä ne sanovat heitä Suomen “äänilevyhurmureiksi”.

Mikko lainasi pakinassaan Georg Malmsténin haastattelua: “Malmstén kertoo heidän kerran olleen korsukonserttimatkalla Suomussalmella. Hän oli juuri eräässä korsussa laulamassa säveltämäänsä ja runoilemaansa tunnettua Hei, Karjalasta heilin minä löysin -viisua, kun vihollisen puolelta, joka ei ollut kaukana, alkoi kuulua sama foksi kovaäänisellä soitettuna. Malmstén kertoi joutuneensa ensi kerran kilpasille itsensä kanssa. Niin venäläisten soittama kuin säveltäjän itsensä esittämä aaria ja laulu tarkoittivat suomalaisten sotapoikien ajanvietettä. Mitenkähän paljon kruunuja aseveikot saanevat kauniille asialleen 17 vuorokaudessa, minkä heidän matkansa kestää. Ruotsissa liikkuu niin paljon meikäläisiä.”

Ilmari Unhon Suomi-Filmille ohjaama musiikkielokuva Poretta eli Keisarin uudet pisteet oli ensi-illassa 2. maaliskuuta 1941. Elonet.

ILMARI UNHON PORETTA ELI KEISARIN UUDET PISTEET ENSI-ILLASSA 2. MAALISKUUTA

George oli juuri ehtinyt matkustaa neljän pojan kanssa Ruotsiin, kun 2. maaliskuuta koitti Ilmari Unhon Suomi-Filmille ohjaaman elokuvan Poretta eli Keisarin uudet pisteet ensi-ilta. Kuvaukset oli aloitettu edellisen vuoden puolella. Tammikuun alussa Suomi-Filmi oli tehnyt Georgen kanssa kirjallisen sopimuksen musiikin säveltämisestä ja sovittamisesta elokuvaan. Odotettiinko Suomi-Filmi tästä ulkoisesti loisteliaasta musiikkielokuvasta samanveroista menestystä kuin tammikuussa ensi-iltansa saaneesta Suomen Filmiteollisuuden Kulkurin valssista? Ehkä. Georgehan oli säveltänyt myös Kulkurin valssin.

George de Godzinskyn ja Suomi-Filmin välinen sopimus 2. tammikuuta 1941 Poretta-elokuvan musiikista. Godzinskyn perhearkisto.

Poretta-elokuvan käsikirjoituksen olivat laatineet yhdessä ohjaaja Unhon kanssa Serp eli Seere Salminen ja Elsa Soini. Porettassa esiintyivät monet Suomi-Filmin tutut näyttelijät kuten Tauno Majuri, Eine Laine, Uuno Laakso, Reino Valkama ja Hannes Häyrinen.

ELOKUVAN JUONESSA MUKANA KLASSINEN MUSIIKKI JA ISKELMÄ

Poretta-elokuvan alussa poliisi pidättää välitysliikkeen omistajan K.A.H. Topan (Reino Valkama) luvattomien tavaroiden hallussapidosta, jolloin Topan konttoristi Jutta Laakso (Birgit Kronström) eroaa työpaikastaan. Jutta törmää kadulla ystäväänsä toimittaja Erkka Karhuun (Kullervo Kalske), joka on menossa Kämpiin insinööri Volmari Suurmetson (Tauno Majuri) juhliin.

 

Ystävykset työtön konttoristi Jutta Laakso (Birgit Kronström) ja toimittaja Erkka Karhu (Kullervo Kalske) tanssivat kohtalokkaan tangon ennen insinööri Suurmetson juhlia. Poretta / Elonet.

 

Jutta on kuullut Suurmetson etsivän uutta sihteeriä, ja Erkka ottaa Jutan juhliin mukaan. Suurmetson juhlissa viulisti soittaa Wieniawskin viulukonserttoa pianistin säestämänä. Jutta hankkiutuu Suurmetson seuraan, esittää sivistyneen perheen tytärtä ja saa sihteerin paikan.

Todellisuudessa Jutan perhe on näyttelijäseurue, joka kiertää maaseudulla esittämässä Mustalaisruhtinatar-operettia. Esitys, johon yleisö on maksanut sisäänpääsyn muun muassa ruokatarvikkeina kuten elävinä kanoina ja porsaina, päättyy sähkökatkoon. Perheen äiti Mimmi Järvinen-Laakso-Korhonen (Eine Laine), taiteilijanimeltään Mona Maskara, on kolmatta kertaa naimisissa ja hänellä on lapsia kaikista avioliitoistaan: Jutta, tanssijatar Norja (Margareta Wasenius), näyttelijä Jussi (Hannes Häyrinen) ja laulajatar Sointu (Tuire Orri). Soinnun isä on Mimmin nykyinen mies, näyttelijä Uuno Järvinen (Uuno Laakso).

 

Taiteilijaperheen lapset Sointu (Tuire Orri) ja veljensä Jussi (Hannes Häyrynen) maaseutukiertueella esittämässä operettia. Poretta / Elonet.

Epäonnisen kiertueen jälkeen Sointu tulee tapaamaan Juttaa tämän työpaikalle ja sisarukset ryhtyvät musisoimaan. Kun klassisen musiikin ystävänä tunnettu Suurmetso yllättää Soinnun laulamasta Poretta-valssia, Jutta keksii äkkiä, että hänen sisarensa laulaa myös hienoa musiikkia ja valmistautuu parhaillaan konserttiin. Myös hienostorouvaa esittävä Mimmi-äiti pyyhältää Suurmetson luo ja kutsuu insinöörin konsertin jälkeisiin illallistanssiaisiin.

Järvisillä siivotaan ja sisustus uusitaan lainatavaroilla. Kun perhe on valmis kenraaliharjoitukseen, Toppa saapuu paikalle. Hän ilmoittaa olevansa omaisuusverotarkastaja, eikä usko, että kallis sisustus olisi vain lainassa. Erkka vetää Topan syrjään luvaten haastatella tätä lehteensä, mutta sulkeekin Topan kylpyhuoneeseen. Toppa ryhtyy tyhjentämään illalliselle varattuja pulloja.

Sointu saa konsertissa kohtuulliset aplodit. Järvisten naapurissa asuva konsuli on tilannut orkesterin soittamaan syntymäpäivävierailleen. Orkesteri erehtyy kuitenkin ovesta ja tulee soittamaan Järvisille.

 

 Taiteilijaperhe juhlii Sointu-tyttären konserttia paso-doblen tahdissa. Isosisko Jutta Laakso (Birgit Kronström) laulaa Tanssivan caballeron ja isä Uuno Alarik Järvinen (Uuno Laakso) johtaa orkesteria. Poretta / Elonet.

 

Myös Jussi-veli (Hannes Häyrynen) ja Mimmi-äiti (Eine Laine) panevat tanssiksi. Poretta / Elonet.

 

Kun Toppa pääsee kylpyhuoneesta ja nostaa metelin, erehdys valkenee orkesterille. Sointu yrittää selittää asiaa lähtöä tekevälle Suurmetsolle, mutta romahtaa, kun saa eteensä aamulehden, jossa kriittinen arvostelu konsertista. Perhe luulee Suurmetson olevan lehden kanssa samaa mieltä ja selityksiä kuuntelematta ajaa insinöörin ulos.

Sointu pyytää Suurmetsolta anteeksi perheensä käytöstä. Hän hakee töitä, sillä hänen perheensä on joutumassa puille paljaille. Suurmetso laittaa lehteen ilmoituksen, jossa hakee uuteen teatteriyritykseen näyttelijöitä. Kaikki perheenjäsenet saavat töitä uudessa revyyssä. Erkka ja Jutta tekevät käsikirjoituksen, joka saa nimen Keisarin uudet pisteet H.C. Andersenin sadun ja pula-ajan vaatekuponkien mukaan.

 

Työtön taiteilijaperhe on saanut töitä uudessa revyyssä ja ryhtyy harjoittelemaan. Vasemmalta näyttelijä Uuno Alarik Järvinen (Uuno Laakso), laulajatar Sointu Järvinen (Tuire Orri), näyttelijätär Mimmi Järvinen-Laakso-Korhonen (Eine Laine), käsikirjoittaja ja laulajatar Jutta Laakso (Birgit Kronström), palvelijatar ja lausujatar Roosa Montonen (Kerttu Salmi), toimittaja Erkka Karhu (Kullervo Kalske) ja tanssijatar Norja Korhonen (Margareta Wasenius). Poretta / Elonet.

 

Ensi-illassa teatteri on täynnä. Balettiesitys Jutan laulun säestyksellä johdattaa päänumeroon, joka mukailee Andersenin satua tanssin ja laulun kera. Uuno näyttelee keisaria, Mimmi keisarinnaa ja Jussi airutta. Revyyn päättää suurisuuntainen akvaariobaletti Meren pohjalla, jossa Norja tanssii ja Juha ja Sointu laulavat. Illan mittaan sekä Suurmetso ja Sointu että Jutta ja Erkka löytävät toisensa.

Revyy ja koko musiikkielokuva huipentuu akvaariobalettiin meren pohjalla. Sointu (Tuire Orri) laulaa päätteeksi Poretta-valssin. Poretta / Elonet.

Insinööri Volmari Suurmetso (Tauno Majuri) ja Sointu Järvinen (Tuire Orri) sekä toimittaja Erkka Karhu (Kullervo Kalske) ja Jutta Laakso (Birgit Kronström) saavat elokuvassa toisensa. Poretta / Elonet.

MUSIIKKIELOKUVA PORETTA

Poretta oli säveltäjälleen suuritöinen elokuva. George sävelsi ja sovitti sitä varten 26 musiikkinumeroa, sekä omia sävellyksiään, revyyn että useita katkelmia operetista Mustalaisruhtinatar. Hän oli aiemmin tehnyt yhteistyötä sanoittaja Eine Laineen kanssa ja vaikka Laineella oli elokuvassa keskeinen Mimmi-äidin rooli, laulujen sanat kirjoitti tällä kertaa Kerttu Mustonen.

Valtaosa musiikkinumeroista kuvattiin playbackina eli musiikit äänitettiin etukäteen. George johti itse viihdeorkesteria ja seka- ja mieskuoroja sekä huolehti pianosäestyksistä.

Porettan naisnäyttelijät, Birgit Kronström naispääroolissa Jutta Laaksona ja Tuire Orri sivuroolissa Sointu Järvisenä olivat molemmat myös laulajia. Ennen Ruotsalaisen Teatterin oppilaskoulua Kronström oli opiskellut Konservatoriossa laulua ja pianonsoittoa tarkoituksenaan valmistua soitonopettajaksi. Birgit Kronström oli näytellyt vuodesta 1936 tukholmalaisessa Oscars-teatterissa ja muuttanut takaisin Suomeen talvisodan jälkeen. Poretta-elokuvassa hän esittää muun muassa laulun Hetki kohtalon ja rumban Tanssiva Caballero. - Georg Malmstén levytti Tanssivan Caballeron Berliinissä 7. maaliskuuta 1942 nimellä Tule senorita.

 

Georgen rumba ja valssi Poretta-elokuvaan pääsivät Päivän iskelmiksi Suomi-Filmin Uutisaittaan 28. helmikuuta 1941. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

 

Tuire Orri oli valmistunut näyttelijäksi Suomen Näyttämöopistosta 1938, minkä jälkeen hänet oli kiinnitetty näyttelijäksi Viipurin kaupunginteatteriin. Talvisodan jälkeen Orri oli saanut kiinnityksen Helsingin Kansanteatteriin, missä hän herätti huomiota operettirooleissaan. Äänialaltaan koloratuurisopraano Tuire Orri oli opiskellut laulua Hanna Granfeltin johdolla. Orri lauloi Porettassa muun muassa valssin Tiedä en ihmettä suurempaa, onnen valtakuntaa ja romanssin On syttynyt tähti avaruuteen.

George sijoitti elokuvaan jälleen myös muiden säveltäjien musiikkia. Henryk Wieniawskin viulukonserttoa nro 2 d-molli soittivat filmillä viipurilaisviulisti Toivo Salovuori ja viipurilaispianisti Anatoli Ljubimov. Ääniraidan viulusolisti oli Wolde Jussila ja pianisti George itse.

Emmerich Kálmánin Mustalaisruhtinatar-operetista kuultiin useita katkelmia: välisoitto harmonikalla, duetto Ollaan niin kuin pääskyset Uuno Laakson ja Tuire Orrin laulamina, valssi Riemumielin rinta tahtoo harmonikalla ja valssi Muistathan kai Uuno Laakson ja Eine Laineen duettona. Georg Malmsténin sävellyksestä Nukku-Matti kuultiin muutama tahti Hannes Häyrisen esittämänä ja Uuno Laakso johti orkesteria syntymäpäivämarssissa Ja må han leva, josta kehkeytyi riehakas paso-doble.

 

Revyy-kohtauksen alussa George nähtiin valkokankaalla johtamassa orkesterimontussa. Poretta / Elonet.

 

George johtaa revyy-orkesteria. Poretta / Elonet.

 

George johtaa revyy-orkesteria. Poretta / Elonet.

 

Revyy-kohtauksen yleisöä. Poretta /Elonet.

 

Revyy-orkesteri montussa. Poretta / Elonet.

Elokuvan Keisarin uudet pisteet -revyyssä George vilahtaa valkokankaalla kapellimestarin roolissa. Revyyn musiikki sisälsi Birgit Kronströmin esittämät laulut Vaikka vartaloltain oonkin pieni ja Piste-laulun Voiton palmun saanut oon!, lakeijoiden mieskuoron esittämät laulut Keisari nukkuu ja Oi keisarinna! Armahtakaa, orkesterivälisoitot 1 ja 2, Uuno Laakson ja Eine Laineen puhelaulun Kuulitko? Hirtetään, Tuire Orrin laulaman On kankuria kaksi taitavaa, Tuire Orrin ja Birgit Kronströmin duetot Kun kruunupäitä suistetaan ja Aina missä kuljetta siellä olen myöskin ma, kansan sekakuoron laulaman Nyt kultakin on vain rautaromu, säestysmusiikit 1 ja 2, Akvaario-baletin ja loppumusiikin, joka on Poretta-valssi. Revyyssä esiintyy myös lukuisia Suomalaisen Oopperan baletin tanssijoita. Koreografiasta ja tanssien ohjauksesta vastasi George Gé.

"GODZINSKYN MUSIIKKI SOVELTUU ELOKUVAN TEKSTIIN JA SÄVYYN KUIN VALETTU"

Helsingin Sanomien P. T-vi eli Paula Talaskivi piti Porettaa keveänä, leikittelevänä ja ulkonaisesti paikoitellen jopa loisteliaana, mutta: “Katsoja tosin silloin tällöin toivoo, että tanssi- ja revyykohtauksia olisi hieman supistettu ja varsinaisen toimintajuonen, joka nyt niiden keskellä jää melko löyhäksi, olisi annettu olla tarkempana ja suotu sille tilaa enemmän. Kaikki kuitenkin sujuu joustavasti, kohtaukset ovat luontevia ja eläviä, alussa heitetty teatteriparodia on aivan erinomainen, konsertin jälkeinen juhlintakohtaus on kehitelty notkeasti ja loppurevyy on kerrassaan upea."

Talaskivi kehui erityisesti Georgen musiikkia: “Godzinkyn musiikki soveltuu elokuvan tekstiin ja sävyyn kuin valettu, valssissa on kaikki ne ainekset, joita iskelmäsävelmään tarvitaan ja revyyn muukin musiikki on onnistunutta. Gén tanssit ovat huolitellut, tyylikkäät ja kauniit, etenkin 'kultakalatanssi', jonka esittäminen merenpohjassa valokuvauksellisestikin on meillä ainutlaatuista ja sellaisenaankin saavutus."

Myös Uuden Suomen M.V. nosti Georgen musiikin: “Elokuva ei luonnollisesti pyrikään rakentumaan juonensa varaan. Sen tarkoituksena on huvittaa pelkästään revyynä, mutta touhu on paikoin perin pitkäveteistä. Vain Georges de Godzinskyn pirteiden iskelmien ansiosta elokuva välähdyksittäin eksyy tarkoitukseensa."

Aamulehden O.V-hl eli Olavi Verterdahl iloitsi Birgit Kronströmistä: "Erinomaiset näyttelijävoimat vaikuttivat ratkaisevalla tavalla siihen että kuvan alkuosa luisti varsin hyvin ja että revyyosassakin oli paljon nautittavia palasia. Eniten ilahduttaa, että Birgit Kronström on jälleen palannut kotimaiseen elokuvaan. Hän on omaa luokkaansa. Hän osaa laulaa iskelmiä, näytellä ja tanssia tavalla, jota suomalaisessa elokuvassa ei liene ennen nähty. Hänessä on harvinainen määrä viehätysvoimaa, tyylitajua, älykkyyttä ja pirteyttä. Niin hän olikin elokuvan kannattava voima. Herttainen ja välitön Tuire Orri lauloi myöskin kauniisti ja Eine Laine rehevässä osassaan oli koomillinen, niinkuin aina tällaisissa suorituksissa."

Perheen boheemi taiteilijaäiti Mimmi Järvinen - Laakso - Korhonen (Eine Laine) ja palvelijatar-lausujatar Roosa Montonen (Kerttu Salmi). Poretta / Elonet.

 

ELOKUVAMUSIIKKI SÄESTÄÄ TAPAHTUMIA

Maaliskuun 15. päivänä ilmestyneessä Elokuva-Aitassa oli Marja-Leenan eli Annikki Arnin artikkeli Georges de Godzinsky nuori tuhattaituri. Haastattelu oli tehty kiireessä juuri ennen kuin George matkusti kiertueelle Ruotsiin Georg Malmsténin, Viljo Vesterisen ja Eino Katajavuoren kanssa. Arni oli erityisen kiinnostunut Georgen kokemuksista ja mielipiteistä äänielokuvasta. Jo ennen ensimmäistä elokuvaansa, Nyrki Tapiovaaran Varastettua kuolemaa, George kertoi joutohetkinään "tutkineensa filmiä" ja etenkin filmimusiikkia käsittelevää saksalaista ja amerikkalaista kirjallisuutta. 

Kysymykseen parhaasta filmimusiikin säveltäjästä George vastasi: "Ensi sijalle asettaisin ehdottomasti ranskalaisen Jaubert'in, jonka musiikki on mm. Sumujen laiturissa ja Emigranteissa. Viimeksi mainitussa esiintyy yksi ainoa johtoaihe, ja oli kiinnostavaa havaita, kuinka säveltäjä sitä muunteli tilanteiden ja esitettävien henkilöiden mukaisesti. Hän onnistui erinomaisesti. Mutta yritys on uhkarohkea ja vaatii suurta ammattitaitoa."

Saksalaisista George mainitsi ensimmäisenä Theo Mackebenin. "Pidän kaikista hänen filmeistään, mutta eniten minua miellytti Der Walzerkrieg. Amerikkalaisista filmeistä oli Sininen kuu aivan suurenmoisesti sävelletty. Tsekkiläinen Hurmio oli myös hyvä, samoin Wessely-filmi Julika. Nyt teidän on muistettava, että olen luetellut nämä filmit yksinomaan niiden musiikkia silmälläpitäen."

Kysymykseen parhaasta äänitysmenetelmästä George vastasi: "Olen joutunut vuosien kuluessa kokeilemaan useitakin menetelmiä, mutta puhtain toisto saadaan siten, että laulut lauletaan ensin levyille ja sitten miksataan näyttelemisen kanssa. Tätä menetelmää käytettiin esim. Kulkurin valssissa, jonka äänitys oli minusta moitteeton. Sitä paitsi on hyvin tärkeätä, että säveltäjä mahdollisimman tarkoin tutustuu käsikirjoitukseen. Hän voi siten korostaa ja tiivistää erilaisia tunnelmia." Tässä George mainitsee Peter Kreuderin nimen, joka ei ole "sellainen taitaja kuin Mackeben", mutta joka on kuitenkin "sattuvasti musiikillaan säestänyt tapahtumia".    

Georgen haastattelu Elokuva-Aitan numerossa 6, joka ilmestyi 15. maaliskuuta 1941. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto. 

 

Lue seuraavaksi Välirauha maalis-kesäkuu 1941: George säveltää musiikin Orvo Saarikiven elokuvaan Totinen torvensoittaja

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

MELLANFREDEN FEBRUARI-MARS 1941: GEORGE KOMPONERAR MUSIKEN TILL ILMARI UNHOS FILM PORETTA

Ilmari Unhos Poretta eller kejsaren utan poäng som han regisserade för Suomi-Filmi, hade premiär den 2 mars 1941. George de Godzinsky komponerade och arrangerade 26 musiknummer till denna musikfilm och fungerade även som dirigent och pianist. Poretta / Elonet.

Suomeksi

I början av 1941 kallades George de Godzinsky till försvarsmaktens underhållningsenhet. Orsaken till detta var sannolikt att George var en mångsidig musiker som under vinterkriget deltog i Landets Skydds [Maan Turva] underhållningsturnéer i Lappland och på Karelska näset. Det berodde också på att George kände Palle.

Palle eller författaren Reino Hirviseppä 1938. Krigsmuseet.

Palle eller journalisten och skribentpseudonymen Reino Hirviseppä eller major Reino Palmroth var Georges bekant från radion. ”Palle och jag lärde känna varandra i radions tecken”, minns Godzinsky med ett leende decennier senare. "Palles revyer gjordes i radion. Palle och Valle och Aino Angerkoski, som den humoristiska kvinnan. Alla blev själsfränder från och med då. Palle gjorde showen och jag hjälpte till väldigt mycket.”

Hösten 1940 hade George också samarbetat med Palle i filmsammanhang. Den 29 december var det premiär för sångfarsen producerad av Eloseppo, En räv bakom öra [Ketunhäntä kainalossa], till vilken Palle hade skrivit manuset baserat på sina radiorevyer, och George hade komponerat musiken.

För George fick hans värvning vid försvarsmaktens underhållningsenhet långtgående konsekvenser; när fortsättningskriget inleddes i slutet av juni skickades soldaten Godzinsky till fronten, inte med en pistol utan för att underhålla.

PALLES PROPAGANDA-SOLDATBRÖDER OCH FÖRSVARSMAKTENS UNDERHÅLLNINGSENHET

Reino Palmroth och den tidigare tävlingssimmaren och Rundradions sportredaktör Pekka Tiilikainen var nyckelpersonerna bakom grundandet av den registrerade föreningen Propaganda-Soldatbröderna efter vinterkriget sommaren 1940. Organisationens syfte var fungera som stöd för den andliga krigsföringen.

Radiooperatörer från propagandaavdelningen vid högkvarteret. Kapten Reino Palmroth sittande till vänster och radiosportkommentatorn Pekka Tiilikainen sittande tredje från höger. Krigsmuseet.

Försvarsmaktens nyhetsbyrå den 1 november 1939. Sittande överstelöjtnant Honko, från vänster löjtnant Jahnukainen, kapten Reino ”Palle” Palmroth - som var vinterkrigets viktigaste propagandaman - kapten Larko, löjtnant Leppo och löjtnant Turja. Krigsmuseet.

Kapten Reino Palmroth på försvarsministeriets pressbyrå den 1 november 1939. Krigsmuseet.

Kapten Reino Palmroth vid mikrofonen. Krigsmuseet.

När informations- och censurorganet Statens informationsinstitut, som startade under vinterkriget, och Propaganda-soldatbröderna gemensamt bildade Försvarsmaktens underhållningsbyrå, blev Reino Palmroth underhållningschef. Palle arbetade på propagandaavdelningens 3:e kontor i högkvarteret.

Propaganda-soldatbröderna drev Finlandia Nyhetsbyrå, som ägdes av organisationen och fungerade som ett halvofficiellt propagandaorgan. På uppmaning av huvudstaben motarbetade Finlandia Nyhetsbyrå pacifistiska strävanden. Trots att det fanns en separat censurbyrå i Helsingfors, var Finlandia Nyhetsbyrå ansvarig för ett antal filmrelaterade förbud och censurer.

Propaganda-soldatbrödernas mål var att erbjuda underhållning för hela folket. Efter Palmroths besök i Berlin på vårvintern 1941 ordnades vapenbrödersaftnar enligt den tyska modellen Militärische Radio Abend. Platsen soma valdes var Helsingfors Mässhall, därifrån man också sände i radion uppträdandena av tidens mest framstående underhållare.

PROPAGANDA-SOLDATBRÖDERNAS AFTON I MÄSSHALLEN DEN 9 FEBRUARI 1941

George var med som ackompanjatör när Propaganda-soldatbröderna ordnade en vapenbrödersafton i mässhallen den 9 februari. Reino Hirviseppä höll öppningsanförandet och var tillställningen konferencier. På programmet stod Fanfarmarschen framförd av Helsingfors Garnisonsmusikkår under ledning av Lauri Näre, marschsånger framförda av Vapenmannakören och publiken tillsammans, ett Hälsotal av Lapatossu - alltså skådespelaren Aku Korhonen, Radio-orkesterns musicerande under ledning av Erkki Linko, xylofon-solon av Eino Katajavuori, sång av Harmony Sisters, Eino Hyyrynens berättelser, dragspelssolon av Viljo Vesterinen och Georg Malmsténs schlagers.

Georges februari fortsatte med ackompanjemangsuppgifter. Den 10 februari efter vapenbrödraaftonen var George i Åbo för att ackompanjera sångerskan Annikki Arnis operettkväll på Brandkårshuset.

Den 17 februari gav dansparet Orvokki Siponen och Klaus Salin en dansföreställning ”på publikens begäran” i Studenthuset och George fungerade åter som deras ackompanjatör.

Två dagar senare, den 19 februari, ackompanjerade George mezzosopranen A. Gobert, tenoren H. Heinrichsen och basen B. Levitzky i Baldersalen.

Den 26 februari var George på Konservatoriet för att assistera vid en konsert med den emigrantcellisten Georg Harpf, tillsammans med solistens hustru, sångerskan Ilse Heiseler-Harpf.

Tre av de fyra pojkarna var på turné i Finland i början av februari 1941. På bilden syns två av pojkarna, andra från vänster Viljo Vesterinen och Georg Malmstén på hans högra sida. George de Godzinsky är bakom kameran. Familjen Godzinskys arkiv.

FYRA POJKARS TURNÉ I SVERIGE FEBRUARI-MARS 1941

Redan två dagar senare, fredagen den 28 februari, gav George en konsert med de fyra pojkarna i Stockholm. Georg Malmsténs, Viljo Vesterinens, Eino Katajavuoris och Georges Sverigeturné var planerad att pågå i 17 dagar. Vesterinen gjorde fortfarande sin militärtjänst som kurir vid Kronohagens krigsarkiv, men det hindrade honom inte från att delta i konsertturnén utomlands.

Den 4 mars kåserade pseudonymen Mikko i Ilta-Sanomat om kvartettens resa till Stockholm: ”Mellan isarna vid Åland har många av oss försökt ta oss längre och längre västerut och efter att ha lyssnat på isens skrapande mot fartygssidorna under en dag eller två, har vi nått första etappen på vår resa, Stockholm. Liksom de andra märker vi att fyra av våra musikartister har tagit sig fram genom isen och valutasvårigheterna - sägs att de låter de berörda springa runt i flera dagar innan det löser sig - och kommit fram till Stockholm, där de också har hamnat i händerna på artiga rikssvenska tidningsmän och tidningsfotografer.”

Mikko hade fått tag på en intervju som musikerna hade gett till en stockholmstidning: ”Deras syfte är enligt tidningsintervjun att turnera i Sverige i relativt täta etapper och samla in kronor till förmån för finska invalider. Tidningarna kallar herrarna för ”vapenbröder”, med motiveringen att de under kriget reste tillsammans från skyttegrav till skyttegrav. De kallas till och med för Finlands ”betagande skivartister”.

Mikko citerar i sitt kåseri en intervju med Georg Malmstén: ”Malmstén berättar att de en gång var på en skyttegravs-konsertturné i Suomussalmi. Han satt i en av skyttegravarna och sjöng den berömda Hei, Karjalasta heilin minä löysin -sången, som han hade komponerat och diktat texten till, när samma sång började höras uppspelad via högtalare från fiendesidan, som inte var långt ifrån. Malmstén sade att han för första gången hamnade att tävla med sig själv. Både arian och sången, som spelades av ryssarna och framfördes av tonsättaren själv, betydde tidsfördriv för de finska krigspojkarna. Jag undrar hur många kronor krigskamraterna får ihop för sin vackra sak under de 17 dygn som deras resa tar. I Sverige rör sig så många av vårt folk.”

Affischen till filmen Poretta, eller Kejsaren utan poäng. Elonet.

ILMARI UNHOS PORETTA ELLER KEJSAREN UTAN POÄNG HAR PREMIÄR DEN 2 MARS

George tillsammans med fyra pojkar hade just rest till Sverige när Poretta eller Kejsaren utan poäng regisserad av Ilmari Unho för Suomi-Filmi, hade premiär den 2 mars. Filminspelningarna hade inletts redan under det föregående året. I början av januari hade Suomi-Filmi ingått ett skriftligt avtal med George om att komponera och arrangera musiken till filmen. Hade Suomi-Filmi förväntat sig att denna utåt sett glamorösa musikfilm skulle bli lika framgångsrik som den finska filmindustrins Kulkurin Valssi [En vandrares vals], som hade haft premiär i januari? Ja, kanske det. George hade trots allt också komponerat musiken till En vandrares vals.

Manuskriptet till Poretta skrevs av Serp, alltså Seere Salminen och Elsa Soini tillsammans med regissören Unho. I Poretta medverkade många bekanta skådespelare från Suomi-Filmi, såsom Tauno Majuri, Eine Laine, Uuno Laakso, Reino Valkama och Hannes Häyrinen.

FILMENS INTRIG INNEHÅLLER KLASSISK MUSIK OCH SCHLAGERS

I början av filmen Poretta arresterar polisen ägaren till förmedlingsfirman K.A.H. Toppa (Reino Valkama) för innehav av otillåtna varor, varmed Toppas kontorist Jutta Laakso (Birgit Kronström) säger upp sig från sitt jobb. Jutta stöter på sin vän journalisten Erkka Karhu (Kullervo Kalske) som är på väg till Kämp för att delta i en fest som ingenjören Volmari Suurmetso (Tauno Majuri) ordnar. 

Vännerna, den arbetslösa kontoristen Jutta Laakso (Birgit Kronström) och journalisten Erkka Karhu (Kullervo Kalske) dansar en ödesdiger tango före ingenjören Suurmetsos fest. Poretta / Elonet.

Jutta har hört att Suurmetso söker en ny sekreterare, och Erkka tar med Jutta på festen. På festen spelar en violinist Wieniawskis violinkonsert ackompanjerad av en pianist. Jutta söker sig till Suurmetsos sällskap, uppträder som dotter i en bildad familj och får jobbet som sekreterare.

I verkligheten är Juttas familj en teatergrupp som turnerar runt på landsbygden och framför Zigenarbaronen-operetten. Föreställningen, som publiken har betalat inträde till med bland annat livsmedel, avbryts dock av ett elavbrott. Familjens mor, Mimmi Järvinen-Laakso-Korhonen (Eine Laine), känd under artistnamnet Mona Maskara, är gift för tredje gången och har barn från alla sina äktenskap: Jutta, dansaren Norja (Margareta Wasenius), skådespelaren Jussi (Hannes Häyrinen) och sångerskan Sointu (Tuire Orri). Sointus far är Mimmis nuvarande make, skådespelaren Uuno Järvinen (Uuno Laakso).

Sointu (Tuire Orri) och hennes bror Jussi (Hannes Häyrynen), barnen i konstnärsfamiljen på landsbygdsturnén och framför en operett. Poretta / Elonet.

Efter den otursamma turnén kommer Sointu för att träffa Jutta på hennes arbetsplats och syskonen börjar musicera. När Suurmetso, en älskare av klassisk musik, överraskar Sointu när hon sjunger en schlager upptäcker Jutta snabbt att hennes syster också sjunger fin musik och förbereder sig för en konsert. Mimmis mamma, som spelar en fin dam, besöker också Suurmetso och bjuder in ingenjören till en dansbalsafton efter konserten.

Familjen Järvinen städar och möblerar om med lånade föremål. När familjen är redo för generalrepetitionen anländer Toppa. Han meddelar att han är förmögenhetsskatteinspektör och tror inte att de dyra möblerna bara är på lån. Erkka drar Toppa åt sidan och lovar att intervjua honom för sin tidning, men låser in Toppa i badrummet. Toppa börjar tömma flaskorna som är reserverade för middagen.

Sointus konsert får en rimlig applåd. Konsuln som bor granne med Järvinens har beställt orkestern för att spela för sina födelsedagsgäster. Orkestern har dock tagit fel på dörren och kommer till Järvinens för att spela. 

Konstnärsfamiljen firar sin dotter Sointus konsert till tonerna av paso-doble. Storasyster Jutta Laakso (Birgit Kronström) sjunger Den dansande caballeron och fadern Uuno Alarik Järvinen (Uuno Laakso) dirigerar orkestern. Poretta / Elonet.

Även brodern Jussi (Hannes Häyrynen) och Mimmis mamma (Eine Laine) ställer upp till dans. Poretta / Elonet.

När Toppa släpps ut från badrummet och gör ett stort nummer av sig, inser orkestern misstaget. När Sointu försöker förklara saken för den på väg varande Suurmetso, får han framför sig en morgontidning som innehåller en skandalös recension av hans konsert. Familjen tror att Suurmetso är av samma åsikt som tidningen. Utan att lyssna på någon förklaring jagar familjen ut ingenjören.

Sointu ber Suurmetso om ursäkt för sin familjs beteende. Hon söker jobb eftersom hennes familj snart kommer att stå på bar backe. Suurmetso sätter in en annons i tidningen där han söker skådespelare till ett nytt teatersällskap. Alla familjemedlemmar får arbete i den nya revyn. Erkka och Jutta skriver ett manus som de kallar Kejsaren utan poäng, enligt H.C. Andersens saga och klädkupongerna i en tid av knapphet.

Arbetslösa konstnärsfamiljen har fått arbete i nya revyn och börjar öva. Från vänster: skådespelaren Uuno Alarik Järvinen (Uuno Laakso), sångerskan Sointu Järvinen (Tuire Orri), skådespelerskan Mimmi Järvinen-Laakso-Korhonen (Eine Laine), manusförfattare och sångerska Jutta Laakso (Birgit Kronström), hembiträde och recitatör Roosa Montonen (Kerttu Salmi), journalist Erkka Karhu (Kullervo Kalske) och dansare Norja Korhonen (Margareta Wasenius). Poretta / Elonet.

Teatern är fullsatt på premiärkvällen. Balettföreställningen, ackompanjerad av Juttas sång, leder över till huvudnumret, som bygger på Andersens saga med dans och sång. Uuno spelar kejsaren, Mimmi kejsarinnan och Jussi budbäraren. Revyn avslutas med en storslagen akvariebalett på havets botten, där Norja dansar och Juha och Sointu sjunger. Under kvällen finner Suurmetso och Sointu samt Jutta och Erkka varandra.

Revyn och hela musikalfilmen kulminerar i en akvariebalett på havets botten. Sointu (Tuire Orri) sjunger Poretta-valsen på slutet. Poretta / Elonet.

Ingenjören Volmari Suurmetso (Tauno Majuri) och Sointu Järvinen (Tuire Orri) samt journalisterna Erkka Karhu (Kullervo Kalske) och Jutta Laakso (Birgit Kronström) finner varandra i filmen. Poretta / Elonet.

MUSIKFILMEN PORETTA

Poretta var en ambitiös film för sin kompositör. George komponerade och arrangerade 26 musiknummer för den, sina egna kompositioner, revyn och flera utdrag ur operetten Zigenarbaronen. Han hade tidigare samarbetat med textförfattaren Eine Laine, och även om Laine spelade den centrala rollen som Mimis mor i filmen skrevs texterna den här gången av Kerttu Mustonen.

Största delen av musiknumren filmades som playback, dvs. musiken var inspelad i förväg. George själv dirigerade underhållningsorkestern och de blandade körerna och manskörerna samt ackompanjerade på piano.

Porettas skådespelerskor, Birgit Kronström i den kvinnliga huvudrollen som Jutta Laakso och Tuire Orri i birollen som Sointu Järvis, var också båda sångare. Innan Birgit Kronström började på Teaterhögskolan hade hon studerat sång och piano vid Musikkonservatoriet med sikte på att bli musiklärare. Birgit Kronström hade skådespelat på Oscarsteatern i Stockholm sedan 1936 och flyttade tillbaka till Finland efter vinterkriget. I filmen Poretta sjunger hon bl.a. Hetki kohtalon och Tanssiva Caballero. Georg Malmstén spelade in Tanssiva Caballero i Berlin den 7 mars 1942 under titeln Tule senorita.

Tuire Orri hade 1938 utexaminerats som skådespelerska vid Finlands Teaterakademi och därefter engagerats som skådespelerska vid Viborgs stadsteater. Efter vinterkriget engagerades Orri vid Helsingfors Folkteater, där hon väckte uppmärksamhet i sina operettroller. Tuire Orri, som var koloratursopran, hade studerat sång för Hanna Granfelt. I Poretta sjöng Orri bl.a. valsen Tiedä en ihmettä suurempaa, onnen valtakuntaa och romansen On syttynyt tähti avaruuteen.

George placerade återigen musik av andra kompositörer i filmen. Henryk Wieniawskis violinkonsert nr 2 i d-moll spelades i filmen av violinisten Toivo Salovuori och pianisten Anatoly Lyubimov. Violinsolisten på ljudspåret var Wolde Jussila och pianisten var George själv.

Flera utdrag ur Emmerich Kálmáns operett Zigenarbaronen hördes: mellanspelet med dragspel, duetten Ollaan niin kuin pääskyset sjungen av Uuno Laakso och Tuire Orri, valsen Riemumielin rinta tahtoo på dragspel och valsen Muistathan kai som duett med Uuno Laakso och Eine Laine. Några takter ur Georg Malmsténs Nukku-Matti framfördes av Hannes Häyrinen och Uuno Laakso ledde orkestern i födelsedagsmarschen Ja må han leva, som blev en hejdundrande paso-doble.

I början av revyscenen ses George på filmduken dirigera i orkesterdiket. Poretta / Elonet.

 

George leder revy-orkestern. Poretta / Elonet.

 

George leder revy-orkestern. Poretta / Elonet.

 

Publiken under Revy-scenen. Poretta /Elonet. 

 

Revy-orkestern i orkesterdiket. Poretta / Elonet.

I filmen Kejsaren utan poäng framträder George på filmduken i rollen som kapellmästare. Musiken till revyn innehöll sångerna Vaikka vartaloltain oonkin pieni och Poäng-sången Voiton palmun saanut oon! framförda av Birgit Kronström, sångerna Keisari nukkuu och Oi keisarinna! framförda av en manskör bestående av lakejer, orkestermellanspelen 1 och 2, Uuno Laaksos och Eine Laines talsång Kuulitko? Hirtetään, On kankuria kaksi taitavaa sjungen av Tuire Orri, Tuire Orris och Birgit Kronströms duetter Kun kruunupäitä suistetaan och Aina missä kuljetta siellä olen myöskin ma, Nyt kultakin on vain rautaromu sjungen av folkets blandkör, ackompanjemangsmusik 1 och 2, och Akvarie-balettens slutmusik. I revyn medverkar också ett antal dansare från Finska Operans balett. För koreografin och dansledning ansvarade George Gé.

”GODZINSKYS MUSIK PASSAR SOM GJUTEN I FILMENS TEXT OCH TON”

P. T-vi eller Paula Talaskivi från Helsingin Sanomat tyckte att Poretta var lätt, lekfull och till och med utåtriktat glamorös på sina ställen, men: ”Ibland önskar tittaren att dans- och revyscenerna hade minskats en aning och att den egentliga handlingen, som nu förblir ganska lös, hade fått mer fokus och mer utrymme. Men allt flyter smidigt, scenerna är naturliga och levande, teaterparodin i början är utmärkt, festscenen efter konserten är suveränt utvecklad och slutrevyn är helt fantastisk.”

Talaskivi berömde särskilt Georges musik: ”Godzinkys musik passar filmens text och ton som handen i handsken, valsen har alla ingredienser som behövs för en hitlåt och resten av revymusiken är lyckad. Gés danser är slipade, eleganta och vackra, särskilt 'guldfiskdansen', vars framförande på havsbottnen är unikt hos oss även ur en fotografisk synvinkel och i sig självt en prestation.”

Även M.V. i Uusi Suomi lyfte fram Georges musik: ”Naturligtvis försöker filmen inte bygga vidare på sin handling. Dess syfte är att roa som en ren revy, men handlingen är ibland mycket långrandig. Bara tack vare Georges de Godzinskys livliga schlagerlåtar finner filmen stundtals sitt syfte.”¨

Aamulehtis O.V-hl, eller Olavi Verterdahl, var mycket glad över Birgit Kronström: ”Det utmärkta skådespeleriet var en avgörande faktor för att filmens inledande del fungerade ganska bra och att det fanns många roliga inslag även i revydelen. Framför allt gläder det mig att Birgit Kronström har återvänt till den inhemska filmen. Hon är i en klass för sig. Hon kan sjunga schalgers, spela teater och dansa på ett sätt som förmodligen aldrig tidigare skådats i finsk film. Hon har en sällsynt charm, stil, intelligens och livfullhet. Och så var hon den bärande kraften i filmen. Den söta och spontana Tuire Orri sjöng också vackert och Eine Laine i sin frodiga roll var komisk, som hon alltid är i sådana här prestationer.” 

Familjens bohemiska konstnärsmor Mimmi Järvinen - Laakso - Korhonen (Eine Laine) och tjänarinnan-recitatören Roosa Montonen (Kerttu Salmi). Poretta / Elonet.

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky