Loka-marraskuu 1944: George säveltää musiikin Valentin Vaalan elokuvaan Dynamiittityttö

Säveltäjä George de Godzinsky ja äänittäjä Evan Englund työskentelemässä Dynamiittitytön musiikin parissa syyskuussa 1944. Elonet / Dynamiittityttö.

På svenska

Syyskuussa 1944 rauhan vallitessa George de Godzinskyn työt jatkuivat konserttien, kiertueiden, asemiesiltojen ja elokuvamusiikin parissa.

VALENTIN VAALAN DYNAMIITTITYTTÖ ENSI-ILLASSA

Valentin Vaalan ohjaama komedia Dynamiittityttö sai ensi-iltansa 1. lokakuuta. Kyseessä oli Georgen 12. musiikki Suomi-Filmille ja hänen ensimmäinen yhteistyönsä Vaalan kanssa. Elokuva tuli teattereihin Helsingin lisäksi Jyväskylässä, Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Porissa, Riihimäellä, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. George itse ei päässyt mukaan ensi-iltajuhliin, sillä hän oli Harmony Sistersin kanssa kiertueella Pohjanmaan rannikolla, Finbyssä, Yttermarkissa ja Övermarkissa. 

Dynamiittitytön nimiroolin näytteli Suomi-Filmin tähtikomedienne Lea Joutseno. Elonet / Dynamiittityttö.

Dynamiittityttö oli Valentin Vaalan, Tetin eli kirjailija Kersti Bergrothin ja näyttelijä Lea Joutsenon kolmas yhteinen käsikirjoitus. Komediassa johtaja Reijosen salapoliisiromaaneja ahmiva tytär Marja (Lea Joutseno) joutuu väärinkäsityksen takia mukaan rosvokoplaan, jolla on tapana räjäyttää kassakaappeja dynamiitilla. Rikospoliisin apulaispäällikkö Esko Vuoristo (William Markus) ja taiteilija Kari Honka (Tapio Nurkka) ryhtyvät selvittämään rikoksia ja ja kiinnostuvat molemmat samalla villistä ja epäsovinnaisesta Marjasta.

Dynamiittitytön nimiroolissa nähtiin Vaalan luottonäyttelijä ja Suomi-Filmin tähtikomedienne Lea Joutseno. Sotavuosina elokuvilta odotettiin ennen kaikkea sitä, että ne viihdyttivät ja auttoivat unohtamaan arjen. Vallattomista komedioista, joissa Lea Joutseno näytteli pirteää, suorasukaista nykynaista, tuli 1940-luvulla ajan ilmiö. Dynamiittityttö oli sekä yleisö- että arvostelumenestys, ja kun suomalaisen elokuvan Jussi-palkinnot jaettiin toisen kerran 1945, komedia toi Jussit sekä Joutsenolle että Vaalalle.

Rikospoliisin apulaispäällikkö Esko Vuoristo (William Markus) ja johtaja Reijolan epäsovinnainen tytär Marja (Lea Joutseno). Elonet. Dynamiittityttö.

TABUNOVIN KOULUN KASVATTI VALENTIN VAALA

Suomi-Filmin ykkösohjaaja Valentin Vaala oli oikealta nimeltään Valentin Jakovlevitš Ivanoff. Hän oli Georgea viisi vuotta vanhempi, syntynyt Helsingissä 1909 venäläiseen perheeseen ja käynyt Georgen tavoin Tabunovin koulua ja Venäläistä kimnaasia.

Tabunovin koulua oli käynyt myös Vaalan ystävä, kolme vuotta nuorempi latvialainen Theodor Tugai. Hänet tunnettiin myöhemmin nimellä Teuvo Tulio. Elokuvasta innostuneet ystävykset Vaala ja Tulio tekivät 1920-luvun lopulla yhdessä mykkäfilmejä, jotka herättivät huomiota modernilla, kansainvälisellä tyylillään.

Ohjaaja Valentin Vaala Dynamiittitytön kuvauksissa kesällä 1944. Elonet / Dynamiittityttö.

Risto Orko kutsui Vaalan ohjaajaksi Suomi-Filmiin 1935, ja Vaala ohjasi samana vuonna romanttisen komedian Kaikki rakastavat, jossa tunnettu tähtipari Ansa Ikonen ja Tauno Palo näytteli ensimmäisen kerran yhdessä. Kaikki rakastavat -elokuvan musiikista vastasi kaksi säveltäjää, salanimi Into Arpa eli Edvin Heimovalta ja Pekka Akimov. Arpa sävelsi schlaagerit ja Akimov taustamusiikin.

Ansa Ikonen ja Tauno Palo olivat pääpari myös Vaalan 1936 ohjaamassa komediassa Vaimoke, jonka musiikin sävelsi Harry Bergström. Vaimoke oli musiikkiaan myöten täysosuma. Vaalan ja Bergströmin yhteistyö jatkui. Vuonna 1936 valmistui Mieheke, 1937 Juurakon Hulda ja Koskenlaskijan morsian, 1938 Niskavuoren naiset ja 1939 Rikas tyttö.

Vaala työskenteli välillä myös taidemusiikin säveltäjien kanssa. Felix Krohn sävelsi musiikit hänen elokuviinsa Sysmäläinen 1938 ja Vihreä kulta 1939, ja Uuno Klami elokuvaan Jumalan myrsky 1940.

Vuonna 1941 Bergström sävelsi musiikit Vaalan elokuviin Antreas ja syntinen Jolanda ja Morsian yllättää, 1942 Varaventtiiliin, ja 1943 elokuviin Neiti tuittupää, Tositarkoituksella ja Keinumorsian.

Säveltäjä Harry Bergström johtaa orkesteria äänityksessä. Elonet.

DYNAMIITTITYTÖN SÄVELTÄJÄ VAIHTUU

Todennäköisesti Harry Bergströmin oli määrä säveltää myös musiikki Dynamiittityttöön, sillä hän ehti kirjoittaa jo foxtrotin ja tangon Ken lienetkään, mutta jotain tapahtui, työ jäi kesken. Varsinkin tangolla on elokuvassa tärkeä rooli. Se soi playbackinä näyttävässä tanssikohtauksessa, jossa yksi rosvoista hakee Marjan Ritzin parketille ja yllättää tanssitaidoillaan. Tango kuullaan myös Marjan laulamana playbackinä levysoittimen säestyksellä. Sanat tangoon kirjoitti Eine Laine.

Yksi rosvoista (Kaarlo Aavajoki) vie Marjan (Lea Joutseno) tuliseen tangoon ja osoittautuu yllättäen parketin partaveitseksi. Elonet / Dynamiittityttö.

Dynamiittityttö kuvattiin kesällä 1944, ja Godzinsky jatkoi Bergströmiltä kesken jäänyttä sävellystyötä todennäköisesti syyskuussa. Hän käytti tangoa alku- ja loppusoitoissaan ja sävelsi sekä slowfoxin, joka soi Ritzissä, kun rikospoliisi Esko tanssittaa Marjaa että useita taustamusiikkeja orkesterille.

Ravintola Ritzissä kuvassa vilahtaa kuusi muusikkoa, mutta itse äänityksessä soitti suuri orkesteri, jonka monet muusikot olivat Helsingin kaupunginorkesterista: Toivo Salovuori, Usko Aro, Evert Lindén, Eino Ertamo, Anton Hyökki, Hugo Huttunen, Ahti Lyijynen, Atso Fagerström, Eino Kaartinen, Fritz Kilanto, Hans Christian Jensen, Frej Sikström, Ivan Putilin, Erkki Kiilas, P. Ruuskanen, Juho Alvas, Mario Sgobba, Pauli Impivaara, Teuvo Kauppila, Olavi Paljakka, Holger Fransman, Ville Liljander, Einar Taimela, Väinö Kalso, Ahti Karjalainen, Gunnar Hagström ja Jorma Leino.  

Tanssimuusikoita ravintola Ritzissä. Elonet / Dynamiittityttö.

Dynamiittitytöstä alkoi Vaalan ja Godzinskyn yhteistyö, joka jatkui kunnes George syksyllä 1951 siirtyi kapellimestariksi Göteborgiin. Seuraavina vuosina he tekivät viisi elokuvaa lisää. Bergströmin ja Vaalan jatkoivat yhteistyötään yli kymmenen vuotta myöhemmin.

KEVYT MUSIIKKI MUUTOKSESSA SODAN JÄLKEEN

Lokakuun 4. päivänä George oli Haminassa, missä hän esiintyi sekä pianistina että harmonikan soittajana RT-miesten konsertissa Reserviupseerikoulun maneesissa. Muut esiintyjät olivat oopperalaulajat Lea Piltti ja Jorma Huttunen, varuskunnan soittokunta ja RT-miesten orkesteri.

Lokakuun 7. ja 8. päivinä George pääsi pitkästä aikaa Rytmin levytysstudioon, missä Rytmin Solistiorkesteri säesti hänen johdollaan tenori Henry Theeliä.

Levytyspäivien välissä, 7. lokakuuta illalla George ehti vielä Konservatoriolle säestämään Harry Brandeliusta. Ruotsalainen iskelmätähti oli esiintynyt edellisen kerran Helsingissä Georgen yhtyeen säestyksellä välirauhan aikaan tammikuussa 1941. Nyt George toimi yksin pianistina Brandeliuksen ja tämän nuorikon, näyttelijä ja harmonikansoittaja Ingalill Rossvaldin konsertissa, joka oli osa sotainvalidien viikkoa.

Sota oli ajanut alas suomalaisen äänilevytuotannon. Fazer, Levytukku, PSO ja Westerlund aloittivat levytuotantonsa uudelleen vasta 1940-luvun lopulla. Kun suomalaiset muusikot eivät päässeet levyttämään, oli Yleisradion insinöörien Paavo Arnin ja Rafael Ylkäsen johdolla perustettu marraskuussa 1940 kotimainen levy-yhtiö Oy Rytmi Ab. Yleisradio oli Rytmissä yhtenä osakkaana, joten Rytmistä tuli radion levyfirma, ja Ylkäsestä sen johtaja.

Sodan jälkeen myös suomalainen kevyt musiikki oli muutoksessa. Aika oli ajamassa hiljalleen ohi Georg Malmsténin ja Dallapén 1930-luvun muusikkosukupolven. Asemiesiltojen ja viihdytyskiertueiden myötä uusi muusikkopolvi oli noussut suuren yleisön tietoisuuteen. Tätä uutta laulajapolvea edusti tenorikyky Henry Theel.

Iskelmätähti Tenori Henry Theel roolissa Ossi Elstelän Suomen Filmiteollisuudelle ohjaamassa sotilasfarssissa Serenaadiluutnantti vuonna 1949. Elonet / Serenaadiluutnantti.

HENRY THEEL LEVYTTÄÄ RYTMILLE

Godzinsky ja Henry Theel olivat esiintyneet ensimmäisen kerran yhdessä helmikuussa 1942, kun Theel oli tehnyt vaikutuksen laulamalla Messuhallin asemiesillassa tenorien bravuurinumeron Palaja Sorrentoon. Theelin varsinainen läpimurto tapahtui seuraavana kesänä, kun hän levytti Columbia-merkille Arvo Koskimaan tangon Syyspihlajan alla.

Tammikuussa 1943 George oli esiintynyt Theelin kanssa Propaganda-Aseveljien toivekonsertissa Työväentalolla, ja myöhemmin samana vuonna he olivat levyttäneet Rytmille Godzinskyn sovittamaa amerikkalaista elokuvamusiikkia. Tammikuussa 1944 George ja Theel olivat esiintyneet yhdessä asemieskonsertissa Äänislinnassa.

Lokakuussa 1944 Henry Theel ja Georgen johtama Rytmin Solistiorkesteri levyttivät kahdeksan kappaletta: salanimi Veikko Ukonniemen eli Rafael Ylkäsen säveltämät tangot Yksin ja Syysilta, joista Yksin-tangoon sanat oli tehnyt Ela eli Eine Laine ja Syysiltaan Olavi Virta. Lisäksi levytettiin E. Arkon valssi Muisto Kolin majalta, Antero Vartian tango Kesätuuli (Rantatie), Kaarlo Valkaman merimiesvalssi Tyttö laulun loi ja Robert von Essenin tango En tiennyt silloin. Kotimaisten kappaleiden lisäksi levytettiin vielä Jules Sylvainin eli Stig Hanssonin ja Lasse Dahlquistin valssi Luutnantinsydämiä 1942 valmistuneesta samannimisestä ruotsalaisesta elokuvasta.

Henry Theelin ura lähti nousuun vuotta myöhemmin marraskuussa 1945, kun hän levytti Rytmille useita Toivo Kärjen sävellyksiä, joukossa tangot Liljankukka ja Hiljaa soivat balalaikat. Kärki johti itse Rytmi-orkesteria. Seuraavat kymmenen vuotta Theel tekikin tiiviisti yhteistyötä Toivo Kärjen kanssa.

ESTONIAN OPERETTITÄHTI SUOMESSA

Loka- ja marraskuussa George säesti useissa konserteissa virolaista koloratuurisopraano Milvi Laidia, jota luonnehdittiin herkäksi, sielukkaaksi ja säteilevän charmikkaaksi taiteilijaksi. Estonia-teatterin tähti oli vieraillut Suomessa aiemminkin, ja hänellä oli oma ihailijakuntansa.

Milvi Laid ja kollegansa Estonian ykköstenori Aarne Viisimaa olivat tulleet Suomeen vieraillakseen Helsingin Kansanteatterissa, missä oli varta vasten otettu ohjelmistoon “uusittuna ja kohennettuna” Franz Lehárin operetti Luxemburgin kreivi. Eine Laineen ohjaus oli saanut ensi-iltansa Ylioppilastalon näyttämöllä 1. syyskuuta, ja vastaanotto oli ollut innostunut. Arvostelijat kiittivät erityisesti Estonian tähtiä, joita kuvattiin “kuin tuulahdukseksi itsenäisen Viron kulttuurielämästä”.

Estonia-teatterin tähdet tenori Aarne Viisimaa ja koloratuurisopraano Milvi Laid Helsingissä. Valokuva julkaistu Suomen Sosialidemokraatissa 1. syyskuuta 1944. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Virossa elettiin syksyllä 1944 kohtalon hetkiä. Saksalaisten miehittäjien aika oli ohi. Saksalaiset perääntyivät, ja uusi miehittäjä puna-armeija lähestyi. Laid ja Viisimaa olivat paenneet kotimaastaan. Syyskuun 22. päivänä Neuvostoliitto valloitti Tallinnan.

Milvi Laidilla oli mukanaan 2-vuotias poikansa Jaani. “Ellei minulla häntä olisi, en tiedä kuinka kestäisin elämää poissa kotimaastani”, laulajatar kertoi haastattelijalleen ja kuvasi tilannetta Virossa: “Koko ajan teimme työtä. Ei meillä ollut teatteria Estonian pommituksen jälkeen, mutta kahtena päivänä viikossa saimme esiintyä eräässä toisessa teatterissa ja sitten olimme kiertueilla maaseudulla. Nyt on sota hävittänyt melkein kaikki Viron teatterit. Menetimme kaiken Estoniassa, koko hienon puvustomme, kulissit, kaikki.”

Estonia-teatterin tulipalo hävitti Laidin esiintymisasut, korut ja turkit. “Vain pohjakerroksessa oleva teatterin kirjasto jäi sekä muutamia nuotteja. Kauniit, kalliit pukumme - sen jälkeen esitimme yhä operetteja ja esiinnyimme kukin omissa omissa yksityisissä puvuissamme. Esitimme Luxemburgin kreiviä, Madame Butterflyta ja myös eräitä draamoja ja komedioita. Minulla on nytkin Luxemburgin kreivissä vain viisi pukua, yksityispukujani, eivätkä nekään ole enää sellaisia kuin uusina.”

ESTONIAN IHAILTU OPERETTITÄHTI

Tallinnassa 1906 syntynyt Milvi Laid, alkuperäiseltä nimeltään Aleksandra Isak, oli aloittanut lauluopinnot Tallinnan konservatoriossa 17-vuotiaana. Ensimmäinen työpaikka oli ollut Viljannin teatteri, missä hento, kirkas sopraano oli saanut heti operettirooleja esitettäväkseen. Vuonna 1926 kuuluisa italialainen mezzosopraano Armanda Degli Abbatti oli tullut lauluopettajaksi Tallinnaan, ja hänen opissaan Laidista oli kehkeytynyt koloratuurisopraano. Vuonna 1929 Milvi Laid oli saanut kiinnityksen solistiksi Estoniaan.

Estonia-teatterin primadonna Milvi Laid rooliasussa 1930-luvulla. Ajapaik / Estonia-teatterin arkisto.

Viimeisen kolmen vuoden aikana Laid oli alkanut operetin ohella tehdä myös oopperarooleja, mutta ilman opettajansa valmennusta. Abbatti oli pidätetty vihollismaan kansalaisena 1941 ja lähetetty vankileirille Kazakstanin Karagandaan. - Hänen arvellaan kuolleen 1946.

Jos Laid kantoi huolta laulunopettajansa kohtalosta, oli hänellä huoli myös isästään Rudolf Isakista, joka oli karkoitettu Siperiaan. - Rudolf Isak menehtyi leirillä maaliskuussa 1945.

Sota oli jättänyt jälkensä laulajattareen. “Pitkät, kauniit punakyntiset kädet ovat yhä rauhattomat. Katselen niitä ja hänen kapeita, kalpeita kasvojaan. Taiteilijattaressa ei ole mitään siitä elämänilosta ja keveydestä, jota yleensä pidetään operetin sankarittarelle välttämättömänä ja luonteenomaisena. Noin tummalla pohjalta lähtien luulisi olevan vaikea ilta illan jälkeen vallata itselleen ja kuulijakunnalleen laulaen tie iloon, mutta ilmeisesti Milvi Laid siihen kykenee. Ja varmaan operetti-ilo säteilee tavallistakin valoisampana silloin, kun Milvi Laidin kaltainen ihminen siihen sisällyttää koko tunteensa hehkun ja hienon, tulisen ihmisyytensä”, nimimerkki Leena päätti haastattelunsa Uudessa Aurassa.

Luxemburgin kreivin lisäksi Milvi Laid esiintyi useissa konserteissa Godzinskyn säestyksellä. Syyskuun 28. päivänä hän lauloi Messuhallissa Propaganda-Aseveljien 199. asemiesillassa, 9. lokakuuta konsertoitiin Tampereen Teatterissa ja 11. lokakuuta Turussa. Ohjelma sisälsi suosittuja operettinumeroita, joilla Estonian primadonna oli vuosia lumonnut yleisönsä. Säveltäjänimiä olivat Künnecke, Kálmán, Lehár, Fall, Abraham, Stolz ja Millöcker.

Lokakuun 16. päivänä George säesti Kansallisteatterissa tanssijatar Hagar Lehtikantoa, minkä jälkeen 18. lokakuuta Milvi Laid piti ensimmäisen konserttinsa Helsingissä. Konservatorion sali oli loppuunmyyty, joten 22. lokakuuta konsertti uusittiin.

Koloratuurisopraano Milvi Laid. Ajapaik / Estonia-teatterin arkisto.

KUOPIOSSA JONOTETTIIN LIPPUJA ASEMIESILTAAN

Laidin Helsingin konserttien välissä George pistäytyi Kuopiossa, missä 19. lokakuuta järjestettiin 121. asemiesilta. Maassa oli rauha, mutta asemiesiltoja järjestettiin edelleen, ja Yleisradio radioi illan tuttuun tapaan suorana lähetyksenä.

“121. asemiesilta Kuopion työväentalossa oli jälleen vetänyt kuopiolaisen yleisön joukolla liikkeelle. Lippujen kysyntä oli niin suuri, että lippuja ryhdyttiin jonottamaan klo 24 ajoissa tiistain vastaisena yönä myynnin alkaessa aamulla klo 9. Mutta niinpä menivätkin liput sitten sananmukaisesti kuin kuumille kiville ja molemmat näytökset olivat loppuunmyydyt seisomapaikkoja myöten”, paikallislehti Savo kirjoitti.

Ilmoitus Savon Sanomissa 17. lokuuta 1944. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Kuopiolaiset jonottavat 121. asemiesiltaan (ylä). Godzinskyn yhtye esiintyy Kuopion Työväentalolla asemiesillassa 19. lokakuuta 1944 (ala). Kuvitusta Hopeatorvet-lehdessä 1.12.1944. Kansalliskirjasto / Aikauslehtien digiarkisto.

“Varuskunnan soittokunnan soitettua marssin esitti Kuopion Aseveljet r.y:n puheenjohtaja  vääpeli P.J. Saukkonen aseveljien tervehdyksen, jonka jälkeen ohjelmassa vaihtelivat “tähtien” esitykset vähemmän kuulujen esiintyjien ja yleisön itsensä esitysten kanssa. Anna Mutanen, Harmony Sisters, Kauko Käyhkö ja KSL huolehtivat laulusta, tuomari Uolevi Kotilainen esitti savolaisena savolaista, Kalle Väänäsen erään hauskan jutun, Eino Hyyrynen hauskuutti yleisöä ja Julius Sundman temppuili. Asemiesorkesterin esityksiä johtivat Onni Palomäki ja Georg de Godzinsky viimemainitun pitäessä huolta myöskin säestyksistä. Suosionosoituksia jakoi yleisö puolueettomasti ja runsaskätisesti kaikille esiintyjille. Kreivillinen ylikersantti Carl-Erik Creutz hoiti kuuluttajan tehtävät miellyttävällä tavalla.”

Lokakuun 24. päivänä George oli jälleen Konservatoriolla, tällä kertaa säestämässä suomalaisen koloratuurisopraanon Pia Ravennan 50-vuotiskonserttia. Samana iltana klo 19.50 radiossa kuultiin äänilevyiltä Iskelmäromantiikkaa, jota Harmony Sisters ja Olavi Virta lauloivat Georgen säestäminä.

ASEMIESILLAN KUULUTTAJA PUKEUTUU FRAKKIIN

Lokakuun 26. päivänä Messuhallissa järjestettiin 122. asemiesilta, jossa ohjelmaa suorittivat Siiri Angerkoski, Harmony Sisterseistä Raija Avellan, Sylvelin Långholm, Elli Pihlaja, Eija Hiltunen, Thure Bahne, Viljo Vesterinen, Harry Kangaste, Eero Paganus, Aloha-Hawaijiyhtye johtajanaan Onni Tervonen, Työväen Mieskuoro johtajanaan Antero Viirre, Helsingin varuskunnan soittokunta johtajanaan Artturi Rope, ja Radio-orkesteri johtajinaan Nils-Eric Fougstedt ja George de Godzinsky.

Rauhan aika alkoi näkyä asemiesilloissa. Kuuluttajana toiminut luutnantti Veikko Itkonen ei pukeutunut univormuun vaan frakkiin, ja kielletyn Propaganda-Aseveljet ry:n sijasta ohjelmasta huolehti Finlandia-ohjelmapalvelu. Elli Pihlaja, Sylvelin Långholm ja Siiri Angerkoski palkittiin asemiesiltojen ansiomerkillä, ja Angerkoski piti esitelmän, jonka aiheena oli naisen huomioita rintamamiesten kotiutuessa.

Marraskuun 1. päivänä klo 21.10 radio lähetti musiikkia otsikolla Wieniläistä säveliloa. Esiintymässä olivat Georgen lisäksi Radio-orkesteri, Harmony Sisters, Antti Koskinen ja Mikko von Deringer. - Viipurin Musiikkiopiston kasvatti, pianisti Mikko von Deringer oli jatkanut opintojaan Wienissä ja palannut sitten teatterikapellimestariksi vanhaan kotikaupunkiinsa. Sodan jälkeen von Deringer oli yksi niistä evakkoon joutuneista viipurilaismuusikoista, jotka joutuivat etsimään uuden leipäpuun itselleen.

Marraskuun 5. päivänä George säesti Milvi Laidia Helsingissä kolmannen kerran. Konserttipaikka oli Suojeluskuntatalo osoitteessa Etelä-Hesperiankatu 15. Lipputulot lahjoitettiin sotaorpojen hyväksi.

Asemiesillan nro 124 ilmoitus Aseveli-lehdessä 2. marraskuuta 1944. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Marraskuun 9. päivänä George oli Raumalla, missä järjestettiin 124. asemiesilta. Esiintyjät olivat enimmäkseen omalta paikkakunnalta Sylvi Salosta, Irja Simolaa ja Godzinskya lukuunottamatta.

Marraskuun 11. päivänä klo 21 George yhtyeineen säesti radiossa Milvi Laidia ja Antti Koskista.

OPERETTIA LAHDEN TEATTERITALOSSA

Seuraavana päivänä 12. marraskuuta Suomalainen Ooppera vieraili Lahden teatteritalossa Léhárin menestysoperetilla Kreivitär Mariza. Kyseessä oli sama esitys, joka oli saanut Godzinskyn johdolla ensi-iltansa Bulevardilla maaliskuussa 1943, ja jota Suomalainen Ooppera oli kiertänyt esittämässä Georgen johdolla kesäkuussa 1944. Mariza esitettiin Lahdessa kahdesti samana päivänä. Pääparina lauloivat Elli Pihlaja ja Thure Bahne. George vastasi säestyksestä pianon ääressä.

Kaksi päivää myöhemmin, 14. marraskuuta George oli jälleen Lahden teatteritalossa, nyt säestämässä Milvi Laidia.

Viimeisen kerran George ja Milvi Laid esiintyivät yhdessä 23. joulukuuta radiossa klo 20.50. George johti sotilasorkesteria ja Milvi Laidin partnerina lauloi Jorma Huttunen. Syksyn jälkeen laulajatar jatkoi pienen poikansa kanssa Ruotsiin. - Milvi Laid jäi Ruotsiin loppuelämäkseen. Hän kuoli Tukholmassa 12. kesäkuuta 1976.

ENSIMMÄISET JUSSI-JUHLAT 1944

Marraskuun 16. päivänä George esiintyi ravintola Adlonissa palkintojenjakotilaisuudessa ja iltajuhlassa, johon osallistui iltapukuihin sonnustautunut suomalaisen elokuvamaailman kerma. Elokuvajournalistit jakoivat suomalaisen elokuvan ensimmäiset Jussi-palkinnot syksyn 1943 ja kevään 1944 uusille kotimaisille elokuville. Georgen ohella tilaisuudessa esiintyivät Harmony Sisters ja koloratuurisopraano Maaria Eira. Jussi-juhla oli samalla hyväntekeväisyystilaisuus, jonka tulot luovutettiin rajaseutujen evakuoitujen lasten hyväksi.

Maksettu mainos Helsingin Sanomissa 8. marraskuuta 1944. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto. 

Ensimmäiset Jussi-juhlat Adlonissa 16. marraskuuta 1944. Astra-lehden kuvitusta 1.12.1944. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Näyttelijä Ansa Ikonen on saanut historian ensimmäisen naisnäyttelijän Jussi-patsaan. Taustalla Elokuvajournalistien Annikki Arni vierellään Yleisradion kuuluttaja Carl-Erik Creutz. Astra-lehden kuvitusta 1.12.1944. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Jussi-juhlien järjestelyistä vastasi Elokuvajournalistien puuhanainen Marja-Leena. Nimimerkin taakse kätkeytyi operetti- ja iskelmälaulajatar Annikki Arni, joka oli menettänyt äänensä rintamakiertueiden ankarissa oloissa ja oli sodan jälkeen ryhtymässä toimittajaksi.

Marraskuussa 1944 Annikki Arni teki viimeiset levynsä Rytmille. Hän äänitti Georgen johtaman Rytmin Konserttiorkesterin säestyksellä Jacob Gaden tangon Mustasukkaisuutta, Harald Böhmeltin säveltämän ja Hans Fritz Beckmannin sanoittaman valssin Hemlängtan (Heimatlied) Karl Antonin 1942 ohjaamasta saksalaisesta rikoselokuvasta Die Sache mit Styx, sekä Ralph Benatzkyn valssilaulun Mademoiselle.

Laulajatar Annikki Arni eli toimittaja Marja-Leena 1940-luvulla. Museovirasto / Fazerin konserttitoimiston kokoelma.

Joulun lähestyessä myös Harmony Sisters vieraili Rytmi-studiossa ja levytti Georgen johtaman Rytmin Solistiyhtyeen säestyksellä kaksi joululaulua; Franz Gruberin 1818 säveltämän ja Joseph Mohrin sanoittaman Jouluyö, juhlayö (Stille Nacht, heilige Nacht), jonka oli suomentanut Matti Pesonen, ja Armas Maasalon 1914 Helmi Auvisen sanoihin säveltämän Joulukellot.

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

OKTOBER-NOVEMTER 1944: GEORGE KOMPONERAR MUSIKEN TILL VALENTIN VAALAS FILM DYNAMITKLICKAN

Kompositören George de Godzinsky och ljudteknikern Evan Englund arbetar med musiken till Dynamitflickan i september 1944. Elonet / Dynamitflickan.

Suomeksi

I september 1944, under rådande fred, fortsatte George de Godzinskys arbeten med konserter, turnéer, soldataftnar och filmmusik.

VALENTIN VAALAS FILM DYNAMITFLICKAN HAR PREMIÄR

Komedin Dynamiittityttö (Dynamitflickan), regisserad av Valentin Vaala, hade premiär den 1 oktober. Det var Georges 12:e musikuppdrag för Suomi-Filmi och hans första samarbete med Vaala. Filmen gick upp på biograferna i Helsingfors samt i Jyväskylä, Kuopio, Lahtis, Uleåborg, Björneborg, Riihimäki, Tammerfors, Åbo och Vasa. George själv kunde inte närvara vid premiärfestligheterna, eftersom han var på turné med Harmony Sisters längs den österbottniska kusten, i Finby, Yttermark och Övermark.

Titelrollen i Dynamitflickan spelades av Suomi-Filmis stjärnkomedienne Lea Joutseno. Elonet / Dynamitflickan.

Dynamitflickan var Valentin Vaalas, Tets – det vill säga författaren Kersti Bergroths – och skådespelaren Lea Joutsenos tredje gemensamma manuskript. I komedin hamnar direktör Reijonens dotter Marja (Lea Joutseno), som slukar detektivromaner, genom ett missförstånd i en rövarliga som brukar spränga kassaskåp med dynamit. Kriminalpolisens biträdande chef Esko Vuoristo (William Markus) och konstnären Kari Honka (Tapio Nurkka) börjar utreda brotten och blir samtidigt båda intresserade av den vilda och okonventionella Marja.

I titelrollen som Dynamitflickan sågs Vaalas förtrogna skådespelare och Suomi-Filmis stjärnkomedienne Lea Joutseno. Under krigsåren förväntade man sig framför allt att filmerna skulle underhålla och hjälpa till att glömma vardagen. De uppsluppna komedierna, där Lea Joutseno spelade en pigg och rättfram modern kvinna, blev ett tidsfenomen på 1940-talet. Dynamitflickan var en succé hos både publik och kritiker, och när den finska filmens Jussi-statyetter delades ut för andra gången 1945, inbringade komedin priser till både Joutseno och Vaala.

Kriminalpolisens biträdande chef Esko Vuoristo (William Markus) och direktör Reijolas okonventionella dotter Marja (Lea Joutseno). Elonet / Dynamitflickan.

VALENTIN VAALA – ELEVEN FRÅN TABUNOVS SKOLA

Suomi-Filmis främsta regissör Valentin Vaala hette egentligen Valentin Jakovlevitš Ivanoff. Han var fem år äldre än George, född i Helsingfors 1909 i en rysk familj, och hade i likhet med George gått i Tabunovs skola och Ryska gymnasiet.

Även Vaalas vän, den tre år yngre lettländaren Theodor Tugai, hade gått i Tabunovs skola. Han blev senare känd under namnet Teuvo Tulio. De filminitierade vännerna Vaala och Tulio gjorde i slutet av 1920-talet stumfilmer tillsammans, vilka väckte uppmärksamhet med sin moderna och internationella stil.

Regissören Valentin Vaala under inspelningen av Dynamitflickan sommaren 1944. Elonet / Dynamitflickan.

Risto Orko kallade Vaala som regissör till Suomi-Filmi 1935, och samma år regisserade Vaala den romantiska komedin Kaikki rakastavat (Alla älskar), där det kända stjärnparet Ansa Ikonen och Tauno Palo spelade tillsammans för första gången. För musiken i Kaikki rakastavat svarade två kompositörer: pseudonymen Into Arpa, det vill säga Edvin Heimovalta, och Pekka Akimov. Arpa komponerade schlagerna och Akimov bakgrundsmusiken.

Ansa Ikonen och Tauno Palo var huvudparet även i Vaalas komedi Vaimoke (Så tuktas en man) från 1936, vars musik komponerades av Harry Bergström. Vaimoke var en fullträff ända ner till musiken. Samarbetet mellan Vaala och Bergström fortsatte: 1936 färdigställdes Mieheke (Så tuktas ne kvinna), 1937 Juurakon Hulda (Hulda från Juurakko) och Koskenlaskijan Morsian (Forsfararens brud), 1938 Niskavuoren naiset (Kvinnorna på Niskavuori) och 1939 Rikas tyttö (En rik flicka).

Vaala arbetade ibland även med konstmusikkompositörer. Felix Krohn komponerade musiken till hans filmer Sysmäläinen (Mannen från Sysmä) 1938 och Vihreä kulta (Grönt guld) 1939, och Uuno Klami till filmen Jumalan myrsky (Guds storm) 1940.

År 1941 komponerade Bergström musiken till Vaalas filmer Antreas ja syntinen Jolanda (Antreas och den syndiga Jolanda) och Morsian yllättää (Brud efterlyses), 1942 till Varaventtiili (Kärlekens ABC), och 1943 till filmerna Neiti Tuittupää (Fröken Brushuvud), Tositarkoituksella (Skämt undanbedes) och Keinumorsian (De möttes vid gungan).

Kompositören Harry Bergström leder orkestern vid en inspelning. Elonet.

KOMPOSITÖREN FÖR DYNAMITFLICKAN BYTS

Troligtvis var det meningen att Harry Bergström även skulle komponera musiken till Dynamitflickan, då han hann skriva både en foxtrot och tangon Ken lienetkään (Vem du än är), men något hände och arbetet avbröts. Särskilt tangon har en viktig roll i filmen. Den spelas som playback i en effektfull dansscen, där en av rånarna bjuder upp Marja på Ritz parkett och överraskar med sina danskunskaper. Tangon hörs även när Marja sjunger den som playback till ackompanjemang av en grammofon. Texten till tangon skrevs av Eine Laine.

En av rånarna (Kaarlo Aavajoki) bjuder upp Marja (Lea Joutseno) i en eldig tango och visar sig oväntat vara en mästare på parketten. Elonet / Dynamitflickan.

Dynamitflickan spelades in sommaren 1944, och Godzinsky fortsatte det kompositionsarbete som Bergström lämnat halvfärdigt, sannolikt i september. Han använde tangon i sitt för- och efterspel och komponerade både en slowfox, som hörs på Ritz när kriminalpolisen Esko dansar med Marja, samt flera bakgrundsmusikstycken för orkester.

I scenen från restaurang Ritz skymtar sex musiker, men vid själva inspelningen spelade en stor orkester där många av musikerna kom från Helsingfors stadsorkester: Toivo Salovuori, Usko Aro, Evert Lindén, Eino Ertamo, Anton Hyökki, Hugo Huttunen, Ahti Lyijynen, Atso Fagerström, Eino Kaartinen, Fritz Kilanto, Hans Christian Jensen, Frej Sikström, Ivan Putilin, Erkki Kiilas, P. Ruuskanen, Juho Alvas, Mario Sgobba, Pauli Impivaara, Teuvo Kauppila, Olavi Paljakka, Holger Fransman, Ville Liljander, Einar Taimela, Väinö Kalso, Ahti Karjalainen, Gunnar Hagström och Jorma Leino.

Dansmusiker på restaurang Ritz. Elonet / Dynamitflickan.

Med Dynamitflickan inleddes samarbetet mellan Vaala och Godzinsky, vilket fortsatte fram till att George hösten 1951 flyttade till Göteborg som kapellmästare. Under de följande åren gjorde de ytterligare fem filmer tillsammans. Bergström och Vaala återupptog sitt samarbete mer än tio år senare.

DEN LÄTTA MUSIKEN I FÖRÄNDRING EFTER KRIGET

Den 4 oktober befann sig George i Fredrikshamn, där han framträdde som både pianist och dragspelare vid en konsert för RT-män i Reservofficersskolans manege. De övriga medverkande var operasångarna Lea Piltti och Jorma Huttunen, garnisonsmusikkåren och RT-männens orkester.

Den 7 och 8 oktober fick George efter en lång tid återvända till Rytmis inspelningsstudio, där Rytmis solistorkester under hans ledning ackompanjerade tenoren Henry Theel.

Mellan inspelningsdagarna, kvällen den 7 oktober, hann George även till Konservatoriet för att ackompanjera Harry Brandelius. Den svenska schlagerstjärnan hade senast uppträtt i Helsingfors med Georges ensemble under mellanfreden i januari 1941. Nu verkade George ensam som pianist vid konserten med Brandelius och dennes unga hustru, skådespelaren och dragspelaren Ingalill Rossvald, vilken var en del av krigsinvalidernas vecka.

Kriget hade lamslagit den finländska grammofonskivsproduktionen. Fazer, Levytukku, PSO och Westerlund återupptog sin skivproduktion först i slutet av 1940-talet. Då de finländska musikerna inte kunde göra skivinspelningar, grundades i november 1940 det inhemska skivbolaget Oy Rytmi Ab under ledning av Rundradions ingenjörer Paavo Arni och Rafael Ylkänen. Rundradion var delägare i Rytmi, så det blev radions eget skivbolag, med Ylkänen som direktör.

Efter kriget befann sig även den finländska lätta musiken i en brytningstid. Tiden höll på att springa ifrån Georg Malmsténs och Dallapés musikergeneration från 1930-talet. Genom soldataftnar och underhållningsturnéer hade en ny musikergeneration nått den stora publikens medvetande. Denna nya sångargeneration representerades av tenorbegåvningen Henry Theel.

Schlagerstjärnan och tenoren Henry Theel i en roll i militärfarsen Serenadlöjtnanten, regisserad av Ossi Elstelä för Suomen Filmiteollisuus 1949. Elonet / Serenadlöjtnanten.

HENRY THEEL SPELAR IN FÖR RYTMI

Godzinsky och Henry Theel hade uppträtt tillsammans för första gången i februari 1942, när Theel gjort intryck genom att sjunga tenorens glansnummer Palaja Sorrentoon (Torna a Surriento) vid en soldatafton i Mässhallen. Theels egentliga genombrott skedde följande sommar, då han för märket Columbia spelade in Arvo Koskimaas tango Syyspihlajan alla.

I januari 1943 hade George framträtt med Theel vid Propaganda-vapenbrödernas förenings önskekonsert i Arbetarhuset, och senare samma år hade de spelat in amerikansk filmmusik arrangerad av Godzinsky för Rytmi. I januari 1944 hade George och Theel uppträtt tillsammans vid en soldatkonsert i Äänislinna (Petrozavodsk).

I oktober 1944 spelade Henry Theel och Rytmis solistorkester under ledning av George in åtta titlar: tangon Yksin (Ensam) och Syysilta (Höstkväll), komponerade av pseudonymen Veikko Ukonniemi, det vill säga Rafael Ylkänen. Texten till Yksin hade skrivits av Ela (Eine Laine) och till Syysilta av Olavi Virta. Dessutom spelades E. Arkos vals Muisto Kolin majalta, Antero Vartias tango Kesätuuli (Rantatie - Sommarvind / Strandvägen), Kaarlo Valkamas sjömansvals Tyttö laulun loi och Robert von Essens tango En tiennyt silloin (Jag visste inte då). Utöver de inhemska styckena spelades även Jules Sylvains (Stig Hansson) och Lasse Dahlquists vals Luutnantinsydämiä (Löjtnantshjärtan) från den svenska filmen med samma namn från 1942.

Henry Theels karriär tog fart på allvar ett år senare, i november 1945, när han spelade in flera av Toivo Kärkis kompositioner för Rytmi, däribland tangon Liljankukka (Liljekonvaljen) och Hiljaa soivat balalaikat (Sakta spelar balalaikorna). Kärki ledde själv Rytmi-orkestern. Under de följande tio åren samarbetade Theel intensivt med Toivo Kärki.

ESTONIATEATERNS OPERETTSTJÄRNA I FINLAND

I oktober och november ackompanjerade George vid flera konserter den estniska koloratursopranen Milvi Laid, som beskrevs som en känslig, själfull och strålande charmig konstnär. Estoniateaterns stjärna hade gästat Finland även tidigare och hade en egen beundrarskara.

Milvi Laid och hennes kollega, Estoniateaterns främsta tenor Aarne Viisimaa, hade kommit till Finland för att gästa Helsingfors Folkteater (Helsingin Kansanteatteri), där man speciellt för detta tillfälle tagit upp Franz Lehárs operett Greven av Luxemburg i en "förnyad och förbättrad" version. Eine Laines regi hade haft premiär på Studenthusest scen den 1 september och mottagandet hade varit entusiastiskt. Kritikerna prisade särskilt de estniska stjärnorna, som beskrevs som "en fläkt från det självständiga Estlands kulturliv".

Estoniateaterns stjärnor, tenoren Aarne Viisimaa och koloratursopranen Milvi Laid i Helsingfors. Fotografiet publicerades i Suomen Sosialidemokraatti den 1 september 1944. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

I Estland genomlevde man ödesdigra stunder hösten 1944. De tyska ockupanternas tid var förbi. Tyskarna drog sig tillbaka och den nya ockupanten, Röda armén, närmade sig. Laid och Viisimaa hade flytt från sitt hemland. Den 22 september intog Sovjetunionen Tallinn.

Milvi Laid hade med sig sin 2-åriga son Jaani. ”Om jag inte hade honom, vet jag inte hur jag skulle stå ut med livet borta från mitt hemland”, berättade sångerskan för en intervjuare och beskrev situationen i Estland: ”Vi arbetade hela tiden. Vi hade ingen teater efter bombningen av Estonia, men två dagar i veckan fick vi uppträda på en annan teater och sedan var vi på turné i landsbygden. Nu har kriget förstört nästan alla Estlands teatrar. Vi förlorade allt i Estonia, hela vår fina garderob, kulisser, allt.”

Branden i Estoniateatern förstörde Laids scenkläder, smycken och pälsar. ”Endast teaterns bibliotek i källarvåningen blev kvar, samt några noter. Våra vackra, dyra klänningar – efter det fortsatte vi att spela operetter och uppträdde var och en i våra egna privata kläder. Vi spelade Greven av Luxemburg, Madame Butterfly och även vissa draman och komedier. Jag har även nu i Greven av Luxemburg endast fem klänningar, mina privata, och de är inte heller längre i samma skick som när de var nya.”

ESTONIATEATERNS BEUNDRADE OPERETTSTJÄRNA

Milvi Laid, född som Aleksandra Isak i Tallinn 1906, hade påbörjat sina sångstudier vid Tallinns konservatorium som 17-åring. Hennes första arbetsplats hade varit teatern i Viljandi, där den spröda, klara sopranen omedelbart fick operettroller att gestalta. År 1926 hade den berömda italienska mezzosopranen Armanda Degli Abbatti kommit till Tallinn som sångpedagog, och under hennes ledning hade Laid utvecklats till koloratursopran. År 1929 fick Milvi Laid anställning som solist vid Estoniateatern.

Estoniateaterns primadonna Milvi Laid i en rollkostym på 1930-talet. Ajapaik / Estoniateaterns arkiv.

Under de senaste tre åren hade Laid, vid sidan av operetten, även börjat göra operaroller, men utan sin lärares vägledning. Abbatti hade arresterats som medborgare i ett fiendeland 1941 och skickats till ett fångläger i Karaganda i Kazakstan. – Hon antas ha dött 1946.

Om Laid bar på oro för sin sångpedagogs öde, så hade hon också oro för sin far Rudolf Isak, som blivit deporterad till Sibirien. – Rudolf Isak avled i lägret i mars 1945.

Kriget hade satt sina spår i sångerskan. ”De långa, vackra händerna med röda naglar är fortfarande oroliga. Jag betraktar dem och hennes smala, bleka ansikte. I konstnärinnan finns inget av den livsglädje och lätthet som man i allmänhet anser vara nödvändig och karakteristisk för en operetthjältinna. Utifrån en sådan mörk bakgrund kan man tro att det vore svårt att kväll efter kväll sjunga sig till en väg mot glädje för sig själv och sin publik, men uppenbarligen förmår Milvi Laid göra det. Och säkert strålar operettglädjen ljusare än vanligt då en människa som Milvi Laid lägger in hela sin känslas glöd och sin fina, eldiga mänsklighet i den”, avslutade signaturen Leena sin intervju i Uusi Aura.

Utöver Greven av Luxemburg framträdde Milvi Laid vid flera konserter med ackompanjemang av Godzinsky. Den 28 september sjöng hon i Mässhallen vid den 199:e soldataftonen för Propaganda-Vapenbröderna, den 9 oktober gavs en konsert på Tammerfors Teater och den 11 oktober i Åbo. Programmet innehöll populära operettnummer med vilka Estonias primadonna i åratal förtrollat sin publik. Kompositörsnamnen var Künnecke, Kálmán, Lehár, Fall, Abraham, Stolz och Millöcker.

Den 16 oktober ackompanjerade George dansösen Hagar Lehtikanto på Nationalteatern, varefter Milvi Laid den 18 oktober höll sin första konsert i Helsingfors. Konservatoriets sal var slutsåld, varför konserten upprepades den 22 oktober.

Koloratursopranen Milvi Laid. Ajapaik / Estoniateaterns arkiv.

I KUOPIO KÖADE MAN FÖR BILJETTER TILL SOLDATAFTONEN

Mellan Laids konserter i Helsingfors gjorde George ett gästspel i Kuopio, där den 121:a soldataftonen arrangerades den 19 oktober. Det var fred i landet, men soldataftnar anordnades fortfarande, och Rundradion sände kvällen direkt på vanligt sätt.

”Den 121:a soldataftonen i Kuopio arbetarhus hade återigen lockat Kuopiopubliken i stora skaror. Efterfrågan på biljetter var så stor att man började köa för biljetter vidmidnatt natten mot tisdag inför att försäljningen startade klockan 9 på morgonen. Men så gick också biljetterna bokstavligen som smör i solsken och båda föreställningarna var slutsålda ända till ståplatserna”, skrev lokaltidningen Savo.

”Efter att garnisonsmusikkåren spelat en marsch framförde ordföranden för Kuopion Aseveljet r.y., fältväbel P.J. Saukkonen, vapenbrödernas hälsning, varefter 'stjärnornas' framträdanden växlade i programmet med mindre kända artister och publikens egna bidrag. Anna Mutanen, Harmony Sisters, Kauko Käyhkö och KSL skötte sången, häradshövding Uolevi Kotilainen framträdde som savolaxare med savolaxisk humor, en rolig historia av Kalle Väänänen framfördes, Eino Hyyrynen roade publiken och Julius Sundman gjorde konster. Soldataftonsorkesterns framträdanden leddes av Onni Palomäki och Georg de Godzinsky, där den sistnämnde även skötte ackompanjemangen. Publiken fördelade sina applåder opartiskt och frikostigt till alla medverkande. Den grevliga översergeanten Carl-Erik Creutz skötte uppgiften som konferancier på ett angenämt sätt.”

Den 24 oktober var George återigen vid Konservatoriet, denna gång för att ackompanjera den finländska koloratursopranen Pia Ravennas 50-årskonsert. Samma kväll klockan 19.50 hördes schlagerromantik från grammofonskivor i radion, där Harmony Sisters och Olavi Virta sjöng ackompanjerade av George.

SOLDATAFTONENS HALLÅMAN KLÄR SIG I FRACK

Den 26 oktober arrangerades den 122:a soldataftonen i Mässhallen, med program av bland andra Siiri Angerkoski, Raija Avellan från Harmony Sisters, Sylvelin Långholm, Elli Pihlaja, Eija Hiltunen, Thure Bahne, Viljo Vesterinen, Harry Kangaste, Eero Paganus, Aloha-Hawaiiensemblen under ledning av Onni Tervonen, Arbetarnas Manskör under ledning av Antero Viirre, Helsingfors garnisons musikkår under ledning av Artturi Rope, samt Radioorkestern under ledning av Nils-Eric Fougstedt och Georg de Godzinsky.

Fredstiden började märkas vid soldataftnarna. Konferancieren, löjtnant Veikko Itkonen, var inte klädd i uniform utan i frack, och istället för den förbjudna föreningen Propaganda-Vapenbröderna rf sköttes programmet av Finlandia-programtjänst. Elli Pihlaja, Sylvelin Långholm och Siiri Angerkoski belönades med soldataftnarnas förtjänsttecken, och Angerkoski höll ett föredrag med ämnet en kvinnas iakttagelser när frontmännen återvänder hem.

Den 1 november klockan 21.10 sände radion musik under rubriken Wiener-melodier. Medverkande var, förutom George, Radioorkestern, Harmony Sisters, Antti Koskinen och Mikko von Deringer. – Pianisten Mikko von Deringer, skolad vid Viborgs musikinstitut, hade fortsatt sina studier i Wien och sedan återvänt som teaterkapellmästare till sin gamla hemstad. Efter kriget var von Deringer en av de viborgsmusiker i exil som tvingades söka sig en ny utkomst.

Den 5 november ackompanjerade George Milvi Laid i Helsingfors för tredje gången. Konsertplatsen var Skyddskårshuset på Södra Hesperiagatan 15. Biljettintäkterna donerades till förmån för krigsföräldralösa.

Den 9 november befann sig George i Raumo, där den 124:e soldataftonen arrangerades. De medverkande var till största del lokala förmågor, med undantag för Sylvi Salonen, Irja Simola och Godzinsky.

Den 11 november klockan 21 ackompanjerade George och hans ensemble Milvi Laid och Antti Koskinen i radion.

OPERETT I LAHTIS TEATERHUS

Följande dag, den 12 november, gästade Finska Operan Lahtis teaterhus med Lehárs framgångsoperett Grevinnan Mariza. Det var samma föreställning som under ledning av Godzinsky haft premiär på Bulevarden i mars 1943, och som Finska Operan turnerat med under Georges ledning i juni 1944. Mariza framfördes i Lahtis två gånger under samma dag. Huvudparet sjöngs av Elli Pihlaja och Thure Bahne. George ansvarade för ackompanjemanget vid pianot.

Två dagar senare, den 14 november, var George återigen i Lahtis teaterhus, nu för att ackompanjera Milvi Laid.

Sista gången George och Milvi Laid framträdde tillsammans var den 23 december i radion klockan 20.50. George ledde en militärorkester och som Milvi Laids partner sjöng Jorma Huttunen. Efter hösten fortsatte sångerskan med sin lille son till Sverige. – Milvi Laid blev kvar i Sverige för resten av sitt liv. Hon dog i Stockholm den 12 juni 1976.

DEN FÖRSTA JUSSI-GAALAN 1944

Den 16 november framträdde George på restaurang Adlon vid en prisutdelning och kvällsfest där eliten inom den finländska filmvärlden deltog, klädd i aftonklänningar och högtidsdräkt. Filmjournalisterna delade ut den finska filmens första Jussi-priser till de nya inhemska filmerna från hösten 1943 och våren 1944. Vid sidan av George framträdde även Harmony Sisters och koloratursopranen Maaria Eira. Jussi-gaalan var samtidigt ett välgörenhetsevenemang vars intäkter skänktes till förmån för evakuerade barn från gränstrakterna.

Betald annons i Helsingin Sanomat den 8 november 1944. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

För arrangemangen av Jussi-festen svarade Filmjournalisternas eldsjäl Marja-Leena. Bakom pseudonymen dolde sig operett- och schlagersångerskan Annikki Arni, som förlorat sin röst under de hårda förhållandena vid frontturnéerna och nu var på väg att bli journalist.

I november 1944 gjorde Annikki Arni sina sista skivor för Rytmi. Hon spelade in Jacob Gadens tango Mustasukkaisuutta (Jalousie), med ackompanjemang av Rytmis konsertorkester under ledning av George, samt valsen  Hemlängtan  (Heimatlied) komponerad av Harald Böhmelt med text av Hans Fritz Beckmann från den tyska kriminalfilmen Die Sache mit Styx regisserad av Karl Anton 1942, och Ralph Benatzkys valssång Mademoiselle.

Sångerskan Annikki Arni, alias journalisten Marja-Leena, på 1940-talet. Museiverket / Fazers konsertbyrås samling.

När julen närmade sig besökte även Harmony Sisters Rytmi-studion och spelade in två julsånger med ackompanjemang av Rytmis solistensemble under ledning av George: Jouluyö, juhlayö (Stille Nacht, heilige Nacht), komponerad 1818 av Franz Gruber med text av Joseph Mohr, översatt till finska av Matti Pesonen, samt Armas Maasalos Joulukellot (Julklockor).

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky