Georgen äiti Maria Neuscheller jättää perheensä ja ryhtyy konserttipianistiksi

Suur-Merijoen kartanon musiikkihuone sijaitsi salin takaosassa. Siellä oli flyygeli, jolla Maria Neuscheller opetteli soittamaan. Museovirasto. Kuvaaja Signe Brander 1912.

På svenska

Godzinskyn perheen äiti Maria Neuscheller ei paennut helmikuussa 1920 yhdessä puolisonsa ja lastensa kanssa Pietarista Suomeen. Hän pakeni jossain aikaisemmassa vaiheessa isänsä perheen eli Neuschellerien mukana Suur-Merijoen kartanoon, joka sijaitsi kymmenisen kilometriä Viipurista Suomen suuntaan. 

Paon tarkasta ajankohdasta ei ole tietoa. George de Godzinsky on muistellut, että hänen äitinsä olisi menettänyt hermonsa varakkaan isänsä, kumitehtailija Maximilian Neuschellerin kuoleman jälkeen 1919. "Perhe oli shokissa, ja äiti katosi." Hermoromahdus saattaisi osittain selittää sen, miksi 5-vuotiaan Georgen ja 3-vuotiaan Elisen äiti ei jäänyt oman perheensä kanssa Pietariin vaan lähti. Tapaus järkytti pikku Eliseä niin ettei hän puhunut kahteen vuoteen. Ehkä hermoromahdusta todennäköisempää on, että vanhempien välirikko oli yksinkertaisesti väistämätön.

Marian isän Maximilian Neuschellerin kuolinilmoitus oli Hufvudstadsbladetissa 10. joulukuuta, Wiborgs Nyheterissä 11. ja Karjala-lehdessä 12. joulukuuta 1919. Karjala-lehdessä oli myös pitempi juttu Maximilianista.

Perimmäistä syytä Georgen vanhempien välirikkoon ei tiedetä, mutta Maria Neuschelleristä tiedetään, että hän tavoitteli konserttipianistin uraa. Hän oli rikkaan perheen hemmoteltu tytär, joka oli opiskellut pianistiksi Pietarin keisarillisessa konservatoriossa kuuluisan Aleksandr Zilotin johdolla.

 

Maria Neuscheller. Godzinskyn perhearkisto.

Maria oli 20-vuotias solmiessaan avioliiton puolalaisen talousinsinöörin Franciszek de Godzinskyn kanssa. Heillä oli 20 vuoden ikäero ja ennen välirikkoa heidän avioliittonsa oli kestänyt seitsemän vuotta. Mariaa ja Franciszekiä oli yhdistänyt rakkaus musiikkiin. George on muistellut kuinka Maria-äiti soitti pianokonserttoa ja isä soitti toisella pianolla orkesteriosuuden. Vanhemmilla oli kausiliput Mariinski-teatteriin ja he kävivät kaikissa ensi-illoissa. Temperamenteiltaan he olivat hyvin erilaisia. Franciszek tunnettiin kiihkeänä, tulisena ja hallitsevana, mutta myös välittömänä ja huumorintajuisena.

Suur-Merijoen kartanon lastenkamari, jossa Maria sisaruksineen oli leikkinyt. Finna.fi

ESIINTYMINEN VIIPURISSA TOUKOKUUSSA 1920

Suur-Merijoelle pakenemisen jälkeen Maria Neuscheller konsertoi Suomessa ainakin vuosina 1920–1922. Hän muutti Itävaltaan, Wieniin joskus kesien 1922–23 välisenä aikana.

Maria Neuscheller oli yksi Viipurissa toukokuussa 1920 järjestetyn juhlanäytännön esiintyjistä. Ilmoitukset Karjalan Aamulehdessä, Wiborgs Nyheterissä ja Karjala-lehdessä 28. huhtikuuta 1920.

Toukokuussa 1920 Maria esiintyi Viipurissa. Hän oli yksi hyväntekeväisyys-juhlanäytännön esiintyjistä. Pelastusarmeija oli järjestänyt hyväntekeväisyystempauksen, jolla kerättiin rahaa lastenseimelle Viipurin Kolikkoinmäellä. Tapahtuma sisälsi juhlanäytännön Viipurin teatterissa sekä konsertin ja tanssiaiset Raatihuoneen salissa. 

Konsertissa esiintyivät paikalliset musiikkikuuluisuudet, muun muassa sittemmin kuuluisaksi tulleen Viipurin Musiikkiopiston opettajat, laulajattaret Bertha Makkonen ja Dagmar Hagelberg-Raekallio sekä pianisti Andrei Rudnev. Viimemainittu saattoi hyvin kuulua Marian pietarilaisiin emigranttituttaviin. Konsertissa esiintyi myös Viipurin satakielenä tunnettu Frida Sergejeff. Lue lisää Viipurin musiikkielämästä jatkokertomuksessa Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

OMA KONSERTTIKIERTUE MAALIS–HUHTIKUUSSA 1922

Maaliskuussa 1922 Maria oli 29-vuotias ja hän oli valmistellut ensimmäisen oman konserttikiertueen. Kiertue alkoi Sortavalasta 3. maaliskuuta. Kyseessä oli varmaankin lämmittelykonsertti ennen pääareenaa, esiintymistä Helsingissä Yliopiston juhlasalissa. Karjalan ääni ja Laatokka -lehdissä oli ennakkojuttu 2. maaliskuuta, jossa kerrottiin muun muassa Marian taustoista:

Monista etevistä pianotaiteilijoistamme olemme me täällä saaneet kuulla ainoastaan harvoja. Maria Neuscheller, jonka konsertti on täällä perjantaina tämän kuun 3. päivänä esiintyy kaupungissamme ensi kerran, mutta toivomme hänen kumminkin saavan yleisön suosion puolelleen. Hän on kuuluisan prof. Alexander Silotin oppilas ja varustettu synnynnäisillä luonnonlahjoilla, on hän saavuttanut harvinaisen suuret tulokset. Rouva Neuscheller on käynyt Pietarin konservatorion sekä aikaisemmin konsertoinut Venäjän maaseudulla. Rouva Neuscheller on oleskellut useammat vuodet Suomessa. Ohjelmassa on Chopinin, Lisztin, Liadoffin, Skrjabinin, Rahmaninoffin ja Kuulan sävellyksiä. Lippuja on saatavana.

Ilmoituksia Marian kiertueen konserteista Yliopiston juhlasalissa Helsingissä.

 

Helsingissä, Yliopiston juhlasalissa Maria esiintyi 8. maaliskuuta. Konserttia piti mainostaa  useissa sanomalehdissä, sillä Maria oli tuntematon nimi Suomessa. Hufvudstadbladetissa kerrottiin myös konserttiohjelma, jonka mukaan Maria soitti Lisztin sovituksen Bachin Preludista ja fuugasta a-molli, Chopinin kaksi Preludia ja Balladin, Anatoli Ljadovin, joka oli Pietarin konservatorion opettaja, Barcarolen ja Valssin, Skrjabinin kaksi Preludia, Rahmaninovin Melodian, Toivo Kuulan Nocturnen ja Lisztin Rigoletto-fantasian.

Aikansa arvostettu pianisti ja kapellimestari Karl Ekman kirjoitti lyhyen, mutta analysoivan ja kannustavan konserttiarvion Hufvudstadsbladetiin.

Marie Neuscheller on täällä uusi nimi. Hänen saavutuksensa eivät ole millään tavalla sensaatiomaisia, mikä ei tarkoita sitä etteikö hänen soittonsa olisi tehnyt sympaattista vaikutelmaa. Taiteilijalla on kaunis kosketus ja hyvä ja jopa häikäisevä tekniikka. Hän soittaa musikaalisesti ja hänen esiintymisensä on vaikuttavalla tavalla huoletonta. Bachin preludi ja fuuga a-molli esitettiin rauhallisesti. Hieman liikkuvampi tempo tuskin olisi haitannut tässä numerossa tai joissain kohdissa Chopinin g-molli balladia, joka muuten sai kauniin soinnillisen muotoilun, jos jotkin soiton epäpuhtaudet jätetään huomiotta. Ohjelman myöhemmässä osassa pianisti esitti mielenkiintoisia kappaleita venäläisiltä Liadovilta, Skrjabinilta ja Rahmaninovilta sekä loppunumerona Lisztin loistavan Rigoletto-fantasian, jota ei ole soitettu täällä pitkään aikaan. Katsomo, jota ei ollut runsaslukuinen, otti sympaattisen taiteilijan esitykset vastaan ​​vilkkain aplodein.
K. E-n.

Svenska Pressen -lehteen kirjoitti nimimerkki L. F. eli kapellimestari Leo Funtek, mikä osoittaa että Marian nimi herätti kriitikoiden kiinnostuksen.

Marie Neuscheller on hyvä pianisti, ei niin kiehtova, mutta hänen soittoaan kuuntelee mielellään. Ote ei ole pakottava vaan pehmeä ja harmonisen pyöreä, soinnillinen ja selkeä. Hänellä on upeaa virtuoosienergiaa ja hän osoittaa uinuvia mahdollisuuksia suuremmalle tyylille. Tekniikka ei ole ehdottoman luotettava, mutta kunnioituksen arvoinen. Se että yleisö oli pieni, ei ollut yllättävää, mutta ilta osoitti, että se oli ansaitsematonta.
L. F.

Kiertueen seuraava konsertti oli Viipurissa 14. maaliskuuta Keskuskansakoulun salissa. Myös Viipuri oli tärkeä konserttiareena, ja Marian konserttia mainostettiin useissa lehdissä pienin ennakkojutuin ja konsertti-ilmoituksin.

Viipurin konsertista kirjoitettiin myös kritiikkejä. Nimimerkki A. S-n. harmitteli Wiborgs Nyheter -lehdessä Maria Neuschellerin konsertin epäonnekasta ajankohtaa. Juuri edellisenä iltana oli ollut paljon odotettu, nuoren pianistin Ilmari Hannikaisen konsertti, jossa oli kuultu muun muassa Ernst Pingoudin pianokonsertto, tosin esitettynä ilman orkesteria. Säveltäjä oli itse soittanut sovittamansa orkesteriosuuden.

Arviossa oli paljon samaa kuin Marian Helsingissä saamissa kritiikeissä: hän on hyvin lahjakas, teknisesti taitava, hänellä on pehmeä kosketus ja värikäs pedaalin käyttö. Konsertin alkua oli haitannut konserttisalin kaikuisa akustiikka. Toivo Kuulan Nocturnen tulkinta ei tyydyttänyt kriitikkoa, mutta sitä vastoin Lisztin Rigoletto-fantasia antoi lupauksen loistosta, mutta jätti vielä toivomisen varaa inspraation ja lennokkuuden suhteen. Maria oli soittanut ohjelman ulkopuolelta joitakin pieniä Ernst Pingoudin sävellyksiä. Lopuksi kriitikko toivotti lahjakkaan taiteilijattaren tervetulleeksi uudelleen sopivammassa ajankohdassa.

Karjalan Aamulehden kriitikko harmitteli myös yleisön vähälukuisuutta, mutta laatu oli korvannut määrän ja taiteilija oli palkinnut innokkaan yleisön peräti kolmella ylimääräisellä numerolla. Kriitikon mielestä Marialta puuttui vielä suuren taiteilijan aiheenkäsittelytaito ja itsenäinen uskaltautuminen, mutta ainekset siihen olivat olemassa. Tyhjähkö sali aihetti ongelmia akustiikassa, mutta se parani jälkipuoliskolla, kun yleisö oli jakaantunut saliin tasaisemmin. Konsertti jätti erittäin miellyttävän vaikutuksen ja konsertinantaja sai lopuksi kukkia.

Marian oli tarkoitus konsertoida myös Jyväskylässä 16. maaliskuuta. Konsertista ilmoitettiin ennakkoon, mutta jostain syystä lopulta se peruutettiin. 

KIERTUE PÄÄTTYY JA MARIA NEUSCHELLERIN NIMI KATOAA SUOMALAISTEN SANOMALEHTIEN PALSTOILTA

Tampereella Maria konsertoi kaupungintalon salissa 17. maaliskuuta. Ennakkojutuissa kerrottiin aiempien konserttien saamista "kauniista" arvosteluista. Vaasan konsertti 22. maaliskuuta pidettiin myös kaupungintalossa. 

Maria piti kiertueensa viimeisen konsertin Kuopion kaupungintalossa 3. huhtikuuta. Savo-lehti ilmoitti tulossa olevasta "huomattavasta konsertista", jossa esiintyi Helsingissä erinomaisia arvosteluja saanut pianisti, Alexander Zilotin oppilas. Arvioita konsertista ei kirjoitettu. 

Viipurissa Maria Neuscheller esiintyi vielä 23. huhtikuuta Ruotsalaisessa lyseossa järjestetyssä yhteisöillassa laulaja Einar Collianderin kanssa. Tämän jälkeen Maria Neuschellerin nimi katoaa suomalaisista sanomalehdistä ilmestyäkseen lehtien palstoille Wienissä syksyllä 1923.

Kesällä 1922 Maria oli Suur-Merijoella. Maria seisoo yhteiskuvassa vasemmalla Suur-Merijoen kartanon sisäänkäynnin terassilla.

URA ALKAA WIENISSÄ 1923

Maria Neuscheller oli 30-vuotiaana siirtynyt Wieniin toteuttamaan haavettaan konserttipianistin urasta. Millainen kaupunki Wien oli konserttipianistille? Millaiset mahdollisuudet hänellä oli luoda esiintyvän taiteilijan ura Keski-Euroopassa?

Wien ei valikoitunut Marian uudeksi kotikaupungiksi sattumalta. Hänellä oli aiempia suhteita Wieniin ja hänen nimellään oli jonkinlaista painoarvoa Wienin musiikkielämässä. Marian urakehitystä voi seurata wieniläislehtien sivuilta. Syyskuun alussa 1923 ilmestyneessä Neue Freie Presse -lehdessä kuuluisan ukrainalaissyntyisen pianistin Moritz Rosenthalin puoliso Hedwig Kanner-Rosenthal ilmoittaa pianotunneista ja -kursseista, jotka alkavat 15. lokakuuta. Ilmoituksen mukaan opetusta annetaan Moritz Rosenthal - Leschetizky -metodilla, minkä jälkeen ilmoituksessa luettelellaan Kanner-Rosenthalin aiemmin julkisuudessa olleet opiskelijat. 

Listalla on meille tuntemattomia nimiä, mutta kuuden esille nostetun pianistin joukossa on Maria Neuscheller Suomesta. Tässä ensimmäisessä vuoden 1923 ilmoituksessa Marian kotimaa on Suomi. Seuraavana vuonna ilmestyneessä konserttiarviossa Marian kotimaa on Venäjä ja tämän jälkeenkin Marian kotimaa pysyy lehtien palstoilla Venäjänä, mutta hänen taustaansa varioidaan. Hän on joko venäläinen tai hän on pianisti Pietarista.

ENSIMMÄISET ESIINTYMISET WIENISSÄ SYKSYLLÄ 1923 JA KEVÄÄLLÄ 1924

Marian ensimmäinen konserttiesiintyminen tapahtuu Wienissä 25. marraskuuta 1923. Neues Wiener Tagblatt -lehdessä kerrotaan Wienin Konserttitalossa pidettävästä konsertista, jonka solistina soittaa Fräulein Neuscheller. Konsertin johtaa itävaltalainen säveltäjä ja kapellimestari Rudolf Nilius ja ohjelmassa kuullaan Felix Mendelssohnin alkusoitto Ruy Blas, Antonín Dvořakin sinfonia Uudesta maailmasta, Edvard Griegin pianokonsertto ja lopuksi Mendelssohnin konserttialkusoitto Hebridit. Konserttiarvio ilmestyy, mutta se ei saa juurikaan palstatilaa. Kriitikko arvioi lyhyesti Maria Neuschellerin soittaneen “ylivoimaisella tekniikalla ja temperamenttisella innostuksella”.

Seuraavana keväänä maaliskuussa 1924 Maria Neuscheller esiintyi entisen opettajansa Hedwig Kanner-Rosenthalin oppilaiden konsertti-illassa. Marian ohjelmassa oli jälleen Edvard Griegin pianokonsertto, mutta nyt ilman orkesteria. Hedwig Kanner-Rosenthal soitti orkesteriosuuden toisen pianon äärestä.

Lokakuussa 1924 Maria laajensi karriääriään. Hän piti oman konsertti-illan Konzerthausin Pienessä salissa. Wiener Morgenzeitungin kriitikko kirjoitti neiti Neuschelleristä, jonka pianistinen taidokkuus on avautumassa nupustaan: “Neiti Neuschelleristä, joka ei ole vielä aivan kypsä, paljastui ujoudesta huolimatta teknisesti puhdas pianisti, joka on saanut hyvän koulutuksen.”

MERKITTÄVÄ URAKEHITYS KEVÄÄLLÄ 1925

Vuosi 1925 on jo merkittävämpi Marian uran kannalta. Vajaan kahden vuoden kuluttua Wieniin saapumisensa jälkeen maaliskuussa 1925 hän soitti Bachin d-molli-pianokonserton Wienin sinfoniaorkesterin solistina konsertissa, joka radioitiin. Kapellimestarina toimi Rudolf Nilius, jonka johdolla Maria esiintyi jo ensimmäisessä Wienin-konsertissaan. Konsertista ei löydy arviota, mutta huhtikuun konsertista, jossa Maria soitti Wienin Naissinfoniaorkesterin solistina, löytyy kannustava, ja jo enemmän palstatilaa saanut arvio. Siinä Marialle povataan tulevaisuutta pianotaiteilijana. Ohjelmassa oli erittäin haastava pianoteos, Franz Lisztin Totentanz, Kuolemantanssi. Konsertin johti itävaltalainen kapellimestari Julius Lehnert. 

Reichspostin arviossa Maria Neuscheller Pietarista “on taiteilijatar, jonka soitossa suuri tyylitaju on nousemassa esille. Hänen täyteläinen ja voimakas kosketuksensa, rautainen rytminkäsittelynsä sekä poikkeuksellinen tekninen taso, jolla hän esitti Lisztin Kuolemantanssin, kertovat hänen lukeutuvan vahvimpiin personallisuuksiin Wienin tunnettujen taiteilijattarien keskuudessa. Hänestä tullaan vielä kuulemaan.” Der Tag -lehti ylisti myös konsertin solistia, vaikkakin lyhyesti: “Lopuksi Maria Neuscheller Pietarista, hurmaavalla temperamentilla varustettu suuri pianisti, esitti Lisztin Kuolemantanssin.”

Maria Neuscheller wieniläislehtien sivuilla.

 

Marian konserttiura laajeni syksyllä omalla konserttikiertueella. Ilmoitus tulevasta kiertueesta julkaistiin sanomalehdessä Marian kuvan kera jo heinäkuussa. Yksi kiertueen konserteista oli lokakuussa Wienin Musikvereinin pienessä salissa ja kirvoitti jo pitkähkön, hyvin positiivisen Marian soittoa analysoivan arvion. Arvioija nosti esille Marian teknisen taituruuden ja tulkintakyvyn. Hänen soitossaan oli myös persoonallisuutta. Arviosta käy ilmi Marian soittama vaativa ohjelma, Chopinin b-molli-sonaatti, Isaac Albenizin Seguidillas ja joitakin venäläisiä moderneja kappaleita. Lopuksi Maria oli soittanut Franz Lisztin kuudennen rapsodian “nostattaen sellaiset aplodit, että vasta kaksi lisänumeroa pystyivät hiljentämään ne”.

Marian konserteista kirjoitetuissa lyhyissä arvioissa löytyy myös soraääniä. Eräs kriitikko kuuli Marian tulkinnoissa omituisuuksia ja kummallisuuksia, eikä ollut tyytyväinen kuulemaansa. Valtaosin arviot olivat kuitenkin positiivisia.

Kolmisen vuotta Wieniin saapumisensa jälkeen keväällä 1926 Maria esiintyi jälleen Wienin Naissinfoniaorkesterin solistina esittäen Chopinin f-molli-pianokonserton. Konserttiarvio oli positiivinen, mutta kovin lyhyt. Loppusyksystä Maria perui ja siirsi omia konserttejaan, sillä liput eivät olleet käyneet kaupaksi. Hän oli valinnut ohjelmaansa Beethovenin Kuutamosonaatin sekä Chopiniä, Debussytä, Rosenthalia ja Sergei Bortkiewicziä.

Keväällä 1927 edellä mainittu Sergei Bortkiewicz piti sävellyskonsertin Wienin Musikvereinin suuressa salissa. Maria Neuscheller, “venäläinen pianovirtuoosi”, joka oli soittanut alkuvuodesta Rahmaninovin c-molli-pianokonserton “briljantilla tekniikalla ja tulkinnalla” Wienin Naissinfoniaorkesterin solistina kantaesitti nyt Bortkiewiczin kolmannen pianokonserton konsertissa, jossa säveltäjä johti Wienin sinfoniaorkesteria. Konsertin aluksi kuultiin sinfoninen runo Othello, sen jälkeen viulukonsertto solistinaan itävaltainen viulisti Christa Richter. Marian esittämän pianokonserton jälkeen ohjelmassa kuultiin vielä balettisarja 1001 yötä. Konserttiarviossa nousi jälleen esille Marian kyky soittaa voimalla ja suurella vaikuttavuudella.

Myöhemmin Sergei Bortkiewicz omisti Marialle yhden pianosävellyksistään, vuonna 1931 valmistuneen Seitsemän preludia op. 40. Bortkiewicz, joka oli muuttanut Itävaltaan vaimonsa Elisabethin kanssa kesällä 1922 eli suunnilleen samoihin aikoihin kuin Maria, oli harkovalaislähtöinen säveltäjä ja pianisti, joka omisti teoksiaan venäläisemigranteille ja esiintyi heidän kanssaan ympäri Eurooppaa. Sergei Bortkiewicz sai Itävallan kansalaisuuden 1926. Myös hänen kauttaan Marialla oli mahdollisuus intergoitua yhä kiinteämmin wieniläisiin ja eurooppalaisiin emigranttipiireihin.

petruccimusiclibrary.ca

 

 

Suur-Merijoella viimeisenä kesänä 1926. Neuschellerin perhe myi kartanon ja viimeistään 1927 se päätyi valtion omistukseen ilmavoimien käyttöön. Maria seisoo rappusilla äärimmäisenä oikealla.

Edelleen kesällä 1926 Suur-Merijoen kartanon sisäänkäynnin terassilla. Maria seisoo takana toisena oikealta.

Jäähyväiset Suur-Merijoen henkilökunnalle kesällä 1926. Maria istuu eturivissä viidentenä oikealta. Godzinskyn perhearkisto.

 

MARIA NEUSCHELLER VAKIINNUTTAA ASEMANSA 1930-LUVULLA VENÄLÄISENÄ KONSERTTIPIANISTINA WIENISSÄ

Lehti-ilmoitusten ja lehtijuttujen perusteella näyttää siltä, että noin viidessätoista vuodessa Maria onnistui tavoitteessaan luoda vakaa ura konserttipianistina Wienissä. Hän esiintyi säännöllisesti sekä omin konsertein että orkesterikonserttien solistina. Maria kuului 1930-luvulla arvostetun konserttijärjestäjän Georg Kugelin agentuuriin. Kugelin järjestämien konserttien lippuja ja käsiohjelmia löytyy yhä internethuutokaupoista. Marian nimi oli lehti-ilmoituksissa yhdessä sellaisten kuuluisuuksien kuin viulutaiteilijoiden Yehudi Menuhin, Bronislav Huberman ja Mischa Elman rinnalla. Konsertoimisen ohessa Maria myös opetti. Hänen kerrotaan toimineen pianonsoiton opettajana Wienin konservatoriossa.

Kun sodan tummat pilvet alkoivat leijua Euroopan yllä 1930-luvun lopulla, Maria Neuscheller joutui uuden eteen. Natsi-Saksan armeija marssittua Wieniin 12. maaliskuuta 1938 hän muutti Sveitsiin.

Lue seuraavaksi Godzinskyn pakolaislapset Suomen talvessa

Teksti: Laila Tarpila

GEORGES MOR MARIA NEUSCHELLER LÄMNAR SIN FAMILJ OCH BLIR KONSERTPIANIST

Musikrummet på herrgården Suur-Merijoki låg längst bak i salen. Där fanns en flygel som Maria Neuscheller lärde sig att spela på. Museiverket, Riksantikvarieämbetet. Fotograf Signe Brander 1912.

Suomeksi

Modern i familjen Godzinsky, Maria Neuscheller, flydde inte från Sovjetryssland till Finland i februari 1920 tillsammans med sin man och sina barn. Hon flydde i ett tidigare skede med sin fars Neuscheller-familj till familjens sommarresidens på Suur-Merijoki-godset, cirka tio kilometer från Viborg mot Finland.

Det exakta datumet för flykten är inte känt. George de Godzinsky har erinrat sig att hans mor skulle ha tappat nerverna efter att hennes förmögne far, gummifabrikören Maximilian Neuscheller, avlidit 1919. Ett nervöst sammanbrott kan delvis förklara varför mamman till 5-årige George och 3-åriga Elise inte stannade kvar hos sin egen familj i S:t Petersburg utan gav sig av. Lilla Elise blev så chockad av händelsen att hon inte sade ett ord på två år. Mer sannoligt än ett nervsammanbrott är kanske att föräldrarnas uppbrott helt enkelt var oundvikligt.

Marias far Maximilian Neuschellers dödsannons publicerades i Hufvudstadsbladet den 10 december, i Wiborgs Nyheter den 11 december och i tidningen Karjala den 12 december 1919. I Karjala-tidningen fanns också en längre artikel om Maximilian.

Den bakomliggande orsaken till Georges föräldrars splittring är inte känd, men det är känt att Maria Neuscheller strävade efter en karriär som konsertpianist. Hon var en bortskämd dotter i en förmögen familj och hade studerat piano vid det kejserliga konservatoriet i S:t Petersburg för den berömde Alexander Ziloti.

 

Maria Neuscheller. Familjen Godzinskys arkiv.

Maria var 20 år gammal när hon gifte sig med polske finansingenjören Franciszek de Godzinsky. De hade 20 års åldersskillnad och hade varit gifta i sju år före separationen. Maria och Franciszek hade förenats av sin kärlek till musiken. George har berättat om hur Marias mor spelade en pianokonsert och hennes far spelade orkesterstämman på andra pianot. Föräldrarna hade säsongsbiljetter till Mariinskijteatern och gick på alla premiärer. De var mycket olika till sitt temperament. Franciszek var känd som passionerad, eldig och kontrollerande, men också som direkt och humoristisk.

Barnkammaren på herrgården Suur-Merijoki, där Maria och hennes syskon hade lekt. Finna.fi

UPPTRÄDANDE I VIBOGR I MAJ 1920

Efter att ha flytt till Suur-Merijoki gav Maria Neuscheller konserter i Finland åtminstone under åren 1920-1922. Hon flyttade till Wien i Österrike, någon gång mellan somrarna 1922-23.

Maria Neuscheller var en av artisterna vid festivalen i Viborg i maj 1920. Annons i Karjalan Aamulehti, Wiborgs Nyheter och tidningen Karjala den 28 april 1920.

I maj 1920 uppträdde Maria i Viborg. Hon var en av artisterna på en välgörenhetsfestival. Frälsningsarmén hade ordnat ett välgörenhetsevenemang för att samla in pengar till barnhemmet på Kolikkoinmäki i Viborg. Evenemanget omfattade en festföreställning på Viborgs teater och en konsert och dansafton i stadshuset.

I konserten medverkade lokala musikaliska celebriteter, bland annat lärare från den numera berömda Viborgs Musikinstitut, sångerskorna Bertha Makkonen och Dagmar Hagelberg-Raekallio samt pianisten Andrei Rudnev. Den sistnämnde kan mycket väl ha varit en av Marias emigrantbekanta i S:t Petersburg. I konserten medverkade också Frida Sergejeff, känd som näktergalen från Viborg. Läs mer om musiklivet i Viborg i uppföljningsartikeln Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

EGEN KONSERTTURNÉ I MARS-APRIL 1922

I mars 1922 var Maria 29 år gammal och hade förberett sin första egna konsertturné. Turnén inleddes i Sordavala den 3 mars. Det var troligen en uppvärmningskonsert inför huvudarenan, ett framträdande i Helsingfors i Universitetets festsal. Tidningarna Karjalanlian Ääni och Laatokka publicerade den 2 mars en förhandsartikel, som bland annat berättade om Marias bakgrund:

Av våra många framstående pianokonstnärer har vi bara hört ett fåtal här. Maria Neuscheller, vars konsert är här fredagen den 3 denna månad, gör sitt första framträdande i vår stad, men vi hoppas att hon ändå kommer att vinna publikens gillande. Hon är elev till den berömde professorn Alexander Siloti, och utrustad med medfödda naturliga gåvor har hon uppnått sällsynt stora resultat. Fry Neuscheller är utbildad vid S:t Petersburgs konservatorium och har tidigare gett konserter på den ryska landsbygden. Neuscheller är sedan flera år vistats i Finland. På programmet står kompositioner av Chopin, Liszt, Liadoff, Skrjabin, Rachmaninov och Kuula. Biljetter är tillgängliga.

Annonser om Marias turnés konserter i Universitetets festsal i Helsingfors.

 

I Helsingfors uppträdde Maria i Universitetets festsal den 8 mars. Konserten måste annonseras i flera tidningar, eftersom Maria var ett okänt namn i Finland. Hufvudstadbladet rapporterade också om ett konsertprogram där Maria spelade Liszts arrangemang av Bachs Preludium och fuga a-moll, Chopins Två Preluder och Ballad, lärare vid S:t Petersburgs konservatorium Anatoly Lyadovs Barcarole och vals, Skrjabins två Preluder, Rachmaninovs Melodia, Toivo Kuulas Nocturne och Liszts Rigoletto-fantasi.

Karl Ekman, en av sin tids framstående pianister och kapellmästare, skrev en kort men analytisk och uppmuntrande recension av konserten i Hufvudstadsbladet.

Marie Neuscheller är ett nytt namn hos oss. Hennes prestationer är inte på något sätt sensationella, vilket inte betyder att hennes spel inte har gjort ett sympatiskt intryck. Artisten har en vacker ansats och en bra och till och med bländande teknik. Hennes pianospel är musikaliskt och hennes framförande är imponerande bekymmersfritt. Bachs Preludium och fuga i a-moll spelades på ett avspänt sätt. Ett något rörligare tempo hade knappast skadat detta nummer, eller på sina ställen i Chopins Ballad i g-moll, som i övrigt hade en vacker klingande gestaltning, om man bortser från vissa bristfälligheter i spelet. I den senare delen av programmet spelade pianisten intressanta stycken av de ryska tonsättarna Liadov, Skrjabin och Rachmaninov, och som slutnummer Liszts fantastiska Rigoletto-fantasi, som inte har spelats här på länge. Åhörarna, som inte var talrika, tog emot den sympatiske artistens framträdanden med livliga applåder.

K. E-n.

I tidningen Svenska Pressen skrev pseudonymen L. F., alltså kapellmästaren Leo Funtek, vilket visar att Marias namn väckte kritikernas uppmärksamhet.

Marie Neuscheller är en bra pianist, inte så fascinerande, men hennes pianospel är ett nöje att lyssna till. Ansatsen är inte betvingande men mjukt och harmoniskt rundat, tonalt och klart. Hon har en underbar virtuosenergi och visar slumrande möjligheter till en större stil. Tekniken är inte helt pålitlig, men respektingivande. Att publiken var fåtalig var inte förvånande, men kvällen visade att det var oförtjänt.

L. F.

Turnéns nästa konsert var i Viborg den 14 mars i Centralfolkskolans sal. Viborg var också en viktig konsertarena, och Marias konsert annonserades i flera tidningar med små förhandsnotiser och konsertmeddelanden.

Det skrevs också recensioner om konserten i Viborg. Pseudonymen A. S-n. i Wiborgs Nyheter beklagade den olyckliga tidpunkten för Maria Neuscheller-konserten. Kvällen innan hade den unge pianisten Ilmari Hannikainen gett en mycket efterlängtad konsert innehållande bl.a. Ernst Pingouds pianokonsert, dock framförd utan orkester. Tonsättaren själv spelade orkesterstämman som han hade arrangerat.

Omdömet var ungefär detsamma som Marias recensenter skrev i Helsingfors: hon är mycket begåvad, tekniskt skicklig, med ett mjukt anslag och ett färgstarkt pedalspel. Konsertens inledning försvårades av konserthusets ekande akustik. Tolkningen av Toivo Kuulas Nocturne tillfredsställde inte kritikern, men å andra sidan utlovade Liszts Rigoletto-fantasi praktfullhet, som dock lämnade fortfarande något att önska när det gäller inspiration och flyktighet. Utanför programmet hade Maria spelat några små kompositioner av Ernst Pingoud. Slutligen välkomnade kritikern den begåvade artisten tillbaka vid en mer lämplig tidpunkt.

Kritikern i Karjalan Aamulehti beklagade också den fåtaliga publiken, men kvaliteten hade kompenserat mängden och artisten hade belönat den entusiastiska publiken med inte mindre än tre extra nummer. Enligt kritikern saknade Maria ännu den stora konstnärens förmåga att behandla ämnen och det självständiga modet att våga, men ingredienserna fanns där. Den alltför tomma salen ställde till problem med akustiken, men det blev bättre i andra halvleken när publiken var mer jämnt utspridd i salen. Konserten lämnade ett mycket trevligt intryck och konsertartisten fick blommor på slutet.

Det var också meningen att Maria skulle ge en konsert i Jyväskylä den 16 mars. Konserten var utannonserad i förväg, men av någon anledning blev den till slut inställd.

TURNÉN AVSLUTAS OCH MARIA NEUSCHELLERS NAMN FÖRSVINNER FRÅN SPALTERNA I DE FINSKA TIDNINGARNA

I Tammerfors gav Maria en konsert i stadshuset den 17 mars. Förhandstipsen rapporterade om de ”vackra” recensionerna av tidigare konserter. Konserten i Vasa den 22 mars hölls också i stadshuset.

Den sista konserten under sin turné gav Maria i Kuopio stadshus den 3 april. Tidningen Savo annonserade en kommande " anmärkningsvärd konsert" med en pianist, elev till Alexander Zilot, som hade fått utmärkta recensioner i Helsingfors. Inga recensioner av konserten skrevs.

I Viborg uppträdde Maria Neuscheller ännu en gång den 23 april vid en gemenskapskväll på Svenska Lyceum tillsammans med sångaren Einar Colliander. Efter detta försvinner Maria Neuschellers namn från de finska tidningarna, för att hösten 1923 dyka upp i tidningarnas spalter i Wien.

Sommaren 1922 befann sig Maria på Suur-Merijoki. Till vänster står Maria på terrassen vid ingången till Suur-Merijoki herrgård.

KARRIÄREN INLEDS I WIEN 1923

Vid 30 års ålder hade Maria Neuscheller flyttat till Wien för att förverkliga sin dröm om en karriär som konsertpianist. Hurudan stad var Wien för en konsertpianist? Vilka möjligheter hade hon att etablera en karriär som uppträdande artist i Centraleuropa?

Det var ingen slump att Maria valde Wien som sin nya hemstad. Hon hade tidigare kontakter med Wien och hennes namn hade en viss tyngd musiklivet  i Wien. Marias karriär kan följas på sidorna i Wiens tidningar. I tidningen Neue Freie Presse i början av september 1923 annonserar Hedwig Kanner-Rosenthal, hustru till den berömde ukrainskfödde pianisten Moritz Rosenthal, pianolektioner och kurser med start den 15 oktober. Enligt meddelandet kommer lektionerna att ges enligt Moritz Rosenthal - Leschetizky-metoden, följt av en lista över Kanner-Rosenthals tidigare tillkännagivna elever.

Listan innehåller för oss okända namn, men bland de sex pianister som lyfts fram finns Maria Neuscheller från Finland. I denna första annons från 1923 är Marias ursprungsland Finland. I konsertrecensionen året därpå är Marias ursprungsland Ryssland, och även därefter är Marias ursprungsland Ryssland i tidningarnas spalter, men hennes bakgrund är varierande. Antingen är hon ryss eller så är hon pianist från S:t Petersburg.

FÖRSTA FRAMTRÄDANDEN I WIEN HÖSTEN 1923 OCH VÅREN 1924

Maria gjorde sitt första konsertframträdande i Wien den 25 november 1923, då Neues Wiener Tagblatt rapporterade om en konsert i Wiens konserthus med Fräulein Neuscheller som solist. Konserten leds av den österrikiske kompositören och kapellmästaren Rudolf Nilius och innehåller Felix Mendelssohns ouvertyr Ruy Blas, Antonín Dvořáks Symfoni Från den nya världen, Edvard Griegs Pianokonsert och slutligen Mendelssohns ouvertyr Hebrides. En konsertrecension publiceras, men den får inte mycket spaltutrymme. Kritikern bedömer kortfattat att Maria Neuschellers spelade ”med överlägsen teknik och livlig entusiasm”.

I mars 1924, våren därpå, uppträdde Maria Neuscheller vid en konsertkväll för eleverna till sin tidigare lärare Hedwig Kanner-Rosenthal. Marias program innehöll återigen Edvard Griegs pianokonsert, men den här gången utan orkester. Hedwig Kanner-Rosenthal spelade orkesterstämman vid andra pianot.

I oktober 1924 utvidgade Maria sin karriär. Hon gav sin egen konsertafton i Konzerthaus lilla sal. En kritiker från Wiener Morgenzeitung skrev om fröken Neuscheller, vars pianistiska skicklighet höll på att slå ut i blom: ”Fröken Neuscheller, som ännu inte är ännu fullt mogen, visade sig, trots sin blyghet, vara en tekniskt ren pianist som har fått en god utbildning.”

EN ANMÄRKNINGSVÄRD KARRIÄRUTVECKLING UNDER VÅREN 1925

Året 1925 är redan mer betydelsefullt för Marias karriär. Mindre än två år efter sin ankomst till Wien i mars 1925 spelade hon Bachs pianokonsert i d-moll som solist med Wiens symfoniorkester i en konsert som sändes i radio. Dirigent var Rudolf Nilius, under vars ledning Maria gjorde sin första Wienkonsert. Det finns ingen recension av konserten, men däremot en uppmuntrande recension av konserten i april, som redan fick mer uppmärksamhet i pressen, då Maria spelade som solist med Wiens kvinnliga symfoniorkester. Den förespår Maria en framtid som pianokonstnär. På programmet stod ett mycket utmanande pianoverk, Franz Liszts Totentanz, Dödsdansen. Konserten dirigerades av den österrikiske dirigenten Julius Lehnert.

Reichspost skrev i sin recension att Maria Neuscheller från S:t Petersburg ”är en artist vars stora stilkänsla börjar framträda i hennes spel. Hennes fylliga och kraftfulla ansats, hennes järnhårda rytmkänsla och den exceptionella tekniska nivå med vilken hon framförde Liszts Dödsdans gör henne till en av de starkaste personligheterna bland Wiens välkända kvinnliga artister. Vi kommer att få höra mer om henne.” Der Tag berömde också konsertens solist, om än kortfattat: ” Till sist framförde Maria Neuscheller från St Petersburg, en stor pianist med ett charmigt temperament, Liszts Dödsdans.”

Maria Neuscheller på tidningarnas debattsidor i Wien.

 

På hösten utökade Maria sin konsertkarriär med en egen konsertturné. Ett meddelande om den kommande turnén publicerades i en tidning med en bild av Maria redan i juli. En av konserterna under turnén ägde rum i oktober i den lilla salen i Musikverein i Wien och lockade redan då till sig en lång och mycket positiv recension av Marias pianospel. Recensenten lyfte fram Marias tekniska skicklighet och tolkningsförmåga. Hennes musicerande hade också personlighet. I recensionen presenterades Marias krävande program, Chopins Sonat i B-moll, Isaac Albeniz Seguidillas och några ryska moderna stycken. Till sist hade Maria spelat Franz Liszts sjätte rapsodi ”till sådana applåder att endast två extranummer kunde tysta dem”.

I de korta recensionerna om Marias konserter finns det också kritiska toner. En kritiker hörde egenheter och konstigheter i Marias tolkningar och var inte nöjd med vad han hörde. Majoriteten av recensionerna var dock positiva.

Tre år efter sin ankomst till Wien, våren 1926, uppträdde Maria återigen som solist med Wiens kvinnliga symfoniorkester och framförde Chopins pianokonsert i f-moll. Konsertrecensionen var positiv, men väldigt kort. Under senhösten ställde Maria in och sköt upp sina egna konserter, eftersom biljetterna inte gick åt. Hon hade valt Beethovens Månskenssonat, Chopin, Debussy, Rosenthal och Sergei Bortkiewicz till sitt program.

Våren 1927 gav den ovan nämnde Sergei Bortkiewicz en kompositionskonsert i Musikvereins stora sal i Wien. Maria Neuscheller, den ”ryska pianovirtuosen” som tidigare under året hade spelat Rachmaninovs pianokonsert i c-moll med ”briljant teknik och tolkning” som solist i Wiens kvinnosymfoniker, uruppförde nu Bortkiewicz tredje pianokonsert vid en konsert där tonsättaren dirigerade Wiens symfoniorkester. Konserten inleddes med den symfoniska dikten Othello, följt av violinkonserten med österrikiska violinisten Christa Richter. Efter Marias pianokonsert fortsatte programmet med balettserien 1001 nätter. Konsertrecensionen lyfte återigen fram Marias förmåga att spela med kraft och stor inverkan.

Senare tillägnade Sergei Bortkiewicz en av sina pianokompositioner till Maria, Sju preludier op. 40. Bortkiewicz, som hade flyttat till Österrike med sin fru Elisabeth sommaren 1922, ungefär samtidigt som Maria, var en kompositör och pianist med ursprung i Charkov som tillägnade sina verk till emigrantryssar och uppträdde med dem runt om i Europa. Sergei Bortkiewicz fick österrikiskt medborgarskap 1926. Genom honom hade Maria möjlighet att integreras ännu närmare med de wienska och europeiska emigrantkretsarna.

petruccimusiclibrary.ca

Sista sommaren i Suur-Merijoki 1926. Familjen Neuscheller sålde herrgården och godset och senast 1927 hamnade det i statens ägo för flygvapnets bruk. Maria står på trapporna längst till höger.

Fortfarande sommaren 1926 på terrassen vid ingången till godset Suur-Merijoki. Maria står bak andra från höger.

Avskedsfest för personalen på Suur-Merijoki sommaren 1926. Maria sitter i första raden, femte från höger. Familjen Godzinskys arkiv.

 

MARIA NEUSCHELLER ETABLERAR SIG SOM RYSK KONSERTPIANIST I WIEN PÅ 1930-TALET

Av tidningsannonser och tidningsartiklar att döma verkar det som om Maria lyckades på cirka femton år  med sitt mål att etablera en stabil karriär som konsertpianist i Wien. Hon uppträdde regelbundet både som solist i egna konserter och som solist i orkesterkonserter. På 1930-talet var Maria en del av den berömde konsertarrangören Georg Kugels agentur. Biljetter och broschyrer till konserter som organiserades av Kugel kan fortfarande hittas på internetauktioner. Marias namn förekom i tidningsannonser tillsammans med kändisar som violinisterna Yehudi Menuhin, Bronislav Huberman och Mischa Elman. Enligt en källa skulle Maria också ha varit pianolärare vid Wiens konservatorium.

När krigets mörka moln började sväva över Europa i slutet av 1930-talet ställdes Maria Neuscheller inför något nytt. Efter att den tyska nazistarmén marscherade mot Wien den 12 mars 1938 flyttade han till Schweiz.

Läs härnäst:  Flyktingbarnen Godzinsky i den finska vintern

Text: Laila Tarpila

Svensk översättning: Christian de Godzinsky