Loka-joulukuu 1945: George säveltää musiikin Valentin Vaalan elokuvaan Vuokrasulhanen

Valentin Vaalan Suomi-Filmille ohjaama romanttinen komedia Vuokrasulhanen sai ensi-iltansa 7. lokakuuta 1945. Elokuva oli George de Godzinskyn ja Vaalan toinen yhteistyö. Elonet / Vuokrasulhanen.

På svenska

Sillä aikaa kun George de Godzinsky kiersi maata Ruotsin ja Suomen harmonikkatyttöjen kanssa, Valentin Vaalan Suomi-Filmille ohjaama romanttinen komedia Vuokrasulhanen sai ensi-iltansa 7. lokakuuta 1945. Ensi-iltapaikkakunnat olivat Helsinki, Kuopio, Oulu, Pori ja Tampere.

Naispääroolissa nähtiin jälleen Suomi-Filmin pääohjaajan luottonäyttelijä, tähtikomedienne Lea Joutseno. Vuokrasulhanen oli yksi niitä 1940-luvun vallattomia komedioita, joissa Joutseno näytteli pirteää ja suorasukaista nykynaista. Hän oli mukana myös kolmikossa, joka vastasi komedian käsikirjoituksesta. Joutseno, Vaala, ja Tet eli Kersti Bergroth olivat aikaisemmin kirjoittaneet komediat Morsian yllättää 1941, Tositarkoituksella 1943, ja Dynamiittityttö 1944. Vuokrasulhanen oli Dynamiittitytön jälkeen Godzinskyn ja Vaalan toinen yhteistyö, ja Georgen 17. musiikki Suomi- Filmin tuottamaan elokuvaan.

Vuokrasulhasta oli kuvattu keväällä ja kesällä, ja päärooleja näyttelivät Lea Joutsenon lisäksi Vaalan vakionäyttelijät Tauno Majuri ja Tapio Nurkka. Muissa rooleissa nähtiin Kullervo Kalske, Salli Karuna, Emma Väänänen ja Rauha Rentola, joka palkittiin suorituksestaan naissivuosa-Jussilla.

Sisustusarkkitehti Meeri Holvi (Lea Joutseno) ja seurapiirityttö Pippi Masa (Rauha Rentola) sattuvat samaan vaunuosastoon. Elonet / Vuokrasulhanen.

EROAVA AVIOPARI PIILOSILLA

Vuokrasulhasen sankaritar Meeri Holvi (Lea Joutseno) sattuu junassa samaan vaunuosastoon tuntemattoman seurapiiritytön Pippi Masan (Rauha Rentola) kanssa. Meeri varmistaa konduktööriltä, ettei samaan osastoon tule miesmatkustajia, sillä hän on saanut miehistä tarpeekseen.

Meeri on sisustusarkkitehti, joka työskentelee Arvo Raudan (Tauno Majuri) johtamassa arkkitehtitoimistossa. Meeri on eroamassa aviomiehestään, ja ero on astumassa voimaan kuukauden sisällä. Lisäksi Meerillä on uusi sulhanen katsottuna; hän seurustelee nyrkkeilijä Urho Luomuksen (Kullervo Kalske) kanssa.

Meerin palatessa työmatkalta toimistolle Arvo muistuttaa konsuli Gröhnin (Paavo Jännes) kutsuista, jotka järjestetään Meerin suunnitteleman sisustuksen kunniaksi. Arvo vihjaa myös, että Meerin kannataa ajatella mainettaan ja olla näyttäytymättä kutsuilla tietyssä miesseurassa.

Sisustusarkkitehti Meeri Holvi (Lea Joutseno) ja arkkitehtitoimiston johtaja Arvo Rauta (Tauno Majuri). Elonet / Vuokrasulhanen.

Koska ero on vielä vireillä, Meeri haluaa salata suhteensa Urhoon. Hän näkee lehdessä ilmoituksen saattopalvelusta ja tilaa kavaljeerin saattamaan itsensä kutsuista kotiin. Meeri on saattopalvelua pyörittävän Erkki Angerin (Tapio Nurkka) ensimmäinen asiakas.

Gröhnien kutsuilla Meeri törmää yllättäen Pippi Masaan, joka osoittaa avointa mielenkiintoa Arvoa kohtaan. Meeri puolestaan suhtautuu ironisesti Arvoon, joka viihtyy hyvin naisten ympäröimänä.

Kun Erkki puolenyön aikaan tulee noutamaan Meeriä, konsulinna Gröhn (Annie Sundman), Pippi ja Arvo ovat uteliaita tapaamaan Meerin seuralaisen ja taivuttelevat Erkin jäämään kutsuille. Erkki joutuu tekeytymään sekä lapsuudenystäväksi että romanttiseksi rakastajaksi, mikä saa Arvon mustasukkaiseksi.

Urho odottaa Meeriä yöllä kotiovella ja nähtyään Erkin alkaa käyttäytyä mustasukkaisesti. Pippi, joka on kyydinnyt Meerin ja Erkin autollaan, näkee pariskunnan hyvästelevän. Pippi ymmärtää näkemänsä kuitenkin väärin, Meeri ja Erkki sopivat vain laskun maksamisesta.

"Vuokrasulhanen" Erkki Anger (Tapio Nurkka) saattaa sisustusarkkitehti Meeri Holvin (Lea Joutseno) kotiin. Elonet / Vuokrasulhanen.

Kun Erkki saapuu seuraavana päivänä perimään maksua, konsulinna Gröhn ja Pippi ovat tutustumassa Meerin kotiin. Kiihtynyt Urho saapuu myös Meerin luo ja tultuaan esitellyksi Erkille lähtee entistä kiihtyneempänä ravintolaan Pippin seurassa.

Meeri, konsulinna ja Erkki saapuvat samaan ravintolaan lounaalle Arvon kutsumina. Urho ei pysty hillitsemään itseään, vaan syöksyy lounasseurueen pöytään, nappaa Meerin kainaloonsa ja kantaa ulos ravintolasta.

Sisustusarkkitehti Meeri Holvi (Lea Joutseno) ja mustasukkainen sulhaskandidaatti, nyrkkeilijä Urho Luomus (Kullervo Kalske). Elonet / Vuokrasulhanen.

Arvo vaatii Erkkiä seuraamaan pariskuntaa, mutta Erkki ei voi muuta kuin lisätä laskuun 100 markkaa seurustelusta ja toiset 100 markkaa lounasskandaalista.

Meeri pakenee Urhoa ja hyppää ensimmäiseen linja-autoon. Urho seuraa linjuria vuokra-autolla, keinottelee itsensä vauhdissa linjurin katolle, avaa häkäpöntön kannen, pysäyttää auton ja ilmestyy istumaan Meerin viereen.

Urho Luomus (Kullervo Kalske) hyppää vauhdissa vuokra-autosta linjuriin. Elonet / Vuokrasulhanen.

Linjurin päätepysäkki on Kauriluodon turistihotelli. Meeri ja Urho tekevät sovinnon ja päättävät jäädä viikonlopuksi hotelliin. Samassa hotellissa ovat yllättäen myös Urhon tädit Vilma (Salli Karuna) ja Ada (Emma Väänänen), jotka osallistuvat Pelastakaa avioliitot -yhdistyksen kokoukseen.

Arvo, Pippi ja Erkki saavat selville Meerin ja Urhon olinpaikan ja päättävät yllättää pariskunnan.

Pippi Masa (Rauha Rentola), Arvo Rauta (Tauno Majuri) ja Erkki Anger (Tapio Nurkka) päättävät yllättää Meerin ja Urhon. Elonet / Vuokrasulhanen.

Kun Erkki paljastaa Arvolle olevansa “vuokrasulhanen”, Arvo palkkaa hänet esittämään samaa roolia myös jatkossa. Erkin roolisuoritus onnistuu niin hyvin, että Urho loukkaantuu ja hakeutuu Pipin seuraan.

Myös Urhon tädit närkästyvät nähdessään Erkin lähentelevän Meeriä.

Urho löytää yhteisen sävelen Pipin kanssa varsinkin, kun tyttö paljastaa isänsä epärunollisen ammatin; isä on menestyvänä makkaratehtailija.

Meeri kuulee salaa Arvon ja Erkin keskustelun ja hänelle paljastuu miesten keskinäinen sopimus. Yhteisellä illallisella Meeri näyttelee rakastuneensa Erkkiin niin tulisesti, että mies hämmentyy.

On Meeri Holvin (Lea Joutseno) vuoro esittää rakastunutta Erkki Angeria (Tapio Nurkka) kohtaan. Elonet / Vuokrasulhanen.

Tädit seuraavat tilannetta paheksuen ja vaativat lopulta Arvon mukaansa terassille, mistä yllättävät Meerin ja Erkin suutelemasta. Pari pakenee kellariin, tädit seuraavat perästä ja julistavat tuomionsa.

Arvon mielestä leikki on mennyt liian pitkälle, hän vaatii Erkkiä pysymään sopimuksessa. Erkki lupaa näytellä roolia viikonlopun ajan ja kirjoittaa sitten Arvolle 750 markan laskun "intohimoisesta seurustelusta".

Meeri Holvi (Lea Joutseno) esittää rakastunutta Erkki Angeria (Tapio Nurkka) kohtaan ja vetää tätä mukaansa Arvo Raudan (Tauno Majuri), Vilma ja Ada Ahosen (Salli Karuna ja Emma Väänänen) luota. Elonet / Vuokrasulhanen.

Yöllä tädit kauhistuvat, kun näkevät Erkin menevän Meerin hotellihuoneeseen. Meeri on kutsunut luokseen Erkin selvittämään kesken jääneitä raha-asioita. Kun Arvo koputtaa oveen, raha-asian hoito keskeytyy. Ennen kuin päästää Arvon huoneeseensa, Meeri piilottaa Erkin verhon taakse. Kun myös Pippi pyrkii Meerin huoneeseen uskoutuakseen tunteistaan Urhoa kohtaan, Meeri lähettää myös Arvon verhon taakse.

Kun Arvo ja Erkki näkevät toisensa piileskelemässä verhojen takana, Arvo poistuu Meerin huoneesta närkästyneenä. Meeri lähettää Erkin hänen peräänsä, mutta Arvo kieltäytyy kuuntelemasta Erkin selityksiä. Lopulta Meeri lähtee itse Arvon luo selvittämään asiaa. Sillä aikaa Erkki nukahtaa Meerin nojatuoliin.

Tapio Nurkan näyttelemä Erkki Anger nukahtaa Meerin hotellihuoneen nojatuoliin. Lattialla ohjaaja Valentin Vaala kuvaajineen. Elonet / Vuokrasulhanen.

Aamulla herätessään Erkki huomaa, ettei Meeri ole nukkunut koko yönä vuoteessaan.

Kun Erkki, Pippi ja Urho kurkistavat Arvon huoneeseen, he löytävät Meerin ja Arvon samasta sängystä juomasta aamukahvia. Meeri on viettänyt yönsä aviomiehensä Arvon kanssa.

Viiden yhteisen vuoden jälkeen Meeri ja Arvo eivät haluakaan erota, vaan kiittävät Erkkiä, joka esittää laskunsa. "Onnesta on aina maksettava", Meeri toteaa, ja Arvo lisää: "Tällaisesta onnesta olisin valmis maksamaan mitä hyvänsä."

MUSIIKKI ANTAA VAUHTIA KOOMISILLE KÄÄNTEILLE

Godzinskyn musiikilla on tärkeä tehtävä tunnelman luojana ja tapahtumien vauhdittajana Vaalan komedian nopeissa käänteissä. Vuokrasulhasessa Godzinsky pääsee hyödyntämään taitoja, jotka hän hankki nuorena mykkäelokuvia säestäessään.

Vuokrasulhasen musiikki on kauttaaltaan taustamusiikkia. Alkusoitto on Godzinskylle vakiintuneeseen tapaan sikermä useita eri aiheita, johdantoa seuraavat marssi, foxtrot, valssi ja tango. Alkusoiton aikana kuvassa vaihtuvat alkutekstit, jotka ovat sanomalehti-ilmoituksia.

Joissakin kohtauksissa musiikki soi taustalla lähinnä täytteenä. Näin esimerkiksi konsulipariskunnan kutsuilla, missä viulu ja piano soivat koko pitkän kohtauksen ajan, mutta huomaamattoman hiljaa.

Musiikin rooli korostuu, kun Meeri juoksee Urhoa karkuun ja päätyy linja-autossa Aulangolle. Nopeat tempot ja juoksutukset rakentavat koomisen vaikutelman ja sitovat peräkkäisiä kohtauksia toisiinsa. Vauhdikkaan menon keskellä Godzinsky viittaa Linsénin lauluun Kesäpäivä Kangasalla.

Ravintolakohtauksessa Aulangolla soivat foxtrot, slowfox, wienervalssi ja valssi ja vaikka kuvan reunassa vilahtaa hetken viulistin, sellistin, pianistin ja kontrabasistin yhtye, kyse ei ole playbackistä. Kuva ja ääni eivät yritäkään olla synkronoituja keskenään.

Uudenlaista musiikin käyttöä Vuokrasulhasessa ovat lyhyet, muutaman tahdin mittaiset kommenttimaiset välisoitot. Ne on säveletty tiettyyn kuvaan, ja kertovat ohjaajan ja säveltäjän tiiviistä yhteistyöstä. Tällaista musiikin tehostemaista käyttöä ovat esimerkiksi Meeri lukemassa sanomalehdestä saattajapalvelun ilmoitusta, Erkki kirjoittamassa laskua palveluksistaan, ja kaksi mustaa joutsenta Aulangolla.

Mustia joutsenia Kauriluodon puutarhan lammessa eli Aulangolla. Elonet / Vuokrasulhanen.

Godzinsky käyttää soittimia tarkoituksellisen osoittelevasti. Kun Meeri juonittelee savuketta poltellen hotellihuoneessaan, taustalla lurittelee jazzahtava klarinetti, ja kun Arvo piiloutuu verhon taakse ja huomaa Erkin, musiikissa ilkkuu wah-wah-sordiinolla varustettu trumpetti.

Loppusoitossa kertautuvat alkusoiton aiheet. Valssi alkaa sänkykohtauksen aikana, vaihtuu foxiksi ja uudestaan valssiksi huipentuen uljaaseen kadenssiin.

KEVEÄ KEITOS, NOKKELIA TILANTEITA JA YLLÄTYKSELLINEN LOPPURATKAISU

"Uusi elokuva Vuokrasulhanen, vaikka se onkin kokolailla näppärä ja hauska luomus, ei ole yhtä onnistunut kuin edellinen”, Suomen Sosialidemokraatin nimimerkki T.A. eli Toini Aaltonen vertasi komediaa vuoden takaiseen Dynamiittityttöön. “Juoni ei ole yhtä jännittävä eikä siinä ole yhtä nokkelia tilanteita hupaisine yllätyskäänteineen, mutta älykäs ja pikantti komedia tämäkin kieltämättä on. Nimittäin Tetin nokkelat vuorosanat lisäävät älykästä tunnelmaa naurattaen usein yleisöä."

Uuden Suomen nimimerkki S.S:n eli Salama Simosen mielestä sisältö perustui yksinomaan tilannekomiikkaan: “Koko tämä keveä keitos on viritetty siinä määrin aitoon komediahenkeen, että juoni jääkin sivuasiaksi, ja alusta alkaen viriää hilpeä tunnelma, joka välillä on tosin vaarassa hiukan laskea vauhdikkuudenkin laskiessa, mutta loppumetrit ovat taas nousua ja ratkaisu kieltämättä yllätyksellinen. Tetin repliikit räiskähtelevät yhtä hauskoina kuin ennenkin, ja juuri niissä on huomattava osa elokuvan viehätystä. Niissä samoin kuin osasuorituksissa ja huolellisessa ulkonaisessa asussa."

Myös Helsingin Sanomien nimimerkki P. Ta-vi eli Paula Talaskivi kiitteli vuoropuhelua ja vaikka moittikin aihetta mitättömäksi, ei voinut olla lisäämättä: “Vaala juoksuttaa sen sellaisella hilpeydellä ja todella filmaattisesti, että siihen välttämättä viehättyy. Tosin ei ohjauksessa tällä kerralla havaitse sellaisia erityisen riemastuttavia keksintöjä kuin viimeksi Dynamiittitytössä.”

Rauha Rentola, ohjaaja Valentin Vaala ja Tapio Nurkka. Elonet / Vuokrasulhanen.

“Fästman att hyra on varmaankin Valentin Vaalan parhaiten toteutettu komedia”, Nya Pressenin Hans Kutter kehui ohjaajaa. “Ehkä hieman ohut alustukseltaan, mutta sen sijaan ilman kuolleita kohtia ja ennen kaikkea täynnä aurinkoista, poreilevaa mielialaa ensimmäisestä kohtauksesta viimeiseen. Elokuvassa ei ole ainoatakaan tyylirikkoa, se on hauska ja sivistynyt yhtä aikaa, leikittelevän kepeä ja henkevä, täynnä yllättäviä käänteitä ja nokkelasti rakennettuja kohtauksia.”

Lea Joutseno Vuokrasulhasen Meeri Holvina. Elonet / Vuokrasulhanen.

“Pirteä, elegantti, siro ja viehättävä” Lea Joutseno sai kaikilta arvostelijoilta kiitosta osakseen. "Lea Joutseno siirtyy eleganssilla crazy-tytöstä salonkikomedienneksi", Kutter kirjoitti. "Lea Joutseno vahvistaa jatkuvasti mainettaan suomalaisen elokuvan komediennena N:o 1", S.S. vahvisti. "Lea Joutseno on armoitettu komedienne", P. Ta-vi jatkoi. "Ilman häntä ei oikein enää osaisi Vaalan komediaa kuvitellakaan. Ohjaajan ja näyttelijättären työn läheisyys ja näkemyksen yhteys selviääkin monen pulmallisen käänteen tyylikkäässä toteuttamisessa, jossa juuri Lea Joutsenon äly osoittautuu."

Godzinskyn musiikista arvostelijat eivät kirjoittaneet sanaakaan.

VILJO VESTERISEN 20-VUOTISJUHLAKONSERTTI

Syyskuun lopulla alkanutta kolmen viikon kiertuetta harmonikkatyttöjen kanssa seurasi lokakuun lopulla ensimmäinen naisten harmonikansoiton Ruotsi-Suomi-maaottelu Tukholmassa. George lähti mukaan Tukholmaan Suomen joukkueen valmentajana.

Valokuva Uudessa Suomessa 26. lokakuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Marraskuun 12. päivänä George oli takaisin Helsingissä ja Työväentalolla yystävänsä Viljo Vesterisen 20-vuotisjuhlakonsertissa. Georgen lisäksi esiintyivät Eino Katajavuori, Dallapé Helge Pahlmanin johdolla ja laulusolistina - ei tällä kertaa Georg Malmstén vaan - Henry Theel. “Pohjoismaiden mestari oli hyvässä esitysvireessä soittaessaan salintäyteiselle yleisölle, joka osasi nauttia hänen teknillisesti korkealla tasolla olevasta taidostaan ja karjalaisen soittajan lämminhenkisestä tulkinnasta”, Karjala kirjoitti jälkeenpäin. Vesterinen soitti konsertissa muun muassa Godzinskyn säveltämän unkarilaisen fantasian Pustan rakkautta. Yleisön pyynnöstä ylimääräisenä kuultiin Säkkijärven polkka.

Kolme päivää myöhemmin, 15. marraskuuta Säätytalolla alkoi oikeudenkäynti, jossa oli syytettyinä joukko Suomen jatkosodan aikaisia poliittisia johtajia; presidentti Risto Ryti, pääministerit J.W. Rangell ja Edvin Linkomies, ministerit Antti Kukkonen, Henrik Ramsay, Tyko Reinikka ja Väinö Tanner sekä Suomen Saksan suurlähettiläs T.M. Kivimäki. Kiisteltyä oikeutta istuttiin seuraavien kolmen kuukauden aikana 23 kertaa.

Poliisi hajoittaa yleisöä Helsingin Suurtorilla sotasyyllisyysoikeudenkäynnin alettua 16. marraskuuta 1945. Työväen Arkisto.

GODZINSKYJEN ENSIMMÄINEN OMA KOTI TOPELIUKSENKADULLA

Marraskuun 16. päivänä Ilkka-lehti julkaisi toimittaja Irja Sievisen tekemän Georgen haastattelun, jonka aiheena oli kymmenen vuoden takainen Kaukoidän kiertue Fjodor Šaljapinin pianistina. Haastattelusta paljastuu, että George ja Elisabeth olivat onnistuneet pääsemään Georgen isän kodista Museokadulta omaan asuntoon: “Säveltäjä istuu pienen mutta viehättävän töölöläisen kaksionsa sohvalla ja elää mielikuvituksessaan matkan uudelleen.” Godzinskyjen vuokrakaksio sijaitsi Töölössä osoitteessa Topeliuksenkatu 35.

Marraskuun 18. päivänä George oli Konservatoriolla säestämässä jälleen kerran vanhaa viipurilaistuttuaan, koloratuurisopraano Frida Sergejeffiä.

Ilmoitus Uudessa Suomessa 20. marraskuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Marraskuun 20. päivänä George oli Messuhallissa, missä järjestettiin Yksityisyritteliäisyyden viikkoon liittyvä “suurta yleisöä kiinnostava ja hauska” yleisöjuhla. Tervehdysssanojen ja juhlapuheiden jälkeen esiintyivät Georgen lisäksi Helsingin varuskuntasoittokunta, Ture Ara, Birgit Kronström, tasapainotaiteilijat Loistovuori & kumppanit, tanssipari Orvokki Siponen ja Klaus Salin, Kalevan laulajat ja Eino Katajavuori. Teemu Grönberg lauloi Pallen tilaisuuteen sepittämän merimieslaulujen ketjun harmonikkayhtyeen säestyksellä.

Seuraavana päivänä 21. marraskuuta George ja viipurilaisviulisti Sulo Aro säestivät Konservatoriolla laulajatar Aino Angerkoskea.

Kaksi päivää myöhemmin, 23. marraskuuta George oli Suomalaisella Yhteiskoululla säestämässä Margit Nordlundin laulelmailtaa, jonka otsikkona oli "Laulelmien siivin halki Euroopan - Med visan genom Europa".

ELOKUVA TÄYTTÄÄ 50 VUOTTA

Sunnuntaina 25. marraskuuta elokuvan 50-vuotisjuhlaviikko käynnistyi Kino Savoyssa klo 13 avajaisilla, jotka myös radioitiin. Tilaisuuden aloitti Radio-orkesteri Nils-Eric Fougstedtin johdolla, minkä jälkeen tervehdyspuheen piti maisteri Toivo Särkkä. Ansa Ikonen ja Tauno Palo lauloivat, hallitusneuvos Arto Salminen puhui, ja Radio-orkesteri soitti suomalaista elokuvamusiikkia kapellimestarien Heikki Aaltoila, Harry Bergström ja George de Godzinsky johdolla. Päätteeksi suomalaisille elokuvantekijöille jaettiin kunniapalkintoja.

Elokuvan juhlaviikko jatkui perjantaina 30. marraskuuta Helsingin Työväentalossa Filmiparaatilla. Illan aloitti Helsingin Teatteriorkesteri esittämällä Nils-Eric Fougstedtin säveltämän juhla-alkusoiton säveltäjän itsensä johdolla. Tervehdyspuheen piti kirjailija Topo Leistelä, joka toimi myös tilaisuuden kuuluttajana Tauno Majurin kanssa. Suomi-Filmin naiskuoro Satakielet lauloi Eine Laineen johdolla. Reino Valkama esitti hupaisia juttuja, Liisa Tuomi ja Joel Asikainen tanssivat, ja Tapio Rautavaara lauloi. Ennen väliaikaa ohjelmassa oli vielä elokuva-aiheinen arvauskilpailu, johon osallistui kymmenen tähtinäyttelijää.

Väliajan jälkeen oli vuorossa ministeri Onni Hiltusen puhe, Paavo Jännes esitti huumoria ja Eva Hemming ja Leif Wager tanssivat. Suomalaisesta elokuvamusiikista kuultiin Aaltoilan Nokea ja kultaa, Bergströmin Naimisiin päiväksi, Godzinskyn Meksikolainen intermezzo, Väinö Haapalaisen romanssi elokuvasta Valkoiset ruusut, ja Uuno Klamin polkka elokuvasta Yli rajan. Musiikkeja seurasi Alexander Saxelinin suunnittelema menuetti, jonka esilaulajana toimi Thure Bahne ja jonka tanssivat Hilkka Helinä, Majlis Vaaja, Toini Vartiainen, Aija ja Esko Vettenranta, Tapio Nurkka, Lasse Pöysti, ja Olavi Reimas. Ansa Ikosen ja Tauno Palon lauluesityksen jälkeen tanssittiin vielä tunti Kalevi Hartin Swing-yhtyeen tahdissa.

Ilmoitus Uudessa Suomessa 29. marraskuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Elokuvaviikon keskellä George ehti sekä saada valmiiksi operetin että toimia harmonikkakilpailujen tuomarina. Veronica-operetin musiikki valmistui kolmen kuukauden sävellystyön jälkeen 26. marraskuuta, mikä ei ollut yhtään liian aikaisin ajatellen jouluna lähestyvää ensi-iltaa. Harmonikkamestaruuskilpailuissa Helsingin Työväentalolla 29. marraskuuta Georgen kanssa tuomaristossa istuivat jälleen Sulho Ranta ja Viljo Vesterinen. Mestaruuden vei tällä kertaa kahdeksasta loppuotteluun selviytyneestä Onni Laihanen.

VÄINÖ HAAPALAINEN PALKITAAN ELOKUVASÄVELTÄJÄNÄ

Elokuvan 50-vuotisjuhlaviikko huipentui 1. joulukuuta ravintola Adlonin päättäjäistanssiaisiin, joissa musiikista huolehti Harry Bergströmin 14-miehinen orkesteri. Tilaisuudessa jaettiin jälleen myös alan palkintoja. Elokuvasäveltäjänä palkittiin säveltäjä, kapellimestari ja kuoronjohtaja Väinö Haapalainen, joka oli säveltänyt vuosina 1942-1945 musiikin kaikkiaan 12 elokuvaan. Niistä yhdeksän oli Toivo Särkän johtaman Suomen Filmiteollisuuden tuottamia. Palkintoperusteena mainittiin Haapalaisen musiikit elokuviin Valkoiset ruusut 1943, Yrjänän emännän synti 1943, Vaivaisukon morsian 1944, Suurin voitto 1944, Suviyön salaisuus 1945 sekä Anna Liisa 1945.

Väinö Haapalainen oli päättänyt elämänsä 52-vuotiaana kolme viikkoa aikaisemmin, 8. marraskuuta. On sanottu, että sota-aika ja työpaineet olivat käyneet hänelle liian raskaiksi.

Elämäntyönsä Viipurissa tehnyt Haapalainen kuului Georgen keskeisiin nuoruudenaikaisiin viipurilaisiin ystäviin. Monipuolinen muusikko, Helsingin Musiikkiopiston lisäksi Berliinissä ja Leipzigissa opiskellut Haapalainen oli toiminut Viipurissa muun muassa alttoviulistina Musiikin Ystäväin Orkesterissa ja opettajana sekä Viipurin kirkkomusiikkiopistossa että Boris Sirpon johtamassa Musiikkiopistossa.

George ei ollut mukana Adlonin tanssiaisissa, vaan Porissa hotelli Otavassa, missä pidettiin Merenkyntäjäin pikkujoulut. Tropiikkijuhla-otsikon alla esiintyivät Georgen kanssa Georg Malmstén, komentajakapteeni Martti Juutilainen, ja Mila Gardemeister.

Ilmoitus Hufvudstadsbladetissa 11. joulukuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Joulukuun 12. päivänä George oli Messuhallissa Sotaleskien huolto ry:n järjestämässä juhlassa, jossa vieraili sirkustaiteilijoita Hollannista ja Ruotsista. Tilaisuudesta ilmoitettiin vain ruotsinkielisissä sanomalehdissä: “Fingerfärdighet och vighet, sturka och skönhet. Flera förstklassiga cirkus-, varietée- och kabareeartister, från Sverige och Holland uppträda.” Ulkomaisista esiintyjistä nimeltä mainittiin vain saksofonia soittava klovni Piet Bredits. Suomalaisista taiteilijoista olivat mukana Georgen 10-miehisen yhtyeen lisäksi Viljo Vesterinen, Onni Laihanen, Eino Katajavuori, Soile Laaksonen, Hannes Arokari, Anja Selenius ja “2 Akilles”.

Joulukuun 13. päivänä klo 22.35 radiossa kuutiin iskelmiä otsikolla Vita dukens sclager, joita esittivät Georgen säestyksellä laulajat Ingegerd Ullstedt ja Rurik Remer.

Lue seuraavaksi Tammikuu 1946: Serpin ja Georgen operetti Veronica

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

OKTOBER-DECEMBER 1945: GEORGE KOMPONERAR MUSIKEN TILL VALENTIN VAALAS FILM FÄSTMAN ATT HYRA

Den romantiska komedin Vuokrasulhanen (Fästman att hyra), regisserad av Valentin Vaala för Suomi-Filmi, hade premiär den 7 oktober 1945. Filmen var George de Godzinskys och Vaalas andra samarbete. Elonet / Vuokrasulhanen.

Suomeksi

Medan George de Godzinsky turnerade i landet tillsammans med de svenska och finländska dragspelsflickorna, hade den romantiska komedin Vuokrasulhanen (Fästman att hyra), regisserad av Valentin Vaala för Suomi-Filmi, premiär den 7 oktober 1945. Premiärorterna var Helsingfors, Kuopio, Uleåborg, Björneborg och Tammerfors.

I den kvinnliga huvudrollen sågs återigen Suomi-Filmis chefsregissörs betrodda skådespelerska, stjärnkomediennen Lea Joutseno. Fästman att hyra var en av de där vilda 1940-talskomedierna där Joutseno spelade en pigg och raksaklig modern kvinna. Hon ingick också i den trio som ansvarade för komedins manuskript. Joutseno, Vaala och Tet, det vill säga Kersti Bergroth, hade tidigare skrivit komedierna Morsian yllättää 1941, Tositarkoituksella 1943 och Dynamiittityttö 1944. Fästman att hyravar efter Dynamiittityttö Godzinskys och Vaalas andra samarbete, och Georgs 17:e musikverk för en film producerad av Suomi-Filmi.

Fästman att hyra spelades in under våren och sommaren, och förutom Lea Joutseno spelades huvudrollerna av Vaalas fasta skådespelare Tauno Majuri och Tapio Nurkka. I övriga roller sågs Kullervo Kalske, Salli Karuna, Emma Väänänen och Rauha Rentola, som belönades med en Jussi-statyett för bästa kvinnliga biroll för sin prestation.

Inredningsarkitekten Meeri Holvi (Lea Joutseno) och societetstjejen Pippi Masa (Rauha Rentola) råkar hamna i samma kupé. Elonet / Vuokrasulhanen.

ETT SEPARERAT ÄKTENSKAPSPAR PÅ KURRAGÖMMA

Hjältinnan i Fästman att hyra Meeri Holvi (Lea Joutseno) hamnar på tåget i samma kupé som den okända societetstjejen Pippi Masa (Rauha Rentola). Meeri försäkrar sig hos konduktören om att inga manliga passagerare kommer till samma kupé, eftersom hon har fått nog av män.

Meeri är inredningsarkitekt och arbetar på den arkitektbyrå som leds av Arvo Rauta (Tauno Majuri). Meeri håller på att skilja sig från sin make, och skilsmässan träder i kraft inom en månad. Dessutom har Meeri redan en ny fästman i sikte; hon träffar boxaren Urho Luomus (Kullervo Kalske).

När Meeri återvänder till kontoret från en affärsresa påminner Arvo henne om konsul Gröhns (Paavo Jännes) bjudning, som arrangeras till ära för den inredning som Meeri har designat. Arvo antyder också att Meeri bör tänka på sitt rykte och inte visa sig på bjudningen i visst manligt sällskap.

Inredningsarkitekten Meeri Holvi (Lea Joutseno) och arkitektbyråns direktör Arvo Rauta (Tauno Majuri). Elonet / Vuokrasulhanen.

Eftersom skilsmässan fortfarande pågår vill Meeri dölja sitt förhållande med Urho. Hon ser en annons om en sällskapstjänst i tidningen och beställer en kavaljer som ska ledsaga henne hem från bjudningen. Meeri blir den första kunden för Erkki Anger (Tapio Nurkka), som driver sällskapstjänsten.

På Gröhns bjudning stöter Meeri oväntat på Pippi Masa, som visar öppet intresse för Arvo. Meeri för sin del förhåller sig ironiskt till Arvo, som trivs bra omgiven av kvinnor.

När Erkki vid midnatt kommer för att hämta Meeri, är konsulinnan Gröhn (Annie Sundman), Pippi och Arvo nyfikna på att träffa Meeris sällskap och övertalar Erkki att stanna på bjudningen. Erkki tvingas utge sig för att vara både en barndomsvän och en romantisk älskare, vilket gör Arvo svartsjuk.

Urho väntar på Meeri utanför hennes dörr på natten, och när han ser Erkki börjar han bete sig svartsjukt. Pippi, som har skjutsat Meeri och Erkki i sin bil, ser paret ta farväl. Pippi missuppfattar dock vad hon ser, eftersom Meeri och Erkki bara kommer överens om att betala räkningen.

"Hyresfästmannen" Erkki Anger (Tapio Nurkka) ledsagar inredningsarkitekten Meeri Holvi (Lea Joutseno) hem. Elonet / Vuokrasulhanen.

När Erkki anländer nästa dag för att inkassera betalningen är konsulinnan Gröhn och Pippi på besök för att se Meeris hem. Den upprörda Urho anländer också till Meeri, och efter att ha blivit presenterad för Erkki går han ännu mer upprörd till en restaurang i Pippis sällskap.

Meeri, konsulinnan och Erkki anländer till samma restaurang för lunch på Arvos inbjudan. Urho kan inte behärska sig utan störtar fram till lunchsällskapets bord, tar Meeri under armen och bär ut henne från restaurangen.

Inredningsarkitekten Meeri Holvi (Lea Joutseno) och den svartsjuke fästmanskandidaten, boxaren Urho Luomus (Kullervo Kalske). Elonet / Vuokrasulhanen.

Arvo kräver att Erkki ska följa efter paret, men Erkki kan inte göra annat än att lägga till 100 mark på räkningen för sällskapet och ytterligare 100 mark för lunchskandalen.

Meeri flyr från Urho och hoppar på första bästa buss. Urho följer efter bussen i en hyrbil, trixar sig upp på bussens tak i farten, öppnar locket till gengasaggregatet, stoppar bussen och dyker upp för att sitta bredvid Meeri.

Urho Luomus (Kullervo Kalske) hoppar i farten från hyrbilen upp på bussen. Elonet / Vuokrasulhanen.

Bussens ändstation är Kauriluoto turisthotell. Meeri och Urho försonas och bestemmer sig för att stanna på hotellet över helgen. På samma hotell finns oväntat nog även Urhos fastrar Vilma (Salli Karuna) och Ada (Emma Väänänen), som deltar i föreningen Rädda äktenskapens möte.

Arvo, Pippi och Erkki tar reda på var Meeri och Urho befinner sig och bestämmer sig för att överraska paret.

Pippi Masa (Rauha Rentola), Arvo Rauta (Tauno Majuri) och Erkki Anger (Tapio Nurkka) bestämmer sig för att överraska Meeri och Urho. Elonet / Vuokrasulhanen.

När Erkki avslöjar för Arvo att han är en ”hyresfästman”, anställer Arvo honom för att spela samma roll även i fortsättningen. Erkkis rollprestation lyckas så väl att Urho blir sårad och söker sig till Pippis sällskap.

Även Urhos fastrar blir förargade när de ser Erkki göra närmanden mot Meeri.

Urho finner en gemensam ton med Pippi, särskilt när flickan avslöjar sin fars opoetiska yrke; fadern är en framgångsrik korvfabrikör.

Meeri tjuvlyssnar på Arvos och Erkkis samtal och männes inbördes avtal avslöjas för henne. Vid en gemensam middag spelar Meeri så förälskad i Erkki att mannen blir helt konfunderad.

Det är Meeri Holvis (Lea Joutseno) tur att spela förälskad i Erkki Anger (Tapio Nurkka). Elonet / Vuokrasulhanen.

Fastrarna följer situationen med ogillande och kräver slutligen att Arvo ska följa med dem ut på terrassen, varifrån de överraskar Meeri och Erkki med att kyssas. Paret flyr ner i källaren, fastrarna följer efter och avkunnar sin dom.

Arvo tycker att leken har gått för långt och kräver att Erkki ska hålla sig till avtalet. Erkki lovar att spela rollen under helgen och skriver sedan en räkning på 750 mark till Arvo för "passionerat sällskap".

Meeri Holvi (Lea Joutseno) spelar förälskad i Erkki Anger (Tapio Nurkka) och drar honom med sig bort från Arvo Rauta (Tauno Majuri), Vilma och Ada Ahonen (Salli Karuna och Emma Väänänen). Elonet / Vuokrasulhanen.

På natten blir fastrarna förfärade när de ser Erkki gå in i Meeris hotellrum. Meeri har bjudit in Erkki till sig för att reda ut oavslutade ekonomiska angelägenheter. När Arvo knackar på dörren avbryts de ekonomiska ärendena. Innan hon släpper in Arvo i rummet gömmer Meeri Erkki bakom gardinen. När även Pippi försöker ta sig in i Meeris rum för att anförtro sina känslor för Urho, skickar Meeri även Arvo bakom gardinen.

När Arvo och Erkki ser varandra gömma sig bakom gardinerna lämnar Arvo Meeris rum förargad. Meeri skickar Erkki efter honom, men Arvo vägrar lyssna på Erkkis förklaringar. Slutligen går Meeri själv till Arvo för att reda ut saken. Under tiden somnar Erkki i Meeris fåtölj.

Erkki Anger, spelad av Tapio Nurkka, somnar i fåtöljen i Meeris hotellrum. På golvet regissören Valentin Vaala med sina fotografer. Elonet / Vuokrasulhanen.

När Erkki vaknar på morgonen märker han att Meeri inte har sovit i sin säng på hela natten.

När Erkki, Pippi och Urho kikar in i Arvos rum hittar de Meeri och Arvo i samma säng drickande morgonkaffe. Meeri har tillbringat natten med sin make Arvo.

Efter fem gemensamma år vill Meeri och Arvo trots allt inte skilja sig, utan tackar Erkki, som visar sin räkning. "Lyckan måste man alltid betala för", konstaterar Meeri, och Arvo tillägger: "För en sådan lycka skulle jag vara redo att betala vad som helst."

MUSIKEN GER FART ÅT DE KOMISKA VÄNDNINGARNA

Godzinskys musik har en viktig uppgift som stämningsskapare och pådrivare av händelserna i de snabba vändningarna i Vaalas komedi. I Fästman att hyra får Godzinsky nytta av de färdigheter han förvärvade som ung när han ackompanjerade stumfilmer.

Musiken i Fästman att hyra är genomgående bakgrundsmusik. Ouvertyren är på Godzinskys etablerade sätt ett potpurri av flera olika teman; introduktionen följs av en marsch, foxtrot, vals och tango. Under ouvertyren växlar förtexterna i bilden, vilka är utformade som tidningsannonser.

I vissa scener spelas musiken i bakgrunden mest som utfyllnad. Så är fallet till exempel på konsulparets bjudning, där fiol och piano spelas under hela den långa scenen, men obemärkt tyst.

Musikens roll förstärks när Meeri springer ifrån Urho och hamnar på bussen till Aulanko. Snabba tempi och löpningar bygger upp ett komiskt intryck och binder samman efterföljande scener med varandra. Mitt i det fartfyllda förloppet syftar Godzinsky på Linséns sång En sommardag på Kangasala (Kesäpäivä Kangasalla).

I restaurangscenen på Aulanko spelas foxtrot, slowfox, wienervals och vals, och även om en ensemble med violinist, cellist, pianist och kontrabasist skymtar för ett ögonblick i bildens kant handlar det inte om playback. Bild och ljud försöker inte en gång vara synkroniserade med varandra.

Ett nytt sätt att använda musik i Fästman att hyra är korta, ett par takter långa kommenterande mellanspel. De är komponerade för en specifik bild och vittnar om ett nära samarbete mellan regissören och kompositören. Exempel på denna effektskapande musikanvändning är när Meeri läser annonsen om sällskapstjänsten i tidningen, Erkki som skriver en räkning för sina tjänster, och två svarta svanar på Aulanko.

Svarta svanar i dammen i Kauriluotos trädgård, det vill säga Aulanko. Elonet / Vuokrasulhanen.

Godzinsky använder instrumenten på ett avsiktligt utpekande sätt. När Meeri smider planer medan hon röker en cigarett i sitt hotellrum kvittrar en jazzig klarinett i bakgrunden, och när Arvo gömmer sig bakom gardinen och upptäcker Erkki hånar en trumpet försedd med wah-wah-sordin i musiken.

I slutspelet repeteras teman från ouvertyren. Valsen börjar under sängscenen, övergår i fox och återigen i vals som kulminerar i en ståtlig kadens.

EN LÄTTSAM HISTORIA, SKARP SITUATIONSKOMIK OCH EN ÖVERRASKANDE SLUTLÖSNING

"Den nya filmen Fästman att hyra, även om den är ett ganska händigt och roligt verk, är inte lika lyckad som den förra”, jämförde Suomen Sosialidemokraattis signatur T.A., det vill säga Toini Aaltonen, komedin med Dynamiittityttö från ett år tidigare. ”Handlingen är inte lika spännande och den har inte lika skarpa situationer med lustiga överraskningsvändningar, men en intelligent och pikant komedi är detta utan tvekan också. Tets skarpa repliker förhöjer nämligen den intelligenta stämningen och får ofta publiken att skratta."

Uusi Suomis signatur S.S., det vill säga Salama Simonen, ansåg att innehållet uteslutande byggde på situationskomik: ”Hela denna lätta anrättning är stämd i en så pass äkta komedianda att handlingen blir en bisak, och från första stund väcks en munter stämning som ibland visserligen riskerar att sjunka något när tempot mattas av, men de sista metrarna är åter en stigning och lösningen är utan tvekan överraskande. Tets repliker blixtrar lika roligt som tidigare, och just i dem ligger en betydande del av filmens charm. I dem liksom i delprestationerna och den omsorgsfulla yttre dräkten."

Även Helsingin Sanomats signatur P. Ta-vi, det vill säga Paula Talaskivi, berömde dialogen och även om hon klandrade ämnet för att vara obetydligt kunde hon inte låta bli att tillägga: ”Vaala driver den med en sådan munterhet och verkligt filmiskt att man nödvändigtvis blir förtjust. Visserligen märker man inte i regin denna gång några sådana särskilt befriande påhitt som senast i Dynamiittityttö.”

Rauha Rentola, regissören Valentin Vaala och Tapio Nurkka. Elonet / Vuokrasulhanen.

"Fästman att hyra är säkerligen Valentin Vaalas bäst gjorda komedi”, berömde Nya Pressens Hans Kutter regissören. “Litet tunn i uppbränningen kanske, men i stället utan döda punkter och framför allt genomstrålad av ett soligt pärlande humör från första scenen till sista. Det finns inte ett enda stilfel i filmen, den är rolig och kultiverad på samma gång, lekande lätt och spirituell, full av överraskande vändningar och vitsigt uppbyggda scener."

Lea Joutseno som Meeri Holvi i Fästman att hyra. Elonet / Vuokrasulhanen.

“Pigg, elegant, graciös och intagande” – Lea Joutseno fick ros av alla recensenter. "Lea Joutseno tar steget från crazyböna till salongscomedienne med elegans", skrev Kutter. "Lea Joutseno stärker ständigt sitt rykte som den finländska filmens komedienne nr 1.", bekräftadde S.S. "Lea Joutseno är en benådad komedienne.", fortsatte P. Ta-vi. "Utan henne skulle man inte riktigt längre kunna föreställa sig Vaalas komedier. Närheten i regissörens och skådespelerskans arbete och deras gemensamma vision framgår också i det stilfulla genomförandet av mången knepig vändning, där just Lea Joutsenos intelligens visar sig".

Om Godzinskys musik skrev recensenterna inte ett ord.

VILJO VESTERINENS 20-ÅRSJUBILEUMSKONSERT

Den tre veckor långa turnén med dragspelsflickorna som började i slutet av september följdes i slutet av oktober av den första landskampen i kvinnligt dragspelsspel mellan Sverige och Finland i Stockholm. George åkte med till Stockholm som tränare för det finländska laget.

Bild i Uusi Suomi den 26 oktober 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Den 12 november var George tillbaka i Helsingfors på Folkets hus på sin vän Viljo Vesterinens 20-årsjubileumskonsert. Förutom George uppträdde Eino Katajavuori, Dallapé under ledning av Helge Pahlman och som sångsolist – inte denna gång Georg Malmstén utan – Henry Theel. ”Den nordiska mästaren var i god spelform när han spelade för en fullsatt sal som kunde njuta av hans tekniskt högt stående skicklighet och den karelska musikerns varmhjärtade tolkning”, skrev Karjala efteråt. Vesterinen spelade bland annat den ungerska fantasien Pustan rakkautta komponerad av Godzinsky under konserten. På publikens begäran hördes Säkkijärven polkka som extranummer.

Tre dagar senare, den 15 november, började rättegången i Ständerhuset där en rad politiska ledare från Finlands fortsättningskrig stod åtalade; president Risto Ryti, statsministrarna J.W. Rangell och Edvin Linkomies, ministrarna Antti Kukkonen, Henrik Ramsay, Tyko Reinikka och Väinö Tanner samt Finlands ambassadör i Tyskland T.M. Kivimäki. Den omstridda rätten sammanträdde 23 gånger under de följande tre månaderna.

Polisen skingrar publiken på Stortorget i Helsingfors efter att krigsansvarighetsrättegången inleddes den 16 november 1945. Arbetararkivet.

GODZINSKYS FÖRSTA EGNA HEM PÅ TOPELIUSGATAN

Den 16 november publicerade tidningen Ilkka en intervju med George gjord av journalisten Irja Sievinen, med temat Fjärran Östern-turnén tio år tidigare som pianist åt Feodor Shaljapin. Intervjun avslöjar att George och Elisabeth hade lyckats flytta från Georges fars hem på Museigatan till en egen lägenhet: ”Kompositören sitter i soffan i sin lilla men förtjusande tvåa i Tölö och återupplever resan i sin fantasi.” Godzinskys hyrestvåa låg i Tölö på adressen Topeliusgatan 35.

Den 18 november var George på Konservatoriet för att än en gång ackompanjera sin gamla bekanta från Viborg, koloratursopranen Frida Sergejeff.

Annons i Uusi Suomi den 20 november 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Den 20 november var George i Mässhallen, där en för ”den stora publiken intressant och rolig” publikfest arrangerades i samband med Privatföretagsamhetens vecka. Efter hälsningsord och högtidstal uppträdde förutom George även Helsingfors garnisonsorkester, Ture Ara, Birgit Kronström, balanskonstnärerna Loistovuori & kumpaner, dansparet Orvokki Siponen och Klaus Salin, Kalevan laulajat och Eino Katajavuori. Teemu Grönberg sjöng en kedja av sjömansvisor diktad av Palle för tillfället, ackompanjerad av en dragspelsensemble.

Följande dag, den 21 november, ackompanjerade George och violinisten Sulo Aro från Viborg sångerskan Aino Angerkoski på Konservatoriet.

Två dagar senare, den 23 november, var George på Finska Samskolan och ackompanjerade Margit Nordlunds visafton med titeln "Laulelmien siivin halki Euroopan - Med visan genom Europa".

FILMEN FYLLER 50 ÅR

Söndagen den 25 november inleddes filmens 50-årsjubileumsvecka i Kino Savoy kl. 13 med en invigning som även sändes i radio. Evenemanget inleddes av Radioorkestern under ledning av Nils-Eric Fougstedt, varpå magister Toivo Särkkä höll ett hälsningstal. Ansa Ikonen och Tauno Palo sjöng, regeringsrådet Arto Salminen talade och Radioorkestern spelade finländsk filmmusik under ledning av kapellmästarna Heikki Aaltoila, Harry Bergström och George de Godzinsky. Som avslutning delades hederspriser ut till finländska filmskapare.

Filmens jubileumsvecka fortsatte fredagen den 30 november i Helsingfors Folkets hus med en Filmparad. Kvällen inleddes av Helsingfors Teaterorkester med en jubileumsouvertyr komponerad av Nils-Eric Fougstedt under ledning av kompositören själv. Hälsningstalet hölls av författaren Topo Leistelä, som också fungerade som kvällens konferencier tillsammans med Tauno Majuri. Suomi-Filmis damkör Satakielet sjöng under ledning av Eine Laine. Reino Valkama framförde lustiga historier, Liisa Tuomi och Joel Asikainen dansade, och Tapio Rautavaara sjöng. Före pausen stod även en gissningstävling med filmtema på programmet, där tio stjärnskådespelare deltog.

Efter pausen var det dags för minister Onni Hiltunens tal, Paavo Jännes framförde humor och Eva Hemming och Leif Wager dansade. Av finländsk filmmusik hördes Aaltoilas Nokea ja kultaa, Bergströms Naimisiin päiväksi, Godzinskys Meksikolainen intermezzo, Väinö Haapalainens romans ur filmen Valkoiset ruusut, samt Uuno Klamis polka ur filmen Yli rajan. Musiken följdes av en menuett planerad av Alexander Saxelin, med Thure Bahne som försångare och som dansades av Hilkka Helinä, Majlis Vaaja, Toini Vartiainen, Aija och Esko Vettenranta, Tapio Nurkka, Lasse Pöysti samt Olavi Reimas. Efter Ansa Ikonens och Tauno Palos sångframträdande dansades det ännu en timme till tonerna av Kalevi Hartis Swing-ensemble.

Annons i Uusi Suomi den 29 november 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Mitt under filmveckan hann George både färdigställa en operett och fungera som domare i dragspelstävlingar. Musiken till operetten Veronica blev klar den 26 november efter tre månaders kompositionsarbete, vilket inte var en dag för tidigt med tanke på den nalkande premiären i jul. I dragspelsmästerskapen i Helsingfors Folkets hus den 29 november satt Sulho Ranta och Viljo Vesterinen återigen i juryn tillsammans med George. Mästerskapet togs denna gång hem av Onni Laihanen bland de åtta som tagit sig till final.

VÄINÖ HAAPALAINEN BELÖNAS SOM FILMKOMPOSITÖR

Filmens 50-årsjubileumsvecka kulminerade den 1 december med en avslutningsbal på restaurang Adlon, där Harry Bergströms 14-mannaorkester stod för musiken. Vid tillfället delades återigen branschpriser ut. Som filmkompositör belönades kompositören, kapellmästaren och körledaren Väinö Haapalainen, som under åren 1942–1945 hade komponerat musik till sammanlagt 12 filmer. Nio av dem var producerade av Suomen Filmiteollisuus under ledning av Toivo Särkkä. Som motivering för priset nämndes Haapalainens musik till filmerna Valkoiset ruusut 1943, Yrjänän emännän synti 1943, Vaivaisukon morsian 1944, Suurin voitto 1944, Suviyön salaisuus 1945 samt Anna Liisa 1945.

Väinö Haapalainen hade avslutat sitt liv vid 52 års ålder tre veckor tidigare, den 8 november. Det har sagts att krigstiden och arbetstrycket hade blivit för tunga för honom.

Haapalainen, som gjorde sitt livsverk i Viborg, hörde till Georges centrala ungdomsvänner från Viborgstiden. Haapalainen, som var en mångsidig musiker och som förutom vid Helsingfors Musikinstitut studerat i Berlin och Leipzig, hade i Viborg bland annat verkat som altviolinist i Musikens Vänners Orkester och som lärare vid både Viborgs kyrkomusikinstitut och vid Musikinstitutet lett av Boris Sirpo.

George var inte med på balen på Adlon, utan i Björneborg på hotell Otava, där Merenkyntäjät höll sin lillajul. Under rubriken Tropikfest uppträdde Georg Malmstén, kommendörkapten Martti Juutilainen och Mila Gardemeister tillsammans med George.

Annons i Hufvudstadsbladet den 11 december 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Den 12 december var George i Mässhallen på en fest arrangerad av Sotaleskien huolto ry (Krigsänkornas försörjning rf), där cirkusartister från Holland och Sverige gästade. Evenemanget utannonserades endast i svenskspråkiga tidningar: “Fingerfärdighet och vighet, styrka och skönhet. Flera förstklassiga cirkus-, varieté- och kabaréartister, från Sverige och Holland uppträda.” Av de utländska medverkande nämndes endast den saxofonspelande clownen Piet Bredits vid namn. Av de finländska artisterna medverkade förutom Georges 10-mannaensemble även Viljo Vesterinen, Onni Laihanen, Eino Katajavuori, Soile Laaksonen, Hannes Arokari, Anja Selenius och “2 Akilles”.

Den 13 december kl. 22.35 hördes schlager i radio under rubriken Vita dukens schlager, som framfördes av sångarna Ingegerd Ullstedt och Rurik Remer ackompanjerade av George.

Läs härnäst Januari 1946: Serps och Georges operett Veronica

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky