Jatkosota joulukuu 1941: George säveltää Katupoikien laulun Toivo Särkän elokuvaan Onnellinen ministeri

George de Godzinskyn Katupoikien laulusta tuli Birgit Kronströmin bravuurinumero. Toivo Särkän Suomen Filmiteollisuudelle ohjaama komedia Onnellinen ministeri sai ensi-iltansa 21. joulukuuta 1941. Elonet.

På svenska

George de Godzinskyn komennus viihdytyskiertueelle Syvärille, Äänislinnaan ja Karhumäkeen marras-joulukuussa 1941 kesti lähes kuukauden. Kortissaan Syväriltä 23. marraskuuta Anna-Liisa Autiolle George arveli palaavansa kotiin jouluksi. Kaksi päivää myöhemmin kortissa Elisabeth Urbanowiczille hän kirjoitti kiertueen jatkuvan vielä kaksi ja puoli viikkoa, jolloin Georgen oli mahdollista ehtiä Helsinkiin joulukuun puolivälissä.

George viihdyttämässä Syvärin Uutujärvellä marraskuussa 1941. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

Joulukuun 21. päivänä sai ensi-iltansa Toivo Särkän Suomen Filmiteollisuudelle ohjaama romanttinen komedia Onnellinen ministeri, johon George oli säveltänyt musiikin. Jos George palasi Helsinkiin joulukuun puolivälissä, ehdittiinkö vielä äänittää hänen johdollaan elokuvan musiikit? Jos, niin äänitykset tehtiin kovassa kiireessä.

Elokuvan julisteeseen ei mahtunut mm. säveltäjän nimeä. Onnellinen ministeri / Elonet.

"EI VOINUT MUUTA KUIN HYMYILLÄ JA PYSYÄ ÄÄRIMMÄISEN RAUHALLISENA"

George on muistellut Onnellisen ministerin äänityksiä myöhemmin: “Sota ei suinkaan ollut keskeyttänyt filmiteollisuuden toimintaa. Kerran tulin Äänislinnasta ambulanssijunassa, joka oli täynnä haavoittuneita. Matka kesti kaksi ja puoli päivää, ja kun lopulta olimme Helsingissä, kiiruhdin suoraan Bio Ritziin Hesperiankadulle, jossa orkesteri oli valmiina. Se oli odottanut jo puolitoista tuntia. Nuotit jaettiin ja äänitys alkoi heti.”

“Jotta silloin olisi saatu musiikki ja elokuvan tapahtumat osumaan yksiin, filmi projisoitiin valkokankaalle ja samalla harjoiteltiin muutaman kerran”, Godzinsky on jatkanut kertomustaan. “Kun sitten tuntui siltä, että kaikki oli kohdallaan, etenkin kapellimestarin mielestä, tehtiin äänitys. Birgit Kronström, joka oli pääosassa elokuvassa Onnellinen ministeri, lauloi siinä säveltämäni Katupoikien laulun. Kaikki tehtiin playbackinä, mutta millaista se olikaan! Äänitys tehtiin lakkalevylle, eihän silloin ollut magnetofoneja, ja kun piti tehdä useita äänityksiä, levy kului nopeasti rikki, niin että lopulta taiteilija ei enää kuullut, mitä hän oli laulanut. Kaikki oli sangen alkeellista siihen aikaan, mutta ei voinut muuta kuin hymyillä ja pysyä rauhallisena.” Georgen kertomus selittää muun muassa sen, miksi Katupoikien laulussa Birgit Kronströmin huulet liikkuvat eri tahdissa musiikin kanssa.

ONNELLINEN MINISTERI PERUSTUU SAKSALAISEEN MENESTYSNÄYTELMÄÄN

Tammikuussa 1941 ensi-iltansa saanut Kulkurin valssi oli ensimmäinen Toivo Särkän Suomen Filmiteollisuudelle ohjaama elokuva, johon George sävelsi musiikin. Kulkurin valssin menestyksen jälkeen Georgelta tilattiin musiikki Orvo Saarikiven samalle tuotantoyhtiölle ohjaamaan farssiin Totinen torvensoittaja, jonka ensi-ilta oli maaliskuussa. Onnellisen ministerin kuvaukset aloitettiin vielä keväällä, mutta jatkosodan puhjetessa ne jäivät kesken, ja filmausta jatkettiin syksyllä muutaman kuukauden tauon jälkeen.

Toivo Särkän ohjaama ja Turo Karton käsikirjoittama Onnellinen ministeri perustui saksalaisten Fred Hellerin ja Bruno Englerin suosittuun komediaan Das Ministerium ist beleidigt vuodelta 1937. Alkuperäiseen näytelmään kuului Leonhard K. Märkerin säveltämä musiikki. Kun Kartto suomensi näytelmän, hän antoi sille nimeksi Ministeriötä on loukattu. Näytelmän kantaesitys tapahtui Turun Teatterissa 25. marraskuuta 1938 Akseli Kahrin ohjauksena. Kuusi päivää myöhemmin oli ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterissa, ja ohjaaja Edvin Laine. Ruotsinkielinen versio Ministeriet vacklar sai Suomen kantaesityksensä Helsingin Ruotsalaisessa Teatterissa 27. lokakuuta 1941, vain kaksi kuukautta ennen Särkän elokuvan ensi-iltaa. Ruotsalaisessa Teatterissa naispääosassa nähtiin Birgit Kronström, joka oli myös Särkän elokuvan naistähti.

Mainostoimisto Originalin alusvaatemainos, sihteeri Irma (Sirkka Sipilä) ja johtaja Blomster (Toppo Elonperä) seuranaan ministeriön vahtimestari (Anton Soini) ja ylivahtimestari (Hugo Hytönen). Onnellinen ministeri / Elonet.

MINISTERIN TYTÄR SHOKEERAA ALUSVAATTEISSA

Hellerin ja Englerin 5-kuvaelmainen huvinäytelmä lauluineen tapahtui Pariisissa, mutta elokuvassa Turo Kartto sijoitti kolmen kesäkuisen päivän tapahtumat Helsinkiin.

Mainostoimisto Originalin alusvaatemainos, taiteilija Kalevi Karin (Tauno Palo) piirros alusvaatteissa poseeraavasta nuoresta naisesta on jättimenestys. Mainos aiheuttaa kuitenkin skandaalin, sillä mallia epäillään talousministeri Helleheimon (Sven Relander) tyttäreksi Margitiksi (Birgit Kronström). Mainostoimiston johtaja Blomster (Toppo Elonperä) antaa piirtäjälleen potkut, koska toimiston mahdollisuudet saada uuden valtiolainan kampanjointi ovat vaarassa.

Mainostoimiston johtaja Blomster (Toppo Elonperä) antaa palautetta taiteilija Kalevi Karille (Tauno Palo). Onnellinen ministeri / Elonet.

Margit ei ole pahoillaan saamastaan huomiosta, vaan pyytää Karin luokseen. Blomster, joka valmistautuu tekemään kamppanjaehdotuksen ministeriölle, tapaa esittelijäneuvos Hilpeläisen (Thure Bahne). Hilpeläinen juonittelee ministerin syrjäyttämiseksi ja taivuttaa Blomsterin todistamaan, että malli todellakin on ministerin tytär.

Blomster tapaa ministerin, eikä paikalla oleva Margit ei kiellä asiaa. Taiteilija Kari kutsutaan sisään. Hän on piirtänyt mainokseensa Margitin pään lehdessä julkaistusta kuvasta ja yhdistänyt siihen mallinuken vartalon, mutta valehtelee käyttäneensä mallina erästä tanssijatarta. Kunnianloukkauksen uhalla ministeri määrää Karin tuomaan tanssijattaren nähtäväksi kahden vuorokauden kuluessa.

Kari etsii epätoivoisesti Margitin kaksoisolentoa. Hän panee lehteen ilmoituksen, joka houkuttelee malliehdokkaita mummosta pikkutyttöön. Hän hakea sopivaa tyttöä myös SF:n studiolta, jossa filmataan balettikohtausta ja pilaa kuvaukset. Lopulta Kari turvautuu Oikeron (Ossi Elstelä) teatteritoimistoon.

Margit (Birgit Kronström) ja mainostoimiston sihteeri Irma (Sirkka Sipilä). Onnellinen ministeri / Elonet.

Kun Margit saa kuulla mainostoimiston sihteeriltä Irmalta (Sirkka Sipilä) Karin etsivän hänen kaksoisolentoaan, hän naamioituu työtä etsiväksi tanssijattareksi Manta Mutikaiseksi ja ottaa taiteilijanimen Baby Peggy. Teatteritoimiston koe-esiintymisessä Margit liittyy Peggynä tanssiparin (Laila Jokimo ja Anitra Karto) esitykseen ja laulaa Katupoikien laulun. Kari ällistyy Peggyn ja Margitin yhdennäköisyyttä, mutta vakuuttuu, että kyseessä on eri henkilö. Peggy lupaa esittäytyä ministerille Karin mallina palkkiota vastaan.

Kun Peggy ilmestyy ministeriöön, myös ministeri ällistyy Peggyn ja tyttärensä Margitin yhdennäköisyyttä. Peggy esittää Katupoikien laulun ja hurmaa täysin ministerin, Blomsterin ja Hilpeläisen. Ministeri on saanut todisteensa ja allekirjoittaa mainossopimuksen Blomsterin kanssa.

Hilpeläinen sopii Peggyn kanssa tapaamisen Keskiyön kahvilaan. Peggyn vihjeestä kahvilaan saapuu myös Kari. Hilpeläinen paljastaa Peggylle olevansa oppositiopuolueen luottomies ja tarvitsevansa tytön apua ministerin kaatamiseen.

Juonitteleva esittelijäneuvos Alfons Hilpeläinen (Thure Bahne) tapaa Baby Peggyn (Birgit Kronström) Keskiyön kahvilassa. Onnellinen ministeri / Elonet.

Tappelunnujakka Keskiyön kahvilassa. Onnellinen ministeri / Elonet.

Kari vie Peggyn kotiinsa, näyttää tälle kohupiirroksensa oikean mallin, lehtikuvan ja lahjoittaa tytölle kettuterrierin. Kari ja Peggy tunnustavat toisilleen rakkautta ja suutelevat.

Seuraavana aamuna Margit kutsuu Karin luokseen, hän vihjaa tietävänsä kaiken ja uhkaa paljastaa huijauksen isälleen. Kun Kari lähtiessään näkee ulkona lahjoittamansa terrierin, hänelle valkenee, että Margit on Peggy.

Välikysymyksestä selviytynyt ministeri tulee mainostoimistoon, missä yllättää Peggyn ja Karin suutelemasta. Kari pyytää ministeriä puhemiehekseen kosiakseen Peggyä. Nyt vimmastunut Margit paljastaa itsensä, mutta Kari kertoo tunnistaneensa hänet koirasta. Ministeri antaa suostumuksen tyttärensä ja Karin avioliittoon vasta, kun Kari kiristää häntä paljastamalla malliasian todellisen laidan.

Teatteritoimiston väki ryntää mainostoimistoon ja Napoleoniksi pukeutunut Oikero lausuu: "Terve, sinä onnellinen ministeri!" Seuraa laulu- ja tanssiesitys, johon myös Kari ja Margit yhtyvät.

Napoleoniksi pukeutunut teatteritoimiston johtaja Oikero (Ossi Elstelä) saapuu mainostoimistoon ja tervehtii onnellista ministeri Helleheimoa, joka on voittanut välikysymysäänestyksen. Onnellinen ministeri / Elonet.

Komedian huipentaa tanssi- ja laulukohtaus. Onnellinen ministeri / Elonet.

BIRGIT KRONSTRÖMIN BRAVUURI KATUPOIKIEN LAULU

Onnellisen ministerin käsikirjoitus oli ylipitkä, ja vaikka elokuvaa lyhennettiin laulunumeroiden osalta, pituutta riitti silti kaksi tuntia. Särkkä ei käyttänyt Märkerin säveltämää musiikkia, vaan Godzinskylta tilattiin elokuvaan kokonaan uusi musiikki. Ehkä siksi, että George oli syksyllä pitkillä viihdytyskiertueilla rintamalla Yrjö Gunaropulokselta tilattiin orkesterimusiikit neljään siirtymään; Ratsastusmusiikki, Ulkoilmakohtaus, Taustamusiikki 1 (Koirakohtaus) ja Taustamusiikki 2 (Kari odottaa Peggyä).

Godzinsky sävelsi Onnelliseen ministeriin 13 musiikkinumeroa. Vain alkusoitto, jossa kuullaan teemoja lauluista Vain ystävyys, Vain hetkinen ja Katupoikien laulu, on orkesterinumero. Pääpari Birgit Kronström ja Tauno Palo olivat laulavia näyttelijöitä, joten George sävelsi elokuvaan useita laulunumeroita. Molemmat tähdet olivat Georgelle tuttuja entuudestaan; Palo oli näytellyt Kulkurin valssin pääroolin, ja Kronström oli tehnyt naispääroolin Suomi-Filmin musiikkielokuvassa Poretta eli Keisarin uudet pisteet.

Myös mainostoimiston sihteeriä Irmaa esittävä Sirkka Sipilä oli taitava laulaja, minkä lisäksi mainostoimistokohtauksissa oli mukana Harmony Sisters. Elokuva alkaa vauhdikkaalla Mainostoimistolaululla, jonka Irma, mainostoimistovirkailijat, ja konekirjoittajattaret esittävät. Mainostoimistolaulua seuraa Kalevi Karin esittämä dramaattinen Raitiovaunulaulu, johon Irma, muu mainostoimiston väki ja veikeä juoksupoika (Lasse Pöysti) osallistuvat.

Taiteilija Kalevi Kari (Tauno Palo) kertoo Raitiovaunulaulussa jännittävästä kotimatkastaan mainostoimistovirkailijalle (Vera Valtonen), juoksupojalle (Lasse Pöysti) ja konttoristille (tuntematon). Onnellinen ministeri / Elonet.

Onnellisen ministerin tarttuvin kappale, josta tuli todellinen ikivihreä ja yksi Godzinskyn suosituimpia menestysiskelmiä oli Katupoikien laulu. Näytelmän suomennoksessaan Turo Kartto nimesi laulun Suson’in lauluksi ja sijoitti sen Lontooseen, jolloin kertosäkeessä laulettiin "Tää laulu katupoikien, kätköistä Sohon on laitakatujen". Elokuvakäsikirjoituksessa Sohon kadut muuttuivat Sörkän laitakaduiksi.

Katupoikien laulusta tuli Birgit Kronströmin bravuurinumero. Elokuvassa hän esittää foxin kahdesti, ensin teatteritoimiston koe-esiintymisessä ja sitten herroille Thure Bahne, Toppo Elonperä, Tauno Palo ja Sven Relander, jolloin koko seurue yhtyy kertosäkeeseen. Lauluun olennaisesti liittyvistä vihellyksistä vastasi filmin toinen kuvaaja Kalle Peronkoski.

Katupoikien laulu alkoi elää omaa elämäänsä sen jälkeen, kun Birgit Kronström ja Columbia-Tanssiorkesteri levyttivät foxin Columbia-levymerkille marraskuun lopulla 1942.

Birgit Kronström sekä näytteli, lauloi, tanssi että soitti valkoista flyygeliä. Onnellinen ministeri / Elonet.

Katupoikien lisäksi Birgit Kronström esittää elokuvassa laulut Mä päivän puheenaihe oon, ei keskustella mistään muusta! ja Vain hetkinen. Kronström istuu myös valkoisen flyygelin ääressä ja improvisoi sekä soittaa ilmatrumpetilla Karjalan Jääkäreiden marssia. Kronström oli opiskellut Helsingin Konservatoriossa laulua ja pianonsoittoa tarkoituksenaan valmistua soitonopettajaksi ennen kuin hakeutui Ruotsalaisen Teatterin oppilaskouluun. Vuosina 1936-1939 hän näytteli Tukholman Oscars-teatterissa ja palasi Suomeen talvisodan jälkeen.

Baby Peggy (Birgit Kronström) saa taiteilija Kalevi Karilta (Tauno Palo) lahjaksi kettuterrierin. Onnellinen ministeri / Elonet.

Birgit Kronström ja Tauno Palo esittävät yhdessä Koiranpentu-kupletin, kahvilavalssin Lähde Keskiyön kahvilaan, johon yhtyvät myös viulisti, sellisti ja pianisti ja koko ravintolayleisö sekä laulun Vain ystävyys.

Oikeron teatteritoimistoon sijoitetussa humoristisessa kohtauksessa entinen sopraano (Anni Hämäläinen) laulaa bassolaulajan äänellä bassoaarian Syvyydestä kamala elämä soi, sit’ en kestä, ääneti olla en voi Oikeron huolehtiessa pianosäestyksestä. Ääniraidalla pianistina on George, ja bassoääni kuuluu todennäköisesti Georgen ystävälle Boris Levitzkylle.

Elokuvan loppumusiikissa soivat Mainostoimistolaulu, Vain hetkinen, Vain ystävyys ja Kahvilavalssi.

Mainostoimisto Originalin sihteeri Irma (Sirkka Sipilä luuri kädessä) ja virkailijat vastaavat puhelimeen moniäänisesti. Harmony Sistersin Raija Valtonen (vasemmalla), Maire (toinen oikealta) ja Vera (oikealla). Onnellinen ministeri / Elonet.

HARMONY SISTERS MAINOSTOIMISTOVIRKAILIJOINA

Harmony Sisters osallistui Onnellisen ministerin kuvauksiin syksyllä 1941. Vera, Maire ja Raija Valtonen esittivät mainostoimistovirkailijoita, ja olivat mukana kahdessa kohtauksessa elokuvan alussa eli Mainostoimistolaulussa ja Raitiovaunulaulussa sekä loppukohtauksessa.

Siskokset pääsivät mukaan elokuvantekoon nyt toisen kerran, mistä heidän todennäköisesti oli jälleen kiittäminen Georgea. Joulukuussa 1938 he olivat esittäneet Godzinskyn rumban Hymyillen Nyrki Tapiovaaran farssissa Kaksi Vihtoria.

Siskokset lähtivät mukaan musiikkielokuvan tekoon mielellään. Maire on kertonut, kuinka hänen onnistui kasvattaa omaa rooliaan: “Kun vuonna 1941 filmasimme Onnellista ministeriä, Särkkä sanoi, että hänellä on vielä Goden musiikkia pätkä jäljellä, mutta hän ei tiennyt mitä tehdä sen kanssa. Ehdotin hänelle, että yksi Harmony Sistersin esittämistä konttoritytöistä tanssisi pöydällä hurjan tanssin pomon ollessa poissa. Mehän olimme elokuvassa konttorityttöjä, jotka kolmiäänisesti vastasivat ministerin puhelimeen. Ohjaaja käskikin minun kiivetä pöydälle, ja kohtaus tallennettiin. Myöhemmin tanssikuvaani käytettiin teattereiden vitriineissä mainoskuvana; en olisi ikinä uskonut tanssiani niin vetäväksi.”

Mainostoimistolaulun päätteeksi virkailija (Maire Valtonen) tanssii pöydällä. Onnellinen ministeri / Elonet.

Raija on muistellut kuvauksia: “Jatkosodan aikana filmatussa Toivo Särkän Onnellisessa ministerissä sähkeitä jakava Lasse Pöysti oli 14-vuotias. Hän on myöhemmin kertonut, että me filmattiin koko yö ja muistellut miten hauskaa oli, kun Harmony Sisters lauloi miltei aamuun asti. Että se oli kyllä ihana yö. Sitä minä en muista, mutta paljon taukoja ja odottamista oli filmausten välissä.”

Mainostoimistokohtauksessa mukana mm. Harmony Sisters ja 14-vuotias Lasse Pöysti. Onnellinen ministeri / Elonet.

George ja Harmony Sisters pääsivät muutenkin työskentelemään jälleen yhdessä. Onnellisen ministerin ensi-iltapäivän aamuna, 21. joulukuuta klo 10 he äänittivät ylikersantti Kaartisen kanssa Yleisradiossa musiikkiohjelmaa uudenvuodenaattoa varten. Ohjelma äänitettiin päämajan tiedoitusosasto 2:n viihdytysosaston toivomuksesta.

"ERIKOISEN KIITETTÄVÄN MAININNAN ANSAITSEE GEORGES DE GODZINSKY"

Arvostelijat vertasivat Onnellisen ministerin elokuvaversiota näytelmään ja pettyivät. Ilta-Sanomien P. T-vi eli Paula Talaskivi tunnusti pitkästyneensä: “Käsikirjoitus noudattaa paikoin tarpeettoman uskollisesti alkuperäisen näytelmän puitteita, paikoin - ainakin elokuvan keskivaiheilla - sitä on venytetty aiheettomilla kohtauksilla, joiden hauskuus muuten on sangen kysymyksenalainen, ja sen sijaan ei ole keksitty paljoakaan lisää sellaista, jossa elokuva monine mahdollisuuksineen voisi tarinaa mehevöittää."

Suomen Sosialidemokraatin T.A. eli Toini Aaltonen oli pitkälle samaa mieltä, mutta kehui Georgen musiikkia: “Erikoisen kiitettävän maininnan ansaitsee Georges de Godzinsky, joka taitavalla musikaalisella johdollaan on luonut elokuvaan kaiken sen vauhdikkuuden, joka siinä nyt on."

Hufvudstadsbladetin H.K. eli Hans Kutterin mielestä ohjaaja Särkkä ei ollut tehtäviensä tasalla: “Toivo Särkkä är inte en tillräckligt virtuos och spirituell regissör för att fullt behärska dans- och musikfilmens många och stora svårigheter. Och framför allt saknar han den uppfinningsförmåga och det lekfulla humör denna genre kräver av sina utövare. Dans och sånginläggen gledo inte av sig själv in i handlingen, utan blevo enbart löst påklistrade sketscher i fantasilös teaterinscenering."

Myöskään Aamulehden O. V-hl eli Olavi Vesterdahl ei innostunut: "Se jatkaa sitä tyhjänpäiväisten 'iloittelujen' ja 'hupailujen' sarjaa, joita on viime aikoina nähty kotimaisina valmisteina. Huvittamiskeinot ovat mahdollisimman kouraantuntuvia, komiikka alkeellisinta laatua kaatuilemisineen ja parkumisineen ja juonessa niin paljon syrjähyppyjä, joihin eksytään ja sotkeudutaan, että pääjuoni jää monasti sivuasiaksi. Tällaisena on elokuva kevyimmän luokan ajanvietettä, tuskin sitäkään, ehkä oikeammin ajan haaskausta katselijan kannalta.”

Uuden Suomen M.V. kehui elokuvan alkua, joka on leikattu Georgen musiikkiin: “Erikoisella kiitoksella on mainittava vauhdikas ja yhtämittaisen musiikin säestämä alkujohdanto sekä yleensä elokuvan pirteät ja lähinnä operettiluontoiset laulukohtaukset."

Myös Helsingin Sanomien M. L-ri eli Marja Linturi löysi elokuvasta jotain hyvää: “Virheistään huolimatta elokuvassa on kuitenkin annos operetin loistoa ja vauhdikkuutta, mitä ei sovi yleiseen tasoon katsoen väheksyä."

Birgit Kronström ministeri Helleheimon tyttärenä Margitina, joka tekeytyy tanssijatar Manta Mutikaiseksi eli Baby Peggyksi. Onnellinen ministeri / Elonet.

Arvostelijoiden kaipaamaa loistoa ja vauhdikkuutta elokuvaan toi Birgit Kronström, josta Aamulehti kirjoitti: “Onnellisessa ministerissä on kuitenkin yksi valopilkku, vieläpä kirkkaasti säteilevä: Birgit Kronström, joka todella huvittaa ja hauskuuttaa. Jos käsikirjoitus ja ohjaus olisivat nousseet samalle tasolle kuin Birgit Kronströmin näytteleminen, laulaminen ja hullutteleminen, olisi elokuvasta voinut tulla nautittavakin. Rouva Kronströmissä on todellista tyylitajua, älykkyyttä ja temperamenttia."

Hufvudstadsbladet oli yhtä ihastunut: "Den som räddade filmen så långt den nu gick att rädda, var naturligtvis Birgit Kronström. Det var både rivande temperament och strålande fart över hennes spel, och man beundrade oreserverat framställningens många ock skickligt anbragta putslustiga detaljer. I Sörnäsvisan firade hennes pikanta föredragskonst verkliga triumfer."

Elokuvan ohjaaja ja tuottaja Toivo Särkkä ohjaa mainostoimistokohtausta syksyllä 1941. Onnellinen ministeri / Elonet.

GODZINSKY JA SÄRKKÄ EIVÄT EROA YSTÄVINÄ

Onnellinen ministeri oli kolmas ja viimeinen elokuva, johon George sävelsi musiikin Toivo Särkän Suomen Filmiteollisuudelle. Menestyskappaleista, Kulkurin valssista ja Katupoikien laulusta huolimatta säveltäjän ja filmimogulin yhteistyö päättyi tähän.

“Kuolleista ei pidä puhua pahaa, mutta sanottakoon, että hän ja minä emme eronneet ystävinä. Alistuminen on minulle vaikeaa, ja hän oli diktaattori, mikä on minun luonnolleni vastenmielistä”, Godzinsky tunnusti vuosia myöhemmin. Arvio on hänen antamakseen harvinaisen suora, sillä George oli tunnetusti äärimmäisen kohtelias, hienotunteinen ja ystävällinen herrasmies.

Herkästi räjähtävä Särkkä oli Godzinskyn vastakohta. Filmiteollisuuden tähti, näyttelijä Leif Wager on luonnehtinut maisteri Särkkää hyväsydämiseksi koleerikoksi, energiseksi ja intohimoiseksi persoonaksi, joka saattoi olla hyökkäävä ja jyrätä rauhallisemmat ihmiset alleen, jonka tunteet vaihtuivat nopeasti ja joka saattoi hetkessä kiihtyä nollasta sataan. Onnellisen ministerin jälkeen Godzinsky ei sietänyt enää tuottajan epäkunnioittavaa, loukkaavaa käytöstä.

SÄRKKÄ MAKSOI SÄVELTÄJÄLLE METRIMÄÄRÄN MUKAAN

Toivo Särkkä oli 45-vuotias tullessaan elokuva-alalle. Tätä ennen hän oli toiminut pankinjohtajana ja Kotimainen Työ ry:n toimitusjohtajana. Oy Suomen Filmiteollisuuden pääjohtaja Särkästä tuli 1935 sen jälkeen, kun yhtiön perustaja Erkki Karu oli kuollut aivokalvontulehdukseen. Vaikka Särkällä ei ollut kokemusta elokuvien tuottamisesta tai ohjaamisesta, hän osasi tehdä rahaa myös SF:n johtajana.

Godzinskyn kollega, säveltäjä Toivo Kärki on kertonut, millaista oli tehdä elokuvamusiikkia Toivo Särkälle: “Me riitelimme usein maisteri Särkän kanssa siitä, mitä filmimusiikki oikein on. En oikeastaan pitänyt elokuvamusiikin teosta siksi, että varsinaiset laulut pantiin purkkiin ensin ja näyttelijät lauloivat ne sitten playbackina. Muuten taustamusiikki ja kaikki muut tehtiin jälkikäteen kauhealla kiireellä, useimmiten elokuvan näki vasta valmiina ja leikattuna. Sitten piti kovalla tohinalla kirjoittaa puoli tuntia musiikkia 35 miehen orkesterille parissa kolmessa vuorokaudessa ja soittaa sisään. Se oli tappavaa hommaa. Särkkä kun halusi rahaa, niin filmit piti saada mahdollisimman nopeasti ulos. Säveltäjä siinä välissä kärsi. Sain maisteri Särkältä korvaukset työstäni metrimäärän mukaan.”

Suomen Filmiteollisuuden pääjohtaja, ohjaaja ja tuottaja Toivo Särkkä. Elonet.

Kun 1954 perustettiin säveltäjien, sanoittajien ja sovittajien etujärjestö Suomen elokuvasäveltäjät - myöhemmin Elvis ry - syynä oli ennen kaikkea elokuvatuottaja Toivo Särkän nuukuus ja siitä johtuvat jatkuvat riidat. Kärki on kertonut filmimogulin reaktiosta, kun hän kuuli uudesta etujärjestöstä: "Särkkä nosti kauhean metelin ja huusi, että häntä on petetty.” Myös Godzinsky oli mukana perustamassa elokuvasäveltäjiä.

Lue seuraavaksi Jatkosota tammi-helmikuu 1942: George asemiesilloissa ja viihdytyskiertueella Harmony Sistersin kanssa

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

FORTSÄTTNINGSKRIGGET DECEMBER 1941: GEORGE KOMPONERAR KATUPOIKIEN LAULU TILL TOIVO SÄRKKÄS FILM MINISTERN ÄR LYCKLIG

George de Godzinskys Katupoikien laulu blev Birgit Kronströms bravurnummer. Toivo Särkkäs komedifilm Ministern är lyckling som han regisserade för Suomen Filmiteollisuus, hade premiär den 21 december 1941. Elonet.

Suomeksi

George de Godzinskys underhållningsturné till Svär, Äänislinna [Petrtoskoj] och Karhumäki i november-december 1941 varade i nästan en månad. I ett vykort från Svär den 23 november till Anna-Liisa Autio skriver George att han räknar med att komma hem till jul. Två dagar senare skrev han i ett kort till Elisabeth Urbanowicz att turnén skulle fortsätta i ytterligare två och en halv vecka, vilket skulle göra det möjligt för George att nå Helsingfors i mitten av december.

George underhåller vid sjön Uutujärvi i Svär i november 1941. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.

Den 21 december hade den romantiska komedin Ministern är lycklig premiär. Filmen regisserades av Toivo Särkkä för Suomen Filmiteollisuus, och George komponerade musiken till den. Om George återvände till Helsingfors i mitten av december, fanns det då fortfarande tid att spela in musiken till filmen under hans ledning? I så fall gjordes inspelningarna i all hast.

Filmaffischen hade inte plats för bland annat kompositörens namn. Ministern är glad / Elonet.

"KUNDE INTE GÖRA ANNAT ÄN ATT LE OCH FÖRBLI EXTREMT LUGN"

George berättade senare om inspelningen av Ministern är lycklig: ”Kriget hade inte på något sätt avbrutit filmindustrins verksamhet. En gång kom jag från Äänislinna i ett ambulanståg fullt med sårade. Resan tog två och en halv dag, och när vi äntligen kom till Helsingfors rusade jag direkt till Bio Ritz på Hesperiagatan, där orkestern var redo. Den hade väntat i en och en halv timme. Noterna delades ut och inspelningen påbörjades omedelbart.”

”För att få musiken att sammanfalla med händelserna i filmen projicerades filmen på duken och några repetitioner hölls”, fortsätter Godzinsky. ”Sedan, när det verkade som om allt var rätt, särskilt enligt dirigenten, gjordes inspelningen. Birgit Kronström, som hade huvudrollen i filmen Ministern är lycklig, sjöng i filmen Katupoikien laulu som jag hade komponerat. Allt gjordes som playback, men hurudant det var! Inspelningen gjordes på  lackskivor, det fanns inga bandspelare på den tiden, och när man var tvungen att göra flera inspelningar gick skivan snabbt sönder, så till slut kunde artisten inte längre höra vad denne hade sjungit. Allt var ganska primitivt på den tiden, men man kunde inte göra annat än att le och hålla sig lugn." Georges berättelse förklarar bl.a. varför Birgit Kronströms läppar rör sig i otakt med musiken i Katupoikien laulu.

MINISTERN ÄR LYCKLIG BASERAR SIG PÅ EN TYSK SUCCÉPJÄS

En vandrares vals [Kulkurin valssi] som hade premiär i januari 1941, var den första filmen som Toivo Särkä regisserade för Suomen Filmiteollisuus och som George komponerade musiken till. Efter framgången med En vandrares vals fick George i uppdrag att skriva musiken till farsen Den allvarlige hornblåsaren, som hade premiär i mars och regisserades av Orvo Saarikivi för samma produktionsbolag. Inspelningen av Ministern är lycklig inleddes redan på våren, men avbröts på grund av fortsättningskrigets utbrott och återupptogs på hösten efter ett uppehåll på några månader.

Ministern är lycklig, som regisserades av Toivo Särkä och manusförfattades av Turo Kartto, var baserad på den populära komedin Das Ministerium ist beleidigt från 1937 av tyskarna Fred Heller och Bruno Engler. Den ursprungliga pjäsen innehöll musik komponerad av Leonhard K. Märker. När Kartto översatte pjäsen till finska kallade han den Ministeriet har blivit förolämpat. Första föreställningen av pjäsen ägde rum på Åbo Teater den 25 november 1938 under regi av Akseli Kahri. Sex dagar senare var det premiär på Tammerfors Arbetarteater i regi av Edvin Laine. Den svenskspråkiga versionen Ministeriet vacklar hade finländs premiär på Svenska Teatern i Helsingfors den 27 oktober 1941, bara två månader före premiären av Särkkäs films. Birgit Kronström, som också var den kvinnliga stjärnan i Särkäs film, sågs i den kvinnliga huvudrollen på Svenska Teatern.

En underklädsreklam av reklambyrån Original, sekreterare Irma (Sirkka Sipilä) och direktör Blomster (Toppo Elonperä), åtföljda av ministeriets vaktmästare (Anton Soini) och övervaktmästare (Hugo Hytönen). Ministern är lycklig / Elonet.

MINISTERNS DOTTER CHOCKERAR I UNDERKLÄDER

Hellers och Englers lustspel i fem tablåer med sånger utspelade sig i Paris, men i filmen placerade Turo Kartto händelserna under tre junidagar i Helsingfors.

Original-reklambyråns underklädesreklam, en teckning av konstnären Kalevi Kari (Tauno Palo) av en ung kvinna som poserar i underkläder, är en enorm framgång. Annonsen orsakar dock en skandal, eftersom modellen misstänks vara ekonomiminister Helleheimos (Sven Relander) dotter Margit (Birgit Kronström). Reklambyråns chef Blomster (Toppo Elonperä) sparkar sin tecknare eftersom byråns möjligheter att få kampanjen för det nya statslånet är i fara.

Blomster (Toppo Elonperä), chef för reklambyrån, ger feedback till konstnären Kalevi Kari (Tauno Palo). Glad minister / Elonet.

Margit ångrar inte den uppmärksamhet hon har fått, utan bjuder in Kari att göra henne sällskap. Blomster, som förbereder sig för att lämna in ett kampanjförslag till ministeriet, träffar föredragande statsrådet Hilpeläinen (Thure Bahne). Hilpeläinen konspirerar för att avsätta ministern och övertalar Blomster att bevisa att modellen verkligen är ministerns dotter.

Blomster träffar ministern, och den närvarande Margit förnekar inte saken. Konstnären Kari bjuds in. Han har för sin annons ritat av Margits huvud från en bild i en tidning och kombinerat det med kroppen på en skyltdocka, men ljuger om att han använt en dansare som modell. Under hot om ärekränkning beordrar ministern Kari att visa dansösen för honom inom två dygn.

Kari är desperat att hitta en dubbelgångare till Margit. Han sätter in en annons i tidningen och lockar till sig modellkandidater från mormödrar till småflickor. Han letar också efter en lämplig flicka i SF:s studio där en balettscen ska filmas och förstör inspelningen. Till slut vänder sig Kari till Oikeros (Ossi Elstelä) teateragentur.

Margit (Birgit Kronström) och Irma (Sirkka Sipilä), reklambyråns sekreterare. Lycklig minister / Elonet.

När Margit får veta av Irma (Sirkka Sipilä) att Kari letar efter hennes dubbelgångare, förklär hon sig till Manta Mutikainen, en dansare som söker arbete, och tar sig artistnamnet Baby Peggy. Vid teaterbyråns audition ansluter sig Margit som Peggy till dansparets (Laila Jokimo och Anitra Karto) nummer och sjunger Katupoikien laulu. Kari slås av likheten mellan Peggy och Margit, men är övertygad om att det gäller en annan person. Peggy går med på att mot betalning presentera sig för ministern som Karis modell.

När Peggy dyker upp på ministeriet slås även ministern av likheten mellan Peggy och hans dotter Margit. Peggy sjunger Katupoikien laulu och charmar ministern, Blomster och Hilpeläinen fullständigt. Ministern har fått sitt bevis och tecknar ett reklamkontrakt med Blomster.

Hilpeläinen bokar in ett möte med Peggy på Midnattskaféet. På Peggys tips anländer även Kari till kaféet. Hilpeläinen avslöjar för Peggy att han är oppositionspartiets förtrogne och att han behöver hennes hjälp för att störta ministern.

Den intriganta presentationsrådet Alfons Hilpeläinen (Thure Bahne) träffar Baby Peggy (Birgit Kronström) på Midnattskaféet. Ministern är lycklig / Elonet.

Ett slagsmål på Midnattskaféet. Ministern är lycklig / Elonet.

Kari tar med Peggy hem till sig, visar henne den riktiga modellen för sin tumultfulla skiss – en tidningsbild – och ger flickan en foxterrier i present. Kari och Peggy bekänner sin kärlek till varandra och kysser varandra.

Nästa morgon kallar Margit Kari till sig, antyder att hon vet allt och hotar att avslöja bluffen för sin far. När Kari är på väg ser han ute foxterriern han gav, inser han att Margit är Peggy.

Ministern, som har klarat sig ur interpellationen, kommer till reklambyrån och överraskar Peggy och Kari medan de kysser varandra. Kari ber ministern att agera friartalare för att han ska kunna fria till Peggy. Nu, rasande, avslöjar Margit sin sanna identitet, men Kari berättar att han redan hade känt igen henne tack vare hunden. Ministern ger sitt samtycke till dotterns och Karis äktenskap först när Kari utpressar honom genom att avslöja sanningen om modellhistorien.

Folket på teaterkontoret rusar in på reklambyrån och Oikero, utklädd till Napoleon , säger: ”Hej, du lyckliga minister!” Därefter följer en sång- och dansföreställning, där Kari och Margit deltar.

Oikero (Ossi Elstelä), teaterchefen utklädd till Napoleon, kommer till reklambyrån för att hälsa på den lyckliga ministern Helleheimo, som har vunnit interpellationsomröstningen. Ministern är lycklig / Elonet.

Komedin kulminerar i en dans- och sångscen. Ministern är lycklig / Elonet.

BIRGIT KRONSTRÖMS BRAVUR KATUPOIKIEN LAULU

Manuset till Ministern är lycklig var överlångt, och även om filmen förkortades när det gällde sångnumren, varade den ändå i två timmar. Särkkä använde inte Märkers musik utan gav Godzinsky i uppdrag att skriva helt ny musik till filmen. Kanske därför att George var på långa underhållningsturnéer vid fronten under hösten, beställdes orkestermusiken för fyra övergångar av Yrjö Gunaropulos; Ridmusik, Utomhusscen, Bakgrundsmusik 1 (Hundscen) och Bakgrundsmusik 2 (Kari väntar på Peggy).

Godzinsky komponerade 13 musiknummer till Ministern är lycklig. Endast ouvertyren, som innehåller teman från sångerna Vain Ystävyys, Vain hetkinen och Katupoikien laulu, är ett orkesternummer. Huvudrollsparet Birgit Kronström och Tauno Palo var sjungande skådespelare, så George komponerade flera sångnummer till filmen. Båda stjärnorna var bekanta för George; Palo hade spelat huvudrollen i En vandrares vals och Kronström hade spelat den kvinnliga huvudrollen i den finska filmmusikalen Poretta eller kejsaren utan poäng.

Sirkka Sipilä, som spelade reklambyråsekreteraren Irma, var också en skicklig sångerska och Harmony Sisters medverkade också i reklambyråscenerna. Filmen inleds med den fartfyllda Reklambyråsången som sjungs av Irma, reklambyråssekreterarna och maskinskriverskorna. Reklambyråsången följs av dramatiska Spårvangssången, framförd av Kalevi Kari i vilken Irma, resten av reklambyråpersonalen och den lustiga springpojken (Lasse Pöysti) deltar.

I Spårvagnssången berättar artisten Kalevi Kari (Tauno Palo) för en reklambyråtjänstemannen (Vera Valtonen), springpojken (Lasse Pöysti) och kontoristen (okänd) om sin spännande hemresa. Ministern är lycklig / Elonet.

Den mest fängslande sången i Ministern är lycklig var Katupoikien laulu, som blev en riktig evergreen och en av Godzinskys mest populära schlagers. I sin översättning av pjäsen gav Turo Kartto sången namnet ”Susons sång” och förlade den till London, där refrängen ljöd ”Sången om gatans grabbar, ur Sohos gömda vrår och bakgator”. I filmmanuset blev Sohos gator till Sörkkas utkanter.

Katupoikien laulu blev Birgit Kronströms bravurnummer. I filmen sjunger hon foxen två gånger, först vid auditionen för teatersällskapet och sedan för Thure Bahne, Toppo Elonperä, Tauno Palo och Sven Relander, där hela sällskapet stämmer in i refrängen. För visslingarna som var en väsentlig del av sången stod filmens andra filmfotograf, Kalle Peronkoski.

Katupoikien laulu började leva sitt eget liv efter att Birgit Kronström och Columbia-dansorkestern spelade in foxen för skivmärket Columbia i slutet av november 1942.

Birgit Kronström skådespelade, sjöng, dansade och spelade på den vita flygeln. Ministern är lycklig / Elonet.

Förutom Katupoikien laulu sjunger Birgit Kronström i filmen sångerna Mä päivän puheenaihe oon, ei keskustella mistään muusta! och Vain hetkinen. Kronström sitter också vid en vit flygel och improviserar samt spelar Karelska Jägarnas marsch på en lufttrumpet. Kronström hade studerat sång och piano vid Helsingfors konservatorium med avsikt att bli musiklärare innan hon sökte till Svenska Teaterns elevskola. Åren 1936-1939 uppträdde hon på Oscarsteatern i Stockholm och efter vinterkriget återvände hon till Finland.

Baby Peggy (Birgit Kronström) får en foxterrier i present av konstnären Kalevi Kari (Tauno Palo). Ministern är lycklig / Elonet.

Birgit Kronström och Tauno Palo framför tillsammans Hunvalps-kupletten, Cafévalsen Lähde Keskiyön kahvilaan samt sången Vain ystävyys, tillsammans med en violinist, en cellist, en pianist och hela restaurangpersonalen.

I en humoristisk scen som utspelar sig på Oikeros teaterkontor sjunger före detta sopranen (Anni Hämäläinen) basarian ”Syvyydestä kamala elämä soi, sit’ en kestä, ääneti olla en voi” med en bassångares röst, medan Oikero ackompanjerar på piano. På ljudspåret är pianisten George och basstämman tillhör troligen Georges vän Boris Levitzky.

Musiken i slutet av filmen innehåller bland annat Reklambyråsången, Vain hetkinen, Vain ystävyys och Cafévalsen.

Irma (Sirkka Sipilä, luren i handen), sekreteraren på Original-reklambyrån, och kontoristerna svarar i telefonen med en polyfona stämmor. Harmony Sisters Raija Valtonen (vänster), Maire (andra från höger) och Vera (höger). Ministern är lycklig / Elonet.

HARMONY SISTERS SOM REKLAMBYRÅTJÄNSTEMÄN

Harmony Sisters deltog i inspelningen av Ministern är lycklig hösten 1941. Vera, Maire och Raija Valtonen spelade reklambyråtjänstemän och medverkade i två scener i början av filmen, alltså i Reklambyråsången och Spårvangssången, samt i slutscenen.

Systrarna fick vara med och göra film för andra gången nu, vilket de troligtvis återigen hade att tacka George för. I december 1938 hade de framfört Godzinskys rumba Hymyillen i Nyrki Tapiovaaraa farss Kaksi Vihtoria.

Systrarna deltog gärna i arbetet med musikfilmen. Maire har berättat hur hon lyckades få sin egen roll att växa: ”När vi filmade Ministern är lycklig  1941 sade Särkkä att han fortfarande hade en del av Godes musik kvar, men att han inte visste vad han skulle göra med den. Jag föreslog att en av kontoristerna, som spelades av Harmony Sisters, skulle dansa en vild dans på bordet medan chefen var borta. Vi var ju trots allt kontorsflickorna i filmen, som svarade i ministerns telefon trestämmigt. Regissören sa åt mig att klättra upp på bordet och scenen spelades in. Senare användes min dansbild i biografernas vitriner som en reklambild; jag trodde aldrig att min dans skulle vara så tilldragande.”

I slutet av reklambyråsången dansar en kontoristen (Maire Valtonen) på ett bord. Ministern är lycklig / Elonet.

Raija har berättat om filmningarna: ”I Toivo Särkkäs Ministern är lycklig, som spelades in under andra världskriget, var Lasse Pöysti som delade ut telegram bara 14 år gammal. Han berättade senare för mig att vi filmade hela natten och mindes hur roligt det var när Harmony Sisters sjöng nästan till gryningen. Det var nog en underbar natt. Jag minns inte detta, men det var många pauser och väntande mellan filmningarna.”

I reklambyråscenen deltar bland andra Harmony Sisters och 14-årige Lasse Pöysti. Ministern är lycklig / Elonet.

George och Harmony Sisters fick också annars arbeta igen tillsammans. På morgonen den 21 december kl. 10.00 på premiärdagen av Ministern är lycklig, spelade de in ett musikprogram tillsammans med översergeant Kaartinen på Rundradion för nyårsafton. Programmet spelades in på begäran av underhållningsavdelningen vid huvudstabens informationsavdelning 2.

"GEORGES DE GODZINSKY ÄR VÄRD ETT SÄRSKILT OMNÄMNANDE"

Kritikerna jämförde filmatiseringen av Ministern är lycklig med teaterpjäsen och blev besvikna. Ilta-Sanomats P. T-vi eller Paula Talaskivi, erkände att hon belv uttråkad: ”Manuset följer på sina ställen onödigt troget den ursprungliga pjäsens ramar, på sina ställen - åtminstone i mitten av filmen - är det utdraget med omotiverade scener, vars underhållning i övrigt är ganska tvivelaktig, och i stället har man inte uppfunnit mycket mer där filmen med sina många möjligheter kunde fylla ut berättelsen.”

T.A. eller Toini Aaltonen från Suomen Sosialidemokraatti höll i stort sett med, men berömde Georges musik: ”Ett särskilt omnämnande måste gå till Georges de Godzinsky, som med sin skickliga musikaliska ledning har gett filmen all den drivkraft den nu har.”

H.K.  eller Hans Kutter på Hufvudstadsbladet ansåg att regissören Särkkä inte höll måttet: ”Toivo Särkkä är inte en tillräckligt virtuos och spirituell regissör för att fullt behärska dans- och musikfilmens många och stora svårigheter. Och framför allt saknar han den uppfinningsförmåga och det lekfulla humör denna genre kräver av sina utövare. Dans och sånginläggen gledo inte av sig själv in i handlingen, utan blevo enbart löst påklistrade sketscher i fantasilös teaterinscenering.”

Inte heller Aamulehtis O. V-hl, eller Olavi Vesterdahl, var entusiastisk: ”Den fortsätter serien av meningsöst festande och skojande som vi på senare tid har sett i inhemska produktioner. De komiska medlen är så påtaliga som möjligt, och komiken är av det mest primitiva slaget med snubblingar och skrik. Handlingen innehåller så många sidospår som man snubblar in i och trasslar in sig i, att huvudhandlingen ofta blir en bisak.. Som sådan är filmen underhållning av den lättaste ordningen, knappast ens det, kanske mer exakt ett slöseri med tid för tittaren.”

M.V. i Uusi Suomi berömde filmens början, som är klippt till Georges musik: “Ett särskilt tack bör ges till den fartfyllda och musikaliskt enhetliga inledningen samt till filmens allmänt livliga och närmast operettliknande sångscener.”

Helsingin Sanomats M. L-ri, eller Marja Linturi, hittade också något bra i filmen: ”Trots sina brister har filmen en dos av operettens briljans och fartfylldhet, som inte ska underskattas med tanke på den allmänna nivån.”

Birgit Kronström som minister Helleheimos dotter Margit, som utger sig för att vara dansösen Manta Mutikainen, eller Baby Peggy. Ministern är lycklig / Elonet.

Birgit Kronström, som Aamulehti skrev om, gav filmen den glamour och fartfylldhet som kritikerna hade längtat efter: ”Den lyckliga ministern har dock en ljuspunkt som definitivt skiner: Birgit Kronström, som verkligen underhåller och roar. Om manus och regi hade nått upp till samma nivå som Birgit Kronströms skådespeleri, sång och upptåg hade filmen kunnat bli njutbar. Fru Kronström har en verklig känsla för stil, intelligens och temperament.”

Hufvudstadsbladet var lika entusiastiskt: ”Den som räddade filmen så långt den nu gick att rädda, var naturligtvis Birgit Kronström. Det var både rivande temperament och strålande fart över hennes spel, och man beundrade oreserverat framställningens många ock skickligt anbragta putslustiga detaljer. I Sörnäsvisan firade hennes pikanta föredragskonst verkliga triumfer.”

Toivo Särkkä, filmens regissör och producent, regisserar reklambyråscenen hösten 1941. Ministern är lycklig / Elonet.

GODZINSKY OCH SÄRKKÄ SKILJS INTE SOM VÄNNER

Minisetern är lycklig var den tredje och sista filmen som George komponerade musik till för Toivo Särkkäs Suomen Filmiteollisuus. Trots framgångarna med låtarna En vandrares vals och Katupoikien laulu tog samarbetet mellan kompositören och filmmogulen slut.

”Man ska inte tala illa om de döda, men låt det vara sagt att han och jag inte skildes åt som vänner. Underkastelse är svårt för mig, och han var en diktator, vilket är emot min natur”, erkände Godzinsky flera år senare. Det är en ovanligt uppriktig bedömning, eftersom George var känd för att vara en extremt artig, diskret och vänlig gentleman.

Den explosive Särkkä var Godzinskys raka motsats. Filmiteollisuus' stjärna, skådespelaren Leif Wager, har beskrivit Särkkä som en godmodig kolerisk, energisk och passionerad personlighet som kunde vara aggressiv och överväldiga de lugnare människorna. Hans känslor förändrades snabbt och kunde accelera från noll till 100 på ett ögonblick. Efter Ministern är lycklig  kunde Godzinsky inte längre tolerera producentens respektlösa och kränkande beteende.

KOMPOSITÖREN FICK BETALT PER METER

Toivo Särkkä var 45 år när han kom in i filmbranschen. Dessförinnan hade han arbetat som bankdirektör och som VD för Kotimainen Työ rf. Särkkä blev verkställande direktör för Suomen Filmiteollisuus Ab 1935, efter att bolagets grundare Erkki Karu hade dött i hjärnhinneinflammation. Även om Särkkä inte hade någon erfarenhet av att producera eller regissera filmer visste han hur man tjänade pengar även som direktör för SF.

Godzinskys kollega, kompositören Toivo Kärki, har beskrivit hur det var att skriva filmmusik för Toivo Särkkä. Vi bråkade ofta med maisteri Särkkä om vad filmmusik egentligen är. Jag tyckte egentligen inte om att göra filmmusik eftersom de egentliga sångerna först lades på burk och sedan sjöngs av skådespelarna som playback. Annars gjordes bakgrundsmusiken och allt annat efteråt i en fruktansvärd brådska, och för det mesta såg man filmen först när den var klar och klippt. Sedan var man tvungen att jobba hårt för att skriva en halvtimmes musik för en 35-mannaorkester på två eller tre dagar och sedan spela in den. Det var ett mördande jobb. För att Särkkä ville ha pengar var han tvungen att få ut filmerna så snabbt som möjligt. Kompositören led däremellan. Jag fick ersättning av magister Särkkä för mitt arbete per meter.”

Toivo Särkkä, regissör och producent, direktör och VD för den Suomen Filmiteollisuus. Elonet.

När intresseorganisationen Finlands filmkompositörers förening - senare Elvis rf - grundades 1954 var den främsta orsaken filmproducenten Toivo Särkkäs girighet och de ständiga tvister som följde. Kärki har beskrivit filmmogulens reaktion när han fick höra talas om den nya intresseorganisationen: ”Särkkä ställde till med ett fruktansvärt oväsen och skrek att han hade blivit förrådd.” Godzinsky var också involverad i etableringen av filmkompositörernas förening.

Läs som nästa Jatkosota tammi-helmikuu 1942: George asemiesilloissa ja viihdytyskiertueella Harmony Sistersin kanssa

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky