Loka-joulukuu 1945: George säveltää musiikin Valentin Vaalan elokuvaan Vuokrasulhanen

 

Valentin Vaalan Suomi-Filmille ohjaama romanttinen komedia Vuokrasulhanen sai ensi-iltansa 7. lokakuuta 1945. Elokuva oli George de Godzinskyn ja Vaalan toinen yhteistyö. Elonet / Vuokrasulhanen.

Sillä aikaa kun George de Godzinsky kiersi maata Ruotsin ja Suomen harmonikkatyttöjen kanssa, Valentin Vaalan Suomi-Filmille ohjaama romanttinen komedia Vuokrasulhanen sai ensi-iltansa 7. lokakuuta 1945. Ensi-iltapaikkakunnat olivat Helsinki, Kuopio, Oulu, Pori ja Tampere.

Naispääroolissa nähtiin jälleen Suomi-Filmin pääohjaajan luottonäyttelijä, tähtikomedienne Lea Joutseno. Vuokrasulhanen oli yksi niitä 1940-luvun vallattomia komedioita, joissa Joutseno näytteli pirteää ja suorasukaista nykynaista. Hän oli mukana myös kolmikossa, joka vastasi komedian käsikirjoituksesta. Joutseno, Vaala, ja Tet eli Kersti Bergroth olivat aikaisemmin kirjoittaneet komediat Morsian yllättää 1941, Tositarkoituksella 1943, ja Dynamiittityttö 1944. Vuokrasulhanen oli Dynamiittitytön jälkeen Godzinskyn ja Vaalan toinen yhteistyö, ja Georgen 17. musiikki Suomi- Filmin tuottamaan elokuvaan.

Vuokrasulhasta oli kuvattu keväällä ja kesällä, ja päärooleja näyttelivät Lea Joutsenon lisäksi Vaalan vakionäyttelijät Tauno Majuri ja Tapio Nurkka. Muissa rooleissa nähtiin Kullervo Kalske, Salli Karuna, Emma Väänänen ja Rauha Rentola, joka palkittiin suorituksestaan naissivuosa-Jussilla.

Sisustusarkkitehti Meeri Holvi (Lea Joutseno) ja seurapiirityttö Pippi Masa (Rauha Rentola) sattuvat samaan vaunuosastoon. Elonet / Vuokrasulhanen.

EROAVA AVIOPARI PIILOSILLA

Vuokrasulhasen sankaritar Meeri Holvi (Lea Joutseno) sattuu junassa samaan vaunuosastoon tuntemattoman seurapiiritytön Pippi Masan (Rauha Rentola) kanssa. Meeri varmistaa konduktööriltä, ettei samaan osastoon tule miesmatkustajia, sillä hän on saanut miehistä tarpeekseen.

Meeri on sisustusarkkitehti, joka työskentelee Arvo Raudan (Tauno Majuri) johtamassa arkkitehtitoimistossa. Meeri on eroamassa aviomiehestään, ja ero on astumassa voimaan kuukauden sisällä. Lisäksi Meerillä on uusi sulhanen katsottuna; hän seurustelee nyrkkeilijä Urho Luomuksen (Kullervo Kalske) kanssa.

Meerin palatessa työmatkalta toimistolle Arvo muistuttaa konsuli Gröhnin (Paavo Jännes) kutsuista, jotka järjestetään Meerin suunnitteleman sisustuksen kunniaksi. Arvo vihjaa myös, että Meerin kannataa ajatella mainettaan ja olla näyttäytymättä kutsuilla tietyssä miesseurassa.

Sisustusarkkitehti Meeri Holvi (Lea Joutseno) ja arkkitehtitoimiston johtaja Arvo Rauta (Tauno Majuri). Elonet / Vuokrasulhanen.

Koska ero on vielä vireillä, Meeri haluaa salata suhteensa Urhoon. Hän näkee lehdessä ilmoituksen saattopalvelusta ja tilaa kavaljeerin saattamaan itsensä kutsuista kotiin. Meeri on saattopalvelua pyörittävän Erkki Angerin (Tapio Nurkka) ensimmäinen asiakas.

Gröhnien kutsuilla Meeri törmää yllättäen Pippi Masaan, joka osoittaa avointa mielenkiintoa Arvoa kohtaan. Meeri puolestaan suhtautuu ironisesti Arvoon, joka viihtyy hyvin naisten ympäröimänä. 

Kun Erkki puolenyön aikaan tulee noutamaan Meeriä, konsulinna Gröhn (Annie Sundman), Pippi ja Arvo ovat uteliaita tapaamaan Meerin seuralaisen ja taivuttelevat Erkin jäämään kutsuille. Erkki joutuu tekeytymään sekä lapsuudenystäväksi että romanttiseksi rakastajaksi, mikä saa Arvon mustasukkaiseksi.

Urho odottaa Meeriä yöllä kotiovella ja nähtyään Erkin alkaa käyttäytyä mustasukkaisesti. Pippi, joka on kyydinnyt Meerin ja Erkin autollaan, näkee pariskunnan hyvästelevän. Pippi ymmärtää näkemänsä kuitenkin väärin, Meeri ja Erkki sopivat vain laskun maksamisesta.

"Vuokrasulhanen" Erkki Anger (Tapio Nurkka) saattaa sisustusarkkitehti Meeri Holvin (Lea Joutseno) kotiin. Elonet / Vuokrasulhanen.

Kun Erkki saapuu seuraavana päivänä perimään maksua, konsulinna Gröhn ja Pippi ovat tutustumassa Meerin kotiin. Kiihtynyt Urho saapuu myös Meerin luo ja tultuaan esitellyksi Erkille lähtee entistä kiihtyneempänä ravintolaan Pippin seurassa.

Meeri, konsulinna ja Erkki saapuvat samaan ravintolaan lounaalle Arvon kutsumina. Urho ei pysty hillitsemään itseään, vaan syöksyy lounasseurueen pöytään, nappaa Meerin kainaloonsa ja kantaa ulos ravintolasta.

Sisustusarkkitehti Meeri Holvi (Lea Joutseno) ja mustasukkainen sulhaskandidaatti, nyrkkeilijä Urho Luomus (Kullervo Kalske). Elonet / Vuokrasulhanen.

Arvo vaatii Erkkiä seuraamaan pariskuntaa, mutta Erkki ei voi muuta kuin lisätä laskuun 100 markkaa seurustelusta ja toiset 100 markkaa lounasskandaalista.

Meeri pakenee Urhoa ja hyppää ensimmäiseen linja-autoon. Urho seuraa linjuria vuokra-autolla, keinottelee itsensä vauhdissa linjurin katolle, avaa häkäpöntön kannen, pysäyttää auton ja ilmestyy istumaan Meerin viereen.

Urho Luomus (Kullervo Kalske) hyppää vauhdissa vuokra-autosta linjuriin. Elonet / Vuokrasulhanen.

Linjurin päätepysäkki on Kauriluodon turistihotelli. Meeri ja Urho tekevät sovinnon ja päättävät jäädä viikonlopuksi hotelliin. Samassa hotellissa ovat yllättäen myös Urhon tädit Vilma (Salli Karuna) ja Ada (Emma Väänänen), jotka osallistuvat Pelastakaa avioliitot -yhdistyksen kokoukseen.

Arvo, Pippi ja Erkki saavat selville Meerin ja Urhon olinpaikan ja päättävät yllättää pariskunnan.

Pippi Masa (Rauha Rentola), Arvo Rauta (Tauno Majuri) ja Erkki Anger (Tapio Nurkka) päättävät yllättää Meerin ja Urhon. Elonet / Vuokrasulhanen.

Kun Erkki paljastaa Arvolle olevansa “vuokrasulhanen”, Arvo palkkaa hänet esittämään samaa roolia myös jatkossa. Erkin roolisuoritus onnistuu niin hyvin, että Urho loukkaantuu ja hakeutuu Pipin seuraan. 

Myös Urhon tädit närkästyvät nähdessään Erkin lähentelevän Meeriä.

Urho löytää yhteisen sävelen Pipin kanssa varsinkin, kun tyttö paljastaa isänsä epärunollisen ammatin; isä on menestyvänä makkaratehtailija.

Meeri kuulee salaa Arvon ja Erkin keskustelun ja hänelle paljastuu miesten keskinäinen sopimus. Yhteisellä illallisella Meeri näyttelee rakastuneensa Erkkiin niin tulisesti, että mies hämmentyy.

On Meeri Holvin (Lea Joutseno) vuoro esittää rakastunutta Erkki Angeria (Tapio Nurkka) kohtaan. Elonet / Vuokrasulhanen.

Tädit seuraavat tilannetta paheksuen ja vaativat lopulta Arvon mukaansa terassille, mistä yllättävät Meerin ja Erkin suutelemasta. Pari pakenee kellariin, tädit seuraavat perästä ja julistavat tuomionsa.

Arvon mielestä leikki on mennyt liian pitkälle, hän vaatii Erkkiä pysymään sopimuksessa. Erkki lupaa näytellä roolia viikonlopun ajan ja kirjoittaa sitten Arvolle 750 markan laskun "intohimoisesta seurustelusta".

Meeri Holvi (Lea Joutseno) esittää rakastunutta Erkki Angeria (Tapio Nurkka) kohtaan ja vetää tätä mukaansa Arvo Raudan (Tauno Majuri), Vilma ja Ada Ahosen (Salli Karuna ja Emma Väänänen) luota. Elonet / Vuokrasulhanen.

Yöllä tädit kauhistuvat, kun näkevät Erkin menevän Meerin hotellihuoneeseen. Meeri on kutsunut luokseen Erkin selvittämään kesken jääneitä raha-asioita. Kun Arvo koputtaa oveen, raha-asian hoito keskeytyy. Ennen kuin päästää Arvon huoneeseensa, Meeri piilottaa Erkin verhon taakse. Kun myös Pippi pyrkii Meerin huoneeseen uskoutuakseen tunteistaan Urhoa kohtaan, Meeri lähettää myös Arvon verhon taakse.

Kun Arvo ja Erkki näkevät toisensa piileskelemässä verhojen takana, Arvo poistuu Meerin huoneesta närkästyneenä. Meeri lähettää Erkin hänen peräänsä, mutta Arvo kieltäytyy kuuntelemasta Erkin selityksiä. Lopulta Meeri lähtee itse Arvon luo selvittämään asiaa. Sillä aikaa Erkki nukahtaa Meerin nojatuoliin.

Tapio Nurkan näyttelemä Erkki Anger nukahtaa Meerin hotellihuoneen nojatuoliin. Lattialla ohjaaja Valentin Vaala kuvaajineen. Elonet / Vuokrasulhanen.

Aamulla herätessään Erkki huomaa, ettei Meeri ole nukkunut koko yönä vuoteessaan.

Kun Erkki, Pippi ja Urho kurkistavat Arvon huoneeseen, he löytävät Meerin ja Arvon samasta sängystä juomasta aamukahvia. Meeri on viettänyt yönsä aviomiehensä Arvon kanssa. 

Viiden yhteisen vuoden jälkeen Meeri ja Arvo eivät haluakaan erota, vaan kiittävät Erkkiä, joka esittää laskunsa. "Onnesta on aina maksettava", Meeri toteaa, ja Arvo lisää: "Tällaisesta onnesta olisin valmis maksamaan mitä hyvänsä."

MUSIIKKI ANTAA VAUHTIA KOOMISILLE KÄÄNTEILLE

Godzinskyn musiikilla on tärkeä tehtävä tunnelman luojana ja tapahtumien vauhdittajana Vaalan komedian nopeissa käänteissä. Vuokrasulhasessa Godzinsky pääsee hyödyntämään taitoja, jotka hän hankki nuorena mykkäelokuvia säestäessään.

Vuokrasulhasen musiikki on kauttaaltaan taustamusiikkia. Alkusoitto on Godzinskylle vakiintuneeseen tapaan sikermä useita eri aiheita, johdantoa seuraavat marssi, foxtrot, valssi ja tango. Alkusoiton aikana kuvassa vaihtuvat alkutekstit, jotka ovat sanomalehti-ilmoituksia.

Joissakin kohtauksissa musiikki soi taustalla lähinnä täytteenä. Näin esimerkiksi konsulipariskunnan kutsuilla, missä viulu ja piano soivat koko pitkän kohtauksen ajan, mutta huomaamattoman hiljaa.

Musiikin rooli korostuu, kun Meeri juoksee Urhoa karkuun ja päätyy linja-autossa Aulangolle. Nopeat tempot ja juoksutukset rakentavat koomisen vaikutelman ja sitovat peräkkäisiä kohtauksia toisiinsa. Vauhdikkaan menon keskellä Godzinsky viittaa Linsénin lauluun Kesäpäivä Kangasalla.

Ravintolakohtauksessa Aulangolla soivat foxtrot, slowfox, wienervalssi ja valssi ja vaikka kuvan reunassa vilahtaa hetken viulistin, sellistin, pianistin ja kontrabasistin yhtye, kyse ei ole playbackistä. Kuva ja ääni eivät yritäkään olla synkronoituja keskenään.

Uudenlaista musiikin käyttöä Vuokrasulhasessa ovat lyhyet, muutaman tahdin mittaiset kommenttimaiset välisoitot. Ne on säveletty tiettyyn kuvaan, ja kertovat ohjaajan ja säveltäjän tiiviistä yhteistyöstä. Tällaista musiikin tehostemaista käyttöä ovat esimerkiksi Meeri lukemassa sanomalehdestä saattajapalvelun ilmoitusta, Erkki kirjoittamassa laskua palveluksistaan, ja kaksi mustaa joutsenta Aulangolla.

Mustia joutsenia Kauriluodon puutarhan lammessa eli Aulangolla. Elonet / Vuokrasulhanen.

Godzinsky käyttää soittimia tarkoituksellisen osoittelevasti. Kun Meeri juonittelee savuketta poltellen hotellihuoneessaan, taustalla lurittelee jazzahtava klarinetti, ja kun Arvo piiloutuu verhon taakse ja huomaa Erkin, musiikissa ilkkuu wah-wah-sordiinolla varustettu trumpetti.

Loppusoitossa kertautuvat alkusoiton aiheet. Valssi alkaa sänkykohtauksen aikana, vaihtuu foxiksi ja uudestaan valssiksi huipentuen uljaaseen kadenssiin.

 

KEVEÄ KEITOS, NOKKELIA TILANTEITA JA YLLÄTYKSELLINEN LOPPURATKAISU

"Uusi elokuva Vuokrasulhanen, vaikka se onkin kokolailla näppärä ja hauska luomus, ei ole yhtä onnistunut kuin edellinen”, Suomen Sosialidemokraatin nimimerkki T.A. eli Toini Aaltonen vertasi komediaa vuoden takaiseen Dynamiittityttöön. “Juoni ei ole yhtä jännittävä eikä siinä ole yhtä nokkelia tilanteita hupaisine yllätyskäänteineen, mutta älykäs ja pikantti komedia tämäkin kieltämättä on. Nimittäin Tetin nokkelat vuorosanat lisäävät älykästä tunnelmaa naurattaen usein yleisöä."

Uuden Suomen nimimerkki S.S:n eli Salama Simosen mielestä sisältö perustui yksinomaan tilannekomiikkaan: “Koko tämä keveä keitos on viritetty siinä määrin aitoon komediahenkeen, että juoni jääkin sivuasiaksi, ja alusta alkaen viriää hilpeä tunnelma, joka välillä on tosin vaarassa hiukan laskea vauhdikkuudenkin laskiessa, mutta loppumetrit ovat taas nousua ja ratkaisu kieltämättä yllätyksellinen. Tetin repliikit räiskähtelevät yhtä hauskoina kuin ennenkin, ja juuri niissä on huomattava osa elokuvan viehätystä. Niissä samoin kuin osasuorituksissa ja huolellisessa ulkonaisessa asussa."

Myös Helsingin Sanomien nimimerkki P. Ta-vi eli Paula Talaskivi kiitteli vuoropuhelua ja vaikka moittikin aihetta mitättömäksi, ei voinut olla lisäämättä: “Vaala juoksuttaa sen sellaisella hilpeydellä ja todella filmaattisesti, että siihen välttämättä viehättyy. Tosin ei ohjauksessa tällä kerralla havaitse sellaisia erityisen riemastuttavia keksintöjä kuin viimeksi Dynamiittitytössä.”

Rauha Rentola, ohjaaja Valentin Vaala ja Tapio Nurkka. Elonet / Vuokrasulhanen.

"Fästman att hyra är säkerligen Valentin Vaalas bäst gjorda komedi”, Nya Pressenin Hans Kutter kehui ohjaajaa. “Litet tunn i uppbränningen kanske, men i stället utan döda punkter och framför allt genomstrålad av ett soligt pärlande humör från första scenen till sista. Det finns inte en enda plump i filmen, den är rolig och kultiverad på samma gång, lekande lätt och spirituell, full av överraskande vändningar och vitsigt turnerade scener."

Lea Joutseno Vuokrasulhasen Meeri Holvina. Elonet / Vuokrasulhanen.

“Pirteä, elegantti, siro ja viehättävä” Lea Joutseno sai kaikilta arvostelijoilta kiitosta osakseen. "Lea Joutseno tar steget från crazyböna till salongscomedienne med elegans", Kutter kirjoitti. "Lea Joutseno vahvistaa jatkuvasti mainettaan suomalaisen elokuvan komediennena N:o 1", S.S. vahvisti. "Lea Joutseno on armoitettu komedienne",  P. Ta-vi jatkoi. "Ilman häntä ei oikein enää osaisi Vaalan komediaa kuvitellakaan. Ohjaajan ja näyttelijättären työn läheisyys ja näkemyksen yhteys selviääkin monen pulmallisen käänteen tyylikkäässä toteuttamisessa, jossa juuri Lea Joutsenon äly osoittautuu."

Godzinskyn musiikista arvostelijat eivät kirjoittaneet sanaakaan.

 

VILJO VESTERISEN 20-VUOTISJUHLAKONSERTTI

Syyskuun lopulla alkanutta kolmen viikon kiertuetta harmonikkatyttöjen kanssa seurasi Godzinskyn elämässä lokakuun lopulla ensimmäinen naisten harmonikansoiton Ruotsi-Suomi-maaottelu Tukholmassa. George lähti mukaan Tukholmaan Suomen joukkueen valmentajana.

Valokuva Uudessa Suomessa 26. lokakuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Marraskuun 12. päivänä George oli takaisin Helsingissä ja Työväentalolla ystävänsä Viljo Vesterisen 20-vuotisjuhlakonsertissa. Georgen lisäksi esiintyivät Eino Katajavuori, Dallapé Helge Pahlmanin johdolla ja laulusolistina - ei tällä kertaa Georg Malmstén vaan - Henry Theel. “Pohjoismaiden mestari oli hyvässä esitysvireessä soittaessaan salintäyteiselle yleisölle, joka osasi nauttia hänen teknillisesti korkealla tasolla olevasta taidostaan ja karjalaisen soittajan lämminhenkisestä tulkinnasta”, Karjala kirjoitti jälkeenpäin. Vesterinen soitti konsertissa muun muassa Godzinskyn säveltämän unkarilaisen fantasian Pustan rakkautta. Yleisön pyynnöstä ylimääräisenä kuultiin Säkkijärven polkka.

Kolme päivää myöhemmin, 15. marraskuuta Säätytalolla alkoi oikeudenkäynti, jossa oli syytettyinä joukko Suomen jatkosodan aikaisia poliittisia johtajia; presidentti Risto Ryti, pääministerit J.W. Rangell ja Edvin Linkomies, ministerit Antti Kukkonen, Henrik Ramsay, Tyko Reinikka ja Väinö Tanner sekä Suomen Saksan suurlähettiläs T.M. Kivimäki. Kiisteltyä oikeutta istuttiin seuraavien kolmen kuukauden aikana 23 kertaa.

Poliisi hajoittaa yleisöä Helsingin Suurtorilla sotasyyllisyysoikeudenkäynnin alettua 16. marraskuuta 1945. Työväen Arkisto.

GODZINSKYJEN ENSIMMÄINEN OMA KOTI TOPELIUKSENKADULLA

Marraskuun 16. päivänä Ilkka-lehti julkaisi toimittaja Irja Sievisen tekemän Georgen haastattelun, jonka aiheena oli kymmenen vuoden takainen Kaukoidän kiertue Fjodor Šaljapinin pianistina. Haastattelusta paljastuu, että George ja Elisabeth olivat onnistuneet pääsemään Georgen isän kodista Museokadulta omaan asuntoon: “Säveltäjä istuu pienen mutta viehättävän töölöläisen kaksionsa sohvalla ja elää mielikuvituksessaan matkan uudelleen.” Godzinskyjen vuokrakaksio sijaitsi Töölössä osoitteessa Topeliuksenkatu 35.

Marraskuun 18. päivänä George oli Konservatoriolla säestämässä jälleen kerran vanhaa viipurilaistuttuaan, koloratuurisopraano Frida Sergejeffiä.

Ilmoitus Uudessa Suomessa 20. marraskuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Marraskuun 20. päivänä George oli Messuhallissa, missä järjestettiin Yksityisyritteliäisyyden viikkoon liittyvä “suurta yleisöä kiinnostava ja hauska” yleisöjuhla. Tervehdysssanojen ja juhlapuheiden jälkeen esiintyivät Georgen lisäksi Helsingin varuskuntasoittokunta, Ture Ara, Birgit Kronström, tasapainotaiteilijat Loistovuori & kumppanit, tanssipari Orvokki Siponen ja Klaus Salin, Kalevan laulajat ja Eino Katajavuori. Teemu Grönberg lauloi Pallen tilaisuuteen sepittämän merimieslaulujen ketjun harmonikkayhtyeen säestyksellä.

Seuraavana päivänä 21. marraskuuta George ja viipurilaisviulisti Sulo Aro säestivät Konservatoriolla laulajatar Aino Angerkoskea.

Kaksi päivää myöhemmin, 23. marraskuuta George oli Suomalaisella Yhteiskoululla säestämässä Margit Nordlundin laulelmailtaa, jonka otsikkona oli "Laulelmien siivin halki Euroopan - Med visan genom Europa".

 

ELOKUVA TÄYTTÄÄ 50 VUOTTA

Sunnuntaina 25. marraskuuta elokuvan 50-vuotisjuhlaviikko käynnistyi Kino Savoyssa klo 13 avajaisilla, jotka myös radioitiin. Tilaisuuden aloitti Radio-orkesteri Nils-Eric Fougstedtin johdolla, minkä jälkeen tervehdyspuheen piti maisteri T.J. Särkkä. Ansa Ikonen ja Tauno Palo lauloivat, hallitusneuvos Arto Salminen puhui, ja Radio-orkesteri soitti suomalaista elokuvamusiikkia kapellimestarien Heikki Aaltoila, Harry Bergström ja George de Godzinsky johdolla. Päätteeksi suomalaisille elokuvantekijöille jaettiin kunniapalkintoja.

Elokuvan juhlaviikko jatkui perjantaina 30. marraskuuta Helsingin Työväentalossa Filmiparaatilla. Illan aloitti Helsingin Teatteriorkesteri esittämällä Nils-Eric Fougstedtin säveltämän juhla-alkusoiton säveltäjän itsensä johdolla. Tervehdyspuheen piti kirjailija Topo Leistelä, joka toimi myös tilaisuuden kuuluttajana Tauno Majurin kanssa. Suomi-Filmin naiskuoro Satakielet lauloi Eine Laineen johdolla. Reino Valkama esitti hupaisia juttuja, Liisa Tuomi ja Joel Asikainen tanssivat, ja Tapio Rautavaara lauloi. Ennen väliaikaa ohjelmassa oli vielä elokuva-aiheinen arvauskilpailu, johon osallistui kymmenen tähtinäyttelijää.

Väliajan jälkeen oli vuorossa ministeri Onni Hiltusen puhe, Paavo Jännes esitti huumoria ja Eva Hemming ja Leif Wager tanssivat. Suomalaisesta elokuvamusiikista kuultiin Aaltoilan Nokea ja kultaa, Bergströmin Naimisiin päiväksi, Godzinskyn Meksikolainen intermezzo, Väinö Haapalaisen romanssi elokuvasta Valkoiset ruusut, ja Uuno Klamin polkka elokuvasta Yli rajan. Musiikkeja seurasi Alexander Saxelinin suunnittelema menuetti, jonka esilaulajana toimi Thure Bahne ja jonka tanssivat Hilkka Helinä, Majlis Vaaja, Toini Vartiainen, Aija ja Esko Vettenranta, Tapio Nurkka, Lasse Pöysti, ja Olavi Reimas. Ansa Ikosen ja Tauno Palon lauluesityksen jälkeen tanssittiin vielä tunti Kalevi Hartin Swing-yhtyeen tahdissa.

Ilmoitus Uudessa Suomessa 29. marraskuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Elokuvaviikon keskellä George ehti sekä saada valmiiksi operetin että toimia harmonikkakilpailujen tuomarina. Veronica-operetin musiikki valmistui kolmen kuukauden sävellystyön jälkeen 26. marraskuuta, mikä ei ollut yhtään liian aikaisin ajatellen jouluna lähestyvää ensi-iltaa. Harmonikkamestaruuskilpailuissa Helsingin Työväentalolla 29. marraskuuta Georgen kanssa tuomaristossa istuivat jälleen Sulho Ranta ja Viljo Vesterinen. Mestaruuden vei tällä kertaa kahdeksasta loppuotteluun selviytyneestä Onni Laihanen.

 

VÄINÖ HAAPALAINEN PALKITAAN ELOKUVASÄVELTÄJÄNÄ

Elokuvan 50-vuotisjuhlaviikko huipentui 1. joulukuuta ravintola Adlonin päättäjäistanssiaisiin, joissa musiikista huolehti Harry Bergströmin 14-miehinen orkesteri. Tilaisuudessa jaettiin jälleen myös alan palkintoja. Elokuvasäveltäjänä palkittiin säveltäjä, kapellimestari ja kuoronjohtaja Väinö Haapalainen, joka oli säveltänyt vuosina 1942-1945 musiikin kaikkiaan 12 elokuvaan. Niistä yhdeksän oli Suomen Filmiteollisuuden tuottamia. Palkintoperusteena mainittiin Haapalaisen musiikit elokuviin Valkoiset ruusut 1943, Yrjänän emännän synti 1943, Vaivaisukon morsian 1944, Suurin voitto 1944, Suviyön salaisuus 1945 sekä Anna Liisa 1945. 

Väinö Haapalainen oli päättänyt elämänsä 52-vuotiaana kolme viikkoa aikaisemmin, 8. marraskuuta. Sota-aika ja työpaineet olivat käyneet hänelle liian raskaiksi. 

Elämäntyönsä Viipurissa tehnyt Väinö Haapalainen kuului Georgen tärkeisiin nuoruudenaikaisiin ystäviin. Monipuolinen muusikko, Helsingin Musiikkiopiston lisäksi Berliinissä ja Leipzigissa opiskellut Haapalainen oli toiminut muun muassa alttoviulistina Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa ja opettajana sekä Viipurin kirkkomusiikkiopistossa että Boris Sirpon johtamassa Viipurin Musiikkiopistossa.

George ei ollut Adlonin tanssiaisissa, vaan Porissa hotelli Otavassa, missä järjestettiin Merenkyntäjäin pikkujoulut. Tropiikkijuhla-otsikon alla esiintyivät Georgen kanssa Georg Malmstén, komentajakapteeni Martti Juutilainen, ja Mila Gardemeister.

Ilmoitus Hufvudstadsbladetissa 11. joulukuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Joulukuun 12. päivänä George oli Messuhallissa Sotaleskien huolto ry:n järjestämässä juhlassa, jossa esiintyi sirkustaiteilijoita Hollannista ja Ruotsista. Tilaisuudesta ilmoitettiin vain ruotsinkielisissä sanomalehdissä: “Fingerfärdighet och vighet, sturka och skönhet. Flera förstklassiga cirkus-, varietée- och kabareeartister, från Sverige och Holland uppträda.” Ulkomaisista esiintyjistä ilmoituksessa mainittiin saksofonia soittava klovni Piet Bredits. Suomalaisista taiteilijoista olivat mukana Georgen 10-miehisen yhtyeen lisäksi Viljo Vesterinen, Onni Laihanen, Eino Katajavuori, Soile Laaksonen, Hannes Arokari, Anja Selenius ja “2 Akilles”.

Joulukuun 13. päivänä radion ruotsinkielisessä ohjelmassa Vita dukens sclager klo 22.35 kuultiin iskelmiä, joita esittivät Georgen säestyksellä laulajat Ingegerd Ullstedt ja Rurik Remer.

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen