Syys-marraskuu 1946: Suomalainen Ooppera sanoo Georgelle kiitos ja näkemiin

George de Godzinsky 1940-luvulla. Godzinskyn perhearkisto.

Syyskuun 3. päivänä 1946 George de Godzinskyn yhtye säesti radiossa klo 19.50 Frida Sergejeffiä. Georgen vanha tuttu, Viipurin satakieleksi kutsuttu koloratuurisopraano esitti venäläisiä lauluja.

Lauantaina 5. syyskuuta George esiintyi Aulangolla Yllätysillassa yhdessä tanssipari Orvokki Siposen ja Klaus Salinin sekä Kaivohuoneen kabareen taitovoimistelijoiden Mian ja Matin kanssa. Kuuluttajana toimi Arvo Lehesmaa, ja ilta huipentui ilotulitukseen.

Seuraavana päivänä, sunnuntaina 8. syyskuuta klo 17 George viihdytti Kauklahden Valhallassa, missä paikallisen palokunnan järjestämässä juhlassa esiintyivät myös pelimannipojat, Espoon läntisen nuorisoseuran kansantanssiryhmä ja Harry Brandeliuksen lauluja kitarasäestyksellä esittävä Ebba Löfström. Tasan yksitoista vuotta aikaisemmin, 7. syyskuuta 1935 George oli esiintynyt Valhallassa Livadyn poikien kanssa.

 

20-VUOTIAS YLEISRADIO JA SUOSIKKIESIINTYJÄ GODZINSKY

Syyskuun 9. päivänä Yleisradio täytti 20 vuotta. Merkkipäivän kunniaksi sanomalehti Karjala kysyi suosituilta radioesiintyjiltä, sopraano Anna Mutaselta, kanteleensoittaja Ulla Katajavuorelta ja Godzinskylta, potivatko he mikrofonikauhua.

Georgen haastattelu alkoi Harmony Sistersin kuulumisilla. “George de Godzinskyn nimi liittyykin aivan erottamattomasti Harmony Sisterseihin. Hän on tehnyt sovitukset noin 80 %:iin heidän esittämästään ohjelmasta. Vaikka kaksi sisarusta onkin naimisissa Ruotsissa on yhteistyö jatkunut ja säveltäjä on usein matkustanut lahden tuolle puolen sovittamaan jotain uutta laulua sisaruksille”, Karjala selosti.

Kysymys mikrofonikauhusta hämmästytti Georgea. “Mitä kauhua? Mikrofonihan inspiroi minua. Radiossa on hauska esiintyä. Jollakin tavalla tunnen itseni aina paljon jännittyneemmäksi soittaessani mikrofonille kuin suoraan yleisölle. Radioon soittaessa tarvitaan niin paljon enemmän herkkyyttä - mikrofoni on niin vaativa ja armotta paljastaa kaikki virheet. Kuuntelijalle taas radiomusiikki tulee yhdestä ainoasta paikasta, radiokoneesta, kun taas konserttisalissa istuvan kuulijan piirittävät kaikkialta seinistä ja katosta takaisin kaikuvat sävelet. Mikrofoni on kuin yksi suuri korva, joka on kallistunut kuuntelemaan soittoani ja minusta tuntuu, että minunkin korvani on ikäänkuin viritetty tätä silmälläpitäen.”

Karjalan mukaan radiokuuntelijat pitivät kovasti Georgen non-stop -ohjelmista, joissa tämä “vaivattomasti improvisoimalla siirtyi teemasta toiseen kuljetellen meitä oman mielensä mukaan musiikkitunnelmissaan ja monista muista esiintymisistään”. “Aloitin aivan kevyestä musiikista ja olen siirtynyt vakavampaan”, George selvitti. “Ohjelmistooni olen aina yrittänyt saada jonkinlaisen punaisen langan. Silloin mielestäni musiikki tehoa yksinkertaisempaankin kuuntelijaan.”

“Mutta kun yritämme kysyä, millaisesta musiikista hän pitää, kuuluu diplomaattinen vastaus: “Juuri sellaisesta, joka radiossa soi hyvin”, Karjala selosti. George sai ujutettua haastatteluun oman toiveensa: “Ajanvietemusiikkia varten pitäisi saada erikoinen studio, jossa olisi pehmeä akustiikka.”

Syyskuun 10. päivänä George viihdytti Kokoomuksen nuorten illanvietossa, jonka ohjelmassa oli muun muassa teetarjoilua ja piirileikkiä.

Syyskuun 14. päivänä sanomalehdet kertoivat yli koko maan ulottuvasta operettikiertueesta, jonka järjestäisivät Birgit Kronström, Ture Ara ja kapellimestari George de Godzinsky.

 

GEORGE MUKANA LASTEN PÄIVÄN TAPAHTUMISSA

Syyskuun puolivälissä Helsingissä järjestettiin viikon mittainen Lasten päivä -tapahtuma. Sunnuntaina 15. syyskuuta klo 18 Messuhallissa pidettiin Lastenjuhla I, jossa George johti Lasten Päivän orkesteria, ja kuuluttajina toimivat Suomisen perheen Pipsa ja Olli eli Maire Suvanto ja Lasse Pöysti.

Ilmoitus Vapaa Sana -lehdessä 15. syyskuuta 1946. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Maanantaina 16. syyskuuta klo 17 George oli säestämässä Messuhallissa Lasten päivä -tapahtumaan sisältyvää Sari Jankelowin ohjaamaa lasten tanssinäytöstä.

Tiistaina 17. syyskuuta klo 17 hän johti jälleen Lasten Päivän orkesteria Messuhallissa järjestetyssä Lastenjuhla II:ssa. Illalla klo 22.30 hän säesti orkestereineen myöhäisvarieteeta, jossa esiintyivät ruotsalaiset koomikkokaksoset Kaksi Thedaa sekä Margareta von Bahr ja Olavi Kuorikoski, Pentti Viljanen, ja Risto Tauro.

Keskiviikkona 18. syyskuuta klo 22.30 oli Messuhallissa vuorossa suuri tanssinäytös. Unkarilaisen Marinka -tanssirevyyn libretto oli Erkki Vuorelan, musiikin oli koonnut Godzinsky ja koreografian laatinut Alexander Saxelin. Revyyn tanssijat tulivat Suomalaisen Oopperan baletista, ja solisteina esiintyivät Irja Koskinen, Olavi Kuorikoski, Laila Jokimo, Mary Grönroos, Tuukka Soitso ja Jaakko Lätti.

Lastentapahtuma jatkui Georgen osalta vielä lauantaina 21. syyskuuta klo 19, kun hän johti Lasten Päivän orkesteria Messuhallin kävelykonsertissa ja iltamarkkinoilla. Solisteina esiintyivät Georgelle keväisestä Josephine Bakerin konsertista tutut ruotsalaiset Unger Twins -kaksoset.

 

GEORGEN URA OHI SUOMALAISESSA OOPPERASSA

Kun Jevgeni Onegin palasi kesän jälkeen 22. syyskuuta Suomalaisen Oopperan näyttämölle, johtajana ei toiminut enää Tšaikovskin oopperan vierailevaksi kapellimestariksi kiinnitetty Godzinsky vaan Leo Funtek. Georgen Konservatorion kamarimusiikin opettaja, slovenialaissyntyinen 61-vuotias Funtek oli kiinnitetty Oopperan vakituiseksi kapellimestariksi 1925. Onegin esitettiin syksyllä neljä kertaa, ja Funtek johti kaikki näytännöt. George sai yllättäen huomata, että hänen kapellimestarin uransa Suomalaisessa Oopperassa oli ohi.

“Aikaa oopperassa kesti kolme ja puoli vuotta”, Godzinsky on muistellut myöhemmin. “Kun sinne kiinnitettiin vakinaiseksi kapellimestari Jussi Jalas, minulle sanottiin, että olemme kiitollisia tästä ja näkemiin.”

Helsingin Teatteriorkesterin kapellimestari Jussi Blomstedt (vuodesta 1944 Jalas) 1930-luvulla. Sibelius-museo.

Georgea kuusi vuotta vanhempi Jussi Blomstedt oli toiminut muun muassa Ylioppilaskunnan Soittajien, Kansallisteatterin ja Helsingin Teatteriorkesterin kapellimestarina. Hän oli naimisissa Jean Sibeliuksen tyttären Margaretan kanssa ja suomentanut 1944 sukunimensä Jalakseksi. 

Oopperakapellimestarina Jussi Jalas oli aloittanut vasta tammikuussa 1945, jolloin hän oli johtanut Suomalaisessa Oopperassa Wagnerin Tannhäuserin. Debyyttiä oli tervehditty “täydellisenä voittona”, ja vielä samana vuonna Jalas oli valittu Oopperan vakituiseksi kapellimestariksi. Vuonna 1945 Jalas oli aloittanut myös pitkän uransa Sibelius-Akatemian kapellimestarikoulutuksen vetäjänä. Kansallisoopperan - Suomalainen Ooppera vaihtoi 1956 nimensä Suomen Kansallisoopperaksi - ylikapellimestariksi Jalas valittiin 1958.

Jalaksen lisäksi kapellimestarin tehtävistä Oopperassa kilpailivat Georgen kanssa harjoituspianistina toiminut Matti Visapää (1911-1957) ja Nisse Rinkama (1920-1961). Rinkama aloitti vierailevana kapellimestarina 1946, ja hänet kiinnitettiin vakituiseksi kapellimestariksi 1953.

 

GEORGEN VAIHEET SUOMALAISESSA OOPPERASSA

Suomalainen Ooppera Bulevardilla oli tullut Georgelle tutuksi 1930-luvun alkupuolelta lähtien, kun George Gé ja Alexander Saxelin olivat houkutelleet konservatoriolaisen baletin harjoituspianistiksi. Edvard Fazerin johtamassa oopperatalossa nuorella pianistilla oli pian töitä myös kapellimestarien apulaisena laulunäyttämön puolella. George oli saanut kiinnityksen harjoituspianistiksi 1934.

Kun George palasi Fjodor Šaljapinin pianistina tekemältään Kaukoidän kiertueelta, ei syksyllä 1936 harjoituspianistille ollutkaan enää käyttöä. Tilanne ei huolestuttanut 22-vuotiasta Godzinskya, jolle avautuivat samaan aikaan ansaintamahdollisuudet kevyen musiikin puolella ja joka tähtäsi tosissaan kansainväliseksi oopperakapellimestariksi. Talvisodan syttyminen romutti suunnitelmat ulkomaisista kapellimestariopinnoista.

Godzinskyn mainitsema kolmen ja puolen vuoden aika Oopperassa alkoi maaliskuussa 1943, jolloin hänet pyydettiin Kálmánin Kreivitär Mariza -operetin vierailevaksi kapellimestariksi. Menestysoperettia esitettiin myös kiertueilla, missä George huolehti säestyksistä pianon ääressä.

Syksyllä 1944 Mariza annettiin Matti Visapään johdettavaksi, ja hetken näytti siltä, ettei Oopperalla ollut enää töitä Godzinskylle. Maaliskuussa 1945 hänet kuitenkin kutsuttiin johtamaan Tšaikovskin Jevgeni Oneginin uusintaensi-ilta, minkä jälkeen George johti Oneginin useita kertoja, viimeiseksi 26. toukokuuta 1946.

Todellinen Godzinskyn kapellimestarin voimannäyttö oli toukokuussa 1946 Joutsenlampi  Suomalaisen Oopperan baletin vierailessa Tukholmassa. George johti juhlanäytännön Kuninkaallisessa oopperatalossa vain yhden orkesteriharjoituksen jälkeen.

Godzinskyn mukaan Jalaksen kiinnittäminen vakinaiseksi kapellimestariksi oli syynä siihen, ettei hänellä ollut enää töitä kapellimestarina Suomalaisessa Oopperassa. Voi vain kysyä, mitä ajatteli Oopperaa kesästä 1939 johtanut Oiva Soini, joka oli ollut paikan päällä Tukholmassa todistamassa Godzinskyn ja baletin triumfia. Mitä ajattelivat talouspäällikkö Sulo Räikkönen, joka aikanaan oli esitellyt Georgen Šhaljapinille, läheinen työtoveri balettimestari Saxelin, ja kapellimestari Funtek?

 

"NIIN MINUSTA TULI FREE LANCE"

“Niin minusta tuli free lance”, Godzinsky on muistellut tilannetta syksyllä 1946. “Mutta työt vain lisääntyivät. Oli vierailuja hyvin paljon ja jo tuolloin Yleisradio oli hyvin suuri työnantajani.”

Vaikka töiden loppuminen Oopperassa kirpaisi, Suomalainen Ooppera oli vain yksi monista Godzinskyn työllistäjistä. Sotavuosina hän oli ollut Puolustusvoimain palveluksessa, huolehtinut asemiesilloista, kiertänyt rintamilla viihdyttämässä, esiintynyt radiossa ja säveltänyt elokuvamusiikkia. Sodan jälkeen säveltäminen, sovittaminen, äänittäminen ja levyttäminen jatkuivat. George toimi kapellimestarina, pianistina, ja säestäjänä studioissa, konserttisaleissa, työväen- ja nuorisoseurataloilla milloin yksin, milloin yhdessä muiden muusikoiden kanssa.

Syyskuun 24. päivänä klo 19.50 hänen solistiyhtyeensä esitti radiossa “Säveliä iloisesta Wienistä”.

Sunnuntaina 29. syyskuuta klo 17  Työväentalolla järjestettiin Muusikkojen viikkoon liittyvä toivekonsertti, jossa George johti ravintolamuusikoista koottua sinfoniaorkesteria. Wolde Jussila soitti viululla Montin Czardaksen ja Wieniawskin Legendan, Väinö Koutonen puhalsi saksofonisooloja, ja Olavi Virta lauloi. Toivekonsertin muita säveltäjänimiä olivat Grieg, Sibelius, Strauss ja Tšaikovski. “Säveltilaisuus eilen Työväentalossa ei ollut jaksanut koota saliin kuin vähänlaisesti kuulijoita. Tämä oli vahinko, sillä noin 35-miehinen muusikoista kokoonpantu yhteisorkesteri soitti aivan kunnioitettavan tekniikkavalmiisti ja sointiselvästi”, Suomen Sosialidemokraatin nimimerkki -la eli Väinö Pesola arvosteli. “Johtajana vaikutti tunnetulla tottuneisuudella ja valppaasti Georges de Godzinsky. Solisteista olivat korkealla tasolla erityisesti viulutaituri V. Jussila (Radio-orkesterin jäsen), ja vankkatekniikkainen saksofonisti Väinö Koutonen. Olavi Virta tulkitsi tulkitsi tunnekylläisesti kolme laulelmaa - eikä se äänikään hullumpi ole.”

 

WIENILÄISILOTTELU ONNELLINEN MINISTERI SYNTYY

Heinäkuussa paluumatkallaan Tanskasta ja Norjasta George pysähtyi Tukholmaan ja tapasi todennäköisesti tuttavapariskunta Ture Aran ja Birgit Kronströmin. Ara, Helsingin Ruotsalaisen Teatterin näyttelijä oli viettänyt kesän kiertäen ruotsalaisia kansanpuistoja operettisankarina. Birgit Kronström tunnettiin varsinkin naispääroolistaan elokuvassa Onnellinen ministeri, jonka musiikin Godzinsky oli säveltänyt. Kronströmin komediassa esittämästä, marraskuussa 1942 levyttämästä Katupoikien laulusta oli tullut kertakaikkinen menestyskappale.

Syntyikö ajatus Onnellinen ministeri -operettikiertueesta kolmikon tavatessa Tukholmassa? Joka tapauksessa kotiin päästyään George ei jäänyt lomailemaan, vaan ryhtyi säveltämään wieniläisilottelua Onnellinen ministeri. Ehkä hän myös aavisti, ettei työt Suomalaisessa Oopperassa jatkuisi enää syksyllä. Oli keksittävä jotain uutta.

Toivo Särkän Suomen Filmiteollisuudelle ohjaama romanttinen komedia Onnellinen ministeri oli saanut ensi-iltansa joulukuussa 1941. Komedian käsikirjoitus oli perustunut saksalaisten Fred Hellerin ja Bruno Englerin suosittuun huvinäytelmään Das Ministerium ist beleidigt vuodelta 1937. Näytelmän alkuperäisen musiikin oli säveltänyt Leonhard Märker.

Kesällä 1946 George palasi näytelmään ja omaan elokuvamusiikkiinsa. “Sävelsin tämän parisilaiseen ympäristöön sijoitetun wieniläisiloittelun. Siinä on uusia tansseja, kupletteja, ja pantomiimeja, mutta entiset vetonumerot on säilytetty entisellään, kuten tietysti Katupoikien laulu, johon ihmiset eivät näy kyllästyvän", Godzinsky kertoi lehdistölle kiertueen aattona. Sävellystyön tuloksena oli kolminäytöksinen operetti-ilottelu, joka sisälsi viisi kuvaelmaa.

 

TODELLINEN TÄHTIKIERTUE

Onnellinen ministeri -operetti lähti kiertueelle lokakuun alussa. Päärooleja näyttelivät Birgit Kronström ja Ture Ara. "Paprikatyttö” Kronström esitti ministerin tyttären Suzannen ja englantilaisen tanssijattaren Baby-Peggyn kaksoisroolin, ja Ara taidemaalari Robert Vernon’in. Muissa rooleissa nähtiin Toppo Elonperä Suzannen isäpappana, ministeri Dumesnil’inä, ja Toini Vartiainen sihteeri Ginette’nä, joka hoiteli sekä mainostoimiston puhelinta että omia pörssiosakkeitaan ja auttoi Suzannea tämän kepposissa. Martti Niemi oli mainostoimisto Originalin omistaja Benoit, Toivo Gerdt teatteritoimiston johtaja, ja Leo Mustonen ministeriön sihteeri.

Ohjauksesta vastasivat yhdessä Kronström ja Ara, lavastuksesta B. Kvarnberg, tanssien sommittelusta Anitra Karto ja Risto Tauro ja musiikista pianon ääressä Godzinsky.

Lähtötunnelmissa kiertueen tähdet uhkuivat työintoa. Ruotsalaiseen Teatteriin kiinnitetyt Kronström ja Ara olivat juuri ennen kiertuetta palanneet Ruotsista. Kronström oli vieraillut Tukholman Dramatenissa esittämässä Minna Canthin Sylviä, ja Ara oli laulanut ruotsalaisissa kansanpuistoissa Wieniläisverta-operetin sata kertaa. ”Kaikkien operettisankarien jälkeen on virkistävää näytellä komediaa”, Ara vakuutti.

“Rakastan osaani”, kertoi puolestaan Birgit Kronström Suzannen ja Baby-Peggyn rooleistaan. “Kaksoisroolit ovat aina hauskoja ja pikku Suzanne on sataprosenttinen nainen, joka punoo juoniaan, veikistelee, laulaa, tanssii, jopa hieman petkuttaakin. Ja perii lopuksi voiton - tietysti.”

Pariskunta kertoi tekevänsä ensi kertaa töitä yhdessä suomen kielellä. “Ja meistä molemmista on ollut myös mielenkiintoista toimia yhteisesti ohjaajina”, Kronström ja Ara vakuuttivat.

 

ONNELLISELLA MINISTERILLÄ 48 ESIYSTÄ 41 PAIKKAKUNNALLA

Onnellinen ministeri -operetin ensimmäiset esitykset olivat Lahden Teatteritalossa 1. lokakuuta klo 18 ja klo 21. Tämän jälkeen wieniläisilottelua esitettiin 41 paikkakunnalla kaikkiaan 48 kertaa: 2.10. Kymin Sampo, 3.10. Haminan Raittiustalo, 4.10. Kotkan VPK-talo, 5.10. Myllykosken Seuratalo, 6.10. Kuusankosken Seuratalo klo 14 ja Voikkaan Seuratalo klo 19.30, 7.10. Lappeenrannan Työväentalo, 8.10. Vuoksenniskan Seuratalo, 9.10. Imatran Työväentalo, 10.10. Mäntyharjun Työväentalo, 11.10. Mikkelin kaupungintalo klo 18 ja klo 21.15, 12.10. Savonlinnan Seurahuone klo 18 ja klo 21.15, 13.10 Varkauden Seuratalo, 14.10. Joensuun kaupungintalo klo 18 ja klo 21.15, 15.10. Lieksan Sarkala, 16.10. Kajaanin kaupungintalo, 17.10. Iisalmen entinen Suojeluskuntatalo, 18.10. Kuopion Työväentalo klo 18 ja klo 21.15, 20.10. Tornion VPK-talo, 21.10. Kemin pirtti, 23.10. ja 24.10. Oulun kaupungintalo, 25.10. Kokkolan Vartiolinna, 26.10. Pietarsaaren Palokunnantalo, 27.10. Seinäjoen Urheilutalo, 28.10. Vaasan Näyttämö, 29.10. Jyväskylän Työväentalo, 30.10. Jämsänkosken Ilveslinna, 31.10. Tampereen Teatteri, 1.11. Oriveden opisto, 2.11. Nokian Kerhola, 3.11. Tyrvään Seuratalo, 4.11. Porin Teatteri klo 18 ja klo 21.15, 5.11. Raumanlinna klo 19.30, 6.11. Forssan Työväentalo, 7.11. Turun Ruotsalainen Teatteri, 8.11. Uudenkaupungin Työväentalo, 9.11. Loimaan Heimolinna, 10.11. Salon Palokunnantalo, 11.11. Valkeakosken Työväentalo, ja 12.11. Tervakosken Seurahuone. Ennakkotietojen mukaan tarkoitus oli esiintyä myös Kemijärvellä, mutta ehdittiinkö sinne esimerkiksi 22. lokakuuta, ei ole varmaa.

 

ONNELLINEN MINISTERI SAA NAURUN PULPPUILEMAAN

Kaikkialla Onnellista ministeriä esitettiin salintäyteiselle, innostuneelle yleisölle. “Hauskuutta koko rahan edestä, takeena yleisön erikoisen voimakkaat naurunpurskahdukset esityksen mehevimmissä kohdissa”, Haminan Lehti selosti. “Loppujen lopuksi ei ollut onnellinen ainoastaan ministeri ja seurue, vaan salintäyteinen yleisö - päätellen voimakkaista adpoldeista, jotka esitystä seurasivat.”

“Siitä on kulunut aika kauan, kun oululainen teatteriväki on kerrakseen saanut niin herttaisen vapautuneesti nauraa kuin Onnellisen ministerin esitystä seuratessa. Eihän tämä operetti sinänsä mikään ihme ole, mutta annas kun asialla on katupoika Birgit Kronström”, kehui Kaleva. “Onpa aikoja, jolloin täällä teatterissa on nauru pulppuillut niin valtoimena”, Sisä-Suomi muisteli.

“Salintäyteinen yleisö nautti täydestä sydämestään vauhdikkaasta esityksestä”, kirjoitti  Kokkola. “Harvoin vallitsee näyttämön ja katsomon välillä niin sydämellinen välitön tunnelma kuin eilen illalla”, kertoi Ilkka. “Yleisöllä oli todella ruhtinaallisen hauskaa, kaikkien kompasanojen ja herkullisesti tarjottujen pikku rohkeuksien keskellä”, vakuutti Pohjanmaan Kansa.

Iisalmen Sanomien mukaan “operetti oli ilmeisesti tarkoitettu harmittoman ilon ja vapauttavan naurun välittäjäksi katsojille, ja siinä mielessä eilisiltainen esitys saavutti tarkoituksensa erinomaisesti.” 

Sodan jälkeisessä Suomessa Onnellisen ministerin kaltaiselle ilottelulle oli selvä tilaus.

 

SÄKENÄIVÄN RIEMULLINEN OPERETTI-ILOTTELU

Yleisön lisäksi myös lehdistö innostui. “Sellaiset tunnetut taitajat kuin Birgit Kronström, Ture Ara ja George de Godzinsky ovat yhteisvoimin saaneet aikaan erinomaisen nautittavan ja herkullisen tuloksen. Tämän tapainen mitä kevein farssi vaatii esittäjiltään nokkeluutta ja vauhdikkuutta ollakseen huvittava ja edellytykset onnistumiseen ei nyt puuttunut”, Jämsänlehti arvioi.

Pohjanmaan Kansa kirjoitti “säkenöivän riemullisesta operetti-iloittelusta”. “Itse asiassa hyvin kevyen juonen ympärille olivat ohjaajat Birgit Kronström ja Ture Ara luoneet sellaisen kepeän älykkyyden ja räiskyvän temperamentin ilmapiirin, joka väkisin ryösti yleisön mukaansa.” Pohjanmaan Kansa kiinnitti huomiota myös ylöspanoon: “Lavastus ja esittäjien silmiä hiveleviä väriyhdistelmiä muodostavat puvut antoivat oman lisänsä iloittelun nautittavuuteen."

Yleisesti oltiin sitä mieltä, ettei Onnellinen ministeri ollut varsinaisesti operetti, vaan “näppärästi koottu musikaalinen huvinäytelmä”, joka sisälsi kupletteja, pantomiimeja, ja tansseja ja paikoitellen myös ajankohtaista materiaalia. Tervakosken Kaiun mielestä Onnellisen ministeri uudisti operetin perinnettä: “Ken on tutustunut noihin klassillisiin operetteihin Iloinen leski, Czardasruhtinatar, Puolalaista verta y.m. huomasi heti, että kysymyksessä oli aivan uudenaikainen ja ajankohtaan hyvin sopiva operetti. Iloa, vauhtia, huumoria, ja pientä ivaakaan siitä ei puuttunut ja yleisö nautti täysin siemauksin osoittaen suosiotaan hyvin usein esiripun auki ollessakin.”

Jos itse operetti “ei ollut millään tavoin erikoinen”, vaan “yksinkertainen, hauskanlainen farssi-komedia”, juuri näyttelijäsuoritukset tekivät esityksestä nautittavan. “Se oli todellakin vikkelä juttu, Birgit Kronströmin ja Ture Aran nerokkaannokkelasti ja mielikuvitusrikkaasti revyyn rajamaille ohjaama”, kehui Pohjolan Sanomat.

Kiittävien arvostelujen joukkoon mahtui myös yksi murskakritiikki. “Ohjelmaa kutsuttiin operetti-ilotteluksi, mutta operetin olisi hyvin voinut jättää siitä pois. Ilotteluna se menetteli jollakin lailla - kiitos lähinnä poliittisten sukkeluuksien sekä muoti-iskelmien. Sisällys oli tyhjänpäiväinen, eikä siinä ollut ulkonaistakaan viehätystä, jota joukkokohtaukset ja pukuloisto olisivat voineet antaa”, Turun Sanomat arvosteli. “Esiintyjien joukossa oli hyviä laulajia - Birgit Kronström ja Ture Ara - mutta heidän laulutaitonsa pääsi minimaalisen vähän esiin. Sen sijaan eräänlainen sirkustaituruus, jota Toivo Gerdt esitti, tempaisi yleisön mukaansa, mutta tätä ei ole oikeutta esittää teatterina. Kaiken kaikkiaan eilinen esitys oli uusi todistus siitä, että kiertueet todella huonosti harkitsevat asiansa lähtiessään kiertämään. Silmäin lumetta he luulevat vain tarvitsevansa sekä pelleilyä ja sanaleikkiä, niin sillä on asia voitettu. Se on suuri erehdys. Eilisestä odotti ennakolta kohtalaisen paljon myönteistä mukana olevien operettitähtien vuoksi, mutta heidän todellisista taidoistaan ei päässyt nauttimaan.”

 

ARMOITETTU KOMEDIENNE KRONSTRÖM JA KOMEA ARA

Esiintyjistä Birgit Kronströmin ja Turen Aran työskentelyä kiitettiin sujuvaksi ja vaivattomaksi, ja heidän “yhteisilotteluaan tarttuvan hauskaksi”. "Armoitettu komedienne” Kronström valloitti yleisön täydellisesti räiskähtelevällä temperamentillaan. Hän “säkenöi sana- ja ilmevalmiudessaan”, oli ehdottoman varma otteissaan ministerin tyttärenä ja “vielä varmempi käyttäessään katupoikakieltä englantilaisena tanssijattarena”. Kronströmin esiintymistä luonnehdittiin “älykkään kultivoituneeksi”. Katupoikien laulu kohosi illan kohokohdaksi. “Niin täynnä pulppuilevaa iloa ja nenäkkään ilkikurista kujeilunhalua, että houkutteli jäykimmänkin katsojan sydämelliseen nauruun. Hänen katupoikaserenaadinsa oli iloa räiskähtelevä raketti”, suitsutti Pohjanmaan Kansa.

Komea ja loistavaääninen Ture Ara ei jäänyt Kronströmiä heikommaksi, ja hänen lauluaan olisi haluttu kuulla enemmänkin.

Arvostelijoilta riitti kiitoksia kaikille esiintyjille pirteästä Toini Vartiaisesta mehevään Toppo Elonperään, jonka “pelkän muhkean hahmon ilmestyminen toi hyvän tuulen näyttämölle”. Varsinaisen naurumyrskyn nostattti Toivo Gerdtin valssikuningas Strauss, joka soitti lattiaharjaa ja rikkalapiota ja oli pakahduttaa katsojat nauruun. - Osalle yleisöstä Topi Gerdtin humoristiset lattiaharjaesitykset olivat tuttuja hänen rintamakiertueiltaan.

 

ONNELLISEN MINISTERIN MUSIIKKI SAA KRITIIKKIÄ

“Kun matkassa oli vielä verraton esittämisen riemu, jota de Godzinsky erinomaisesti flyygelillään ja yleisö välittömästi ilollaan tuki, niin muodostuipa illasta niin harmittoman hauska hulluttelu, että sille saattaa nauraa vielä kauan jälkeenkin päin”, Pohjolan Sanomat kirjoitti. 

Haminan Lehden mukaan Georgen säestys oli “taiturityötä”, ja Kouvolan Sanomat kiinnitti huomiota siihen, että Godzinsky “soitti säestyksen ulkomuistista vaan, ilman nuotteja”. “Hänen kepeät rytminsä ja virtuoosin säestyksensä kohottivat tunnelman heti alusta siihen spirituelliin iloon, joka oli koko illalle leimaa antava”, Pohjanmaan Kansa iloitsi.

Onnellisen ministerin musiikki sai myös kritiikkiä osakseen. “Birgit Kronströmin ja Ture Aran kiertue esitti eilen illalla Tampereen Teatterissa Hellerin ja Englerin kirjoittaman laulufarssin Onnellinen ministeri, saman hupailun, jota Tampereen Työväen Teatteri muutamia vuosia sitten esitti nimellä Ministeriötä on loukattu. Silloin siihen liittyi muistaaksemme Benatzkyn musiikki, mutta nyt on G. de Godzinsky sen säveltänyt uudelleen - ja heikommalla menestyksellä, vaikkakin siihen liittyy joitakin tunnettuja iskelmiä. Onnellinen ministeri on peräti hauska juttu kiertue-esityksenäkin, vaikka sen mahdollisuudet ovatkin rajoitetut, mutta operetti on sentään liian vaativa laatunimitys tuolle laulufarssille”, Tampereella ilmestyvä Kansan Lehti huomautti.

“Uuden musiikin oli iloitteluun säveltänyt ja sen esitti George Godzinsky. Se oli kauniisti soivaa, mutta ylipäänsä korvaan tarttumatonta, niin kuin Godzinskyn musiikki yleensä”, kirjoitti puolestaan tamperelaisen Aamulehden nimimerkki O. V-hl.

Myös Valkeakosken Sanomien nimimerkki J. T-ö oli tyytymätön: “Säestäjänä ja musiikillisena johtajana George de Godzinsky esitti säveleitään rutiinilla. Mutta mistähän oikeastaan johtuu, ettei tämän lahjakkaan musiikkimiehen käsialoista yleensä jää mitään korviin soimaan? Melodisesti soivaa ja “sulavaa” mutta vielä suurenkin operetin kyseessäollen pian unohtuvaa (Weronica).”

Onnellista ministeriä syytettiin samasta kuin Veronicaa; operetin melodiat eivät jääneet kuulijoiden mieleen. Katupoikien laulua tuskin saattoi syyttää, ettei se olisi jäänyt mieleen.

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen