Marras-joulukuu 1946: George säveltää musiikin Valentin Vaalaan elokuvaan Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä

Valentin Vaalan ohjaama draama Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä sai ensi-iltansa joulupäivänä 25. joulukuuta 1946. Loviisa oli George de Godzinskyn 19. musiikki Suomi-Filmille ja hänen neljäs yhteistyönsä pääohjaaja Vaalan kanssa. Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

George de Godzinskyn, Birgit Kronströmin ja Ture Aran tähdittämä Onnellinen ministeri -kiertue päättyi Tervakosken Seurahuoneelle tiistai-iltana 12. marraskuuta 1946. Kuuden viikon kiertämisen jälkeen George ehti käydä kotona vain kääntymässä, sillä lauantai-iltana 16. marraskuuta hän oli jo esiintymässä Jyväskylässä. Suomen Laivastoliitto järjesti hotelli Jyväshovissa Merijuhlan, jossa komentajakapteeni, kirjailija Martti Juutilainen esitteli laivojen pienoismalleja, S. Seppänen esitti yksinlaulua ja George huolehti monipuolisesti musiikista ja tanssista.

Ilmoitus Työn Voimassa 12. marraskuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

 

GEORGE KANTAESITTÄÄ MARSSEJAAN

Marraskuun 18. päivänä George oli takaisin Helsingissä ja Taikapiiri ry:n illanvietossa ravintola Fenniassa. Hän kantaesitti tilaisuudessa taikatemppujen harrastajille omistamansa Taikapiiri-marssin, minkä jälkeen Arijoutsin juontamassa tilaisuudessa yhdistyksen jäsenet tekivät taikojaan.

Marraskuun 26. päivänä klo 19.45 Georgen Solistiyhtye säesti radion ajanvieteohjelmassa sopraano Marja Tyrkköä, tammikuisen Veronica-operetin primadonnaa.

Joulukuun 1. päivänä klo 15 Helsingin Työväentalolla järjestettiin Nuorten Kotkien pikkujoulu. “Mainittakoon lisäksi, että juhlassa esitetään ensi kerran oikein virallisesti Nuorten Kotkain uusi marssi ja marssin säveltäjä George de Godzinsky tulee itse johtamaan kotkakuoron ensiesityksen”, Suomen Sosialidemokraatti mainosti tilaisuutta ennakkoon. Valtakunnallinen lapsijärjestö Nuoret Kotkat oli perustettu Ruotsin mallin mukaan marraskuussa 1943. Nuorten Kotkien toimintaa ohjasivat sosialidemokraattisen työväenliikkeen arvot, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, solidaarisuus, kansainvälisyys ja demokratia.

George johti Työväentalolla uuden marssinsa. “Esittäjänä oli eri osastoista kokoonpantu kotkakuoro, joka oli sinänsä jo kaunis näky seistessään sinipunaisissa puseroissaan punaisten Kotkalippujen ympäröimänä näyttämöllä", Demari kirjoitti jälkeenpäin. "Kapellimestari de Godzinsky säesti myös kaikki tanssiesitykset, joita oli Lumikista tonttuleikkeihin saakka kaikenlaisia. Säveltäjä Godzinskylle, joka on suurenmoisella tavalla tukenut Kotkatyötä, ojensi kaksi Nuorta Kotkaa kiitollisuuden osoituksena muistotaulun, ansiokirjan ja kukkia.” 

Työväentalon pikkujoulussa esiintyivät myös taikuri Pokkinen ja Suomisen Pipsa eli Maire Suvanto sekä joulupukki, joka toi jokaiselle lapselle makeispussin.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 28. marraskuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Työväentalolta George kiirehti ravintola Adloniin, missä Helsingin Kansallisseura järjesti Suklaatanssiaiset. Tilaisuudessa tarjottiin kahvia ja suklaata ja arvottiin jouluherkkuja, suklaata, sokeria, kahvia ja teetä. Georgen kanssa ohjelmasta vastasi tuttavapariskunta Birgit Kronström ja Ture Ara. Helsingin Kansallisseuran toiminnanjohtaja ja Kokoomuksen piirisihteeri Eero Saurama tuli osoittautumaan Godzinskylle jatkossa tärkeäksi työllistäjäksi. Sauraman asenne taidetta ja kulttuuria kohtaan oli kohdallaan; hän oli ollut vuodesta 1938 naimisissa primaballerina Lucia Nifontovan kanssa.

 

KANSANAVUN LASTENJUHLA MESSUHALLISSA

Joulukuun 10. päivänä George osallistui Kansanavun Helsingin paikallistoimiston kokoukseen. Vaikka olosuhteet pääkaupungissa olivat vaikeat, etsittiin mahdollisuuksia järjestää juhlia Kansanavun merkeissä. Kokouksessa perustettiin Kansanavun Kevät -toimikunta, johon kuului 20 yhdyshenkilöä mukana kapellimestari Godzinsky.

Joulukuun 11. päivänä klo 21.20 Henry Theel lauloi radiossa ajanvietemusiikkia Godzinskyn Solistiyhtyeen säestyksellä. Kaksi päivää myöhemmin 13. joulukuuta klo 13.20 radio soitti Georgen järjestämää ajanvietemusiikkia, ja 19. joulukuuta klo 21.25 ohjelmassa "Operetin maailmasta" Kronström ja Ara lauloivat Georgen yhtyeen säestyksellä.

Georgen osallistuminen Kansanavun toimintaan tuotti tulosta heti 22. joulukuuta. “Kansanavun lastenjuhla Messuhallissa sunnuntaina oli houkutellut pikku väkeä aikuisine saattajineen koolle noin 5000 henkeä. Lavalla nähtiin joulukuusi ja suuria ruotsalaisia lahjapaketteja. Kun tasavallan presidentin puoliso ja tytär olivat saapuneet, julistivat torvensoittajapojat toitotuksin juhlan alkaneeksi ja rovasti V. Louhivuori lausui tervehdyssanat. Kuuluttajaksi ilmestyi itse Markus-setä ja sitten seurasi värikäs ja pirteä ohjelma, jossa oli tonttuleikkejä, runsaasti lasten tanssiesityksiä, Aleksis Kiven kansakoulun poikien lauluja, taitovoimistelua ja Chaplin-jäljittely. George de Godzinsky, joka toimi taitavana ja mukautuvana säestäjänä, soitti myös harmonikkasoolon”, Karjala kirjoitti perästäpäin.

 

VALENTIN VAALAN LOVIISA - NISKAVUOREN NUORI EMÄNTÄ ENSI-ILLASSA

Ensimmäisenä joulupäivänä 25. joulukuuta sai ensi-iltansa Valentin Vaalan Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä, joka oli ohjaajan neljäs Juhani Tervapää -elokuva. Loviisaa olivat edeltäneet Juurakon Hulda 1937, ja Niskavuoren naiset 1938, joihin musiikin oli säveltänyt Harry Bergström, ja Vihreä kulta 1939, jonka säveltäjä oli Felix Krohn.

Godzinskylle Loviisa oli hänen 19. musiikkinsa Suomi-Filmille ja neljäs elokuva Valentin Vaalan kanssa. Ennen Loviisaa Godzinsky oli säveltänyt musiikit Vaalan kolmeen kaupunkikomediaan, joissa tähtenä loisti veikeä Lea Joutseno; Dynamiittityttöön 1944, Vuokrasulhaseen 1945, ja elokuussa 1946 ensi-iltansa saaneeseen Viikon tyttöön. Yhteistyö Godzinskyn ja Vaalan kesken sujui kaikesta päätellen hyvin.  

Juhani Tervapää -salanimen taakse kätkeytyi kirjailija ja poliitikko Hella Wuolijoki, joka Loviisa-elokuvan aikoihin toimi Yleisradion pääjohtajana. Museovirasto.

Loviisa pohjautui suurelta osin Juhani Tervapään näytelmään Niskavuoren nuori emäntä, joka oli saanut kantaesityksensä Suomen Kansallisteatterissa välirauhan aikaan 13. marraskuuta 1940. Juhani Tervapää oli kirjailija Hella Wuolijoen salanimi. Elokuvan käsikirjoituksen laativat yhdessä Vaala ja Wuolijoki, joka näihin aikoihin toimi Yleisradion pääjohtajana.

”Tämä Loviisa on oikeastaan hiukan aikajärjestyksestään sekaantunut siksi, että se kuvaa jo aikaisemmin valkokankaalla nähdyn Niskavuoren naisten aikaisempaa vaihetta”, Vaala selitti Hämeen Sanomille Loviisan ensi-illan kynnyksellä.

Miespääosassa, Niskavuoren Juhanina nähtiin myös edellisessä Niskavuori-elokuvassa mukana ollut Tauno Palo, Loviisan roolin näytteli Emma Väänänen, ja Malviinan Kirsti Hurme.

Heinäntekoa Niskavuoren pellolla, kuorman päällä Juhani (Tauno Palo). Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

Loviisan kuvaukset aloitettiin elokuussa 1946, ja ulkokuvia tehtiin muun muassa Hämeen sydämessä Lammilla, Syrjäntakan Pakaraisen tilalla. Viimeiset kuvat filmattiin vain viisi päivää ennen ensi-iltaa. “Eilen ovat Suomi-Filmin seuraavan ensi-illan Juhani Tervapään Loviisan viimeiset puuttuvat kohtaukset saatu sisään - siitäkin huolimatta, että näiden kohtausten taustana oikeastaan olisi pitänyt olla Suomen talvi hohtavine hankineen ja kinoksineen, joita oikukas sään jumala ei kuitenkaan ole nähnyt hyväksi järjestää”, Hämeen Sanomat kirjoitti. “Niin että loppujen lopuksi on käynyt siten, että hämäläisen maalaiskylän talvitunnelma on pitänyt loihtia valkokankaalle ohjaajan ja järjestäjän illusoorisen näkemyksen turvin.”

Kuvauksia seurannut Pakaraisen tytär muisteli myöhemmin, kuinka lumisadetta oli odotettu turhaan ja lopulta lumista joulukohtausta varten pihapiiri oli peitetty pumpulilla.

Loviisan muut ulkokuvat, kohtaukset studiossa ja jälkityöt oli kaikki tehty, joten filmi saatiin viimeisteltyä ja sen kahdeksan kopiota lähtemään ajoissa ensi-iltakaupunkeihin, joita Helsingin lisäksi olivat Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Tampere, Turku ja Vaasa.

Hämeen Sanomien haastattelussa Vaala kertoi, että materiaalipulasta johtuen elokuvasta voitiin valmistaa vain 9 kopiota entisten 16-17 kopion sijaan. Sen lisäksi, että elokuvan tekijöiltä puuttui sodan jälkeisessä Suomessa raakafilmiä, ala kärsi kohonneista kustannuksista ja korkeista veroista.

 

INTOHIMODRAAMA HÄMEEN SYDÄMESSÄ

Loviisan tapahtumat sijoittuvat hämäläiselle rusthollitilalle 1880-luvulla. Niskavuoren isäntä, naimaton vanhin poika Juhani (Tauno Palo) liehittelee heinäpellolla talon meijerskaa Malviinaa (Kirsi Hurme).

Malviinan (Kirsti Hurme) ja Juhanin (Tauno Palo) katseet kohtaavat heinäkuorman päällä. Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

Juhani ja renki Martti (Holger Salin) pyytävät vuorotellen Malviinaa tansseihin, mutta meijerska kieltäytyy.

Juhani piirittää Malviinaa, joka nakkelee miehelle niskojaan. Vasta kun he kohtaavat kahden keskellä ruisvainiota, ja Juhani tunnustaa rakkautensa, Malviina antautuu miehelle.

Malviina (Kirsti Hurme) ja Juhani (Tauno Palo) kohtaavat ruispellossa. Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

Syksyllä Malviinan raskaus herättää Niskavuoren talossa pahennusta. Vanha emäntä (Maija Nuutinen) ei hyväksy piikaa poikansa vaimoksi. Juhani vastustaa ensin kiivaasti äitiään, mutta myöntyy sitten; velkaiseen taloon on naitava rikas miniä.

Juhani lähtee kosiomatkalle Saaroisten taloon, jonka tyttärelle Loviisalle (Emma Väänänen) on luvattu huomattavat myötäjäiset. Juhani viehättyy lempeästä ja ujosta Loviisasta.

Jouluna Loviisa vieraillee Niskavuorella, ja sovitaan juhannushäistä. Kun Malviina kuulee uutisen, hän piiloutuu navettaan itkemään.

Keväällä Malviina synnyttää poikalapsen, jonka isää hän ei suostu paljastamaan. Malviina aikoo lähteä Niskavuoresta, mutta Juhani taivuttaa hänet jäämään.

Kun Juhanin ja Loviisan häitä tanssitaan, Juhani näkee vain Malviinan. Hän tulee mustasukkaiseksi huomatessaan Malviinan tanssivan Martin kanssa. Juhani hakee Malviinan polkkaan hääväen nähden.

Kun Juhanin ja Loviisan häitä tanssitaan, Juhani vie polkkaan Malviinan. Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

Kaksi vuotta myöhemmin. Juhani ja Loviisa ovat saaneet lapsen. Martti tavoittelee yhä turhaan Malviinaa. Juhani valitaan kihlakunnan valtiopäivämieheksi. 

Loviisa kertoo Juhanille saavansa ennakkoperinnön ja ehdottaa, että rahalla saataisiin sekä Juhanin sisaret Heta (Hilkka Helinä) ja Kustaava (Toini Vartiainen) naimisiin että saliin uusi kalusto.

Juhani (Tauno Palo) ja vihitty vaimonsa Loviisa (Emma Väänänen). Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

Malviina itkee Hetalle, ettei Juhani ole käynyt kertaakaan katsomassa heidän poikaansa, joka on Malviinan äidin Juse-muorin (Kerttu Salmi) hoidossa.

Martti-renki (Holger Salin) käy käsiksi Malviinaan (Kirsti Hurme). Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

Kun Martti eräänä iltana käy käsiksi Malviinaan, Juhani heittää rengin ulos. Malviina rukoilee, että saisi lähteä Niskavuoresta, mutta Juhani vakuuttaa hänelle rakkauttaan. Loviisa näkee Juhanin syleilevän Malviinaa, järkyttyy ja katoaa epätoivoisena öiseen metsään lapsi mukanaan.

Kun Loviisa palaa aamulla Niskavuoreen, taloon on tullut vieraisille hänen isänsä (Reino Valkama). Kesken selvittelyjen Niskavuoren vanha emäntä kuolee keinutuoliinsa. Loviisa ryhdistäytyy, päättää olla itkemättä ja tarttuu Juhanin käteen.

Hautajaisten jälkeen Loviisa ottaa käsiinsä Niskavuoren emännyyden. Juhani tunnustaa Loviisalle olevansa Malviinan lapsen isä ja vakuuttaa, ettei ole koskenut Malviinaan heidän häittensä jälkeen.

Niskavuoren Juhani-isäntä on lähdössä Helsinkiin. Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

Juhanin lähdettyä Helsinkiin valtiopäiville, Loviisa kutsuu Malviinan ja Jusen puheilleen. Loviisa antaa Malviinalle rahaa ja pakottaa hänet lähtemään Pohjanmaalle. Kun Malviina kieltäytyy ottamasta rahoja, Loviisa antaa rahat Juselle ja vannottaa tätä paljastamasta Malviinan olinpaikkaa.

Loviisa (Emma Väänänen) tarjoaa Malviinalle (Kirsti Hurme) rahaa ja lähettää tämän pois silmistä Pohjanmaalle. Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

Malviina lähtee Niskavuoresta lapsi mukanaan.

Palattuaan Helsingistä Juhani saa kuulla Malviinan ja lapsen kadonneen. Juse paljastaa hänelle Loviisan osuuden tapahtuneeseen. Epätoivoinen Juhani sortuu ryyppäämään. Loviisa tunnustaa miehelleen tekonsa ja kieltää tätä tuomasta taloon toista naista. Juhani uhkaa tappaa itsensä ja lähtee aseen kanssa metsään.

Seuraavana päivänä Niskavuorelle odotetaan arvovieraita, suomalaisuusmiehiä Meurmania ja Yrjö-Koskista. Juhani palaa kotiin juovuksissa: "Minulla on surma sydämessä. Minä olen murhannut itsessäni jotakin sellaista, jotakin oikein hyvää, jotain joka ei sovi Niskavuorelle."

Epätoivoinen Juhani (Tauno Palo) uhkaa tappaa itsensä. Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

Arvovieraat saapuvat, ja Loviisa ottaa heidät vastaan. Pian seuraan liittyy Juhani, joka on selvittänyt päänsä saunomalla ja juomalla mustaa kahvia. Kun Loviisa puhuu Juhanille Malviinasta, mies kertoo tulleensa järkiinsä: "En halua menettää taloa ja työtäni yhden naisen vuoksi. Minä tarvitsen sinua, tahdotko sinä auttaa minua?" Loviisa lupaa auttaa miestään ja rukoilee itsekseen: "Suuri Jumala taivaassa, anna minullekin rakkautta."

Loviisa (Emma Väänänen) rukoilee Jumalalta rakkautta. Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

Pihalla vallesmanni ehdottaa kolminkertaista hurraa-huutoa Juhani Niskavuorelle, jota koko pitäjä arvostaa.

 

VAALAN PARAS OHJAUS

Elokuvaohjaaja Valentin Vaala kertoi vanhoilla päivillään antamassaan haastattelussa pitävänsä Loviisaa uransa parhaana työnä. Hän sai elokuvasta vuoden 1946 ohjaajan Jussin. Samoin Jussi-palkinnot saivat Loviisan kuvaaja Eino Heino ja naispääosan esittäjä Emma Väänänen. Loviisan yleisömenestys oli vuoden 1946 elokuvista ylivoimaisesti paras.

Ohjaaja Valentin Vaala (istumassa) työryhmänsä kanssa kuvaustauolla. Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

Loviisa valloitti myös kriitikot. "Valentin Vaala on jo aikaisemmin saavuttanut tunnustetun ohjaajamenestyksen Tervapään Niskavuoren naisilla. Nyt havaitaan hänen vieläkin hartaammin ja aidommin eläytyneen tuohon hämäläiseen maalaiselämään, jota Juhani Tervapään näytelmät niin luontevasti ja ytimekkäästi kuvastelevat”, Uuden Suomen nimimerkki Ra. H. eli Raoul af Hällström kirjoitti.

"Kerrassaan ihastuttava on Loviisan kuvarytmi", Hällström jatkoi. "Siinä kerrotaan toiminta nopein ja iskevin, aidosti filmillisin välähdyksin, ja tällaisen kiireellisen välähdyssarjan jälkeen jäädään lepäämään pitkän, maalailevasti kuvatun kohtauksen varaan. Rikas ainehisto on täten saatu mahdutettua filmin puitteisiin runsaana ja täyteläisenä. Tavanomaista suomalaista elokuvahitautta ei ole olemassakaan. Loviisassa on hermoa, joustavuutta, jäntevää voimaa. Elokuvan rakenne on kiinteä, harmoninen, vaistomaisen oikein laskettu."

Aamulehden nimimerkki O. V-hl eli Olavi Vesterdahl piti elokuvan alkua “tavanomaisena maalaiskuvauksena”, kunnes Loviisa ilmestyi Niskavuoreen: “Loppua kohden filmi nousee ja tiivistyy, siinä on sekä filmillistä että dramaattista jännitystä, vastavoimat iskevät rohkeasti yhteen, purkaukset ovat rajuja, mielet kuohuvat - lyhyesti: draama elää”.

Heinäkuormakohtaus työn alla. Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

MELODRAAMAN MUSIIKKI

Arvostelijat kehuivat myös Eino Heinon kuvausta ja näyttelijöiden suorituksia. Onkin hämmästyttävää, etteivät he huomanneet lainkaan musiikin merkitystä elokuvan kokonaisuudessa. Godzinskyn musiikista ei arvosteluissa kirjoitettu sanaakaan, vaikka Loviisassa musiikilla on huomattavasti tärkeämpi tehtävä kuin elokuvissa yleensä.

Loviisa on melodraama, jossa musiikki on lähes koko ajan läsnä. Musiikin käyttö Loviisassa kertoo ohjaajan ja säveltäjän tarkasta etukäteissuunnittelusta ja tiiviistä yhteistyöstä. Se, että Vaala itse myös leikkasi Loviisan, vahvistaa entisestään Godzinskyn musiikin merkitystä draaman rakentajana.

Godzinskyn sävelkieli on romanttista, pateettisesti aaltoilevaa ja tuo mieleen Tšaikovskin. Kaikki musiikki on sävelletty orkesterille ja soi vaimeana kohtausten taustalla, kunnes nousee esiin draaman vaatimuksesta. Musiikkia on käytetty sekä korostamaan tapahtumien äkillisiä käänteitä että kuvastamaan henkilöhahmojen voimakkaita ja intohimoisia sisäisiä tunnetiloja.

Elokuva alkaa hitaalla ja mahtipontisella alkusoitolla, jonka melodia viittaa kansanlauluun. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään tunnistettava kansanlaulu. Alkusoiton tematiikka kulkee läpi filmin ja huipentuu majesteettiseen loppusoittoon.

Muusikoita näkyy kuvassa vain hääkohtauksessa, jossa kolme pelimannia, viulistit Toivo Salovuori ja Aarne Laukkonen sekä huilisti Hans Alvas säestävät tuvan nurkassa häävalssin ja hääpolkan.

Pelimannit Toivo Salovuori ja Aarne Laukkonen sekä huilisti Hans Alvas soittavat hääpolkkaa. Elonet / Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä.

Voi vain arvailla, millä mielin Godzinsky säveltäjänä seurasi Loviisan saamaa vastaanottoa. Vuonna 1946 ei musiikin tekijälle jaettu Jussi-palkintoa. Ehkä hän elokuvasäveltäjänä oli tottunut siihen, ettei musiikkiin kiinnitetty sitä huomiota kuin elokuvan näkyviin tekijöihin.    

VUOSI VAIHTUU 1947

Vuonna 1946 Georgen soittoa kuultiin viimeisen kerran radiossa 27. joulukuuta klo 19.50, kun hänen yhtyeensä säesti ajanvietekonsertissa viipurilaissellisti Vili Pullista. 

Toisin kuin ennen, uudenvuodenaattona George ei ollut töissä ravintolassa viihdyttämässä.

Lue seuraavaksi Tammi-kesäkuu 1947: Kevyen musiikin sekatyömies urakoi 

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen