Jatkosota marras-joulukuu 1943: George viihdyttää Karjalankannaksella Tyrjän rykmenttiä

George de Godzinsky esiintyy harmonikkoineen Propaganda-Aseveljien 80. asemiesillassa Karjalankannaksella Riihiön Tulilomassa. Sotamuseo / Sotilasvirkailija J. Taube.

På svenska

Marraskuun 1. päivänä 1943 klo 20 radiossa soivat Syyssävelet. Esittäjänä oli George de Godzinsky, joka tällä kertaa soitti Yleisradion muhkeita Hammond-urkuja. Kyse oli pikalevyistä, sillä tuona maanantai-iltana George oli Turussa.

Propaganda-Aseveljet järjesti Turun Ruotsalaisessa Teatterissa taiteilijaillan, jonka pääesiintyjinä olivat saksalaiset elokuvanäyttelijät Otto Gebühr ja Hilde Weissner. Godzinsky orkestereineen toimi illan säestäjänä. Konsertissa avustivat lisäksi laulajat Sylvelin Långholm-Bergman ja Yrjö Ikonen sekä sellisti Artto Granroth.

Saksalaiset filmitähdet Otto Gebühr ja Hilde Weissner tapasivat lehdistöä hotelli Kämpissä 28. lokakuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Otto Gebühr ja Ilse Weissner olivat saapuneet Suomeen jo edellisellä viikolla ja esiintyneet 28. lokakuuta asemiesillassa Messukeskuksessa. Miksi George ei ollut mukana Messukeskuksessa, johtui siitä, että hän esiintyi samana iltana hyväntekeväisyyskonsertissa Haus der Kameradschaftissa Rovaniemellä.

Saksalainen elokuvatähti Otto Gebühr esiintyy Helsingin Messuhallin asemiesillassa 28. lokakuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

"VÄHÄN MUTTA HYVÄÄ" TYRJÄN RYKMENTILLE

Turun jälkeen George lähetettiin viihdyttämään Karjalankannakselle. Propaganda-Aseveljet järjesti 80. asemiesillan 4. marraskuuta Riihiössä, joka oli pieni kylä Kivennavan Vehmaisten kylästä rajalle päin. Talvisodan syttyessä Riihiö oli sijainnut aivan rajan pinnassa. Viihdytysjoukkueen esiintymispaikka Riihiössä oli Tuliloma, joka sijaitsi osasto Murtajan alueella.

Tupa täynnä yleisöä 80. asemiesillassa Riihiön Tulilomassa 4. marraskuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija J. Taube.

Ilo pintaan Riihiön asemiesillassa 4. marraskuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija J. Taube.

Tuliloma oli koristeltu juhlavasti asemiesiltaa varten. Sotamuseo / Sotilasvirkailija J. Taube.

Kaksi päivää myöhemmin, 6. marraskuuta George esiintyi joukkoineen Rajatalossa Ohdan aukeiden reunalla. Viihdytysjoukkueeseen kuuluivat Korsuorkesterin ohella Sylva Rossi, Sylvelin Långholm, Matti Näsäkkälä ja Toivo Gerdt. Yleisönä oli joukko-osasto JR7 eli maineikas Tyrjän rykmentti, jonka komentaja oli everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth. George viihdytti Tyrjän rykmenttiä nyt toista kertaa. Ensimmäinen kerta oli ollut Karjalan rintamalla jatkosodan alussa 22. elokuuta 1941.

Kerran Karjalankannaksella Godzinskyn viihdysjoukkuetta kuljettanut auto oli ajanut miinaan. Kun räjähdys ei aiheuttanut juuri muuta vahinkoa kuin menetetyt auton eturenkaat, George oli todennut: "Jos Luoja on niin määrännyt, että me viihdytetään, niin me viihdytetään." 

Loppusyksystä 1943 oopperasopraano Sylvelin Långholm esiintyi George de Godzinskyn kanssa usein samoissa viihdytystilaisuuksissa. Kuvassa laulajatar on saanut kukkia esiinnyttyään Messuhallissa 83. asemiesillassa 25. marraskuuta 1943. Sylvelin Långholm oli solminut edellisenä vuonna avioliiton säveltäjä Erik Bergmanin kanssa. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Vänrikki Matti Kuusi kirjoitti Tyrjän rykmentin omassa rintamalehdessä, että viihdytysjoukko tarjosi “vähän mutta hyvää” ja että Rajatalo osoittautui “ties miten monennen kerran surkean ahtaaksi Ohdan “kaupungintalon” korvikkeeksi.”

Marraskuun 11. päivänä Finlandia-katsaus nro 21 läpäisi Puolustusvoimien tarkastuksen. Filmin ääniraidalla kajahti jälleen Georgen säveltämä fanfaari.

Marraskuun 21. päivänä George oli takaisin Helsingissä ja “huolehtimassa Kokoomuspuolueen Uudenmaan piiriliiton illallisten taiteellisesta ohjelmasta” yhdessä oopperalaulaja Jorma Huttusen ja viulisti Arno Granrothin kanssa. Ero viimeisten esiintymispaikkojen välillä ei olisi voinut olla suurempi; Kannaksen etulinjasta Suomalaiselle Klubille.

"YLEISÖN RIEMU OLI RAJATON, KUN GODZINSKY ASTUI NÄYTTÄMÖLLE HARMONIKKAANSA KANTAEN"

Marraskuun 25. päivänä järjestettiin Propaganda-Aseveljien asemiesilta nro 83. Messuhallissa vieraili kuoro ja solisteja Rukajärven suunnalta kersantti M. Ruonankosken johdolla. Muut esiintyjät olivat Georgen lisäksi Haitaripartio, Jorma Huttunen, Sylvelin Långholm-Bergman, Eva Hemming, Leo Lähteenmäki, Toivo Salovuori, Toivo Rosovaara, Olavi Virta, Eino Katajavuori ja Hannes Häyrinen. Helsingin varuskunnan soittokunta esiintyi musiikkikapteeni Artturi Ropen johdolla, Asemiesorkesteri luutnantti Nils-Eric Fougstedtin ja Vallilan kansakoulun poikakuoro opettaja Viljo Itäahon johdolla. Ksylofonitaiteilija Katajavuori hassutteli hajamielisenä professorina, ja Häyrinen soitti kahvipannua. Kuuluttajana toimi vänrikki Veikko Itkonen.

 

Tanssijatar Eva Hemming Messuhallin 83. asemiesillassa 25. marraskuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Vallilan kansakoulun poikakuoro Messuhallissa 25. marraskuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Ksylofonimestari Eino Katajavuori hajamielisenä professorina. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Näyttelijä Hannes Häyrinen soittaa kahvipannua. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Rukajärven suunnan kuoro Messuhallin asemiesillassa 25. marraskuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Lauantai-iltana 27. marraskuuta Suomalaisessa Oopperassa esitettiin Kreivitär Mariza, minkä jälkeen George matkusti Tervakoskelle. Punaisen Ristin Sotakummivaliokunta järjesti Tervakosken Seurahuoneella iltamat sotaorpojen hyväksi. Torvisoittokunnan ja rouva Ruth Serlachiuksen tervehdyksen jälkeen laulettiin yhdessä Arvon mekin ansaitsemme, minkä jälkeen Thure Bahne esiintyi Georgen säestyksellä, ja piirisihteeri V. Puntanen piti esitelmän lastensuojelutyöstä. “Flyygelin ääreen astui sitten kapellimestari Georges de Godzinsky, joka esitti mestarillisesti pianosooloja yleisön suureksi ihastukseksi”, Tervakosken Kaiku selosti jälkeenpäin.

"Tämän jälkeen seurasi lottakuoron lauluesitykset. Kuoro lauloi mainiosti ja läsnä ollut arvovaltainen musiikkimies lausui julki sekä tyydytyksensä että ihastuksensa”, Tervakosken Kaiku jatkoi. “Harvoin”, olivat hänen sanansa, “kuulee naiskuoron laulavan niin puhtaasti. Huomaa johtajan ymmärtävän ja hallitsevan kuoronsa täydellisesti”. - Todennäköisesti nimeltä mainitsematon arvovaltainen musiikkimies oli kohteliaana tunnettu Godzinsky.

“Väliajalla myytiin “kolme herttaisen makeata kaakkua ja kerättiin jäseniä Lastensuojeluliittoon sekä kirjoitettiin toivomuskappaleita kapellimestari Godzinskyn seuraavaan esiintymiseen”, Kaiku selosti.

“Yleisön riemu oli rajaton”, kun George väliajan jälkeen astui näyttämölle harmonikkaansa kantaen. “Mutta loistava oli ystävämme esityskin. Niinpä tämän jälkeen uskallamme ilman muuta lukea hra Godzinskyn tervakoskelaisten jopa hyväksikin ystäväksi. Juhlatunnelma oli kohonnut huomattavasti. Seurasi jälleen yksinlaulua ja hra Bahnen pyynnöstä yleisö avusti mm. Lundgrenskan ja Lindgrenin surullisessa laulussa.”Iltamien viimeisenä numerona esitettiin Topeliuksen kuvaelma Sotavanhuksen joulu. “Ja sitten juhla valitettavasti loppui”.

GODZINSKY ORKESTEREINEEN MUKANA ALICE BABSIN SUOMEN KIERTUEELLA

Joulukuun 1. päivänä Oopperassa esitettiin Mariza vaihteeksi Godzinskyn johdolla.
Joulukuun alkupuolella Alice Babs tuli vierailulle Suomeen. Ruotsalainen elokuvatähti oli valloittanut suomalaiset laulullaan ja tyttömäisellä olemuksellaan jo ensimmäisillä käynneillään huhtikuussa ja lokakuussa 1942.

Alice Babs Sotainvalidien Veljesliiton ravintola Veljeshovissa ensimmäisellä Suomen vierailullaan 14. huhtikuuta 1942. Museovirasto / Hugo Sundström.

Alice Babs oli tehnyt läpimurron swing-laulajana vuonna 1940 musiikkikomediassa Swing it, magistern ollessaan 16-vuotias. Elokuva sai jatkoa seuraavana vuonna, kun Magistrarna på sommarlov tuli ensi-iltaan. Nuoren jazz-idolin viimeisin filmi oli maaliskuulta 1942 En trallande jänta.

Joulukuussa Alice Babs teki Suomen kiertueen sotainvalidien hyväksi. Vaikka laulajalla oli mukanaan oma säestäjänsä Charles Norrman, tarvittiin myös Georgea ja Korsuorkesteria. Ensimmäinen, Sotainvalidien veljesliiton Turun alaosaston järjestämä konsertti pidettiin 7. joulukuuta Turun Ruotsalaisessa Teatterissa.

Seuraavana iltana, 8. joulukuuta Alice Babs esiintyi Tampereen kaupungintalon juhlasalissa. Konsertissa avusti tamperelainen laulaja Väinö Maukonen. Tampereelta kiertue jatkui Helsinkiin, missä Alice Babs “lauloi, vihelsi ja joikui” Konservatorion salissa sekä perjantai-iltana 10. joulukuuta että lauantaina iltapäivällä 11. joulukuuta.

Alice Babs Messuhallissa toisella Suomen vierailullaan 30. lokakuuta 1942. Museovirasto.

“Eilen illalla Konservatorio oli aina toista parvea myöten täynnä tavallista nuorempaa yleisöä, joka oli tullut kuuntelemaan ja ihailemaan Alice Babsia”, Uuden Suomen Tea selosti.“Aluksi Georges de Godzinsky yhtyeineen soitti sarjan kevyttä musiikkia ja oopperalaulaja Thure Bahne esitti muutamia lauluja. Tämän jälkeen Alice Babs ilmestyi lavalle pitkässä kultaprokaadipuvussa, lauloi ja valloitti laulullaan ja iloisella hymyllään kaikkien sydämet. Fire by Fire, Tack, tack, tack nu känns det bättre igen, Mitt hjärta bankar för dej, kaikki otettiin yhtä haltioituneesti vastaan."

"Välillä Georges de Godzinsky soitti hanuria, kunnes Alice Babs ilmestyi jälleen lavalle, tällä kertaa sinivalkoruudullisessa iltapuvussa, lauloi, vihelsi, joikui, esitti Aku Ankkaa, soitti nelikätisesti Georges de Godzinskyn kanssa ja esitti oman sävellyksen. Yleisö oli haltioissaan, pyysi lisää ja saikin lisää. Ja kun Alice Babs lopuksi itse johti orkesteria, ei riemu tahtonut päättyä laisinkaan”, Tea selosti. “Kun ohjelma oli loppunut ja yleisö hajaantui, jäi vielä pitkä jono uskollisia ihailijoita odottamaan suosikkinsa nimikirjoitusta.”

Alice Babsin viimeisen konsertin jälkeen Georgella oli kiire Oopperalle, missä oli alkamassa Marizan näytäntö.

Lauantai-iltana klo 21.35 radiossa kuultiin vielä pikalevyiltä Godzinskyn ja Viljo Vesterisen soittoa kahdella hanurilla.

ANNIKIN TAPAAMINEN IMATRALLA JA KIHLAUSUUTINEN

Seuraavaksi sunnuntai-illaksi 12. joulukuuta George ehti Imatralle Vuoksenniskan seurojentalolle, missä Yksikkö 3594 järjesti Joulu-Tempauksen huoltorahaston hyväksi. Maanantaina 13. joulukuuta tempaistiin toisen kerran Imatran Kinossa. Georgen lisäksi esiintyjäkaartiin kuuluivat Anna Mutanen, Eino Katajavuori, Olavi Virta, Toivo Gerdt, Toivo Salovuori, Alvi Palho sekä Kannaksen taitovoimistelijat.

Vierailu oli Georgen ensimmäinen Imatralle sitten kesäkuun, eikä hän todennäköisesti ollut tavannut entistä rakastettuaan ja "ikuista ystäväänsä" Annikki Vuokniemeä tällä välin. Sen jälkeen, kun kesän alussa sotilaskapellimestari Benjami Vuokniemi oli tehnyt Georgelle selväksi, ettei tämä kelvannut tyttären aviomieheksi, George oli ottanut ratkaisevan askeleen elämässään ja mennyt syyskuussa kihloihin pitkäaikaisen ystävänsä Elisabeth Urbanowiczin kanssa. Tavatessaan nyt Annikin Imatralla Georgen täytyi kertoa tytölle kihlauksestaan.

Tammikuun alussa George sai Annikilta valokuvan omistuskirjoituksella: "Yrjölle pieneksi muistoksi 1.1.1944 Annikilta."

"Yrjölle pieneksi muistoksi 1.1.1944 Annikilta." Annikki Vuokniemi ja George de Godzinsky olivat vannoneet toisilleen ikuista ystävyyttä kesällä 1943. Godzinskyn perhearkisto.

JOULUISIA ASEMIESILTOJA RINTAMALLA JA MESSUHALLISSA

Alunperin Georgen oli määrä palata Imatralta Helsinkiin johtamaan Mariza torstaina ja lauantaina 16. ja 18. joulukuuta. Ilmeisesti operetit johti Oopperan vakituinen kapellimestari Martti Similä, sillä sunnuntaina 19. joulukuuta klo 12 George "heilutti tahtipuikkoa" rintamalla, Kannaksen Radion asemiesorkesterin suorassa Toivekonsertissa.

"Vain 300 onnellista sai lunastettua lipun tähän rintamaoloissa erikoislaatuiseen musiikkitilaisuuteen, mutta samat sävelethän soivat miltei joka toisessa korsussa kautta Kannaksen, joten käytännöllisesti katsoen suurin osa asemiehistämme oli tilaisuudessa niistä nauttimaan", Tappara-lehti selosti 23. joulukuuta. Toivekonsertin kuuluttajana toimi kapteeni Erkki Sorakuru ja esiintyjinä olivat Georgen, asemiesorkesterin ja Limpans Sängerknaben -rintamakuoron lisäksi vänrikki, viulisti Usko Aro sekä laulajat Elli Pihlaja ja alikersantti Olavi Virta. Huumorista vastasi turunmurteella sotamies Eino Niittynen.

Toivekonsertin jälkeen solistit jatkoivat kiireesti seuraavaan esiintymispaikkaan, joka sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä etulinjasta.

Vuoden pimeimpänä päivänä 21. joulukuuta järjestettiin Keravalla Propaganda-Aseveljien 86. asemiesilta. “Yhteensä 1100 henkilöä oli saapunut Asemiesiltaan ja sen uusintaan Keskuskansakoululle, siten osoittaen sitä suurta suosiota, minkä nämä tilaisuudet ovat saavuttaneet”, Keski-Uusimaa kirjoitti.

Godzinskyn johtaman Asemiesorkesterin ja musiikkikapteeni Artturi Ropeen johtaman Helsingin varuskunnan soittokunnan lisäksi esiintyivät Uuno Laakso, Eine Laineen koominen hahmo Elviira Suulasvuo, Mary Hannikainen, Hemming Eklund ja Keravan koululaisten lapsikuoro.

“Musta Jaana esiintyi laulaen George de Godzinskyn johtaman Asemiesorkesterin säestyksellä kaihoisan mustalaislaulun Unhoita minut sekä Lehárin säveltämän tulisen Czardaksen. Taiteilija George de Godzinsky, joka tähän saakka oli ollut mukana usean ohjelmanumeron suorituksessa esiintyi nyt yksin hanurilla soittaen säveltämänsä valssin Mustalaisen kaipuu.” Toteuttaessaan yleisön toiveita George esitti harmonikalla muun muassa La Cumparsitan.

Georgen joululoma jäi lyhyeksi, sillä tapaninpäivänä 26. joulukuuta oli Oopperalla Mariza.

Uudenvuoden aatonaattona, 30. joulukuuta oli Messuhallissa Propaganda-Aseveljien 87. asemiesilta. “Viihtyisyyden luojina ja ilonpitäjinä” toimivat Siiri Angerkoski, Aino Ryti, Äänislinnan iskelmäsiskot, Pentti Viljanen, Viljo Vesterinen, Thure Bahne, Toivo Alajärvi, Hannes Häyrinen, tanssipari Invenius-Hämeensalo, soolokvartetti Quartian, Helsingin Upseerilaulajat musiikkiluutnantti Martti Turusen johdolla, Asemiesorkesteri George de Godzinskyn ja musiikkikapteeni Onni Palomäen johdolla sekä Helsingin varuskunnan soittokunta ja Asemieskuoro musiikkikapteeni Artturi Ropen johdolla. Kuuluttaja toimi ylikersantti Carl-Erik Creutz.

Viihtyisän junamatkan esitys on käynnissä Propaganda-Aseveljien 87. asemiesillassa Messuhallissa 30. joulukuuta 1943. Harmonikan takana Viljo Vesterinen. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Junamatkustajina Pentti Viljanen ja Siiri Angerkoski. Mikrofonin ääressä Aino Ryti ja sivupenkillä Thure Bahne. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Junamatkustajina Thure Bahne ja Carl-Erik Creutz. Mikrofonin ääressä Aino Ryti. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Vuorossa Äänislinnan iskelmäsiskot. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Kapteeni Veikko Loppi puhuu Propaganda-Aseveljien 87. asemiesillassa Messuhallissa 30. joulukuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

UUSI NUOTTIJULKAISU

Vuoden viimeisenä päivänä Helsingin Sanomissa mainostettiin uutta nuottijulkaisua. Godzinskyn säveltämä ja Elan eli Eine Laineen sanoittama hidas foxtrot Sulle salaisuuden kertoa mä voisin oli ilmestynyt kauppoihin. Pianosovitus oli R.E. Westerlundin kustantama. George oli kirjoittanut slowfoxin jo syksyllä 1939 komediaan Kyökin puolella, mutta menestys siitä tuli vasta sitten, kun Harmony Sisters otti kappaleen ohjelmistoonsa ja levytti sen toukokuussa 1942.

George de Godzinskyn slowfox Elan eli Eine Laineen sanoihin Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ilmestyi Westerlundin musiikkikaupan kustantamana loppuvuodesta 1943.

Lue seuraavaksi Jatkosota tammikuu 1944: Uutinen kapellimestari George de Godzinskyn kihlauksesta leviää lehtiin

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

FORTSÄTTNINGSKRIGET NOVEMBER-DECEMBER 1943: GEORGE UNDERHÅLLER TYRJÄ-REGEMENTET PÅ KARELSKA NÄSET

George de Godzinsky uppträder med sitt dragspel under Propaganda-Vapenbrödernas 80:e vapenbroderafton vid Tuliloma i Riihiö på Karelska näset. Krigsmuseet / Militärtjänsteman J. Taube.

Suomeksi

Den 1 november 1943 kl. 20 ljöd Syyssävelet (Hösttoner) i radion. Artisten var George de Godzinsky, som denna gång spelade på Rundradions pampiga Hammondorgel. Det rörde sig om lackskivor, ty den måndagskvällen befann sig George i Åbo.

Propaganda-Vapenbröderna arrangerade en artistkväll på Åbo Svenska Teater, där huvudpersonerna var de tyska filmskådespelarna Otto Gebühr och Hilde Weissner. Godzinsky och hans orkester fungerade som kvällens ackompanjatörer. I konserten medverkade även sångarna Sylvelin Långholm-Bergman och Yrjö Ikonen samt cellisten Artto Granroth.

De tyska filmstjärnorna Otto Gebühr och Hilde Weissner träffar pressen på Hotell Kämp den 28 oktober 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Otto Gebühr och Hilde Weissner hade anlänt till Finland redan veckan innan och uppträtt den 28 oktober på en vapenbroderafton i Mässhallen. Att George inte var med i Mässhallen berodde på att han samma kväll uppträdde vid en välgörenhetskonsert på Haus der Kameradschaft i Rovaniemi.

Den tyska filmstjärnan Otto Gebühr uppträder vid en vapenbroderafton i Mässhallen i Helsingfors den 28 oktober 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

”LITE MEN GOTT” FÖR TYRJÄ-REGEMENTET

Efter Åbo skickades George till Karelska näset för att underhålla trupperna. Propaganda-Vapenbröderna arrangerade den 80:e vapenbroderaftonen den 4 november i Riihiö, en liten by nära gränsen vid Vehmainen i Kivinebb. Vid vinterkrigets utbrott hade Riihiö legat alldeles vid gränslinjen. Underhållningsplutonens uppträdande i Riihiö ägde rum på Tuliloma, som låg inom avdelning Murtajas område.

Fullsatt stuga under den 80:e vapenbroderaftonen i Tuliloma, Riihiö, den 4 november 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman J. Taube.

Glädjen i topp under vapenbroderaftonen i Riihiö den 4 november 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman J. Taube.

Tuliloma var festligt dekorerat inför vapenbroderaftonen. Krigsmuseet / Militärtjänsteman J. Taube.

Två dagar senare, den 6 november, uppträdde George med sin trupp i Rajatalo vid kanten av Ohda-fälten. I underhållningsplutonen ingick förutom Korsuorkesteri även Sylva Rossi, Sylvelin Långholm, Matti Näsäkkälä och Toivo Gerdt. Publiken bestod av förbandet JR7, det vill säga det legendariska Tyrjä-regementet, vars kommendör var överstelöjtnant Adolf Ehrnrooth. Det var nu andra gången George underhöll Tyrjä-regementet. Första gången hade varit på Karelska fronten i början av fortsättningskriget, den 22 augusti 1941.

Under senhösten 1943 uppträdde operasopranen Sylvelin Långholm ofta med George de Godzinsky vid samma underhållningstillfällen. På bilden har sångerskan fått blommor efter sitt framträdande i Mässhallen under den 83:e vapenbroderaftonen den 25 november 1943. Sylvelin Långholm hade föregående år ingått äktenskap med tonsättaren Erik Bergman. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Fänrik Matti Kuusi skrev i Tyrjä-regementets egen fronttidning att underhållningstruppen erbjöd ”lite men gott” och att Rajatalo för ”vetintevilken gång i ordningen visade sig vara ett eländigt trångt substitut för Ohdas ’stadshus’.”

Den 11 november passerade Finlandia-översikt nr 21 försvarsmaktens granskning. På filmens ljudspår ljöd återigen den fanfar som George komponerat.

Den 21 november var George tillbaka i Helsingfors för att ”ansvara för det konstnärliga programmet vid Samlingspartiets nyländska distriktsförbunds middag” tillsammans med operasångaren Jorma Huttunen och violinisten Arno Granroth. Kontrasten mellan de senaste spelplatserna kunde inte ha varit större; från Näsets frontlinje till Finska Klubben.

”PUBLIKENS JUBEL VAR GRÄNSLÖST NÄR GODZINSKY STEG UPP PÅ SCENEN BÄRANDE SITT DRAGSPEL”

Den 25 november arrangerades Propaganda-Vapenbrödernas vapenbroderafton nr 83. Mässhallen gästades av en kör och solister från Rukajärvi-riktningen under ledning av sergeant M. Ruonankoski. Övriga medverkande var förutom George även Dragspelspatrullen, Jorma Huttunen, Sylvelin Långholm-Bergman, Eva Hemming, Leo Lähteenmäki, Toivo Salovuori, Toivo Rosovaara, Olavi Virta, Eino Katajavuori och Hannes Häyrinen. Helsingfors garnisons musikkår uppträdde under ledning av musikkapten Artturi Rope, Vapenbroderorkestern under löjtnant Nils-Eric Fougstedt och Vallgård folkskolas gosskör under lärare Viljo Itäaho. Xylofonartisten Katajavuori skojade som en tankspridd professor och Häyrinen spelade på en kaffepanna. Konferencier var fänrik Veikko Itkonen.

Dansösen Eva Hemming under den 83:e vapenbroderaftonen i Mässhallen den 25 november 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Vallgård folkskolas gosskör i Mässhallen den 25 november 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Xylofonmästaren Eino Katajavuori som en tankspridd professor. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Skådespelaren Hannes Häyrinen spelar på en kaffepanna. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Kören från Rukajärvi-riktningen vid vapenbroderaftonen i Mässhallen den 25 november 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Lördagskvällen den 27 november gavs Grevinnan Mariza på Finska Operan, varefter George reste till Tervakoski. Röda Korsets krigsfadderkommitté arrangerade en soaré på Tervakoski societetshus till förmån för krigsbarnen. Efter en hälsning från hornkapellet och fru Ruth Serlachius sjöng man tillsammans Arvon mekin ansaitsemme, varpå Thure Bahne uppträdde till Georges ackompanjemang, och distriktssekreterare V. Puntanen höll ett föredrag om barnavårdsarbete. ”Vid flygeln satte sig sedan kapellmästare Georges de Godzinsky, som mästerligt framförde pianosolon till publikens stora förtjusning”, rapporterade Tervakosken Kaiku i efterhand.

”Härefter följde lottakörens sångframträdanden. Kören sjöng utmärkt och en närvarande auktoritativ musikman uttryckte både sin tillfredsställelse och sin förtjusning”, fortsatte tidningen. ”Sällan”, var hans ord, ”hör man en damkör sjunga så rent. Man märker att ledaren förstår och behärskar sin kör fullständigt.” – Sannolikt var den icke namngivna auktoritativa musikmannen den som artig kända Godzinsky.

”I pausen såldes ’tre förtjusande söta kakor’ och man värvade medlemmar till Barnavårdsförbundet samt skrev ner önskemål om stycken till kapellmästare Godzinskys nästa framträdande”, förklarade Kaiku.

”Publikens jubel var gränslöst” när George efter pausen steg upp på scenen bärande sitt dragspel. ”Men glänsande var också vår väns framträdande. Därför vågar vi härefter utan vidare räkna herr Godzinsky som en god vän till Tervakoskiborna. Feststämningen hade stigit avsevärt. Det följde åter solosång och på herr Bahnes begäran bistod publiken bland annat i Lundgrenskans och Lindgrens sorgliga sång.” Som kvällens sista nummer framfördes Topelius tablå Sotavanhuksen joulu (Gamle krigarens jul). ”Och sedan var festen tyvärr slut.”

GODZINSKY OCH HANS ORKESTER MED PÅ ALICE BABS FINLANDSTURNÉ

Den 1 december gavs Mariza på Operan, omväxlingsvis under ledning av Godzinsky. I början av december kom Alice Babs på besök till Finland. Den svenska filmstjärnan hade erövrat finländarna med sin sång och sin flickaktiga utstrålning redan vid sina första besök i april och oktober 1942.

Alice Babs på Krigsinvalidernas Brödraförbunds restaurang Veljeshovi under sitt första besök i Finland den 14 april 1942. Museiverket / Hugo Sundström.

Alice Babs hade slagit igenom som swingsångerska år 1940 i musikkomedin Swing it, magistern vid 16 års ålder. Filmen fick en uppföljare året därpå med premiären av Magistrarna på sommarlov. Den unga jazzidolen senaste film var från mars 1942, En trallande jänta.

I december genomförde Alice Babs en turné i Finland till förmån för krigsinvaliderna. Även om sångerskan hade med sig sin egen ackompanjatör Charles Norrman, behövdes även George och Korsuorkesteri. Den första konserten, arrangerad av Krigsinvalidernas brödraförbunds Åbo-avdelning, hölls den 7 december på Åbo Svenska Teater.

Nästa kväll, den 8 december, uppträdde Alice Babs i festsalen i Tammerfors stadshus. Vid konserten medverkade även Tammerfors-sångaren Väinö Maukonen. Från Tammerfors fortsatte turnén till Helsingfors, där Alice Babs ”sjöng, visslade och jojkade” i Konservatoriets sal både fredagskvällen den 10 december och lördag eftermiddag den 11 december.

Alice Babs i Mässhallen under sitt andra besök i Finland den 30 oktober 1942. Museiverket.

”Igår kväll var Konservatoriet fyllt ända upp till andra raden av en ovanligt ung publik som kommit för att lyssna på och beundra Alice Babs”, rapporterade Uusi Suomis Tea. ”Inledningsvis spelade Georges de Godzinsky med sin ensemble en serie lätt musik och operasångaren Thure Bahne framförde några sånger. Därefter uppenbarade sig Alice Babs på scenen i en lång klänning av guldprokad, sjöng och erövrade allas hjärtan med sin sång och sitt glada leende. Fire by Fire, Tack, tack, tack nu känns det bättre igen, Mitt hjärta bankar för dej, alla mottogs lika entusiastiskt.”

”Däremellan spelade Georges de Godzinsky dragspel, tills Alice Babs återigen dök upp på scenen, denna gång i en blåvitrutig aftonklänning, sjöng, visslade, jojkade, gestaltade Kalle Anka, spelade fyrhändigt med Georges de Godzinsky och framförde en egen komposition. Publiken var hänryckt, bad om mer och fick mer. Och när Alice Babs slutligen själv dirigerade orkestern ville jublet aldrig ta slut”, skrev Tea. ”När programmet var slut och publiken skingrades, stod ännu en lång kö av trogna beundrare kvar och väntade på sin favorits autograf.”

Efter Alice Babs sista konsert hade George bråttom till Operan, där en föreställning av Mariza skulle börja.

Lördag kväll kl. 21.35 hördes dessutom i radion från lackskivor Godzinsky och Viljo Vesterinen spela på två dragspel.

MÖTET MED ANNIKKI I IMATRA OCH FÖRLOVNINGSNYHETEN

Till nästa söndagskväll, den 12 december, hann George till föreningshuset i Vuoksenniska i Imatra, där Enhet 3594 arrangerade ”Joulu-Tempaus” till förmån för underhållsfonden. Måndagen den 13 december hölls ett nytt evenemang på biografen Kino i Imatra. Förutom George bestod artistgardet av Anna Mutanen, Eino Katajavuori, Olavi Virta, Toivo Gerdt, Toivo Salovuori, Alvi Palho samt kontsgymnaster från Näset.

Besöket var Georges första i Imatra sedan juni, och han hade sannolikt inte träffat sin forna älskade och ”eviga vän” Annikki Vuokniemi under tiden. Efter att militärkapellmästare Benjami Vuokniemi i början av sommaren gjort klart för George att han inte duger som svärson, hade George tagit ett avgörande steg i livet och i september förlovat sig med sin mångåriga vän Elisabeth Urbanowicz. När han nu mötte Annikki i Imatra var George tvungen att berätta för flickan om sin förlovning.

I början av januari fick George ett fotografi av Annikki med dedikationen: ”Till Yrjö som ett litet minne 1.1.1944 från Annikki.”

”Till Yrjö som ett litet minne 1.1.1944 från Annikki.” Annikki Vuokniemi och George de Godzinsky hade svurit varandra evig vänskap sommaren 1943. Godzinskys familjearkiv.

JULBETONADE VAPENBRODERAFTRAR VID FRONTEN OCH I MÄSSHALLEN

Ursprungligen var det meningen att George skulle återvända från Imatra till Helsingfors för att dirigera Mariza torsdagen och lördagen den 16 och 18 december. Uppenbarligen dirigerades operetterna av Operans ordinarie kapellmästare Martti Similä, ty söndagen den 19 december kl. 12 ”svängde George taktpinnen” vid fronten, i en direktsänd önskekonsert med Näsets Radios vapenbroderorkester.

”Endast 300 lyckliga lyckades lösa biljett till detta under frontförhållanden unika musikevenemang, men samma toner ljöd ju i nästan varannan korsu över hela Näset, så i praktiken kunde de flesta av våra vapenbröder njuta av dem”, rapporterade tidningen Tappara den 23 december. Konferencier för önskekonserten var kapten Erkki Sorakuru och de medverkande var, förutom George, vapenbroderorkestern och frontkören ”Limpans Sängerknaben”, även fänriken och violinisten Usko Aro samt sångarna Elli Pihlaja och undersergeant Olavi Virta. För humorn på Åbo-dialekt svarade soldat Eino Niittynen.

Efter önskekonserten fortsatte solisterna snabbt till nästa uppträdande, som låg bara några kilometer från frontlinjen.

På årets mörkaste dag, den 21 december, arrangerades Propaganda-Vapenbrödernas 86:e vapenbroderafton i Kervo. ”Totalt 1100 personer hade kommit till vapenbroderaftonen och dess repris vid den centrala folkskolan, vilket visar på den stora popularitet dessa tillfällen har uppnått”, skrev Keski-Uusimaa.

Förutom Vapenbroderorkestern under ledning av Godzinsky och Helsingfors garnisons musikkår under ledning av musikkapten Artturi Rope, medverkade Uuno Laakso, Eine Laines komiska karaktär Elviira Suulasvuo, Mary Hannikainen, Hemming Eklund och en barnkör bestående av skolelever från Kervo.

”Musta Jaana uppträdde och sjöng till ackompanjemang av Vapenbroderorkestern under ledning av George de Godzinsky den vemodiga zigenarsången Unhoita minut (Förgät mig) samt den eldiga Czardas komponerad av Lehár. Konstnären George de Godzinsky, som hittills hade medverkat i utförandet av flera programnummer, uppträdde nu ensam och spelade på dragspel den vals han själv komponerat, Mustalaisen kaipuu (Zigenarens längtan).” Genom att uppfylla publikens önskemål framförde George bland annat La Cumparsita på dragspel.

Georges julledighet blev kort, ty på annandag jul den 26 december gavs Mariza på Operan.

Dagen före nyårsafton, den 30 december, hölls Propaganda-Vapenbrödernas 87:e vapenbroderafton i Mässhallen. Som ”skapare av trivsel och glädjespridare” fungerade Siiri Angerkoski, Aino Ryti, ”Äänislinnan iskelmäsiskot” (Schlagersystrarna från Äänislinna), Pentti Viljanen, Viljo Vesterinen, Thure Bahne, Toivo Alajärvi, Hannes Häyrinen, dansparet Invenius-Hämeensalo, solokvartetten Quartian, Helsingfors officerssångare under ledning av musiklöjtnant Martti Turunen, Vapenbroderorkestern under ledning av George de Godzinsky och musikkapten Onni Palomäki samt Helsingfors garnisons musikkår och Vapenbroderkören under ledning av musikkapten Artturi Rope. Konferencier var översergeant Carl-Erik Creutz.

Ett framträdande föreställande en trevlig tågresa pågår under Propaganda-Vapenbrödernas 87:e vapenbroderafton i Mässhallen den 30 december 1943. Bakom dragspelet Viljo Vesterinen. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Som tågresenärer Pentti Viljanen och Siiri Angerkoski. Vid mikrofonen Aino Ryti och på sidobänken Thure Bahne. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Som tågresenärer Thure Bahne och Carl-Erik Creutz. Vid mikrofonen Aino Ryti. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Turen har kommit till schlagersystrarna från Äänislinna. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Kapten Veikko Loppi talar under Propaganda-Vapenbrödernas 87:e vapenbroderafton i Mässhallen den 30 december 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

NY NOTUTGÅVA

På årets sista dag annonserades en ny notutgåva i Helsingin Sanomat. Den långsamma foxtroten Sulle salaisuuden kertoa mä voisin  (Jag kunde berätta en hemlighet för dig), komponerad av Godzinsky med text av Ela, det vill säga Eine Laine, hade kommit ut i butikerna. Pianoarrangemanget var utgivet av R.E. Westerlund. George hade skrivit denna slowfox redan hösten 1939 till komedin Kyökin puolella (Vi som gå köksvägen), men den blev en framgång först när Harmony Sisters tog upp stycket i sin repertoar och spelade in det i maj 1942.

George de Godzinskys slowfox till text av Ela (Eine Laine), ”Sulle salaisuuden kertoa mä voisin”, gavs ut av Westerlunds musikhandel i slutet av 1943.

Läs härnäst: Fortsättningskriget januari 1944: Nyheten om kapellmästare George de Godzinskys förlovning sprids i tidningarna

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky